27. elokuuta 2013

Päivät leikkauksen jälkeen

Kaikki hyvin!

Leikkauksesta on nyt 4 päivää ja olo on mitä mainioin.


Perjantai keskipäivällä lääkäri tuli katsomaan minua. Kertoi että leikkaus meni niin kuin pitääkin ja kohdusta/munasarjoista ei löytynyt mitään poikkeavaa. Kerroin että olen käynyt normaalisti vessassa ja verenvuotoa ei ole ollut. Lääkäri sanoi että voin lähteä iltapäivällä jos seuraavan vessareissun jälkeenkään rakkoon ei jää ylimääräistä kusta. Sain vielä reseptillä Klexanen ja ohjeet sen pistämiseen.

Odottelin sitten vain tovin, vessareissu ja rakossa reilusti yli 200ml jäämistöä. Järkytyin, mutta hoitaja sanoi ettei stressata vielä ja katsotaan kohta uusiksi. En enää juonut että saisin varmasti tyhjäksi rakon seuraavalla kerralla. Kahden maissa kokeiltiin uusiksi ja rakko oli tyhjä.
Niinpä hoitaja otti tipan kädestä pois ja sain luvan pukeutua omiin vaatteisiin. Pakkasin ja jäin katsomaan telkkaria, ehdin vielä juoda kahviakin.

Puoli neljän aikoihin Penina tuli, hän oli ajatellut minua ja toi mukanaan tyynyn jonka päällä istuin pehmeästi kotiin. Autossa ei tuntunut kipua, tosin mentiin asfalttiteitä suurimmaksi osaksi.
Kotona menin suoraan sänkyyn, edelleen kipuja oli vain makuulle menemisessä/makuulta nousemisessa sekä jonkin verran kun käveli.
Yö meni kohtalaisesti, heräsin kaksi kertaa ja asennon vaihtaminen teki vähän kipeää.

Lauantaina olo oli aika samanmoinen, jaksoin pieniä pätkiä olla ulkona istumassa ja kävin kaupassakin autolla. Vähänkin liikaa jos tein, rupesi tuntumaan oudolta mahassa ja sydän tuntui hyppäävän kirjaimellisesti kurkkuun - välillä tuntui että sydän hyppisi tuossa vasemman solisluun kohdalla. Välillä oli myös vähän kuumeinen olo. Torkuin pieniä pätkiä aina välillä ja taisin illemmalla käydä myös hädällä numero kaksi. Teki vähän kipeää massussa, mutta onnistui lopulta. :D Lauantaina sain käydä jo suihkussakin, suihkuttaa runsaalla vedellä haavat ja vaihtaa siteet.
Ja tosiaan, arvet jäivät tosi mitättömiksi. 4 pienen pientä haavaa, joissa kaikissa sulavat tikit.




Sunnuntaina sama meno jatkui, samoin maanantaina.

Tällä hetkellä jaksan jo olla liikkeellä paljon ja kipuja ei ole yhtään, edes yskiessä. Alakerta ei ole mitenkään kivulias, masu vähän arka. Masu ja vessassa käynti kaikin tavoin pelittää tosi hyvin. Makuulle meno ei tunnu missään, välillä tuntuu kuin suolisto liikahtaisi jollain tavalla, mutta se ei tee mitenkään kipeää.
Jatkuva makuulla olo on saanut oikean puolen niskaa ja selkää kipeäksi, niin kipeäksi että oikea käsi on välillä ihan puutunut. Olen ahkeraan käyttänyt Peninan shiatsu-hierontatuolia, mutta se ei valitettavasti ylety niskaan asti.
Oon niin huojentunut että mussa ei haavat tunnu kauaa!

Napapiikin kanssa on mennyt hyvin. Käytiin hakemassa 34e maksavat 10 ekaa piikkiä, jotka olen piikittänyt iltaisin tuossa yhdeksän aikaa. Puristan etusormen ja peukalon väliin reittä reilusti, painan lyhyen piikin reiteen ja vapautan lääkkeen suht hitaasti. Reiden puristus tekee sen että lääke menee nahan alle eikä lihakseen. Ohjeissa lukee että pitäisi vapauttaa reisi ja ottaa sitten piikki pois ihosta, mutta olen tehnyt toisinpäin ja sekin on toiminut.



23. elokuuta 2013

Leikkaus ja seuraava päivä

Heräsin 6:15, puin, harjasin hampaat, pakkasin loppuun ja suunnistin itseni leikkausosastolle. Ovi oli lukossa, joten painoin ovikelloa ja jäin odottamaan. Seitsemän maissa minut haettiin sisälle. Hoitaja ohjasi minut vaihtamaan avopaidan, tukisukat, sairaalasukat, housut ja kylpytakin. Sain kaksi jotain pilleriä ja jäin aulaan odottelemaan ja lukemaan lehtiä.

Vähän yli seitsemän minut haettiin ja ohjattiin suoraan saliin, jossa menin makaamaan pedille ja iso kasa ihmisiä rupesi pyörimään ympärilläni. Ensin käytiin läpi henkilötunnus ja varmistettiin ettei ole  allergioita, moni ihminen tuli myös esittelemään itsensä ja kaksi opiskelijaa varmistivat että annan heidän olla mukana leikkauksessa.
Ensin laitettiin tippa, joka tuntui olevan suurikin ongelma. Toinen opiskelijoista yritti pistää sitä kämmeneen kahteen otteeseen - ei onnistunu. Vaihdettiin hoitajaan, joka yritti pistää sitä kahteen otteeseen ranteeseen - ei onnistunu. Loppujen lopuksi hoitaja pisti sen tuohon kyynertaipeeseen, josta otetaan verikokeetkin.


Anestesialääkäri puhdisti otsaa anestesiamittaria varten, sekä pistettiin ne jotkin mittarilaput kainaloihin ja rintakehälle. Jalat asetettiin telineisiin ja sormeen asetettiin se jokin mittari myös.
Oltiin valmiita, naamani yllä pidettiin happinaamaria ja saman aikaisesti tippaan laitettiin ensin jokin toinen aine ja sen jälkeen nukutusaine.

Seuraavaksi heräsin heräämöstä puolen päivän maissa, ei ollut yhtään kipuja ja teki mieli vain nukkua. Torkuin kahteen asti, jolloin kyseltiin vointia ja tuotiin omaan huoneeseen, johon myöhemmin tuli kaksi muuta miespotilasta.
Kolmen jälkeen uskalsin vähän kokeilla ja katsoa itseäni. Housuja ei ollut, niiden tilalla oli verkkoalushousut, jotka pitävät paksua kuukautissidettä paikallaan. Vatsassa on keskellä ja alhaalla, sekä oikealla ja vasemmalla tähystysvälineiden meno-aukot, joita ei on ole vielä nähnyt kun näiden päällä on siteet. Masu oli vähän arka ja sängyssä pyöriminen teki tietenkin vähän kipeää.
Katetri oli paikallaan, eikä tuntunut mitenkään inhottavalta.
Muutenkin olo oli hyvä, kipuja ei ollut koko päivänä juuri yhtään ja hoitajat olivat ystävällisiä.

Viiden maissa oli ruokailu ja nousin ensimmäistä kertaa istumaan, kurkkuun nousi heti todella paha oksennuksen tunne ja kutsuin hoitajan paikalle. Hoitajilla oli koko päivän kestänyt jonkin aikaa ennen kuin tulivat paikalle, joten otin ohuemman peiton alle jos sattuisin oksentamaan ennen kuin saisin kaarikupin. Tuli todella iso röyhy ja vähän mahahappoja suuhun, mutta sitten olo helpotti heti. Jätin kuitenkin ruoan välistä ja vähän myöhemmin sain mehukeittoa ja piimää.

Nousin illalla useammin eri asentoihin sänkyä säätelemällä ja pahaa oloa ei enää tullut. Iltapalaksi sai jogurttia ja leipää, jotka menivät alas hyvin. Ilta meni muuten suht nopeaan, katselin telkkaria ja välillä nukuin. Jossain vaiheessa illalla pistettiin myös Klexane eli napapiikki. Normaalisti laitetaan pistos mahaan, mutta siteiden takia laitettiin se nyt reiteen. Pistos nipisti aika kovaan, mutta kesti vain muutaman sekunnin. Tätä olisi tarkoitus jatkaa seuraavat 3 viikkoa.

(Klexane = Enoksapariininatrium on pienimolekyylinen hepariini, joka ehkäisee laskimotukoksen eli veritulpan muodostumista veren hyytymiskykyä vähentäen.)

Tiesin ettei unta tulisi, joten pyysin yötä vasten vahvempaa kipulääkettä ihan varoiksi, vaikka kipuja ei ollut kuin liikkuessa vähän. Pyysin myös unilääkettä, joka rentoutti niin että nukahdin helpommin. Kipulääke ei sen sijaan juurikaan auttanut, paikallaan ei kipuja ollut mutta vaihtaessa asentoa masussa tuntui yhtä inhottavalta kuin päivällä.
Keskiyöllä tyhjennettiin katetri ja suljettiin tippa. Kolmen maissa hoitaja tuli myös käymään, mutta en muista miksi.

Heräsin pirteänä kuuden aikaan, torkuin kahdeksaan jolloin tuli aamupalaa. Aamupala meni hyvin alas myös. Sain taas mehukeittoa joka on kyllä täällä mielettömän hyvää!
Aamu meni taas telkkaria katsoessa ja jännittäessä katetrin pois ottoa. Katetri suljettiin hetkeksi ja minun piti ilmoittaa jos tuntuu vessahätää, mutta ei ehtinyt tuntua.
Sain ison kannun mehua, jota pitäisi juoda niin paljon kuin pystyn, pieniä määriä kerrallaan. 
Myöhemmin aamulla kävin hoitajan kanssa kävelemässä vähän, kävely tuntui vähän horjuvalta ja tuntui paremmalta pitää mahasta vähän kiinni kädellä, mutta hyvin meni ensimmäiseksi kävelyreissuksi! Katetri käytiin ottamassa vessassa pois, tuntui vähän inhalta, mutta vain tosi vähän.

Menin makuulle ja juomaan mehua. Kun olin juonut puoli kannullista, rupesin huolestumaan kun ei edelleenkään kusettanut. Vähän rakossa tuntui joltain, joten pyysin kuitenkin päästä vessaan. Kävely sujui jo reippaammin kun viimeksi ja onnistuin myös pissaamaan tosi hyvin!
Hoitaja ultrasi rakon, jotta nähdään että jäikö pissaa sen verran että pitäisi uusi katetrointi. Jos pissaa on vähemmän kuin 150ml, niin on hyvä juttu ja minulla oli vain 13ml. Eli se siitä katetroinneista!

Tämän jälkeen olen nyt kaksi kertaa käynyt hyvällä tuloksella vessassa ja kävelemässä. En mahan haavojen takia pysty kävelemään tikkusuorana, mutta muuten kipuja ei ole kävelyssäkään. Tällä hetkellä kivut tulevat vain kun nousen tai laskeudun makuulta/makuulle.
Olo on pirteä, tietenkin vähän vielä pökkelö kaikista lääkkeistä.
Lääkäri tulee minua katsomaan tässä päivällä toivon mukaan ja jos hänestä kaikki on ok, niin pääsen illalla kotiin! ...Siis jos Penina hakee. ;D


21. elokuuta 2013

Ennen leikkausta

jos et sä pysty
niin älä siihen ryhdy
tai joudut oottaa ikuisuuksiin
että saat sen uuden mahdollisuuden
tai voi olla että tämä on se ainoa hetkesi

Tänä aamuna laitettiin Peninan kanssa hevoset ulos ja lähdettiin Tampereelle. Matka meni ihan liian nopeasti ja hieman yli kymmenen oltiin jo TAYSilla. Pienen suunnistuksen jälkeen löydettiin oikea mesta ja jäätiin odottamaan hoitajaa.
Yhdentoista maissa juteltiin hoitajan kanssa. Käytiin läpi toimenpiteet tänään ja huomenaamulla, sekä nainen kävi läpi tietoni. Juttelu meni nopeasti kun mitään moitittavaa ei terveydentilassani ole. Sain kasan lappuja, joissa on ohjeet leikkaukseen tulemisesta ja valmistautumisesta, mm. hengitysharjoituksia, ohjeita yskimiseen ja tietoa kipumittarista. Sain myös tukisukat ja kaksi pilleriä Cytotecia jotka pitää ottaa leikkausta edeltävänä iltana.

(Cytotec vahvistaa mahalaukun limakalvon omia puolustusmekanismeja; se lisää limakalvon pinnalla olevan suojaavan liman muodostumista. Se lisää myös bikarbonaatin eritystä pohjukaissuoleen sekä vähentää mahanesteen ja mahahapon erittymistä.)

Sain ohjeet potilashotellista, tukisukkien käytöstä ja minne tulen huomenna aamulla. Olen huomenna ensimmäisenä leikkauksessa, kello 7:00. En saa syödä tai juoda enää kello 00:00 jälkeen. Tukisukat pitää aamulla pistää jalkaan ja osaan ehkä suunnistaa leikkausosastolle..

Seuraavaksi mentiin labraan, otettiin 3 pulloa verta, nielu- ja sierainnäyte. Hyh, sierainnäyte on tähän astisista kyllä pahin näyte ikinä! :D

Kävin vielä juttelemassa nukutuslääkärin kanssa. Hän katsoi hoitajan kirjoittamat laput ja siinä se olikin, konsultaatiossa kun oltiin jo käyty kaikki leikkauksesta, niin nyt ei ollut mitään keskusteltavaa.

Lähdettiin katsomaan potilashotellia, joka oli kyllä paljon upeempi kuin oletin! Yhdellä sängyllä varustettu ruskeavihreästi sisustettu yksiö, jossa oli iso kylpyhuone, tv, internet. Potilaille myös lounas, päivällinen ja aamupala on ilmaista, mutta aamupala jää multa pois. Kävin hetki sitten syömässä päivällisen ja ruokakin on kyllä ihan laatua.


Nyt ilta tulee olemaan varmaan suht tylsää, odotan vain että pääsen nukahtamaan leikkauspöydälle ja parantelemaan itseäni ja kotiin! Jännittää vähäsen, mutta ei kauheasti kuitenkaan. Olen lukenut vähän kauhutarinoita ja eniten varsinaisesti pelottaa katetrin laitto ja erilaiset mahavaivat.. Minulla on nyt jo ikävä Peninaa ja hevosiani, mutta on tämä sen arvoista! (:


15. elokuuta 2013

Leikkaukseen valmistautuminen

Ps. häpeän kyllä, postaus jossa vain yksi oikea kuva, loput otettu kehnolla puhelimen kameralla.
 
Olen tässä viime viikkoina ruvennut älymään että ihan kohta on röörit tukossa! Olen koittanut olla ajattelematta koko juttua, näin leikkaus lähenee huomaamattani.  Tosin oma aika on muutenkin kulunut tallilla, kesätöissä ja nyt pari päivää jo koulussakin. Meillä on kaiken näköistä projektia kotona, kirppistavaroiden myymistä, loimien pesua, tallin siivousta talvea varten ja uusi tallikin pitäisi puskuttaa valmiiksi ennen ensi tammikuuta.. Että tekemistä on vähän liikaakin, mutta siitähän mä tykkään!


(Koulusta ei sen suurempaa juttua vielä, olen siellä vasta muutaman tunnin pyörinyt kun kaikki on sekaista ja olen suorittanut Hingunniemessä kursseja niin että olen tällä jaksolla ehkä 1-2 päivää viikossa koululla muutamia tunteja.. Luokkalaiset tuntuu ihan jees porukalta.)

Tässä olen jotakin viikko sitten lukassut nopeasti läpi wtftm -foorumia, valmistautumisesta leikkaukseen ja juttua leikkauksen jälkeen. Mitä kannattaa ottaa huomioon, mitä tapahtuu itse leikkauksessa ja mites sairasloman aikana.
Minulle selviytyi sieltä aika hyvin kaikki, minullehan tämä on vähän helpompaa kun Penina vie ja hakee mut TAYSista kotiin. Alunperin olin menossa koko sairaslomaksi äidille, mutta nyt onkin sitten niin että olen täällä Peninan luona sairasloman, Turussa kyllä tulee varmaan käytyä.
Vaikka sairaslomakaan ei ole välttämättä ihan niin pitkä ja kivulias kuin luulin, osa on kertonut mukavia tarinoita että liikkui suht normaalisti jo 1,5 viikon jälkeen. Sairaslomahan olisi todnäk vain 3 viikkoa, minä kun olin aikaisemmi varautunut 4 viikkoon. En halua kyllä edes ajatella millon pystyn ratsastamaan..
Penina hoivaa minua rakkaudella, niin enköhän ole jonkinnäköisesti tolpillani suht pian. (:


Itse leikkaukseen en ole oikein valmistautunut kuin henkisesti. Jos minulla olisi paljon rahaa, niin olisinhan minä tietenkin käyttänyt rahani kaiken maailman vitamiineihin, mutta nyt ollaan menty vaan perus kotiruoalla. Olen suht hyvässä kunnossa ja minussa usein arvet sun muut paranevat nopeaan, joten hyvillä mielin ollaan menossa! En myöskään ole polttanut pitkään aikaan eikä nyt ole tullut juotuakaan, joten niistä ei väliä. En ole täysin perillä siitä, millä tavalla testosteroni vaikuttaa leikkaukseen, mutta minulla on pistos huomenna ja seuraava vasta sitten leikkauksesta vielä viikko eteenpäin - tuskin siis vaikuttaa mitenkään.
En ole vielä koulussa ilmoittanut mitään leikkauksesta, mutta tosiaan sairasloma on 3 viikkoa ja sen aikana koulua olisi ehkä jotain 15 tuntia, ei siis vaikuta mitenkään.

Lähdetään Peninan kanssa 21. päivä keskiviikkona niin että keretään 11:15 laboratorioon. Otetaan varmaan vain perus verikokeet. Sieltä menen juttelemaan naistentautien poliklinikalle hoitajan ja nukutuslääkärin kanssa, kutsussa luki että täällä saattaa mennä 2-3 tuntiakin. Normaalisti esikäynti pidettäisiin vähän aikaisemmin ennen leikkausta, mutta mulle päätettiin se heti ennen, kun olen pitkämatkalaisia.

( Samana päivänä minulla pitäisi olla lääkärille aika hormonipolille, jossa oli tarkoitus uusia Sustanon resepti - mutta vaadin kyllä sen vaihtamista nyt vihdoin ja viimein Nebidoon. Sieltä vaan ei kyllä ole mitään kutsua tullut, että täytyypä soitella sinne päin. )

Minulle on varattu paikka potilashotelliin, joten jään tuolloin yöksi sairaalaan. Harmittaa olla viimeinen yö yksin, en kyllä varmaan edes saa nukutuksi kun yksin uudessa paikkassa ja jännittää.
En ole vielä juurikaan miettinyt mitä otan mukaan, mutta nyt äkkiseltään tulee mieleen jotkut helpot ja kevyet vaatteet, dödö, hammasharja, lukemista, tietokone ja laturi puhelimeen.

22. päivä torstaina on sitten leikkaus, viimeksi sanottiin että suht aamulla ja toivottavasti näin on. Leikkaus kestää arviolta muutamia tunteja ja sitten vaan ollaan sairaalassa se 1-3 päivää, toivottavasti kaikki käy hyvin ettei sentään tuon enempää. Itse leikkauksesta ja leikkaustavasta kerron sitten myöhemmin!

Näihin kuulemisiin!

Parta alkaa jo rehottaa! Testoilla 2,5 vuotta.

Leikkauksesta 11 kk!

5. elokuuta 2013

Erikoispostaus: Tyttöystävän suusta

"Hei hetkeksi vielä jää, me molemmat tiedetään. Ettei, ei niin, ei tän pitänyt mennä niin. Aiemmin juoksin mä silmät kii, mut sit mä törmäsin enkeliin."

Ensin ajattelin, että kuinka paljon voin kirjoittaa julkiseen blogiin nettiin näinkin henkilökohtaisesta ja intiimistä asiasta. Oma parisuhde ei ole muiden, varsinkaan vieraiden ihmisten asia. Sitten tulin siihen tulokseen, että tietyissä rajoissa tästä voi kertoa - ehkäpä se selventää myös omia ajatuksia järkevään muotoon.

Törmäsin Alexin blogiin joskus aikoja sitten, mutta sitä enempää pohtimatta ohitin sen. Keväällä sain sähköpostin, jossa hän kyseli kesätyöpaikkaa ja lupasin sellaisen. Sovittiin, että Alex tulee käymään jossain vaiheessa. Tavattiin parilla messuilla lopputalvesta ja tunsin luonnollisesti silloin toisen miehen kanssa parisuhteessa ollessani huonoa omaatuntoa siitä, että kyseinen mies jäi välittömästi mieleen aivan muulla kuin ammattimaisella tavalla. Kannattaako uskoa rakkauteen ensi silmäyksellä?


Facebook on moderni paikka muodostaa suhteita. On helppo päästä toisen elämään huomaamatta ja yrittää tonkia kaikki tarpeellinen tieto tekstien ja kuvien avulla. Siitä se kevätpuolella alkoi meilläkin. Puolituhmia kommentteja ja lopulta hyvinkin suoraa vihjailua viesteissä. Kesätyösopimus alkoi - sai katsoa, muttei koskea. Jossain vaiheessa tullaan siihen pisteeseen, että pitää tehdä niinkuin sydän ja tunteet sanoo, eikä miettiä järkevyyttä. Kaveruuteen perustuva parisuhde ei johda mihinkään, siksi oli kaiken kaikkiaan kuitenkin helppo tehdä päätös ja ryhtyä olemaan sellaisen ihmisen puoliskona, joka oikeasti saa hengen salpautumaan. Tarttua mahdollisuuteen olla vilpittömästi onnellinen ilman esittämistä.

Alex on suuri persoona. Aluksi hiljainen ja ujo, mutta näyttäessään todellisen luonteensa erittäin huumorintajuinen, lämmin, rakastava ja ajoittain temperamenttinenkin. Hän on erikoinen kaikilla tavoin. En ole uskonut siihen, että voi aidosti rakastua johonkin toiseen lyhyessä ajassa. Tuntea, että tuo ihminen on Se Oikea. Näin kävi, eikä sitä voi mitenkään järkiperäisesti selittää. Joskus palaset loksahtavat kohdalleen ja löytyy sellainen, joka heijastelee luonteeltaan ja olemassa olollaan omaa itseään. Että on jotain mitä voi jakaa, mille nauraa, itkeä ja tuntea samalla lailla. Yhteiset haaveet ja periaatteet. Joku jonka kanssa on helppo olla, ilman mutkia. Sellainen Alex on. Kukaan ei ole kohdellut minua näin tai saanut minua tuntemaan itseäni yhtä kauniiksi, halutuksi ja erikoisuudeksi. Joksikin mitä kaikilla ei ole. Se mitä menneisyys on joskus ollut, ei merkkaa mitään. Vain nykyisyys ja tulevaisuus. Kunhan vain kestät minua... ;)

Rakastan Sinua.