9. joulukuuta 2015

Joululahja sulle?

Talvi on mennyt hirveää kyytiä! Useat on kyselleet että loppuuko blogin pitäminen häihin. Ei lopu, mutta huomattavasti vähemmän tulee enää juttua. Onhan nytkin luonnoksissa vaikka mitä postauksia, mutta en ole saanut aikaiseksi töiden, kodin ja kaiken stressin ohella. Muutto suoritettu vihdoin ja viimein sentään ja viime yönä palattiin ulkomaan lomaltamme. Mutta tiedossa on uusia projekteja, joista tulee kyllä vielä blogiin tekstiä! Kokeehan peniskin vielä pienen siisteysleikkauksen joskus ja ehkäpä tatuoin nännitkin joku päivä. Näistähän tulee vähän fyysisempää juttua, kun kaikki muu on enemmänkin sitten sitä henkistä puolta ja mediaa, yms.

Nyt kuitenkin, tahtoisin tarjota yhdelle lukijalle joululahjan! Lahja olkoon yllätys, mutta yritän keksiä jotain, mikä sopii kaikille. Tai jos ei sovi, niin sen voi pistää eteenpäin. (: Kommentoikaa alas sähköpostin kera, niin arvon voittajan ensi sunnuntaina, eli 13.12.



18. heinäkuuta 2015

Tänään juhlitaan!

En olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut, että voisin tänään sanoa itseäni ukkomieheksi.. Näin nuorena! :D

Juhlat alkaa klo 15 ja se on menoa sitten.


11. kesäkuuta 2015

Häät lähestyy!

Mikä siinä on kun ei huvita kirjoittaa? :/ Kotona kaikki mennyt hyvin, leikkausalue näyttää ihan hyvältä ja olen pystynyt olemaan töissä ja harrastuksissa jo pitkän aikaa. Tulen kirjoittamaan ajasta sairaalan jälkeen yksityiskohtaisemmin kuvien kera, kun vaan huvittaa! Kun se piikki tulee, niin tekstiä tulee nopeasti. Jos väkisin kirjoittaa niin ei niinkään.

Nyt kuitenkin Penina heitti aiheen josta innostuin heti kirjoittamaan! Asia ei kyllä mitenkään viittaa transsukupuolisuuteen, mutta tätäkin on kuitenkin joku kommentoija toivonut. Joten toteutetaan edes yhden lukijan toive!

Eli meidän HÄÄT. Meille tulee halvat, yksinkertaiset, alle 60 hengen häät. Simppelit, oman näköisemme. Emme ole suunnitelleet häitä sen koommin, mennään sen mukaan miltä tuntuu. Häätohinat ovatkin alkaneet vasta nyt viime aikoina ja Peninakin on vähän innostunut.

* Vieraslista. Lista kirjoitettiin aika kauan sitten jo, minun oli melkein heti valmiina. Peninalla oli vähän enemmän kutsuttavia ja lisää on tullut tässä muutamia. Tänään tuli uusi nimi listaan ja sanoin että se saa olla viimeinen! :D Nyt kutsuttuja on siis tuon alle 60 henkeä, jos lasketaan mukaan myös meidät sekä tarjoilija(t). En kutsu suvustani kuin äidin puolen, eli äitini siskon ja hänen tyttärensä. En siis edes äidin äitiä, ja äidin isähän on jo kuollut. Listalta löytyy siis perheeni lisäksi vain muutama ystävä sekä kuusi työkaveria. Peninalta on kutsuttu perheen lisäksi muutamia sukulaisia, talliporukkaa, valmentajia ja ystäviä.

* Apukädet. Peninan kaasot ovat kaksi nuorta naista, pitkäaikaisia ystäviä siis. Häiden järjestelyissä ja ohjelman suunnittelussa auttaa Roosa ja EA, tosin apua ei ole vielä herunut.. Bestman on Jesse. Roosa, EA ja Jesse kaikki auttavat toivon mukaan juhlapaikan kuntoon laitossa, sekä vanhempani varmasti auttavat myös. Ainakin äiti on tulossa aikaisin aamulla, laitetaan yhdessä ruoat aluille.
Vielä tarvittaisiin 1-2 henkilöä auttamaan, jotka pyörittäisivät tiskikonetta ja keittäisivät kahvia. En haluaisi että äitini joutuisi tätä tekemään.

* Juhlapaikka. Meillä tapahtuu vihkiminen ja juhliminen samassa paikassa, joka vaatii tietynlaista juhlatilaa. Onneksi meidän omalta kylältä löytyy edullinen nuorisotalo, jossa on iso sali ja tilava keittiö, 200 hengen astiastolla. Koko rakennus on meidän käytössä juhlapäivän. Alunperin juhlat pitivät olla viikkoa myöhemmin, mutta Hämeenkosken VPK-juhlat ovat silloin käynnissä. Niinpä aikaistettiin häitä viikolla, jotta saatiin nuorisotalo käyttöömme.

* Valokuvaaja. Kysyin kahdelta valokuvaajatutulta tarjousta häiden kuvauksista, mutta päädyin kuitenkin halvimpaan vaihtoehtoon. Talliporukastamme Anni lupasi kuvata pientä korvausta vastaan. Emme halua maksaa kuvien käsittelystä tai rajauksista, osataan itsekkin ne. Lisäksi isäni varmasti ottaa kuvia. Kaikenlisäksi emme tarvitse jumalattomasti kuvia itse häistä, pidämme lyhyen kuvaushetken vihkimisen jälkeen.

* Musiikki. Meille ei tule bändiä/DJtä, päädyimme vaihtoehtoon että kasaamme kivoja biisejä Spotifyhin ja soitamme tätä listaa häiden päällä pienellä volyymilla. Oma musiikki tietenkin sisäänmarssin aikana. Nyt ainoastaan puuttuu jonkinlaiset poppivehkeet jotta musiikki kuuluisi tasaisesti koko salin läpi. Meille ei tule tansseja, joten erikseen tanssimusiikkia ei tarvitse miettiä.

* Morsiuspuku. Puku on tuottanut vähän päävaivaa. Peninan unelmamekko on lojunut JJHousessa jo tovin ja se on kaksi kertaa ollut alennuksessa. Kuitenkaan kummallakaan kerralla ei ole siihen rahaa ollut ja nyt mekon hinta on taas aivan liikaa. Penina on etsinyt toista mekkoa toisista kaupoista, mutta ei ole vielä löytynyt juuri SE mekko. Menemme katsomaan häämekkoa Tallinnaan ensi viikolla, sormet ristiin että löytyy jokin! Unelmamekko oli punainen, mutta kunhan ei ole valkoinen, niin muukin väri saattaa kelvata.

* Sulhasen puku. Minulla itselläni on tavallinen musta puku jo kaapissa, mutta.. Housut ovat pinkeät vyötäröstä (pitäisi laihduttaa..), eivätkä oikein istu muutenkaan. Takki on hartioista ehkä vähän niukka, jonka takia kaulus rupeaa repsottamaan jos liikutan käsiäni hirveästi. Yritän ehkä löytää istuvamman puvun Tallinnasta, haluaisin harmaan! Sekä kauluspaita ja kravatti on vielä ostamatta (koska ei tiedetä morsiuspuvun väriä). Tummanruskeat nahkakengät löysin sattumalta kirpputorilta (jo ennen kuin tiesin meneväni tänä vuonna naimisiin).

* Henkikirjoittaja ja esteettömyystodistukset. Vihkijälle laitoin vasta hetki sitten viestiä ja meidän hääpäivä onneksi vielä oli vapaana hänelle. Kysyin samalla estettömyystodistuksista ja se olikin helppo keissi. Tulostettiin todistus netistä, täytettiin ja nyt paperi odottaa lähtemistä auton hanskalokerossa. Kumpikaan meistä ei vaihda sukunimiä, joten sen suhteen ei ole tekemistä.

* Kutsukortit. Kutsujen piti lähteä matkaan jo huhtikuun lopulla, mutta toisin kävi. Viime viikolla Penina suunnitteli nämä ja tiistai aamulla väkerrettiin kutsut kasaan ja postilaatikkoon. Vasta maanantaina haettiin kaikki tarvikkeet kutsuihin. :D Ostettiin 2lk postimerkkejä, mutta siitä huolimatta kutsut olivat jo seuraavana päivänä postilaatikoissa! Harmittavasti kartonkia ostettiin yksi levy sittenkin liian vähän, joten muutama kutsu jäi vielä tekemättä. Sekä kaksi kutsua odottaa osoitteen varmistumista.

* Sormukset. Facebookista löytyy Häät 2015 ryhmä, johon olen kuulunut jo pitkään. Olen vain hyvin epäaktiivinen, ja olenkin piilottanut ryhmän jutut, koska mitään muuta ei etusivulta muuten löytyisi. Selaan sitä kuitenkin silloin tällöin ja hyvä niin, nimittäin löysin sormukseni sitä kautta. Keskisen Kello Oy:n sivuilta löysin mahdottoman halvan terässormuksen! Vihkisormuksen pitäisi jonkun mielestä olla kultaa, tai edes hopeaa, mutta minusta ei. Sitä paitsi, kukaan ei erota ettei sormukseni ole hopeaa. ;) Sormus oli juuri sellainen kuin etsin ja tilasinkin sen sitten. Tilaus tuli nopeasti, mutta jouduin palauttamaan sen liian pienen koon vuoksi. Sormus meni sormeen, mutta ei kovin helpolla enää lähtenytkään.. Sormuksen pitäisi olla huomenna takaisin liikkeessä ja he lähettävät minulle isomman koon.
Penina löysi sattumalta omansa työpaikkani lähellä olevasta kultasepänliikkeestä. Keskusteltiin pitkään myyjän kanssa ja viimein löytyi sopiva pari. Ostettiin Peninalle siis myös uusi kihlasormus, koska edellinen oli vähän iso.

* Kampaus, kosmetologi. Talliporukan kautta löytyi nainen, joka on aikaisemmin pari kertaa tehnyt Peninalle geelikynnet. Sama nainen tekee nyt myös häihin Peninalle kampauksen, kynnet ja meikit. Minä itse pyrin pitämään ihon mahdollisimman hyvänä parit viikot ennen häitä ja tyydyn peittämään virheet peitevoiteella ja puuterilla (kyllä, ainoat meikit mitä omistan :D). Penina saa hurautella tukan lyhyeksi ja siistiä partani.

* Ruoka ja hääkakku. Mietin pitkään ruokailua häissä. Vain iltapalaa? Vain keitto? Ei mitään?! Alkomahoolia? Olin jo listannut iltapalaa, kunnes rustasin kaiken pois. Kysyin äidiltä neuvoa ja hän kysyi fiksusti; "mikä on meidän lempiruokaa?". Mietittiin asiaa ja pidetään molemmat pastoista. Päädyttiin broileripastavuokaan ja vihersalaattiin. Sekä tietenkin patonkia. Meille ei tule alkomahoolia, paitsi alkumaljoihin sekä ruokailuun puna- ja valkoviini. Tämäkin haetaan Viron puolelta.
Äiti on luvannut hoitaa hääkakun sekä lisäksi voileipäkakkuja. Kahvia ja teetä toki, sekä jotain keksejä yms pientä.

* Lahjalistojen teko. Helppoa, nimittäin ei ole! Lisäsimme erillisen lapun kutsukorttien kirjekuoreen, jossa on tilinumeroni tai toisena toiveena on lahjakortit Just Dressage -hevostarvikeliikkeeseen. Helppoa, vaikka harva tykkääkään antaa rahaa lahjaksi. Lisäämme kuitenkin juhlasaliin erikseen lahjoille pöydän, koska kippoa ja kuppia todennäköisesti siltikin tulee.

*Somistustarvikkeet. Olemme pikkuhiljaa yrittäneet bongailla kaupoista kaikennäköistä pientä, mutta eipä vielä ole mitään mukaan tarttunut. Olen yrittänyt kolme kertaa ostaa servettejä, mutta Penina on toppuutellut. "Jostain löytyy vielä paremmat!" Ne ovat vain servetit. :'D Pöytäliinat haetaan Biltemasta. Huomenna menen yksin kaupoille, ajattelin ostaa vessaan sisustuskamat. Penina ei ole estelemässä! :D Äitini tekee omin kätösin pöytään kukkakoristeet ja paljon muuta ei pöydille sitten tarvitakkaan. Jotain kynttilöitä ehkä?

Random oravavauva

4. toukokuuta 2015

Ensimmäiset kaksi viikkoa kotona

Olen äärimmäisen huono bloggaaja, olen todella pahoillani! Kirjoitin fb-sivullekkin että kohta tulee päivitystä, no eipä tullut. Nyt kuitenkin tulee ja skarppaan päivityksissä, laitellaan sitten vaikka vain kuvia jos en tekstiä keksi.

Kotona olen ollut nyt 2 kuukautta, vaikka tuntuu vieläkin että vasta eilen olisin tullut.. Yllätyin itsekkin kun äsken katsoin että pääsin sairaalasta 27.2., eli kauan sitten. Ensimmäiset kaksi viikkoa meni vain oleskellessa. Makasin olohuoneen sohvalla katsoen telkkaria ja liikuin vain pakolliset. Sängystä tai sohvalta ylösnousemiset oli aika hankalia, ensin kyljelleen, siitä kädellä tukea ja jaloilla ylös ennen kuin peppu sai liikaa painoa. Mahdollisimman vähän siis sai laskea painoa takamukselle. Siksi autossa suurinpiirtein makasin, pepun alla tyyny ja selkänoja alhaalla.

Kävelin kaikkien sidosten kanssa kuin kakat housussa, hyvin hitaasti ja puuskutin jo sadan metrin jälkeen. Seisominen oli vähän pahempaa kuin käveleminen, rupesi äkkiä heikottamaan. Pikku hiljaa kuitenkin jaksoin kävellä pitempään ja samaten seisoa. Jossain vaiheessa en enää huomannut minkäänlaisia vaikeuksia kummassakaan. Suht pitkään oli vaikea mennä kyykkyyn ja pyysinkin jotakuta muuta noukkimaan tippuneet tavarat.

Itse vehje oli ihan hyvässä kunnossa. Vähän karun näköinen ja edelleen kovin turvoksissa. Liikuttaminen vähän vihloi reidestä. Pissaaminen vähän kirveli, ja suihku tuli vinoon.

Vedin antibioottia, lyricaa hermosärkyyn, magnesiumtabletteja sekä para-tabsia ja tramalia kipulääkeinä. Reseptillä oli myös maitohappobakteeria, mutta en siihen nähnyt aihetta. Peppureikä toimi ihan hyvin. :D

Vehkeen hoito-ohjeet oli vessakäynnin jälkeen suihkuttelu ja hyvä kuivaus. Peniksen päässä oli vielä pieni avohaava, jonka päälle hopeasidosta. Hopeasidosta tungettiin myös pieneen kuoppaan joka on kassien takana. Peniksen päälle sukka ja ympärille kertakäyttöliina tukemaan ja suojaamaan kasseja. Koko komeuden piti paikallaan verkkohousut.
Välillä otin pesupyyhkeellä myös cystofixin ympäristön, joka keräsi vähän jotain kovaa möhnää.
Vaikeaa oli löytää housuja jotka ei olisi painanut cystofixiä, tämän sijainti kun oli juuri tuossa missä menee useimmiten housujen vyötärö. Jouduin siis vähän roikottamaan housuja.

Nukuin yllättävän huonosti, vaikka sairaalassa nukuin kuin pieni eläin. En löytänyt hyvää asentoa, pelkäsin että koirat hyppivät päällä. Nukuin koiran unta ja toisella koirallamme on tapana rampata yöllä kerran pissalla takapihalla, niinpä heräsin (yleensä vain Penina herää), vein koiraa pihalle, tunsin pissahädän ja sitten pitikin ottaa sidoksia pois ja pestä ja taas niitä takaisin. Ja sitten ei enää nukuttu. Joskus laiskotti ja vedin suoraan cystofixin kautta pussiin, vaikka lekuri sanoikin että mahdollisimman usein pitäisi pönttöön laskea. Joskus myös autossa jouduin tyhjentämään pussiin, kun en julkiseen vessaan halunnut mennä säätämään sidosten kanssa.
Cystofixin yksi isoin ongelma oli korkki, joka ei pysynyt kunnolla. Kerran laskin housuuni kuset, kun korkki oli housujen sisällä lähtenyt pois putken päästä. Onneksi olin kotona ja juuri käynyt vessassa, niin mitään lammikkoa ei syntynyt. :D Pidinkin jatkossa korkin teipillä kiinni.






4. maaliskuuta 2015

Pientä mediaa

Yle Lahden Vihtori Koskinen kävi haastattelemassa minua meillä kotona. Lyhyt ja ytimekäs juttu radioon, sekä vähän pidempi artikkeli nettiin.
Radiotaajuus on 97,9 mhz. Netissäkin voi kuunnella osoiteessa yle.fi/lahti. Jutut tulevat ulos huomenna (torstai 5.3.) n. klo 11.05-11.45.

Blogi myös laajentui facebookkiin, nimellä Selviytymistarina tytöstä mieheksi. Osoite on facebook.com/yampanprosessi.

Kirjaprosessissani on ollut hiljaista. Atena kustannus ei ole vieläkään antanut tuomiota, että kustantaisiko he tämän kirjan kirjoittajan tarinan minusta. Vaikka kirjan suunnitelma on tosi hyvin kirjoitettu.



3. maaliskuuta 2015

Sairaalareissu kuvina

Ihon otto kohta kelmun alla




Parantunut oikea reisi

Kotiin!

Vasemman reiden dreeni

Vasen reisi kun kelmu otettiin pois

Aamupalaa!

Huono kuva lonkkaluun päältä josta otettiin virtaputken jatke

Parantunut vasen reisi

Leikkauksen jälkeisen päivän nestemäinen aamupala..



27. helmikuuta 2015

Perjantai - KOTIIN!

5,5 viikkoa sairaalassa ja tänään kotiin!

Aamulla oli kova kusihätä, pusersin pönttöön minkä pystyin, loput valutin pussiin. Eilen jäännösvirtsaa ei ollut yhtään, nyt tuli 200ml. Sain myös vihkon mihin pitää kirjoittaa virtsaamisen kellon aika ja jäännösvirtsan määrä. Pissaamisen aikana ja jälkeen tuntuu kirvelyä jonkun aikaa, mutta se on kuulemma normaalia ja lähtee ajan mittaan.

Kävin suihkussa ja kuvaaja kävi ottamassa viimeiset kuvat peniksestä. Hoitaja opetti uuden tavan laittaa sidokset ja sain tukisukan peniksen päälle, joka vähentää ehkä myös turvotusta. Hoitaja pakkasi kaikki ylimääräiset sidostarvikkeet minulle pussiin, sekä teippirullia ja käsinelaatikon yms, joita hän ei voi enää muualle viedä infektiovaaran vuoksi.

Sain matkakorvaushakemuksen, haavaohjeet ja paperin e-reseptillä olevista lääkkeistä. Sain myös jo kaksi haavapoliaikaa ensi kuulle ja tarkistusajan kesäkuulle. Kolehmainen, hoitaja ja kipuhoitaja kävivät kaikki ajallaan vielä kertomassa kaikkea.

Penina on neljän pintaan täällä ja lähdetään kotiin!

26. helmikuuta 2015

Torstai

Aamulla otettiin alakatetri pois. Hoitaja sanoi että se tuntuu, mutta se kyllä ihan sattui ja kovastikkin. Kolmella kipeellä nykäisyllä putki oli poissa. Tästä edes pissaan alakautta ja jäännösvirtsan päästän cystofixista ulos. Kun jäännösvirtsaa tulee selkeästi enää vähän, saadaan cystofix pois. Tämän kanssa kotiin siis lähdetään.
Peniksen sisällä jyskytti inhottavasti, mutta se väheni ja loppui kokonaan alle tunnissa.
Olin koko yön ollut cystofix korkilla ja olin juuri tyhjentänyt sen pussiin ennen katetrin poistoa, jouduin siis odottamaan pitkään ennen kuin pääsin pöntölle kokeilemaan pissaamista alateitse.

Kolehmainen kävi ja kertoi että mahdollisesti pääsen huomenna perjantaina kotiin. Hetken päästä tuli lääkärin kierto. Sanoi keskustelevansa vielä infektiolääkärin kanssa antibiootteista, viljelysten mukaan nykyinen antibioottiini ei tehoa ihan kaikkiin bakteereihin, vaikka tulokset ovatkin laskemassa kokoajan.

Vihdoin tuli tarve virtsata. En uskaltanut kauheasti ponnistaa, joten paine oli vielä mitätöntä. Kärjestä tuli niin kuin kuuluukin, pari tippaa tuli kuitenkin myös jostain peniksen alapuolelta. Se on normaalia, fistellit menee aikanaan kiinni tai jos eivät mene niin Kolehmainen leikkaa ne umpeen. Jäännösvirtsaa tuli reilusti alle 50ml. Pissan jälkeen kirveli vähän jostain peniksen seudulta.

Nyt vaatii vähän vaivaa, joudun sekä ison että pienen hädän jälkeen pesemään paikat. Pissahädällä joudun myös ottamaan peniksen ympärillä olevan sidoksen hetkeksi pois, kun sitä virtsaa tosiaan valuu jostain muualtakin niin sotkisi sidokset. Se on onneksi aika nopea homma.

Iltapäivällä kävin kahviossa kolme kertaa, ei ongelmaa. Pakkasin suurimman osan tavaroista kassiin ja laitoin jumpsuitin ja muut vaatteet valmiiksi kotiin lähtöä ajatellen.




25. helmikuuta 2015

Maanantai - keskiviikko

Aamupesuihin odotin omaa hoitajaani, luvattiin että Kolehmainen tulee katsomaan ja pääsisin suihkuun. Välipalan ja päikkäreiden jälkeen luovutin odotteluun. Ehkä huomenna? Maanantai meni siis vain olemalla. Vähän häitäkin saanut suunniteltua eteenpäin! ;)

Aikaisemmista päivistä saanut kevyesti juttua, mutta nyt alkaa mun päivitykset lyhenemään pikkuhiljaa!

Viisi viikkoa sairaalassa!

Nukuin tosi hyvin ma-ti välisen yön!


Kurja laboratorihoitaja herätti minut! Verikokeiden jälkeen on heti aamupala niin ei voi enää torkkuakkaan. :'D Ihmettelin yöllä kun kukaan ei tullut laittamaan kanyyliin antibioottia, mutta aamulla kuulin että saan antibiootit tabletteina tästä eteenpäin.

Pääsin suihkuun tällä kertaa ihan seisten, puolessa välissä rupesi huippaamaan niin istuin hetkeksi pesutuolille. Vasemman reiden kalvo on jo tovin repsottanut yhdestä reunasta, veden avulla sain luvan irrottaa sen pois. Iho näyttää kaikin puolin hyvältä! Pesin hetken päästä nopesti loppuun. Kolehmainen katsoi tilanteen, sanoi että näyttää tosi hyvältä. Kivespussien alue on parantunut nopeammin kuin lekuri odotti.
Kolehmainen laittoi uuden katetrin cystofixiin. Vanhan putken läpi liu'utettiin jonkinlainen joustava tikku alas rakkoon ja vedettiin putki pois. Sattui kovin, mutta onneksi vain sen 2 sekunttia. Tikun pää painoi jonnekkin rakon seinämään (?), mutta se oli nopeasti ohi kun uusi putki laitettiin ja tikku vedettiin pois. Nyt vain sormet ristiin että putki toimii eikä tarvitse ultralla laittaa uudestaan.

Hoitaja käväisi jossain ja laittoi sitten puhtaat sidokset. Siinä meni sen aikaa että kokeiltiinkin heti perään cystoxia ja se pelittää!

Erehdyin iltapalalla ottamaan kahvia, nukahdin vasta yhden jälkeen. Uni maittoi ja herätettiin aamupalalle. Vessareissun jälkeen tuntui pistävää kipua peniksessä kun se vähääkään liikkui.
Aamupesuilla suihkureissu, oli parempi olo kuin eilen vaikka kädet tärisikin kun pääsin takaisin sänkyyn.

Hoitajan kanssa sain itse laittaa peniksen sidokset, hoitaja kuitenkin laittoi itse kivespussien lähistöllä olevaan "onkaloon" hopeasidoksen ja sain katsoa käsipeilin avulla.

Kipuhoitaja kävi keskustelemassa lääkityksestä, tämä säännöllinen kipulääke vaihtuu johonkin toiseen lähes samannimiseen, mutta miedompaan. Tulee vielä huomenna uudestaan keskustelemaan tarkemmin tulevan kotihoidon lääkityksestä.


21. helmikuuta 2015

Perjantai - sunnuntai

Perjantaina ei oikeastaan tapahtunut mitään! Kävelin välillä, luin lehtiä ja katsoin youtubevideoita. Heräsin taas alusastialle keskellä yötä, jollonka en sitten enää pystynyt kunnolla nukkumaan. Nyt kuitenkin onnistuu nukkuminen kyljelläänkin, joten selkä pääsee lepäämään. Kun laittaa muhkean tyynyn jalkojen väliin, niin päällimmäinen jalka ei purista penistä.

Lauantai aamulla pääsin vessaan pesemään leikkausalueen ja pepun bideesuihkulla. Sain itse ottaa sidokset pois. Kaikki kävi hyvin, vähän penis on liikutus- ja kosketusarka.
Sängyssä hoitaja vielä ruiskutti alueen läpi peroxidilla ja laittoi puhtaat sidokset. Vähän koskee kun hopeasidosta pitää painaa kivespussien alueelle.

Loppupäivä meni vähän kipeilessä. Oli kuumeinen olo, tärisin ja huippasi sängyssäkin. Väsytti, oli kylmä (ja silti hikoilin), vatsaa koski. Penikseenkin koski.
Pyysin kipulääkettä ja muutenkin olo parani pikku päikkärien jälkeen. Sain myös jotakin tippoja, jotka sekoitetaan juomaan ja sen pitäisi rauhoittaa mahaa. Jo muutaman päivän vatsa on taas ollut kurjempi, myllertänyt sillon tällöin ja ilmava.
Jalat on olleet myös levottomat, helpottanut kuitenkin se että pystyn jo reilusti vaihtamaan jalkojen asentoa maatessani sängyssä.

Lauantai yö meni jo vähän paremmin. Heräsin kahdelta ja viideltä, mutta pystyin suht nopeasti jatkamaan unta.

Iskä, Penina, Roosa ja Helmi kävivät morjestamassa. Iskä toi suklaata ja hampurilaista ja Penina kielikoruun uuden pallon. Olivat jonkun aikaa, iskällä menee ajaessa Hämeenkoskelle ja Turkuun sen verran aikaa ettei hirveän pitkään viitsineet lähtöä viivästystyttää.

Ilta meni rauhallisesti. Jostain syystä viime päivinä sängystä nouseminen on huipannut, mutta se menee ihan hetkessä ohi. Sen sijaan kävely, pystyssä oleminen ja makuulle meno on entistä helpompaa. Tiedä sitten unohdanko hengittää noustessa. Nyt en enää pyörtyile pöntöltäkään noustaessa. Pitäisi ehkä kävellä enemmän, mutta se on niin pirun tylsää täällä!

20. helmikuuta 2015

Keskiviikko - torstai

Keskiviikko ja viides leikkaus. Puoli 11 minut vietiin leikkaussaliin. Pygäsin itseni leikkaussängylle ja kaikki kävi kuten aikaisemmissakin leikkauksissa. Minulle laitettiin heti alkuun uudestaan epiduraali. Sain siihen kipulääkettä, mutta toimenpide ei koskenut, vaikka lääkäri pitkään sitä laitto.

Herääminen tapahtui leikkaussalissa, infektioriskin takia. Oli taas ilmapeitto! Ei ollut avannepussia. Keskusteltiin hoitajan kanssa, minulle asetettiin toisenlainen ulostepussi, jonka nimeä en muista. Putkea on suoraan laitettu vähän peräsuoleen, siellä on suht kookas silikonipallo jossa on sisällä keittosuolaliuosta. Pallo estää putken pois tulon. Tähystettiin ja kivespussien tilanne oli hyvä, infektio ei ollut aiheuttanut minkään sortin reikää suoleen tai muutakaan vastaavaa. Pussien alla oli vain onkalo, johon oli kerääntynyt ulostetta. Se puhdistettiin ja suljettiin.

Väsytti aivan hirveästi vielä pitkään leikkauksen jälkeen. Päivällinenkään ei maistunut. Mutta oli eksoottinen kokemus paskantaa housuihinsa! Mahaa myllersi tunnin, kun odotin että putki hoitaisi hommansa. Lopulta ponnistin ja putkihan tuli ulos.
Lakanat ja sidokset meni vaihtoon. Putki asennnettiin uudestaan, ei se tuntunut niin pahalta kuin "pallo peppuun" voisi kuulostaa.

Peräsuoli ärtyi tästä, putkesta tuli vähän verta. Koski suoleen, sain siihen kipulääkettä ja se auttoi.
Yöllä kuitenkin paskansin uudestaan putken pois. Hoitaja sanoi että kysytään aamulla lääkäriltä että mitä tehdään, uloste liian kovaa tullakseen putkeen. Loppuyö meni huonosti, peräsuolta poltti ja heräilin tunnin välein. En herännyt kuitenkaan siihen kun tultiin mittaamaan kuume ja meinasin läpsästä hoitajaa kun pelästyin.

Torstain aamuna rupesi taas tuntumaan pissahätää. Hoitaja huuhteli cystofixin, mutta ei auttanut. Olin jo itkun partaalla kun Kolehmainen vaihtoi putken peniksen sisällä olevaan katetriin. Helpotus. Lopuksi tuli vähän vertakin, kun rakko oli päässyt venymään. Mä en edes tiennyt että pissa kulkee siitä jo normaalisti!
Kolehmainen kävi yllättävän aikasin, kertoi saman mitä hoitaja heräämisvaiheessa. Kertoi että täytyy katsoa miten kivespussit paranee, että millon pääsen kotiin. Saan käydä pöntöllä ja joka kerta huolellinen pesu. Epiduraali otettiin pois.

Kävin pöntöllä, suolesta tuli vain verta. Muuten olo oli ihan jees, välillä piti katsoa yhtä pistettä ja hengittää syvään. Nousin ja laitoin kylpytakin kun sanoin hoitajalle että nyt sumenee. Ei keretty tehdä mitään kun olin maassa. Toinen hoitaja toi sängyn vessan viereen ja hoitajat auttoivat minut siihen.

Oli huono olo jonkun aikaa, ruokaa söin väkisin vähän että olo paranisi. Tein loput alusastialle kun oli vieläkin huono olo. Sen jälkeen teki kipeää kivespussien leikkausalueeseen, hoitaja sanoi että se vähän tihkuttaa verta. Kuitenkin ihan normaalia, jos ei pahene.
Kipuhoitajan kanssa puhuttiin kivuista ja lääkityksestä. Normaalisti OxyNorm kipulääkettä saa ottaa 4h välein, mutta sovittiin että saan pyytää sitä tarvittaessa 2h välein. Minulle myös lisättiin aamuun ja iltaan joku toinen kipulääke ihan säännöllisesti.

Illalla käväisin silloin tällöin kävelemässä. Olo tosi hyvä, mutta kävin tosiaan tosi lyhyitä pätkiä. Sain 10mg sijasta 15mg kipulääkettä, joka auttoi tosi hyvin kipuun. Helpompaa oli myös taas kävellä kun pääsin kaikista letkuista, paitsi katetrista. Kuumetta on ollut leikkauksen jälkeen, vaihtelee siis olo taas kuumasta kylmään. Ei kuitenkaan niin pahasti kuin aikaisemmin.

Torstai yö meni taas huonosti, aloitin nukkumaan jo yhdeksältä. Heräsin klo 12 ja siitä aamuun asti vain torkuin. Nielaisin jossain välissä kielikorun pallonkin..



17. helmikuuta 2015

Tiistai

Neljä viikkoa sairaalassa!

Tiistai alkoi normaalisti verikokeella, aamulääkkeillä ja aamupalalla. Yhdeksältä sain nestemäisen kipulääkkeen joka sai pään vähän enemmän humalaan kuin ennen. Se meni kuitenkin ohi ennen kuin hoitaja kerkesi edes takaisin.
Otettiin päällimmäiset sidokset pois ja sitten siirryttiin suihkuun. Menin makaamaan suihkusänkyyn ja pesin tukan ja ylävartalon. Hoitaja otti loputkin sidokset pois. Kipuja ei ollut, paitsi muutaman kerran vihlasi. Hoitaja auttoi suihkuttamaan jalat ja leikkausalueen sekä pesi selkäni.
Kuivattelin ja siirryttiin takaisin huoneeseen. Hoitaja otti vasemman reiden kalvon pois ja laittoi hopeapatjaa tilalle, se vaihdetaan vielä uuteen samanmoiseen ennen kuin pääsen kotiin.

Odoteltiin tovi lääkäriä, hoitajat sen aikaa ottivat hakasia pois. Hakasia oli järkky määrä. Niiden poisotto ei sattunut, mutta peniksen pyörittäminen tuntui. Sain puolessa välissä kipulääkettä.
Hoitajat katsoivat että jostain kivespussien välistä tulee ulostetta ja huolestuivat. Totesin että kotiin en taida päästä ja hoitaja sanoi epäilevänsä. Itkuhan siinä pääsi vaikka koittivat vielä piristää.

Kolehmainen oli leikkaamassa, meni kauan että kerkesi paikalle. Pulliainen tuli myös, sekä vielä kolmas lääkäri. Katsoivat tilannetta, olivat tyytyväisiä kaikkiin muihin leikkausjälkiin. Ainoa uusi takapakki on tuo uloste joka tulee jostakin tuolta kivespussien alueelta. Lääkärit keskustelivat keskenään, aikaisempi infektio on mahdollisesti aiheuttanut tämän. Alue pitää avata ja katsoa mistä uloste varsinaisesti tulee ja tutkia mitä tehdä. Mahdollisesti saan ulostepussin, eli avanteen. En oikein löytänyt selkeää sivustoa avanteesta, mutta googlettamalla löytyy. Toki kirjoitan omakohtaisen tekstin avanteesta, JOS sellaisen saan. Kohdallani siis avattaisiin pieni reikä vatsaan, josta otetaan umpisuolta vähän ulos. Ja pussi siihen johon uloste sitten valuu. Avanne kuitenkin rauhoittaisi leikkausalueen ja antaisi sen parantua, että parempi niin.
Kolehmainen sanoi etten perjantaina pääse kotiin, mutta ei kotiutumisen pitäisi paljon venyä. Itkuhan siinä uudestaan silti tuli.
Paketti sidottiin normaaliin tapaan, nivuset pyyhittiin kunnolla. Jonkinlaista sientä kuulemma sinne päässyt syntymään, toki kun on lämpimässä bakteeripesäkkeessä ilman pesuja ollut. Hoitaja laittoi jotakin vihreää liinaa joka puhdistaa nivusia.

Minullahan on siis pitkä ohut arpi vasemman puolen lonkkaluun päällä, josta on otettu virtsaputken jatke. Sen päälle sain ohjeeksi levittää Ceridalia ihan melko voimakkaastikkin painaen. Tuo kohta arpeutuu helposti niin että ihoa kiristää. Hierominen edistää ihon elastisuutta.
Muutenkin hoitaja käski suihkuttaa jalkoihin öljyä, sanoi että iho on tosi kuivaa.
Nyt kun vahinko kivespusseissa on jo käynyt, niin sain luvan käydä pöntöllä tänään tarvittaessa.

Saan tänään edelleen kävellä normaalisti. Ylösnouseminen ja makuulle meno onnistuu jo tosi hyvin ja ylhäälläkin olo paranee kokoajan. Ruoka maittaa ja massu toimii.
Uus kanyyli laitettiin, perkele että tekiki kipeää kun vihdoin löytyi suoni johon kanyylin edes sai.

Leikkauskuteet odottaa taas pöydällä. Masentavaa.

16. helmikuuta 2015

Sunnuntai - maanantai

Sunnuntaina ei tapahtunut erikoisempia, paitsi että olin 20 minuuttia pystyssä. En ole muutenkaan mikään seisoja/kävelijä, joten turhauttaa seistä tekemättä mitään tai kävellä käytävää edes takas. Mutta ei auta. Käveleminen on jopa helpompaa kuin seisominen, seisoessa rupee nopeasti jalat tärisemään.

Penina ja iskä tuli käymään. Toivat karkkia ja lehtiä. Juteltiin ja käytiin kävelylenkillä.

Iltapäivällä kävelylenkkien jälkeen tuntui makuulle menossa kiristystä kivespusseissa, pyysin kipulääkettä. Pidin sitten pidempää taukoa, kävin enää iltapesuilla vessassa.

Kaksi edellistä alusastiakertaa on mennyt muuten hyvin, mutta lopuksi on tuntunut kovaa pissahätää ja siltä että pissa etsisi aukkoa mistä päästä. On myös tuntunut että jotakin tulisi kivespussien lähistöltä, mahdollisesti siellä on fistelli. Mahdollisesti se voi kyllä vielä mennä umpeenkin.
Cystofixin kanssa olen oppinut elämään. Osaan tyhjentää pussin itse ja käyttää korkkeja jos haluan liikkua ilman pussia. Olen kuitenkin ottanut pussia mukaan, kulkee kätevästi roikkuen kylpytakin taskussa.

Tällä hetkellä suurimpia murheitani on huulikoruni ja venytykseni. Kummassakaan ei ole ollut korua kuukauteen. Venytys on enää n. 10mm ja huulikorun läpimenosta en ole varma, Penina ei korua kotoota löytänyt. Pitäisi ehkä murehtia ihan kaikesta muusta.. :D

Olisin valmis lähtemään kotiin, sormet ristiin että iho nyt kiinnittyy kunnolla ja sidosten vaihdossa  tulisi positiivista sanomista.

Maanantai aamuna heräsin hälyttämään hoitajaa kämppiksen puudutteen loppumisesta. Ymmärrän että vanhat sedät ei välttämättä muista mitä tehdä tai omistaa niin hyvät unenlahjat ettei herää puudutteen piippaukseen, mutta on se silti ärsyttävää joutua hoitamaan muiden puudutteita. Tämä kun ei todellakaan ollut eka kerta.

Aamupesuilla otettiin epiduraali selästä pois, ei tuntunut miltään. Ihon otto kohta on vähän hailakan punainen, joten sen päälle laitettiin "sukka" suojaamaan sitä. Sain tukisukat kokonaan pois ja pesemään jalat. Jalkapohjat ihan kuivat, mutta en ylety vielä rasvaamaan. Penina hoitaa. ;D
Kunnolla suihkuun pääsen tässä lähipäivinä.
Hoitajani ovat kyllä parhaita. Minulla on kaksi "omaa" hoitajaa, jotka hoitavat minut joka päivä jos vain kerkeävät (ja ovat töissä). Toinen näistä vähän näyttää ja vaikuttaa olemukseltaan samalta kuin työpaikkani ravintolapäällikkö. On rento olo kun tuntuu siltä että tuntisi ihmisen. Toinen hoitaja taas kertoo reilun rehellisesti asiat, kuitenkin vaalien toivoakin. Sekä hoitaa asiat loppuun asti kunnolla.

Lääkärin aamukierrolla kohdallani oli taas vain pikakäynti, sidosten vaihto on tiistaina ja pääsen tällä viikolla kotiin!



14. helmikuuta 2015

Perjantai - lauantai

Hyvin nukuttu yö, aamupalaa ja aamupesut. Vasemman reiden kelmu oli vähän vuotanut, joten se vaihdettiin kokonaan. Siinä tulikin ilmainen karvojen poisto samalla, vaikka ennen leikkausta karvoja oltiinkin ajeltu. Hitto ku teki kipeää. Pienen alotuksen jälkeen sain kipulääkettä ja hetken päästä jatkettiin. Otettiin reiluja repäisyjä niin homma hoitui nopeasti ja kipu pysyi vielä siedettävänä. Ihon otto kohdan päällä oli jotakin ihon hoito nukkaa, näytti ällöttävältä. :D Laitettiin pienemmälle alueelle uudet kalvot, ja jalkaan sairaalabokserit jotka pitävät puhtaana terveen ihon otto kohdan ja pitävät kalvot kiinni, nämä uudet kalvot eivät nimittäin jämähdä ihoon ihan kuten ne aikaisemmat.

Kävin kävelemässä, olo oli hyvä. Välillä otin tukea ja pumppailin jalkoja ja kohta taas kävelin. Hoitaja pesi patjaa, sinne asti oli vuotanut mömmöjä jossain kohtaa. En tajunnut katsoa kuinka kauan olin pystyssä, kun rupesi pikku hiljaa taas sumenemaan. Nyt se ei tullut kuitenkaan äkkiä, pystyin hyvin vielä kävelemään käytävälle. Käytävällä odotti normaali sairaalasänky, pääsin siis eroon ilmapatjasta. Miten pehmeältä se tuntuikaan! Hetken köllöttelin ja roudattiin takaisin paikalleni kun ilmapatjasänky oli poissa.

Iltapäivällä köpöttelin pieniä määriä. On se rankkaa, en ole 15 minuuttiin pystynyt vieläkään. Pientä hikeä pukkaa. Ja kun ei edes tiedä paljonko pää kestäisi, mutta ei halua riskiä ottaa että sumenee.

Lauantai alkoi normaali rutiineilla. Aamupesuilla sain vihdoin vaihtaa leikkauspaidan tavalliseen sairaalapaitaan. Yhden maissa oli sidosten vaihto, sain kipulääkettä taas. Tällä kertaa koski vähän enemmän, jolloin sain jotain uutta nestemäistä kipulääkettä. Sen jälkeen operaatio pysyi taas siedettävissä kivuissa.
Samoihin aikoihin tuli äiti miehensä kanssa. Toivat kokista sekä suolaista ja makeaa herkkua. Käveltiin yhdessä, onnistui hitaasti mutta varmasti. Lähtivät sitten ennen lounasta.

Iltapäivä ja ilta meni kävellessä pieniä määriä, pisimmillään jaksoin 10 minuuttia. Sitten rupesi tulemaan lämmin ja sydän lyömään reippaammin. Olen tähdännyt pidemmät kävelyt ennen ja jälkeen ruoan jolloin saan nopeasti sokeria tai sokeriarvot on jo valmiiksi koholla. Kävelen sidosten takia kuin paskat housuissa. Makuulle palaamisen jälkeen kipristää reiden kalvot ja koskee kivespussien alueelle. Elämä helpottunut vähän, saan laturin itse kiinni, pestyä hampaat ja naaman lavuaarilla sekä pääsen seisomaan siksi aikaa kun lakanani vaihdetaan. 10 minuutin kävelyllä jaksan siis kävellä autolle kotiutuessani, vaikka siihen mennessä pitäisikin pystyä kävellä taas kauemmin.

Tiedän ettei ketään kiinnosta, mutta alusastiakeikat helpottuvat kokoajan. Maha toimii paremmin ja olen löytänyt tekniikan pusertaa sängyssä puoliksi maaten.

Muuten olo ihan ok. Päivät menevät reippaammin kun olen saanut katsoa telkkaria, Penina tuo huomenna lehtiäkin. Ja jokainen kävely tuntuu tunnilta. Tuntuu myös että syödään kokoajan ja nyt niitä hetkiä odottaakin.

12. helmikuuta 2015

Keskiviikko - torstai

Keskiviikko aamuna klo 6 olikin täysi sirkus päällä.. Ensimmäinen yö muuten kun tarkenin ohuella peitolla, alkaa vissiin kuumeilu mennä kokonaan ohi. Eilen illalla pääsi itku kun on niin kova nälkä kokoajan.

Penis on kipeä. Levossa sitä jyskyttää ja tulee kuin sähköiskuja silloin tällöin. Kipulääkkeet auttaa. Liikkeessä jomotus pahenee. Saan vaivoin nostettua lantion irti patjasta ja tekee kipeää. Olen tyytynyt pyörittelemään nilkkoja. En pysty nostamaan kovin korkealle selkänojaa, ilman että kivespusseissa alkaa jyskyttämään entistä enemmän. Selkä ei onneksi juuri ole kipeä ollut ja olkapäät eikä kädet ole enää sellaisessa jumitustilassa mitä ne ovat olleet viimeiset kaksi viikkoa.

Sidosten vaihto siirtyi huomiselle. Tuntuu ettei mikään etene.. Sillon pääsen myös kävelemään.
Lakanat vaihdettiin ja aamupesut tehtiin. Kysyin kiinteästä ruoasta ja kotiutumisesta. Hoitaja lupasi soittaa leikkaavalle lääkärille ja kysyä ruoasta. Kotiutumisesta kertoi sen verran että sidosten vaihdon jälkeen tiedetään paremmin. Kun ihon siirteet on kunnolla kiinnittyneet, niin tiedetään kotiin lähdöstä. Kaikesta päättelin; epätodennäköistä että ensi viikolla koti kutsuisi, vaikka hoitaja sanoikin ettei se ihan mahdotonta ehkä ole. Kiinteää en saa syödä, koska silloin uloste lisääntyisi ja se tulisi suoraan kivespussien ihon siirteiden päälle.

Kanyyli vuotaa, 3 kertaa vaihdeltiin teippejä kunnes uskoivat ettei se pelitä. Otettiin pois, illalla laitettiin uudestaan.
Illalla sain myös uuden paidan ja vaihdettiin alleni uusi poikkiliina. Todella tylsää. Kämppikset toisella puolella huonetta ovat katsoneet telkkaria koko päivän niin en näe koko telkkaria. Samaten läppärin netti ei toimi kunnolla tässä kohtaa huonetta.

Pelottaa huominen sidosten vaihto ja kuulla tuomio ruoasta, kävelystä, peniksen kunnosta..

Keskiviikko yöllä sain vähän polvia koukkuun, ei sattunut. Sen enempää en ole viitsinyt rasittaa leikkausaluetta. Nukuin hyvin, yleensä kun nukun näin kotona niin olen herännyt klo 9 maissa. Täällä valitettavasti kello oli vasta vähän yli seitsemän. Aamuyöstä heräsin epiduraalin loppumiseen ja onnistuin jatkamaan unta vaikka korvatulppien yli kuuluikin kämppiksen kuorsaus. Selkeästi olen päässyt kuumeesta, nukuin taas yhdellä peitolla ja vieläpä ilman untuvatossuja! Tässä vaiheessa kerron että kotona siis nukkuessani poden kuumuutta alasti ilman peittoa.. Lämpötilaa ehkä lisää vasen reisi, eli tuo ihon otto kohta. Se sykkii kovasti lämpöä, ei kuitenkaan polttele. Enemmänkin niin kuin olisi jalassa yhdet housut liikaa.

Aamupäivällä sain suun kautta nestemäisen kipulääkkeen sekoitettuna pepsiin. Olin skeptinen kipujen suhteen, puudute meni 10ml/h, mutta lisää en saanut. Vaihdettiin sidokset, apuna käytettiin keittoliuosta kun hopeasidokset olivat tarrautuneet niin hyvin. Ei sattunut, vaikka joitakin hakasiakin leikattiin pois. Kun penistä nostettiin, tuntui polttelua reisissä mutta ei sellaisia tosi kivualiaita sähköimpulsseja niin kuin aiemmin. Kipu oli ihan siedettävää. Hetkessä sidokset oli vaihdettu. Maijan kanssa leikkannut lääkäri (jonka nimi selvisi Lea Pulliaiseksi) katsoi tilanteen ja oli tyytyväinen. Melkein olisi päästänyt jo tällä viikolla kotiin, mutta haluaa katsoa vielä ensi viikkoon. Saan kävellä ja kiinteää ruokaa!! Halleluja! Ehkä skeptisyys auttoi, aikaisemmin olen lähtenyt niin positiivisella mielellä sidosten vaihtoon.
Oikean reiden ihon otto kohta on jo ilman kelmuja, siihen sain ohjeeksi levittää useita kertoja päivässä Ceridal -öljyä.

Sain heti lounaaksi kiinteää, nautin antaumuksella.. Oli vieläpä tosi hyvää kanaa. En tiennyt miten maha suhtautuisi 3vk vellien jälkeen kanaan, joten yritin syödä mahdollisimman rauhassa vaikka kädet tärisikin innostuksesta.

Odotettiin puudutteen häviämistä jaloista. Otin kevyet päikkärit. Puudute alkoi hiipua, pystyn nostelemaan jalkoja ilmaan vaikka vasen jalka onkin reilusti paimavampi.
Fysioterapeutti vahti kun nousin ylös, sain kuitenkin ilman apua nousta ja mennä takaisin sänkyyn. Tuntui hyvältä, peniksen juurta vaan nipisti, oletettavasti kun painovoima painaa leikkausaluetta alaspäin. Pompin paikallani hetken, kunnes fyssari yllytti mua kävelemään huoneen ovelle ja takaisin. Pystyin kevyesti siihen, vaikka askeleet olivatkin tosi lyhyitä. Fyssari pakotti takaisin maate. Kysyin iltahoitajalta ja sanoi että voisin päästä vielä uudestaan kävelemään iltapalan aikoihin. En kuitenkaan saakkaan mennä pöntölle, eli alusastialla mennään.
Päivällisen jälkeen kävin itsekseni ylhäällä sen verran että hetken seisoin ja otin koneen pöydälle, peniksessä tuntui taas inhottavalta, mutta muuten ei ollut mitään hätää. Ylösnouseminen käy jo helposti, makuulle meno on vielä hankalaa kun ei saisi istua. Makuulle pääsyn jälkeen vasenta reittä on poltellut enemmän, mutta se ei kestä kauan.

Ennen iltapalaa käväisin taas kävelemässä, kun vaihdettiin lakanoita sänkyyn. Kävelin 3 kertaa ees taas huoneen läpi, käväisin katsomassa itseäni peilistä. Aika rosoisen komea sänkipartainen mies sieltä kyyläsi takaisin! Seisoin odottamassa sängyn vieressä kun rupesi taas äänet kaikkoamaan, sänky oli vielä kesken niin ohjattiin vaan siihen makaamaan joten kuten ja toinen hoitaja piti jalkoja koholla. Join pillimehun ja olo tokeni. Nousin ja laitettii lakanat loppuun. Olo oli jopa parempi kuin hetki sitten. Sain luvan kävellä omin nokkineni, kunhan lupaan olla pyörtymättä.
Illalla kävinkin vielä pikasella pyörärähdyksellä. Penistä edelleen koskee hetken aikaa nousemiseen jälkeen, mutta se menee jonkun ajan päästä ohi. Jalat on painavat ja askeleet lyhyitä, mutta siitä se lähtee. Nyt olen illan saanut olla ilman tippaa ja epiduraalia, tosi kivaa ilman kaiken maailman letkuja. Epiduraali on kuitenkin vielä selässä ja ylimääräinen letku teipattuna olkapäälle. Ainoastaan antibiootti laitetaan vielä kanyylin läpi 3x päivässä ja siksi kanyylia ei oteta vielä pois. Sen kautta laitetaan myös tarpeen vaatiessa kipulääke sidosten vaihdossa.
Sängyssä penistä ei koske. Voin nostaa lantiota ja kääntyä ilman kipua.

Paranemaan päin?



10. helmikuuta 2015

Maanantai - tiistai

Maanantai on toivoa täynnä, vai onko sittenkään?

Nukuin 8 tuntia, mikä on minulle normaali nukkumisaika. Olo oli mitä mainioin! Säästyin verikokeelta, mutta valitettavasti myös aamupalalta ja lounaalta. Aamupäivällä tehtiin pesuja ja otettiin kyljen dreeni irti. Odotin kipuja, mutta ei se oikeastaan sattunut. Tuntui vain iljettävältä.
Viimein klo 12 sain jonkun pienen esilääkkeen joka rupesi vähän väsyttää. Jonkun ajan päästä minut vietiin leikkaussaliin. Normihommat ja unta palloon.

Leikkaus kesti n. 3h, heräilin jossain klo 16 maissa pikku hiljaa. Kipuja ei ollut, väsytti vain. Mukava ilmapatja lämmitti. Klo 17 jälkeen rupesi polttelemaan vasenta reittä ihan älyttömästi. Purin hammasta enkä pystynyt rentoutumaan. Sain suoneen kipulääkkeen. Ja toisen kerran. Ja kolmannen. Epiduraali nostettiin 10ml/h ja sain suoraan selkään lisää puudutetta. Sain nestemäisen kipulääkkeen suuhun. Ja kohta tabletin muodossa. Klo 18 jälkeen sietämätön kipu rupesi vihdoin heltiämään siedettävään.
Hoitajat sanoivat että ihoa otettiin kolmesta kohtaa ja kivut ovat kuin kaatuessa asfaltille. Ensimmäinen päivä on pahin, sitten pitäisi helpottaa. Saan käydä vain vessassa, muuten sängyssä. Teki mieli itkeä, mutta nieleskelin. En tiedä päästääkö hoitajat minua vessaankaan kun en ole kävellyt vielä. Se kyllä helpottaisi, alusastiaan on niin pirun hankala pygätä.

Paskat jutut vain jatkuivat. Minua vietäessä takaisin osastolle, kuulin että minut on siiretty takaisin entiseen huoneeseen. Kohta pääsinkin eroon hoitajista ja kyynelehtimään kolmoshuoneeseen. Ei enää telkkaria tai puheluita. Tulee olemaan pitkiä päiviä. Luojan kiitos kolme aikaisempaa kämppistä ovat jo lähteneet.

Kivut tekevät sanoja mieleeni, tiedän että vielä joskus hymyilen näille ajoille. Nyt vain kaduttaa kun sattuu.

Tarkasteltuani jalkoja, olen päässyt oikean reiden kelmuista. Reisi on nyt siis "vapaa" kaikista kelmuista, sidoksista yms. Ihon otto kohta helottaa punasena, mutta ei ole kipee koskettaessa. Nivusen vieressä on kumma viilto ja reikä (jonka sisältä tulee ohut kumiputki peniksen sidosten sisään) jonka olemassa oloa en tajua, kysyn siitä lääkäreiltä kun näen niitä. Sekään ei ole kipeä painaessa, vaikka kipeältä näyttääkin. Vasemmassa reidessä on kelmua ja laajalla alueella ihan valkoista sideharsoa. Penis on pakattu kuin ennenkin, nyt vain jalkojen väliin. Hillitöntä stondista ei ole siis enää.

Hiillostin taas hoitajia kotiutumisella, kukaan ei tiedä.

Siinä kahdeksan maissa illalla polttelu reidessä oli kokonaan ohi, sen sijaan alkoi kihelmöinti peniksen juuressa. Aikaisemmin ei tuntunut miltään kun nostan lantiota, mutta nyt tuntuu inhottavalta peniksen alueella. Mutta todennäköisesti menee ohi parissa päivässä.

Seuraava sidosten vaihto on keskiviikkona tai torstaina. Sen jälkeen pääsen kuulemma kävelemään enemmän, kun ihonsiirto on ensin tarttunut kunnolla. Nyt en jumppailekkaan siihen asti, pääsee paikat kunnolla paranemaan.

En saanut melatoniinia, anestesialääkäreiden ohje ettei nukutuksen jälkeen saa antaa minkäänlaisia unilääkkeitä. Olen tällä hetkellä kahdestaan toisen miehen kanssa huoneessa, ja tämä mies vaikuttaa vähän levottomalta. Aina vähän pelottaa kun muut saavat liikkua ja minä en, että mitä jos jonkun lääkitys ei olekkaan ihan kohdallaan. Hätätilanteessakaan en voi liikkua kun olen epiduraalissa kiinni, tipan osaisinkin ottaa irti. Mutta ei tällaisia saa ajatella, näitä tapahtuu vain elokuvissa. :D

Kolmas viikko sairaalassa..

Nukuin todella hyvin ilman melatoniiniakin, heräsin vasta kahdeksan maissa. Verikoe ja aamupala. Vasta aamupalan kohdalla huomasin koko peukalon ja etusormen olevan veressä. Ajattelin että kynsi oli revennyt, mutta katsoessani peiton alle, vasemman reiden alla oli kimalteleva verilammikko. Kutsuin hoitajan joka tarkasti tilanteen, kelmua oli liian vähän ja reunasta oli päässyt tihkumaan verta. Ei hätää siis.
Aamupesuilla vaihdettiin kaikki lakanat ja laitettiin lisää kelmua reiteen. Sängyssä kääntyily tuntuu inhottavalta peniksessä ja lantion nostaminen jopa melkein sattuu. Toivon tämän menevän ohi parissa päivässä, onneksi minulla on hyvät kipulääkkeet. Vaikka levossa ei kipuja olekkaan, paitsi pientä jomotusta peniksessä.

Lääkäreiden aamukäynnillä tapasin leikkaavan lääkärini, kertoi että sidosten vaihto keskiviikkona ja sitten todennäköisesti taas perjantaina. Leikkaus meni hyvin, ja se pieni putki reidessä (josta puhuin ylempänä) poistaa jotain ylimääräistä kuonaa leikkausalueelta. En saa nousta ylös moneen päivään, eli takapakkia tulee. Kotiutumista ruvetaan miettimään ensi viikolla..

Kipuhoitaja tuli tarkastamaan tilanteen, kerroin että kipua on sillon tällöin peniksessä, mutta reisissä ei. Kipulääke auttaa siihen, mutta vain jonkun aikaa. Avuton olo kun ei voi liikkua yhtään koska liike tekee kipeää. Pelkään muutenkin että liike tekee hallaa uusille leikkausjäljille. Ylösnouseminen tulee olemaan taas hankalampaa kun ei voi jumppailla. Epätoivo iskee taas välillä. En voi lukea muiden phallotekstejä kun kaikilla muilla mennyt paljon paremmin. Peninakin pääsee vasta sunnuntaina käymää. Meidän koirat on match showssa lauantaina enkä näe sitäkään. Tämä päivä on kestänyt miljoona vuotta ja kello ei ole edes neljä.

8. helmikuuta 2015

Lauantai - sunnuntai

Tähän väliin pientä väli-informaatiota. Olen pitänyt blogia vuodesta 2010, ja blogin katselukerrat ovat sieltä joka vuosi nousseet pikkuhiljaa. Vuosi 2014 oli hiljainen, mutta nyt heti 2015 tammikuussa paukkui selkeät ennätykset kun blogin katselukerrat ylsivät kuukauden aikana reiluun 40 000!!

----

Aamu alkoi sillä että hoitaja joutui taas puhdistamaan kanyylin ruiskuttamalla sinne keittosuolaliuosta. Tuntuu niin pirun inhottavalta, kirvelee tovin. Alan kyllästyä kanyyliin, jatkuvasti tukossa, letkut solmussa, kämmentä kirvelee ajoittain yms. Aamupäivällä myös epiduraalin laite huusi jatkuvasti, lopulta hoitaja vaihtoi ohuemman letkun uuteen ja se auttoi.

Klo 11 maissa tultiin tekemään aamupesuja, toinen hoitaja vaihtoi lakanoita samalla kun toinen auttoi minut ylös. Tuntui varmemmalta kuin eilen, 2 minuuttia tuntui ihan hyvältä kun pumppasin jalkoja katse ylhäällä ja hengittäen syvään. Sitten rupesi tuntumaan kummalta ja ympärillä olevat äänet rupesivat vaikenemaan. Tässä vaiheessa olisi jo pitänyt pyytää sänkyyn, mutta yritin olla liian vahva. Lopulta sumeni ja polvet petti. Pääsin kuitenkin pienellä avustuksella sänkyyn.
En kuullut hetkeen hoitajien puhetta, mutta ihan puolessa minuutissa olo oli entisellään. Sain kuitenkin happiviikset hetkeksi.

Päivällä Penina ja Roosa kävivät, piristi tosi paljon ja kerkesivät ollakkin vähän pidempään.
Kun he lähtivät pääsinkin uudestaan kokeilemaan seisomista. Pystyin seisomaan minuutin, kunnes taas rupesi sumenemaan ja pyysin sänkyyn. Harmittaa ja itkettää. En tajunnut että parin viikon makaaminen vetää näin heikoksi. Harmittaa etten saa nousta keskenäni seisomaan, useampi toistaminen saisi minut nopeammin ylös kuin kaksi kertaa päivässä.

Sunnuntaina aamu alkoi taas kanyylin laitolla. Kolme eri hoitajaa ja 5 pistosta kunnes saatiin paikalleen. Aamupesuihin kerkesi vain yksi ihminen, seisomaan nousu siirtyi siis myöhemmäksi. Vaihdettiin siinä kerttisliinat, olivat sen verran kaikessa mömmössä.

Olen jo kaksi päivää jättänyt syömättä hiutale- ja maitopohjaiset vellit ja puurot. Keitot menee vielä joten kuten. Syöminen olisi todella tärkeää kuntoutuksessa ja varsinkin kun ravintoarvot jäävät vajaiksi kun saa vaan soseita ja erilaisia juomia. Mutta ei vaan enää pysty, pelkään että oksennan jos syön vielä yhdenkin vellin. Keittojenkin maku tuntuu pahenevan kokoajan ja ne ovat yhä löysemmäksi tehty. Myllerys mahassa on joka syömisen jälkeen, ei ole onneksi pahentunut.

Ylösnousemista ajatellen jumppailin paljon jalkoja ja nostin selkänojaa niin että sain pään pystyyn, se olikin ihan hyvää harjoitusta, nimittäin päässä tuntui hassulta ja tuntui että pää pääsi selvenemään. Vasta kolmen maissa minut nostettiin ylös. Sängyltä ylösnouseminen oli jotenkin hankalaa, mutta seisoessa tuntui paremmalta. Tällä kertaa jaksoin pumpata ehkä 2 minuuttia, kunnes äänet rupesi taas katoamaan ja päässä sumenemaan. Olisin halunnut kokeilla kävellyä, mutta epiduraali jätettiin tällä kertaa kiinni niin en voinut.
Turhauttaa, yksi tuttu tämän leikkauksen jälkeen käveli toisella ylösnousemis kerrallaan.

Päivälliseksi taas velliä. En syönyt. Antibioottia vaihtaessa kerroin etten oikein syö enää, niinpä hoitaja on pitänyt huolta että olen tipassa kokoajan että kroppa saa nestettä. Nestemmäinen ruoka on varmaan myös se joka pistää olon heikoksi eikä meinaa seisominen onnistua vieläkään. Koitan kuitenkin olla positiivinen.

Illalla otettiin huomista varten taas verikoe. Nostettiin myös minut taas pystyyn. Eivät viitsineet enää illalla irrotella piuhoista, niin ei kävelty. Seisoin ainakin 4 minuuttia, olo oli tosi hyvä! Olisin halunnut seistä vielä, mutta hoitajat passitti sänkyyn. Pelkään että huomisen leikkauksen takia nousemiseen tulee taas takapakkia..

Huominen leikkaus on siinä puolen päivän maissa, en saa taaskaan syödä vaikka enhän mä sitä juuri muutenkaan tee. Toivotaan parasta. Haluaisin jo kotiin, ikävä Peninaa, koiria, kotia, hevosia..
Tuli mieleen tilanne kun odoteltiin toisen hoitajan kanssa että toinen hakee lakanoita. Hoitaja kysyi että olenko miettinyt mitä teen ensimmäisenä kun pääsen sairaalasta. Hetken mietittyäni vastasin että ehkäpä syön jotain hyvää. ♡

6. helmikuuta 2015

Perjantai

Puudute vaihdettiin klo 23, jonka ansiosta sain nukkua täydelliset 7 tuntia, kunnes otettiin mittaukset. En tohtinut enää nukkua, kohta otettiinkin verikoe ja tuotiin aamupala.

Kymmeneltä tuli kipuhoitaja, kyseli kivuista ja kertoi että lääkärit tulevat klo 11 maissa. Suunnitelma on että annetaan taas maksimi annos puudutetta, suun kautta nestemäinen kipulääke ja toinen lääke kielen alle imeytymään. Jos edelleen sattuu, pitää keksiä muuta.

Aika siirtyikin kello kahteentoista, puoli tuntia aikaisemmin sain suun kautta lääkkeen, kielen alle lääkkeen sekä puudutteen. Tosi nopeasti olosta tuli tosi omituinen, näin asioita kahtena, väsytti, kädet tärisi ja syke nousi. Sain syödä, söin äkkiä ennen kuin olo menisi vielä enemmän sekaisin. Ei ollut kuitenkaan paha olo, niin hoitaja sanoi että ihan normaalia tällaisista lääkkeistä. Laitettiin happiviikset.

Sidosten purku alkoi. Kädet hikoili, pelkäsin helvetisti että kohta sattuu ja kunnolla. Tunsin aavistuksen, osasin sanoa missä kohtaa touhuiltiin. Rentouduin loppua kohden, ei sattunutkaan. Otettiin hakasia pois. Lääkäri pääsi pikaisesti käymään, katsoi että tilanne on kokoajan parempi ja nyt hyvä. Kertoi että maanantaina salissa otetaan vasemmasta reidestä vähän ihoa ja peitetään penistä. Dreenit reisistä saisi ottaa pois ja saisin kävellä hoitajan kanssa viikonloppuna pieniä määriä. Kiinteää en kuitenkaan vielä saa.

Dreenit otettiinkin sitten pois, ei tuntunut yhtään. Kylkeen sai vielä dreeni jäädä. Penis laitettiin kääreisiinsä ja samalla vaihdettiin lakanat ja sain pesulapulla pestä naaman ja kainalot.

Odotettiin pari tuntia että puudutteen vaikutus häviää ja fysioterapeutti tuli hoitajan kanssa nostamaan minut sängystä. Kyljelleen ja siitä jalat maahan ja ylävartalo pystyyn. Nousin terapeutin mielestä ehkä vähän liiankin vauhdikkaasti, mutta pahaa oloa tai mitään ei ilmaantunut. Yllätyin miten painavat jalat olivat ja miten paljon voimaa piti käyttää että sain jalat suoraksi. Terapeutti käski heti pumppaamaan jalkoja lattiasta ylös alas ja hetken päästä nousemaan varpaille uudelleen ja uudelleen. Kaikki meni tosi hyvin, minuutin jälkeen pyysin kuitenkin takaisin makuulle ennen kuin mahdollinen huono olo olisi tullut. Makuulle päästyäni tunsin miten iso kasa verta ehti laskeutua jalkoihin, tuntui melkein jopa inhottavalta. Tunne meni kuitenkin kohta pois. Fysioterapeutti oli yllättynyt miten hyvin meni. Viikonloppuna vain lisää. Tässä on harmi etten saa edes istua sängyn laidalla, saisin verta jalkoihin ja pään pystyyn. Olen kuitenkin helpottunut, yksi askel edempänä kotiutumista. Hirveä hinku olisi taas pystyyn, mutta painotettiin että mahdollisen pyörtymisen takia en saa yksin seisoa. Jumppailenpa siis vain sängyssä.

Ilta meni rauhassa, telkkaria katsellessa niinkuin kaikki muutkin illat..




5. helmikuuta 2015

Torstai

Nukuin tosi hyvin. Olen huomannut parhaimman tavan olevan se, että valvon klo 23 asti, otan melatoniinin ja odotan hetken sen vaikutusta. Silmälaput ja korvatulpat on tärkeä univaruste. Nukun tällä 6-8 asti. Yöllä tosin herään hoitajan vierailuun, kun tyhjentää katetrin pussin tai vaihtaa tippapussin. Kerran yössä joudun myös kutsumaan hoitajan vaihtamaan puudutteen. Olen katsonut kelloa ja puuduteputkilo kestää 7 tuntia, joudun siis väkisin heräämään sen takia. Olen nähnyt myös unia, joita en kotonakaan usein nää.

Minulle oltiin eilen sidosten vaihdossa laitettu verkkohousut normaalin tapaan, mutta peniksen kääreelle oli leikattu reikä ja kertakäyttöliinoja ei ollut tukemassa penistä. Kääreen pitäisi seisoa pystyssä. Ajattelin että nukun yön ja kysyn että pitääkö kääreen nyt roikkua normaalisti jalkojen välissä. Jumppailessani jalkoja, kääre tietysti vähän liikkui. Kipeää ei tehnyt, mutta ei se hyvältäkään tuntunut. Vaihdoksen jälkeen minulle ei oltu laitettu enää jalkojen alle tyynyjä, tuntui hyvältä olla ilman niitä. Yöksi pyysin yhdet tyynyt polvitaipeiden alle, mutta aamulla otin ne taas pois. Mukavampi kyllä ilman.

Tänään aamupesulla en kerinnyt sidoksista edes kysyä kun hoitaja jo laittoi minulle uusia housuja. Mainitsi että sidosten vaihtajat ei todennäköisesti tienneet että miten kääre pitäisi olla. Nyt kääre on kerttisliinojen tukema ja olo on varmempi minullakin. Jalat liikkuvat tosi hyvin, olen jaksanut pitää niitä koukussakin. Välillä jotkut liikkeet kiristävät oikeaa jalkaa, mutta siellä onkin teippejä ja arpia enemmän kuin vasemmassa.

Seuraavat suunnitelmat on sidosten vaihto perjantaina huoneessani ja salissa nukutuksen kanssa maanantaina. Salissa mahdollisesti ainakin venytetään ihoa juuresta kohti peniksen kärkeä, kuulen toivottavasti tarkemmin suunnitelmista lähempänä maanantaita.

Vatsa toimii vähän liiankin hyvin. Olen nyt kahden päivän välein ulostanut ja löysää. Normaalisti käyn vessassa kakkosella kerran päivässä, joten mietin että olisikohan kiinteä ruoka sittenkään nyt pahasta. Se saattaisi saada vatsan vähän parempaan kuntoon ja onko sitten suurta eroa että tuleeko päivän vai kahden välein. En tiedä miten tämä on mahdollista kun ensin pärjäsin 11 päivää ilman.. Minulla olisi vessakin tuossa 4 metrin päässä jos joskus pääsisin edes sängyn viereen seisomaan.

Alusastia asetettiin tänään vähän huonosti, rehellisesti sanoen kaikki siteet olivat siis sen jälkeen paskassa. Hoitaja yritti puhdistaa, mutta sehän sattui taas. Sopivasti kipuhoitaja ja anestesialääkäri tulivat kokeilemaan epiduraalin vaikutusta. Antoivat ensin pienen määrän puudutetta ja kohta isomman määrän. Lopuksi vielä keittosuolaa, joka saa puudutteen vaikuttamaan koko alueelle. Vartin päästä hoitaja kokeili puudutteen tehoa märällä rätillä. Tuntoa oli siellä täällä, toisen 15min päästä tuntoa ei enää ollut navasta alaspäin. Olivat tyytyväisiä, ja hoitajat pääsivät pesemään ja vaihtamaan sidoksia, ihan vaan päälimmäiset. Tunsin että penis liikkui, mutta ei sattunut yhtään. Toisen ihon otto kohdan kalvo repsotti, joten vaihtoivat sen myös uuteen.

Puudutteen vaikutus rupesi siinä parissa tunnissa heltymään. Samalla alkoi häntäluussa kova jomotus sekä vasemman puolen nivusessa pieni vihloominen, meni sellaisina aaltoina. Odotin jonkun aikaa olisiko se mennyt ohi, mutta lopulta pyysin kipulääkettä joka auttoi. Jalkojen koukkuun laitto tuntuu peniksessä vähän oudolta, ei sattunut kuitenkaan. Kipulääke auttoi tähän myös.
Velliruoat alkavat ottaa massun päälle. Ruoan jälkeen alkaa mahassa hirveä vellominen ja ilmavaivat hetken aikaa ihan omaa luokkaansa. Pakko kysyä jos pääsisin kiinteälle kohta..

Häntäluu on edelleen kipeä, onneksi sängyn saa niin että yläosa on aavistuksen alaspäin vievä. Näin se keventää  lantion seutua. Nyt on parina viime päivänä myös vasen olkapää ollut jumissa, ilmeisesti viime vuonna tapahtuneen sijoiltaan menon takia.




4. helmikuuta 2015

Tiistai - keskiviikko

Kaksi viikkoa täyteen sairaalassa!

Heräsin kuudelta, ärsyttävää. Katsoin "kissakuiskaaja" ohjelman ja onnistuin sitten torkkumaan yhdeksään. Sopivasti minut kärrättiin siitä heräämöön. Piti odottaa hetki, kunnes anestesialääkäri ehti paikalle. Minun piti kääntyä kyljelleni ja hivuttautua mahdollisimman lähelle reunaa. Piti myös asettautua sikiöasentoon, leuka rintaan, jalat niin lähelle napaa kuin saan ja selkä pyöreäksi. Asetettiin selän alle suojapyyhe ja selkä pyyhittiin jollain aineella steriiliksi. Hoitaja käytti pyyhkimisessä vähän voimaa ja tuntui ihanalta. Suihkutettiin vielä lisäksi jotain nestettä selkään. Anestesialääkäri odotti hetken kuivumista ja sitten pisti puudutteen selkään. Nipisti ja sitten kirveli ihan hetken. Samalla sain kipulääkettä suoneen.
Lääkäri odotti hetken puudutteen vaikutusta ja sitten oli vuorossa epiduraalin laitto. Se oli aika eksoottinen kokemus. Välillä tuntui samalta kuin hammaslääkärissä kun lääkäri ronkkii hammasta piikillä, mutta se tuntui vain selässä. Lääkäri sanoi että olisi hyvä jos pystyisin tunnistamaan jos piikki selässä tuntuu enemmän vasemmalla tai oikealla puolella. Oikealla rupesi tuntumaankin kipua, sain lisää kipulääkettä. Kipua jatkui vielä hetken, kunnes epiduraali saatiin paikalleen. Epiduraalia "uitettiin" hetki. En tuntenut siinä mitään erikoista. Lääkäri ohjeisti että tässä vaiheessa saatan tuntea sähköiskun, mutta pitäisi pysyä paikallaan. Mitään ei kuitenkaan tuntunut. Lääkäri laittoi vielä pienen määrän koepuudutetta. Teipit päälle ja oltiin valmiita. Minut asetettiin takaisin sängylle oikein päin. Väsytti hirveästi, varmaankin lääkkeiden takia, rupesin torkkumaan. Puolen tunnin päästä lääkäri kokeili kylmällä paperilla taas tuntoa. Tuntoa ei juuri ollut oikeassa jalassa, mutta vasemmassa oli. Lääkäri sanoi tämän todennäköisesti johtuvan siitä, että makasin oikealla kyljellä. Heräämössä oli eri välineet kuin osastolla, joten jouduttiin vaihtamaan epiduraalin laite, se joka hälyttää puudutteen loppumista. Uuteen laitteeseen menee isoja tuubeja, kun vanhassa oli pusseissa puudute.
Minut kärrättiin takaisin huoneeseeni. Lääkärit ovat kiinni leikkauksissa, siteiden vaihto siirtyi huomiseksi.

Sain siis myöhässä lounasta, huomenna olenkin taas ilman.

Heräämöstä tultuani rupesi mielettömästi väsyttää. Kuumetta ei kuitenkaan ole. 3 tuntia nukuin, en uskaltanut enempää yöunien takia. Puudute vaikuttaa hyvin oikeaan jalkaan, vasemman reiden sisäsyrjässä on sen sijaan kohta josta vihlasee välillä. Puudute ei auta selkään, häntäluuhun koskee kun vähääkään olen istuma-asennossa. Kipulääke auttaa siihen onneksi. Minut käännettiin hetkeksi aikaa aavistuksen kyljelleen, että selkä ja häntäluu pääsivät lepäämään.
Epiduraalin pistokohta tuntuu vähän oudolta kun liikutan selkää. Ei satu, tuntuu vain, toisin kuin aikaisemmin. Ilmoitin hoitajalle tästä, vähän ihmetteli sitä. Katsoi että epiduraali on normaalin näköinen. Pitää mainita lääkärille, toivottavasti ei tarvitse uusiksi laittaa.

Ilta meni normaalisti..

Keskiviikkona heräsin taas kuudelta. Onneksi sain torkuttua vielä yhdeksään. Kipuhoitaja kävi klo 11 maissa laittamassa lisäpuudutteen ja sain suun kautta kipulääkkeen sekoitettuna pepsiin. Hetken päästä tarkistettiin puudutusalue kylmällä paperilla. Tuntoa oli edelleen vasemmassa jalassa, joten kipuhoitaja päätti mennä jo soittamaan ja varoittamaan että todennäköisesti tarvitaan anestesialääkäri antamaan kipulääkettä suoneen.
Hoitaja sai antaa suun kautta kipulääkkeen, se liuotettiin verenkiertoon antamalla sulaa kielen alla. Vaikutuksen piti olla yhtä hyvän kuin suoneen annettavan, mutta jo sidosten purku teki kipeää. Saatiin kuitenkin kaikki pois ja tilalle kosteat aluetta puhdistavat kääreet. Jäätiin odottamaan lupaa päästä heräämöön.

Heräämössä asetettiin taas rintaan, olkavarteen ja sormeen mittarit ja sain happinaamarin. Sitten tehtiin "humautus", eli sain suoneen ainetta joka pisti minut unen kaltaiseen tilaan. Tämä on kuitenkin kevyempi kuin varsinainen nukutus. Muistikuvia ei siis ole sidosten vaihdosta. Heräsin suht pirteenä, ilman kipuja.

Anestesialääkäri tuli laittamaan uudestaan epiduraalin. Sain taas suoneen kipulääkettä, mutta tällä kertaa operaatio ei sattunut yhtään. Mahdollisesti sidosten vaihdon lääkkeet vaikutti niin hyvin vielä. Epiduraali yritettiin saada selkään 3-4 väliin, mutta huomattiin puudutuksen vaikuttavan niin että puudute taisi mennä taas 2-3 väliin. Nyt kuitenkin puudute on tasasemmin molemmin jaloin, vaikka edelleen vähän liian alhaalla. Tälläkään kertaa en tuntenut sähköiskuja. Laitettiin myös uusi tippa.

Kuulin ekaa kertaa että peniksessä on infektio, mitä olen kyllä epäilytkin jo tovin. Vakavuudesta tai laajuudesta en tiedä, en ehtinyt lääkäreiltä kysyä. En myöskään saanut kuulla sängystä nousemisesta mitään..

Jouduin olemaan suht kauan heräämössä. Oli kylmä, mutta olin niin täynnä letkuja etten viittinyt yrittää kääriytyä peiton alle. Oikeaan reiteen koskee, tällä kertaa kuin siellä olisi suonen veto. Toivon että se loppuu ajan kanssa niinkuin viime kertainen polttelu. Hoitaja heräämössä oli hieman pihalla virtuaaliheräämön kanssa, siksi jouduin odottamaan kauan että tämä pääsi soittamaan osastolle että minut voi hakea. Viimein hoitaja sai paperit ulos koneelta ja minut haettiin.

Tehtiin aamupesut klo 15 maissa. :D Sain myös pirtelöä, lihalientä ja mehukeittoa kun en ollut koko päivän syönyt mitään. Jo neljältä tulikin päivällistä. Inhottava veto jalassa vain jatkui kolmatta tuntia niin pyysin kipulääkettä, sainkin sitä vahvempaa päivän hoidoista ja lääkkeistä huolimatta. Minulle ei onneksi tule helposti huono olo, vaikka saisin enemmän lääkkeitä tai söisin heti rankkojen hoitojen jälkeen.

Ilta menee tässä telkkaria katsellessa, jumppailessa ja puhalluspulloon puhallellessa. Penina tulee onneksi lauantaina käymään. Pakotan hänet tuomaan suklaapatukan, olenpa sitten silloin kiinteällä ruoalla tai en. Ei kerrota kellekkään. (; Alkaa vähän toivo hiipua kun kivut lisääntyy sidosten vaihdossa vaikka järjen mukaan niiden pitäisi kokoajan vähentyä. Lisäksi kun mikään ei oikein onnistu, tullut lisää leikkauksia, epiduraalin laittoa, tipan laittoa.. Yhtenä päivänä hoitaja yritti neljä kertaa ronkkia tippaa suoneen.. Hetki sitten rupesin itkemään sitä kun tyyny tippu lattialle enkä löytänyt sängyn laidoilta sängyn kaukosäädintä. Yritin suunnitella aamulla vähän häitäkin. Selailin hääkauppoja, mutta ei siitä oikein tullut mitään, niin levoton olo kokoajan. 

2. helmikuuta 2015

Sunnuntai - maanantai

Lauantai iltana kävi vähän ikävästi. Siinä kahdeksan maissa rupesi tuntumaan mahassa taas kivistystä, yleensä se on mennyt piereskelemällä ohi. Se paheni ja puoli yhdeksältä pyysin kipulääkettä. Hoitaja oli sanonut että leikkausalueen kipu voi heijastua alavatsaankin. Minulla on hyvä kipulääke, mutta valitettavasti vaikutus alkaa vasta siinä 45-60 min jälkeen. Alavatsa oli ihan pinkeä ja kivistys jatkui ja paheni. Puoli tuntia itkin ja vikisin hikipallona sängyssä odottaen kipulääkkeen vaikutusta. Lopulta oli pakko soittaa taas kelloa. Hoitaja rauhoitteli, paineli vatsaani ja tarkisti ettei pissakatetri aiheuta kipua. Hoitaja tarkisti katetrin putken ja kappas. Se oli jäänyt lakanoiden vaihdossa pepun alle ja niin taittuneena, ettei pissa päässyt kulkemaan pussiin saakka. Suoristettiin se ja kipu katosi kolmessa sekunnissa täysin. Johan helpotti!

Yö meni taas ihan hyvin, seiskan pintaan mittailtiin  arvot ja en enää saanut nukutuksi. En saanut lounasta ja aamupesuja ei viitsitty turhaan tehdä ennen sidosten vaihtoa.

Anestesialääkäri oli kovin kiireinen, hänelle soitettiin 12 aikoihin ja 15 jälleen vasta pääsi paikalle. Sain suun kautta kipulääkkeen ja selän kautta puudutteen. Lääkärit aloittivat ja jossain vaiheessa inahdin kivusta, siinä vaiheessa sain suoneen lisää kipulääkettä vähäsen. Se auttoi, joskin todella äkkiä menin vähän sekaisin. Suljin silmäni ja tunsin pyöriväni pedissä, oli välillä pakko avata silmät ettei tule paha olo. Tunnin päästä oltiin täysin valmiita haavojen puhdistuksesta lakanoiden vaihtoon. Lääkkeen vaikutus lähti pian, jalat olivat vielä jonkun aikaa enempi puuduksissa. Niin kuin viimeksikin, jälkeenpäin on tuntunut polttelua reidessä ja niin myös tänäänkin. Pyysin kipulääkettä, mutta suoneen laitetun lääkkeen takia sain vain panadolia joka ei auttanut. Polttelu kuitenkin rupesi vihdoin siinä 2 tunnin jälkeen katoamaan.

Ilta meni taas rauhallisemmin, katsoin Jussigaalan ja selasin kanavia. Klo 22 oli pakko mennä nukkumaan, otin riskin että herään vielä aikaisemmin. Minulle harvoin käy niin että oikeat äänet kantautuvat uniin, mutta korvatulppien takia näin on käynyt. Puudutteen kone rupee aina piippaamaan kun se loppuu, yleensä herään siihen. Tällä kertaa kuvittelin sen olevan ovikello ja heräsin vasta kun kone rupesi hälyttämään vielä hätäisempää piippausta. Klo oli 4, pyörin ainakin viiteen ennen kuin nukahdin. Klo 6 otettiin mittaukset, ja klo 7:30 tuotiin aamupala ja otettiin verikoe. Kuvittelin taas näkeväni vain unta kun vierestä toistettiin "huomenta" ainakin viisi kertaa.

Tänään maanantaina on taas sidosten vaihdosta vapaa päivä. Kipuhoitaja käväisi minua katsomassa kun tuntuu että epiduraalipuudutus ei enää vaikuta niin hyvin kuin toivoisi. PEikä se kyllä siltä tunnukkaan. Epiduraali laskettiin leikkauksen jälkeen 6ml/h ja sen jälkeen sitä on nostettu 8 ja sitten 10ml/h, ja jalat tuntuvat silti ihan samalta. Kipuhoitaja kokeili kylmällä paperinpalasella jalkojen puudutusta, kylmää tuntui hyvin harvalla alueella ja vähän siellä täällä. Puudutusta oli esimerkiksi polven alapuolella, muttei heti leikkausalueen vasemmalla puolella. Kipuhoitaja tahtoo katsoa että olisiko puudute tullut ulospäin selästä ja sanalla vaihdetaan teipit.

Ennen puudutteen tarkistusta kävi vieras, saman leikkauksen käynyt mies. Juteltiin puoli tuntia, sitten vaihdettiin teipit. Kipuhoitaja sanoi ettei puudute näytä tulleen ulospäin, mutta tarkistaa vielä mikä on alkuperäinen tilanne ja vertaa siihen. Teipit vaihdettiin. Oli ihanaa olla vähän pitempään kyljellään ja tuntea kuin joku ronkkii selkää, nimittäin se on jo parin päivän ajan vähän kutissu jatkuvasta makoilusta ja nihkeistä teipeistä.

Kipuhoitaja oli hetken poissa, kunnes tuli sanomaan että puudute on tullut sen paljon ulos että se otetaan kokonaan pois. Se saadaan vasta huomenna takaisin, joten yö mennään suusta otettavalla kipulääkkeellä, jos kipuja ilmenee. Aamulla olen syömättä ja käydään heräämössä laittamassa epiduraali takaisin. Samalla mahdollisesti tehdään heräämössä tai salissa sidosten vaihto.

En tiedä miten on mahdollista, iltapäivällä piti käydä taas alusastialla. Tällä kertaa onneksi pääsin helpommalla..

Olen nyt maannut yli 330h. Välillä turhauttaa, välillä ei. Kuumetta ei ole hetkeen ollut ja sen huomaa, olotila ei vaihtele jatkuvasti kylmästä kuumaan ja takaisin kylmään.





31. tammikuuta 2015

Lauantai

Se pahin sitten tapahtui viimein. Perjantai illalla oli mahakipua ja pyysin päästä alusastialle. Astia ei tuntunut onneksi niin pahalta kuin kuvittelin. Ensin puoli tuntia, uloste mielettömän kovalla ja sattui. Sain peräruiskeen ja sen jälkeen tuli vähän. Hoitaja yritti sormella, tuli vähän. Tuskailin hiessä toisen puoli tuntia, seilasin selkänojalla ylös alas. Lopulta peräruiske vaikutti. Tunti ja 20min kunnes olin valmis, iltahoitajat kävi pyyhkimässä. Jossain välissä ehdin saada hoitajilta kuivattuja luumuja, inhoan niitä, mutta vedin ne hetkessä posket lommollaan. Olo oli ihan uudestisyntynyt, vaikka tilanne vähän nöyryyttävä olikin. Tokaisin hoitajille että hirveä haloo kakasta, johon vastaus oli "Normi päivä :D"

Tänään saan vähän lomaa, siteiden vaihto tapahtuu vasta huomenna seuraavan kerran. Samaten säästyin aamuiselta verinäytteen otolta. Perusmittaukset kuitenkin tehty, kuumetta ei ole. Verenpaine ja verenhappitaso onkin olleet tosi hyvät koko ajan.

Olen jumppaillut ahkerasti jalkoja laittamalla niitä koukkuun, pyörittelemällä nilkkoja, painamalla jalkoja sänkyä vasten. Käsiä pumpannut ylös alas ja noussut irti sängystä sen verran että olen ylävartaloa voinut vähän kiertää oikealle ja vasemmalle ja pyörittää olkapäitä. Vinkkinä että jalkojenkin heiluttelu käy paremmin hyvän musan tahtiin!

Olen saanut todella hyviä nestepainotteisia ruokia koko tämän ajan, mutta tänään lounaalla tuli äärettömän pahaa soppaa, niin hajultaan, ulkonäöltään kuin maultaan. Myös puuro oli tehty oudosti. Jostain syystä jo muutaman päivän ajan on ruvennut tuntumaan inhoa oloa vatsassa syömisen jälkeen, voikohan 2 viikon nesteruoka tehdä sen? Kestää ihan 5-10 minuuttia ja menee itsestään ohi.

Iskä kävi, toi iltalehden. Juteltiin niitä näitä ja katsottiin eläinohjelmaa.

Ilta menee normaalisti iltapalan, telkkarin, lääkkeiden ja mittausten parissa.


Pahoittelen videon ääntä, kännykkämateriaalia..

30. tammikuuta 2015

Perjantai

En nukkunut aivan niin hyvin kuin edellisen yön. Arvatenkin, niin mulla käy usein kotonakin. Jo kello 7 pintaan rupesin katsomaan Huomenta Suomea..
Olen jo muutaman päivän ajan saanut Nutridrinkejä 3 kappaletta päivässä. Apteekeista saa näitä vaikka minkä makuisia, mutta täällä on ilmeisesti vain trooppiset hedelmät ja kaakao. Kaakao on hyvää, hedelmät ei oikein mun makuun.
Kuitenkin, aamulla pöydälle oli ilmestynyt aamulääkkeet ja Nutridrink, jotka vedin. Nyt on ruvennut tulemaan jo vähän nälkä ennen kuin ehtii ruokaa tulemaan uusiksi. Aikaisempina päivinä on tuntunut että on ihan täysi jo edellisestä ruoasta. Aamulla ja illalla varsinkin on vähän hiukonut.
Aamupalan aikana otettiin verikoe taas.
Tylsistyin telkkarin ääressä aamupäivään, jollon tehtiin aamupesut ja perusmittaukset. Lämpöä ei ole kahdessa mittauksessa ollut enää kuin 37,2. Olin eilen illalla saanut extrapesun, joten ei vaihdettu lakanoita tai paitaa.
Tänään kerkesin syödä ennen sidosten vaihtoa, joka tapahtui siinä yhden pintaan. Sitä ennen sain selän ja suun kautta puudutteen. Puudute ei saanut edes oikeaa jalkaa yhtä puutuneeksi kuin eilen. Pelotti että tulisi sattumaan. Kipuhoitaja ei ollut nyt toimenpiteessä paikalla, joten en lisää puudutetta voinut pyytää. Sidosten otto oli ok sekä suurin osa peniksen puhdistusta. Jostakin kohtaa nipisti rajusti reiden hermopäitä. Tämä on lääkärin mukaan normaalia. Reiden hermopäät ovat peniksessä nykyään, mutta ne tuntuvat aikansa olevansa vielä reidessä. Puudutteen olisi kuitenkin pitänyt kivut estää. Loppua kohden pyysin saada lisää puudutetta jos he jatkavat. Lääkäri sanoi että tähän voidaan lopettaa ja penis pakattiin uudestaan. Ennen sulkemista Kolehmainen kävi pitkästä aikaa katomassa, sanoi että näyttää hyvältä ja valoi toivoa. Ei näytä kuulemma yhtään niin pahalta mitä muiden puheet ovat kuulostaneet. Peniksen pakkaaminenkin teki kipeää ja jonkun aikaa reisi sykki kivusta operaation jälkeenkin.

Sain levätä hetken ja ruokaila, iltapäivällä Penina ja Roosa kävivät. Saivat olla pitempään kuin vierailuaika on, yksityishuoneen etuja. Jossain vaiheessa alkoi mahakivut, rupean pikkuhiljaa pelkäämään millonka on "kuoleman kakan" aika.. Nämä parin päivän mahakivut ovat vielä menneet ihan suoraan sanoen piereskelemällä.

Hetki sitten sain iltapalaa, napapiikin (piikitän jo itse), iltalääkkeet ja Nutridrinkin.
Yöksi pyydän vielä uudet korvatulpat, melatoniinia ja kipulääkettä. Reittä edelleen sykkii silloin tällöin. Kuume palasi 38,2 ja 38,5.

29. tammikuuta 2015

Maanantai - torstai

Alan olla päivistä sekaisin..

Maanantaina vähän paremmin torkkuneena. Muistaakseni söin aamupalan, jonka jälkeen Kolehmainen kävi. Reisi oli vähän pinkee ja arka, halusi taas leikata. Pääsin heti leikkaussaliin. Samat toimet kuin viimeksikin, tällä kertaa olin vain alakerrassa. Sain vain lämmitettyjä vilttejä, jotka eivät lämmittäneet. Tällä kertaa ei pistetty ranteeseen neulaa, onneksi.
Heräsin eri heräämöstä, jossa oli myös kylmä. Olin jalat koukussa pahassa asennossa, heräämön väki sai minua vähän paremmin. Halusin pian huoneeseeni lämpimän peiton alle jalat tyynyille tuettuna, vilkuilin jatkuvasti kelloa. Sain matkalle mielenkiintoisen sinisen peiton, jossa oli säännöllisesti lämpötyynyjä. Vaikutuksessa vain kesti kauan ja peitto ylsi vain nilkoista rintakehän alle. Huoneessa minut käärittiin moneen peittoon ja torkuin vähän. Huoneessa olin n. klo 14 pintaan. Sain välipalaa ja ilta meni torkkuessa aikalailla.
Sunnuntaina tunsin kovaa uupumusta henkiseltä puolelta. Selkää kivisti, lisää leikkauksia, kitisevä vierustoveri, ikävä Peninaa. Pyysin saada tavata psykiatria ja maanantaina juttelin hetken aikaa jonkun naisen kanssa.

Hitsi kun ei muista.. Tiistaina aamutohinoiden jälkeen oli sidosten vaihto. Sidos oltiin leikattu, kun peniksen pyörittely teki -hiton kipeää-. Raavin naamaani, huusin, itkin. Lääkärit tajusivat etteivät voi tehdä sitä näin. He miettivät mitä tehdä, kipuhoitaja lopulta laittoi suonen sisäisesti jotakin unettavaa ainetta. Olin hetkessä kuin unessa, en reagoinut ympäröivään maailmaan mutta tunnistin olevani omassa huonenurkassani, jos avasin silmät. En tuntenut kuin happinaamarin kasvoillani. Kun suljin silmät, istuuduin vuoristorataan, vaunuun jossa oli punainen isosarvinen pässin naama keulassa. Yhden kierroksen jälkeen avasin silmät. Olin sängyssä, yläpuolellani hoitaja jonka näin epäselvästi kahtena. Suljin silmät. Toinen kierros vuoristoradassa ja oli aika lähteä tivolista. Takeltelin sanoissa enkä kuullut omaa puhettani, mutta hoitajien vastauksista päätellen he ymmärsivät. Kerroin olleeni kivassa tivolissa. Yllättävän nopeasti selvenin lääkkeestä. Itse puhdistus ja siteen vaihdos oli kestäny n. 45min.

Melkein heti toimenpiteen jälkeen Penina tuli äitinsä kanssa käymään. Sain untuvatossut ja lisää mehuja. Juteltiin vähän.
Loppuillan yritin olla valveilla, että nukkuisin yöllä.

Keskiviikkona vaihdettiin huonettani, yksityishuoneeseen!!
Tehtiin myös samanlainen sidosvaihto, mutta vähän eri tavalla. Lisöpuudute annettiin minulle mehuun sekoitettuna (pahaa se oli silti), en ole varma annettiiko suoraan selkäänkin vähäsen. 15min päästä jalat olivat enemmän puuduksissa, varsinkin oikea ei liikkunut enää yhtään. Kipuhoitaja teki kylmäystestin reisiin ja kylmää ei tuntunut. Hoitaja myös keksi että voin kuunnella musiikkia toimenpiteen aikana. Tunsin kuinka penis liikkui, mutta se ei sattunut. Olisin ehkä saanut tärkeää tietoa hoitajien puheista, mutta mielenterveyteni takia kuuntelin mieluummin musiikkia. Toimenpiteen kestosta en osaa sanoa. Peniksestä oltiin saatu nyt kaikki kuollut iho pois. Penis ei enää näytä itseltään, vaan epämääräiseltä lihamöykyltä. Sain loppuillan olla rauhassa,

Tänään eli torstaina heräsin maailman pirteimpänä, nukuin ensin klo 00-06 ja siitä vielä kahdeksaan! Olo oli aamulla niin hyvä.
Aamupesun jälkeen suoritettiin samanlainen puhdistus kuin eilen ja sidosten vaihto. Tuntui lähestulkoon samalta kuin eilenkin, ainoastaan peniksen alapuolelta tuntui inasen inhalta. Tänään sain myös vähän lisäpuudutetta selän epiduraalin kautta, mehupuudutuksen lisäksi.
Päivällä kävi vielä miespsykiatri, ei ollut juuri juteltavaa. Minulla ahdistuskohtaukset menee aina niin hetkessä ohi ja juttuseuraa pitäisi heti saada, mikä tietenkin mahdotonta.

Olo on nyt hyvä. Kipuja ei ole, vähän selässä puudutusta. Puudutetta on sopivasti jaloissa ja leikkausalueissa. Mahassa on paljon ilmaa ja suuta kuivaa. Vähän kuumeinen olo välillä, lämpötila vtuntuu vaihtelevan laajasti ihan hetkessä. Nyt alkaa olevan jo vähän tylsää..

28. tammikuuta 2015

Torstai - sunnuntai

Aloitin kirjoittamaan kännykällä, tabletti ei löydä nettiä.. Niin paljon tulee uusia asioita, että  meinaa vanhat unohtua, mutta yritän muistella. Keskiviikko yö meni huonosti taas, heräilin jatkuvasti. Aamulla mut sìirettiin kakkoshuoneesta kolmoseen, ikkunan viereen. Myös 6 hengen huone, mutta täällä on vaihdellut väki enempi vähempi. Ikähaarukkana kuitenkin yli 50v, nuorin oon siis. Oon ollut verhon takana piilossa, vaikka mukavilta papat vaikuttavatkin. Kipuja silloin tällöin, kipulääkkeekseni merkitty lääke auttaa tosi hyvin myös selän jomotukseen ja olen saanut torkuttua.

Minulla on siis selässä epiduraalipuudutus, joka puuduttaa alaraajoja ja leikkausaluetta, vähentäen kipuja. Jalat tuntuivat todellla painavilta, oli hankala nukkua sen takia. Puudutus meni 8ml/h, pyynnöstöni sitä laskettiin 6ml/h. Jalat ei enää painanut niin paljon ja tuntui paremmalta

Torstai aamuyöstä rupesin tuntemaan kovaa kipua oikeassa reidessä, tuntui pinkeältä ja kuumotti. Vatsaa kivisti. Ilmoitin siitä, sain kipulääkettä ja happiviikset. Olo vähän helpottui.

Perjantai aamulla Kolehmainen kävi katsomassa, oikea reisi oli turvonnut ja kova, dreeni oli ilmeisesti tukkeutunut. Kirurgi tyhjensi dreenin ja se rupesi vetämään taas, olo keveni aamupäivään. Myös hemoglobiini oli matala, normaalin 130 sijaan minulla oli 80. Minulle annettiin verta, mutta arvo ei noussut. Kolehmainen oli leikkauksen kannalla, sen verran reisi näytti huonolta. Pääsin nopeasti klo 14 aikaan leikkaussaliin. Anestesialääkäri tarkasti kuka olen, onko omat hampaat, ei metalleja, ei allergioita yms. Asetettiin tarroja rintaan ja otsaan, peukalon ja etusormen väliin jonkinlainen lihaslaite, piikki taas ranteen valtimoon tai laskimoon. Se ei mennyt kerrasta paikalleen, joten inhotti. Ja toki verenpainemittari ja sykemittari. Happinaamari ja unta palloon.

Reidestä ei löytynyt varsinaista vuoto kohtaa, mutta jonkinlainen tulppa oli päässyt syntymään. Verta oli ylimääräisenä 400ml. Olin heräämössä 2,5 tuntia, leikkaus kesti 1,5 tuntia. Hematooman leikkaus oli helppo, enkä ollut erityisen puhki sen jälkeen. Olin huojentunut koska uskoin että suunta ei ole enää kuin ylöspäin. Peninan piti tulla minua katsomaan, ehti paikalle juuri kun olin nukutettu. Ei ehditty siis nähdä. Sen verran nopeasti leikkaus tuli, etten kerennyt enää estämään Peninan lähtöä. Penina toi mulle kuitenkin villasukat, lehtiä, tabletin. Leikkauksen jälkeinen ruoka maistui, en ollut aamulla saanut syödä.

Jossain vaiheessa perjantaina vaihdettiin myös sidos ensimmäistä kertaa. Peniksen päällä oli ensin verkko, sidosta ja jonkinlainen vauvanpyllyn värinen paksumpi paketti. Jossain oli niittejä, joiden leikkaaminen nipisti vähän. Kirurgi leikkasi ensin tukihousut pois sekä kertakäyttöliinat jotka imevät nesteitä ja pitävät penistä koholla. Seuraavaksi leikkasi paksun sidoksen pois, niitit ja ohuemmat sidokset. Verkko jäi päälle. Peniksen pyörittely teki inhaa, raavin päätäni minkö jaksoin. Tavallaan kun penistä liikutti, tuntui kun oltaisiin puristettu reiden hermoja. Kirurgi laski peniksen päälle vähän jotain pesunestettä ja hetken ajan päällä pidettiin jonkinlaisia puhdistavia märkiä pyyhkeitä. Ne otettiin pois ja ympärille laitettiin ohuita sidoksia, sekä paksumpaa liimasidosta, kuitenkin eriä kuin leikkauksen jälkeen. Ympärille reilusti liinoja pitämään penis koholla ja tukihousut tukemaan koko hommaa. Kaikenkaikkiaan kirurgi sanoi että jälki on hyvä, vaikka vielä turvoksissa onkin. Ja kyllähän se vähän penikseltä näyttikin. Olo oli heikko, joten jatkoin unta.

Lauantaina olin saanut jo vähän paremmin torkuttua. Reisi oli edelleen hyvä. Kipuja ei juuri enempää tullut uuden leikkauksen jälkeen.
Huokaisin, ehkä tästä eteenpäin paremmin?

Sunnuntaina iskä, Penina ja Roosa kävivät katsomassa, oli piristävää. Toivat pillimehuja. Keskusteltiin niitä näitä ja leikkauksista.
Sunnuntaina vaihdettiin taas sidokset. En inhan tunteen takia voinut edes katsoa alaspäin.

Vaikka ja mitä on taas tapahtunut, mutta toimikoot tämä välipäivityksenä!