20. helmikuuta 2012

Olen ollut nyt siis viikon kipeä, parannuinkin jo niin että olin päivän töissä, mut nyt taas tuntuu aivoissa, nielussa ja nenässä vähä tukkoselta. Töitä ei oo tällä viikolla ja koulua vasta perjantaina, niin toivotaan että paranen siihen mennessä kokonaan.

Nyt prosessin myötä on ollut aika hiljaista. Oon aina välillä yrittänyt soittaa hormonipolille, yleensä kyllä unohdan asian ennen kuin on jo iltapäivä ja liian myöhäistä. Ja kun muistan soittaa, sieltä ilmottaa vastaaja että ollaan paikalla vasta yhdeltä, jollon taas unohdan asian. En oo kuitenkaan yrittänyt mitenkään hikihatussa soitella, suurimmaksi osaksi siksi että olen puhelinkammoinen ja toiseksi että minulla ei kuitenkaan ole vielä varaa Nebidoa mennä ostamaan apteekista. Kyseinen pieni määrä testosteronia kun maksaa sen n. 80 euroa + neulat ja ruiskut päälle.
Sen verran rahaa minulle tulee loppukuusta että olisi varaa, joten pitää koittaa sitä ennen oikeasti soittaa. Tosin minulla pitäisi olla myös maaliskuun aikana hormonipoliaika, mutta sekin voi mennä loppukuuhun jollon olisin jo 3 kk ilman mitään testosteronia.

Nämä nyt kuluneet 2 kk ilman testoa eivät ole siis mun maailmaa kaataneet. Onhan se harmi että taukoa tuli, mutta eiköhän minulla ole ainakin seuraavat 40 vuotta ole aikaa käyttää sitä ja saada joskus vielä se parta.

En ole myöskään traagisia muutoksia huomannut nyt tauon aikana. Myöskään kuukautisia ei ole kuulunut, vaikka aikaisemmin ne tulivat melkein välittömästi kun oli parinkin päivän tauko geelistä. Olen kuitenkin käyttänyt jämägeelejä aina pussi silloin tällöin, mutta aika hassua tosiaan jos se on pitänyt ne pois. Nyt minulla on enää 2 pussia jäljellä ja säästelen niitä siihen jos ja kun mahassa rupee tuntumaan siltä että kuukautiset olisivat tulossa. Uskon että tuo 2 pussiakin auttaa siihen ettei ainakaan ekana päivänä vuoto olisi järkyttävän suurta, kunhan levitän pussit tarpeeksi ajoissa.

Tällainen psyykkinen muutos minkä olen huomannut, on se että mielialat vaihtelevat aivan aavistuksen normaalia enemmän. Normaalisti olen nykyään viilee ku viilipytty, mutta viime aikoina olen ollut melko ärtynyt ilman syytä ja samassa hetkessä taas ihan normaali. Myös masennuksen oireita on välillä ollut, mutta todella minimaalisesti kuitenkin. En kuitenkaan usko että muut ovat tätä huomanneet, joka on ihan hyvä juttu. Asia on siis melko mitätön, mutta olihan se tasasuus kivempaa.



Muuten fyysisiä ominaisuuksia testojen myötä on se että vihdoin ja viimein rupeaa näkymään myös vartalossa muutoksia, muutakin kuin karvaa. En ole mittaillut itseäni, joka kyllä on harmi, mutta ehkä hyvä niin koska pystyn keskittymään oikeasti näkyviin muutoksiin enkä mihinkään millin muutoksiin.

Ennen testoja, mulla oli melko naisellinen vartalo jota inhosin ylikaiken. Isot jenkkakahvat, suuri lantio-vyötärösuhde, iso perse ja reidet sekä muodottomat kädet. Nyt kaikkiin näihin on tullut muutosta ja olen ikuisesti onnellinen jo näistä muutoksista.
Reidet ovat muuttuneet vähiten, mutta pari senttiä niistäkin on lähtenyt. Eniten on tapahtunut ylävartaloon ja kerrankin voin sanoa että pidän vartalostani, vaikka edelleen omistan naisellisen vyötärön, habaa ei ole mun makuun tarpeeksi ja tollanen pakki roikkuu alavatsassa. Kuitenkin lantio-vyötärösuhde on pienentynyt PALJON, jenkkakahvat pienentyneet roimasti, kädet saaneet lihaksia ja muotoja sekä hartiat lihaksia.

Se on kuitenkin jännä että tässä kahden kuukauden testottomuuden aikana, minulla on huomattavasti kasvanut karvat ylähuulella ja haivenet leuassa, sekä haivenet ovat tehneet valloitusta ylemmäs poskiinkin.

Eikai tässä sen enempää, hyvää koulu/työviikkoa kaikille! (:

13. helmikuuta 2012

Prosessi ja kuvia

 Harmittavasti vain karvat ei nyt naamassa pääse kasvamaan koska hormonituotanto on niin vajavainen kun sustanonia ei ole ja geeli loppuu parin päivän päästä. Toivon hartaasti että maaliskuu tulisi kohta niin että pääsisin hormonipolille ja reseptin Nebidoon viimeistään silloin, jollen ole siihen mennessä sitä saanut.

 Vielä vuosi sitten täysin karvattomana, jalkojen pehmonen turkki on ollut melkonen muutos. 

 Värjäsin hiukset myös, mutta alla olevan kuvan perimmäinen idea oli se että hartaista toiveistani huolimatta en ole juurikaan aataminomenaa saanut. Tilannetta ei kyllä helpota varmaan sekään että omistan melko paksun kaulan, eikä isällänikään näy aataminomena erityisen paljoa. Sen sijaan tuo hengitysputki on ruvennut erottumaan kaulasta joka on kyllä kiva plussa kun tuo omena ei taida ilmaantua.