25. heinäkuuta 2010

Prosessi ja sosiaaliset suhteet #11

Koulu

Ajattelin siivoilla hieman otsikoita ja tää löyty aikaisemmasta merkinnästä, mutta halusin sille oman merkinnän, joten pistän uusiksi jutun.

15.05.-10 oltiin siis laivalla, minä, luokkamme opettaja ja luokaltamme kaikki paitsi 4 jäi maihin tekemään toisenlaisia etätehtäviä. Meidän ryhmän tehtävä oli valmis aika alta yksikön ja pikku hiljaa kaikki alkoikin juomaan. Eniten pihalla oli varmaan Sami (nimi muutettu), mutta ajattelin kuitenkin että voin mennä hänen seuraksi tupakalle. Ensin alkoikin juttu hyvin, Sami kehu että olen rohkee ja että kaikki ollaan mun tukena. Hän on puhunut prosessistani vaimolleen ja sitten hän rupesi selittämään että ei kyllä siltikään ymmärrä minua vaikka haluaisi, enkä voi olla ihan vain onnellisesti nainen. Yritin antaa konkreettista esimerkkiä Samille, mutta niin pihalla se oli ettei tajunnut. Tossa sitten leikkas ja kysyin ehkä vähän töykeästi että voidaanko mennä kun hän sen tupakanki oli jo polttanut. Ärtymine kuitenkin helty äkkiä kun luokalla on yksi Julia (nimi muutettu) joka on varmaan ainut Jonin (nimi muutettu) lisäksi joka tajuaa että olen mies ihan oikeasti. Tai sitten vain kuvittelen, mutta onhan sen pakko olla niin kun Julia on mm. huomannut että käytän miesten vessoja ja se on sille ihan ok. Toisille luokkalaisilleni ei välttämättä olisi. Ja vaikka itse vihaan itseäni ja vartaloani niin en ilmeisesti kovin hirveä voi kaikkien mielestä olla kun mua voi (tosin hirveissä juomingeissa) puraista nilkkaan ja pussata. XD

Jonista ei kyllä jäänyt yhtä positiivinen mielipide. Meillä tuli pieni konflikti ja sen yhteydessä Joni yhdisti puheessaan mut naiseksi. Ärsytti jo valmiiksi, niin ette uskokaan kuinka iso hyökyaalto mun yli meni kun suutuin sen verta. Koko tulomatka menikin sitten ihan pilalle ja taisin mä parin muunkin ilon siinä samalla pilata kai. En antanu sen haitata koulussa ja käyttäydyin normaalisti Jonin läsnä ollessa, mutta edelleen tuntuu yhtä pahalta kun tuolloin laivalla.

Nyt onkin pieni breikki kaikista luokkalaisista kun on työssäoppimista. Olen Turun telakalla Valtameri ravintolassa, saa nähdä miten siellä lähtee käyntiin.

**

Pian laivareissun jälkeen minut pyydettiin juttelemaan kuraattorin kanssa jonka kanssa kävin siis koulun alkuaikoina juttelemassa prosessista ja muusta. En oo vähään aikaan siellä käynyt ja ihmettelin kovasti että mitä nyt.
Kerrottiin kuraattorin kanssa luokalle mun prosessista maaliskuun puolessa välissä ja odotin koko loppu maaliskuun että kuraattorille ilmoitetaan musta jostain, mutta ei. Nyt sitten. Yksi samaa pukukoppia käyttävä nainen on omasta mielestään joutunut seksuaalisen katseeni alaiseksi, joka sai minut nauramaan, vaikka en mä sitä kuraattorille kehdannut myöntää. Mutta itse asiassa kuitenkin masennuin tuosta ja pistin luokan yhteiselle facebook sivustolle alla olevan tekstin:

“En tiedä kuka/ketkä ovat viestitelleet opettajalle musta, eli joudun pistämään kaikkien näkyville, mutta asianomaiset varmaan tajuavat. Kävin siis tänään juttelemassa kuraattorin kanssa ja oikeastaan mihinkään johtopäätökseen ei päästy.
Olen yrittänyt toimia ripeästi ja olla turhia hengaamisia pukukopissa, mutta se ei ...näemmä riitä. Vaikka minun olisikin täysioikeus käyttää sitä niinkuin muutkin kun nyt satun kuulumaan valitettavasti vielä sinne ja on epäoikeudenmukaista että joudun toimimaan jotenkin toiste, mutta olen päättänyt että tulen keittiöpäivisin puolta tuntia ennen muita ja päivän lopuksi menen pukkariin vasta kun viimeinen on sieltä ulkona. Ja muuten välitunteisin yms. en siellä enää hengaa. Ja uskokaa pois, uskon että minulle tämä on vielä vaikeampi paikka, miettikää kun itse joutuisitte aivan yksin miesten pukkariin joka ikinen päivä.”

Ehkä aika kovaa tekstiä, mutta sen verran kyllä masensikin. Yksi luokkalaisistani kertoi kuka oli valitellut minusta ja kyseinen tyyppi oli muutenkin ollut viimeisen viikon poissa, eli ilmeisesti oli jo jonkin aikaa tuntunut tältä hänestä. Kuitenkin en ikinä vilkuilisi toisia niin tuntui pahalta kun joku näin ajatteli.
Tota tekstin mukaista käyttäytymistapaa en kyllä kerinnyt kun kaksi päivää toteuttaa. Ekalla päivällä jo yksi pukukopin käyttäjistä antoi luvan että kyllä minä saan tulla sinne ihan koska vain kuin muutkin, kerta tämä minusta valitellut on itsekin poissa koulusta. Tuntui edelleen pahalta niin en halunnut pukukoppiin mennä ennen kuin viimeinenkin on poissa. Seuraavana päivänä kaksi muutakin käyttäjistä sanoivat että tule vain niin keräsin rohkeuteni ja palasin koppiin. Yksi pukukopin käyttäjistä ei sanonut tuohon juttuun mitään, mutta toivon että ei haitannut häntäkin.
Ja tähän väliin. Naisille on varattu kaksi pukukoppia, alkaa epäilyttää miksei hitto itse vaihda pukukoppia toiseen jos ahdistaa? Kyllä mä olisin aikoja sitten toiseen pukukoppiin mennyt jos tässä kopissa olisi joku josta en pidä.

Se siitä kai..

Prosessi ja sairaanhoitajan aika #2

26.07.2010

Nää! PS. Kuvia saa suuremmaksi klikkaamalla.

Heräsin melko pirteenä seittämältä aamulla, vaikka no oishan sitä vielä voinut nukkua. Raahauduin kuitenki suihkuun ja toivoin saavani hiukset kuivaksi ja suoristettua ennen lähtöä - epäonnistuin. Valitsin jo edellispäivänä vaatteet joten ei tullut niistä stressiä vaan heitin kuteet niskaan ja pakkasin aivan jumalattomasti taas tavaraa mukaan ja vielä aivan turhaa, tyypillistä multa. Lähin ajoissa kahdeksan bussilla ensin keskustaan ja siitä tallustelin rautatieasemalla. Ostelin lipun, prepaid-kortin kännykkään ja sitten juna tulikin pian niin menin jo paikalleni odottamaan.



Matka meni nukkuessa, vähän niinku arvelin. Oon lopen kyllästynyt siihen ku on pienes horrokses ja hätkähtää siihen ku pää rotkahtaa alas sillee tyhmästi, joten valtasin molemmat penkit ja toinen matkustustunti meniki kivemmin sitten maaten vaikka en mä täysin unessa ollutkaan.



Siinä kymmentä vaille yksitoista olin Tampereen rauttiksella, nostin rahaa ja lähdin odottamaan bussia siihen ihan rautatieaseman viereen. Aika siistiä ku muistan jopa ne kaikki 4 bussia joilla pääsee TAYSiin. Se onneks on helppoa, en voi kuvitella et se ois yhtä helppoa Helsingissä. Oon jopa oppinut lukemaan Tampereen outoja bussiaikatauluja!






Ps. Tampereella on pelottavat nuo laitteet jotka piippaavat valoissa.

Seuraava bussi tulikin siinä 15 minuutin päästä ja mun tuurillani koko matkan ajan joku ärsyttävä lapsi kiljui melkeen korvaan. Onneksi matka kesti vain sen 10 minuuttia ja puol kahdentoista aikoihin olin transyksikön odotushuoneessa, tällä kertaa jopa siinä oikeassa huoneessa. Latasin tietokonetta ja luin jotain metsästyslehteä odotellessa.
Ps. Siinä lehdessä oli henkilö jolla oli sukunimenään 'Isomursu' <3



Aika tarkkaan kahdeltatoista Susanna Mannersuo tuli hakemaan mua. Ihan mukavan olonen nainen, sellanen.. äidillisen olonen. Ja sen huoneen seinällä oli kiva heppataulu. Lisäks meni pari kertaa kokonaan kysymys ohi kun luin toistuvasti yhden Mannersuon kortin jotta muistan sen tekstin kirjoittaa tänne. Ja kaikesta huolimatta en ole varma lukiko siinä näin, mutta kuitenkin, pointti oli kortissa ainakin sama.

Eli siis "Riippumatta vauhdin nopeudesta, tärkeintä on vauhdin suunta.. eteenpäin."

Mannersuo näytti järkyttävän paksua yhteen niitattua paperikasaa ja sano että tän kertasena aiheena on tämmöinen haastattelu. Näytin varmaan niin järkyttyneeltä että Mannersuo päätti lisätä "älä pelkää, ei tää oo mikään tentti" Ja se olikin sitten melko mälsä tunti.
Siellä oli kysymyksiä mielialasta, masennuksesta, ylipirteydestä ja päihteistä.

Mm. Onko sinulla ollut ajanjaksoa kun olet ollut masentunut? Itsetuhoisia ajatuksia? Unettomuutta? Onko sinulla ollut ajanjaksoa kun olet ollut normaalia pirteämpi? Käytätkö lääkkeitä? Oletko käyttänyt toisen reseptilääkkeitä? Oletko käyttänyt LCD'tä, kokaiinia, morfiinia? Oletko ollut ennen kyseenlaista ajanjaksoa fyysisesti sairas? Oletko viimisen kuukauden aikana nukkunut miten? Oletko ks. ajanjakson aikana lihonut tai laihtunut? Oletko joskus ollut todella järkyttynyt jostakin asiasta? Kuuletko ääniä mitä muut eivät kuule?

Tylsää siis oli koska mulla on melko mitäänsanomaton elämä ja monta kokonaista sivua se ohitti just sen takia kun esim. en oo muiden reseptilääkkeittä käyttänyt enkä oo tuntenut mitään yltiömäistä.

Arkojakin aiheita käytiin läpi, mm. Miran ja pappan kuolema, mutta niistä pystyin tosi hienosti juttelee jopa ilman tunteenpurkauksia.

Ja niin, valehtelin kahteen kysymykseen, koska tiedän että se ei vaikuta mitenkään mun sukupuoliriitaan ja tiedän myös että ne ottaa sen negatiivisesti ja diagnoosi voi pidentyä huomattavasti.

Sitten se kirjotti mulle matkakorvauksen ja siinä yhen aikoihin päästi mut lähtemään.

Seuraava aika on torstaina 26.8 kello 12.30, vähän arvelinkin että nyt menis toi seuraava aika pidemmälle. Mut ei tohonkaa oo ku kuukausi, ehkä kestän.

Ja toi on sitten Nina Uusi-Mäkelälle, apua. Se on se pelottava erikoislääkäri. :D

Bussilla sitten takasin keskustaan ja Keskustorilla Raatihuoneen eteen tapaamaan kahta transmiestä wtftm -foorumilta. Ensin tuli Eero (nimi muutettu) ja jonkin ajan päästä Ville (nimi muutettu). Meno oli aika.. hiljanen. :D Kaikkia varmaan jännitti pirusti koska paljoakaan jutun juurta ei tullut. Minäku oon muutenki melko hiljanen. Pyörittiin sinne tänne keskustaa, käytiin mm. kirjastossa, H&Mssä ja YO-talolla.
Kolmen aikoihin Ville lähti kotio ja mä ja Eero mentiin istumaan rauttiksen tunneliin. Siinä sitten oltiin ja neljän maissa mä lähdin kirjastoon lukemaan englantia ja koneelle. Kirjasto meni seitsemältä kiinni ja niinpä mä tallustelin vähän kattomassa Tampereen elämää.



Jumalattomasti on ainakin pullonkerääjiä ja juoppoja terassit täynnä. :D
Rauttikselle palasin siinä kahdeksan aikoihin ja datailin semmoset 4 tuntia kun löysin asematunnelista tyhjän pistorasian että sain tietokoneen laturin päähän.

Olin siis seuraavan yön Tampereella yötä ilman yöpaikkaa, elikkä siis pyörin yöelämää katsomassa, datailin puistossa ja nukuin ensin asematunnelin lattialla ja sen jälkeen rautatieaseman penkillä kun se aukesi viiden aikaa aamuyöstä. Mutta se onkin uusi tarina, josta lisää 'Alex ja sen jännä elämä' -blogissa. :D








Ps. Ja aina jos on kysymyksiä Tampereen reissuista tai ylipäätänsä muutenkin, niin kysykää toki! Oon tosi avoin tän asian suhteen ja vastaan aina jotenkin jokaiseen kysymykseen varmasti.

Ja huomhuom! Pitäisikö minun teistä vastata kommentteihinne mitä pistätte tänne? :)

18. heinäkuuta 2010

Prosessi ja sosiaaliset suhteet #10

Lukijoita jo huikeat 33 kappaletta! En olisi missään vaiheessa uskonut että minun blogini edes näin oudolla sisällöllä kiinnostaisi ja liikuttaisi näin paljon suomalaisia! Iso kiitos kaikille jotka tosiaan lukevat, tukevat ja kommentoivat. :)

**

18.07.2010

Sukulaiset

Lähdin iskän avuks viemään keittiön kaappeja pakettiautolla Karkkilaan mun kummitädin eli mun isän siskon luo. Matkalla käytiin pikasesti hakee kans jääkaappi mummolasta ja napattiin mummo kanssa matkaan mukaan.
Matka meni ihan kivasti, kuunneltiin musiikkia ja mä vähäsen luin.

Perillä sain sitten kummitädin suusta kuulla jatkuvasti "Netta sitä ja tätä, eiku Alex". Ja pari kertaa puhuttiin miehistä ja tajusin kyllä ettei minua laskettu siihen.

Ajattelin että kummia kiinnostaisi kun kysyi onko Alex nyt mun virallinen nimi ja vastasin siihen, mutta ei häntä tainnut sittenkään kiinnostaa kun ei se tainnut koko mun vastausta kuunnella. Edes epä-aito "onnea" olis ollu ihan jees kuulla.

Pahiten särähti korvaan lausahdus "ku tää Nettahan on nyt mies" ja naurahdus päälle. Kiitos kummitäti, minäkin sinua <3 Oon yrittänyt ymmärtää, mutta raja se mullakin on.

**
Perhe

Ainiin, äiti laitto eilen facebook-profiiliinsa näin:

"Poikasi pitävät sinua kädestäsi vain pienen hetken, mutta sydämestäsi koko
elämän. Jos sinulla on poikia, jotka tekee elämäsi tärkeäksi elää
vain olemalla olemassa, niin kopioi tämä ja laita tilaasi ;D"

Mun äidillä on mut ja 3 tyttöä joten äiti on lutunen <3 Jollei sillä ole sitten mystisiä poikia jossain päin maailmaa.. :p

**

Samana päivänä joku jeesustelija tuli mua vastaan. Ärsytti jo valmiiks niin en jaksanut vältellä sitä vaan annoin sen höpöttää ja rukoilla käsi mun olkapäällä. Se oli kyllä virhe kun pienen pohtimisen jälkeen jeesustelija sanoi "suojele siskoani".

**
Ps. ja edelleen ahdistaa nää urheiluliivit saatana. Ja tähän samaan vielä päivityskuva, mihinkään oikeen muuttunu, muttaah. :D

16. heinäkuuta 2010

Prosessi ja varaosat #3

16.07.2010

Binderi


Huom, kuvia saa suuremmaksi klikkaamalla kuvaa!

Vihaan mun syöpäläisiä argh. x__x

Näillä hiton helteillä paksu binderi joka painaa rinnat yhteen ei ole kiva asia. Mutta ilman binderiäkin on ahdistava olla niin hitto..

Hikoilemisen ja binderin avustuksella rintojen väli on aivan hirveessä kunnossa.. Hiertymällä ja finneillä <3 Ette usko kuinka paljon sattuu ja kutittaa. Kesän alussa huomasin että siihen on rupeamassa muodostumaan ihottumaa ja rupesin rasvaamaan sitä. Luulin että se riittäisi, mutta se paheni. Rupesin olemaan ilman yläosaa, maximissaan vain väljä paita aina kun olen yksin kotona sekä rasvaamaan lisää. Olen harvemmin yksin kotona, joten ihottuma vain paheni ja paheni vaikka yritin mitä.

Nyt sitten päädyin ratkaisuun että ainakin tää kesä joudun palaamaan menneeseen ja käyttämään urheiluliivejä. Omistan sen verran isot rinnat että pienimmätkään urheiluliivit ei niitä saa piiloon, joten joudun tyytymään siihen että kuljen ihmisten ilmoillakin näissä möhkäleissä vittu. x__x Parrantekovehkeet

Ostin melkeen viimisillä rahoillani Stockmannilta 13,90 euroa maksavan kulmakarvojen ja ripsien värjäysainetta. :D Joskin käyttöohjeessa lukee että voidaan käyttää myös pulisonkien ja parran värjäämiseen.



Ite meinasin että yritän värjätä käsikarvoja tummemmiksi mustalla värillä. Ohjeissa luki että karvojen pitää olla jollain aineella/rasvalla öljyttömät ja puhtaat, sekä lämpötilan pitää olla 20 astetta vähintään.
Koko kämpässä on 30 astetta ja mitään sopivaa rasvaa tai ainetta ei löytynyt, joten koetestini käteen ei toiminut. Kokeilen sitten paremmin myöhemmin. :D



Ainetta jäi hieman yli, joten törkkäsin sen nassuun ja en pessyt täysin perusteellisesti joten näytti että mulla olis aamu sänki, oli kivaa. :D Tosin livenä näytti paremmalta ku kuvassa, muttaah..



**

Packeri

Ihme kyllä, mutta packerista ei oo vieläkään valittamista. Jotkut sanoo että siihen pitäisi talkkia tai perunajauhoo taputella päälle ja yritin tota perunajauhoo tässä yks päivä. En kyllä tajua sen ideaa. Packeri oli aivan samanlainen kuin ennenkin ja jauhoki tarttu vaan boxereihin vaikka pyyhin ylimääräiset tarkkaan pois, niin pesin sen kokonaan pois.

Ehkä hieman pienempi toi vois olla, ni ei ehkä kokoajan pitäis olla varmistamas että se on kunnossa, mutta minkäs teet kun oli kokonaan ainut packeri kaupassa.
Ja oon muutenkin liian vainoharhanen, se on kyllä suurimman osan ajastaan ihan hyvin ilman mitään kiinnitysjuttujakin. On vaan vaikee sanoo mikä on normaali kun pahemmin ei oo tullu katottua miltä cis-miesten etumus näyttää. :D

9. heinäkuuta 2010

Prosessi ja sosiaalityöntekijän aika #1

09.07.2010

Voi hitto oli hirvittävä päivä.. Ärsyttää oikeen kirjottaa siitä, mutta no täst se kai lähtee.

07.07 illalla kone sano ittensä irti ja hirveenä datiksena menin iskälle jatkaa koneella oloa ku jäi siellä jutut kesken. Eli sen illan pyykkäystuokio jäisi seuraavaan aamuun, samoin kuin suihku.

Aamulla sit heräsin melko väsyneenä ja raahauduin pistelee niitä pyykkejä koneeseen. Koneen pyöriessä kävin suihkussa ja puin. Narulle pyykit ja sitten heti seuraavalla bussilla keskustaan. Oli heti aamusta aivan järkyttävän kuuma ja ei auttanut asiaan istua perse hiessä täysin ummettuneessa Turun bussissa missä ei tunnetusti ole edes ilmastointia. Matkakin tuntu ikuisuudelta eikä kiirehtivä kello auttanut asiaan.
Kerkesin kuitenki sopivasti rautatieasemalle ja ostelin sitten lipun.

Junamatka meni hyvin, taas vaan kävi niin että loppu vaiheessa uni tulee ja tekis mieli torkkuu, mut enää puoli tuntia matkaa. Ennen väsymystä sohersin äkkiä lopuun vastaukseni siihen sosiaalityöntekijän paperiin mikä viime kerralla annettiin mulle.

Tampereella hengasin hetken, kävin syömässä nomnom salaattia Hesellä ja lähdin 16 bussilla Tampereen rautatieasemalta sairaalalle päin. Aikataulussa luki että olisi tasan yhden aikoihin sairaalan edessä, mutta mä olin kyllä transyksikössä 10 vaille yksi, vaikka se on vielä sairaalan edustalta kauimmaisena, hmph.

Odottelin siellä sitten ja julmasti käytin töpseliä kännykän akun lataamiseen. Luin lehtiä ja kattelin telkkaria. Yhtäkkiä kello olikin jo 20 yli yksi ja rupes tulee pakokauhu. Olinko kattonu ajan väärin vai onko taas tullut peruutusilmoitus joka ei oo tullut mulle asti? 13:40 menin sitten jollekkin random ihmisiltä kysyy joka kävi taas kysymässä sosiaalityöntekijältä. Se oli huhhuillu mua ihan oikeeseen aikaan, mutta toisesta odotuspaikasta..

Nooh, päästiin alottaa ja sano et joudutaan vähän kiireel et n. 2 tuntia meillä ois aikaa. Käytiin ne mun paperit läpi perusteellisesti, koko mun elämä siinä tuli käytyä lyhyesti. Lapsuus, nuoruus, koulu, työ, perhe, suhteet, seksi, päihteet, armeija, tulevaisuus, harrastukset..
Olin ihan paskat housussa, jäykkänä ku viulun kieli ja pelotti niin kimitin ku pikkulikka. En uskaltanu kattoo toista silmiin ja pakko oli hypistellä jotain koko ajan. Vastasin todella lyhyesti, hain sanoja varmaan viisi vuotta ja silti jäi suurin osa kertomatta - ei vaan onnistunu näin fobioisena.
Nainen kuitenki näytti ymmärtävän, lähetteli rauhoittumissignaaleja hymyilemällä, vitsailemalla ja käyttäytymällä muutenkin rauhallisesti. Tosi kiva ja mukava se kyllä oli. Niin ja siis olin sosiaalityöntekijä Jenni Ruotsalaisen luona.
Ja tää oli eka tommonen virallinen keskusteluaika psykan/terapeutin/muun tärkeen hemmon kanssa, ku en itkenyt! Missään vaiheessa ei ollut niin arka paikka, vaikka jotkut kysymykset ahdistikin jonkin verran.

Muistutti että ens kerralla oota tässä odotuspaikassa ja tulosti mulle paljon tietoa toimeentulotuesta ja sit se tietty tulosti mulle viel matkakorvauspaperit. Heitti se viel mulle Anne Mattilan (transpoliklinikan erityislääkärin ja Tampereen yliopiston sijaisopettajan) kirjoittaman jutun transukupuolisuudesta. Tosi kattava ja upee paperi, jos jollekki pitäis kertoa transsukupuolisuudesta ni tyrkkäisin sille ton paperin käteen. Kun pääsen iskälle niin skannaan jutun tännekkin.

Eipä siit kai sen enempää, seuraava aika on 22.7 kello 12 sairaanhoitaja Susanna Mannersuolle.

Ainiin, melkein heti Tampereelle saavuttuani tajusin että ei tullut passi mukaan. Tilillä loput rahat ja sen verran että en niitä automaatista ulos saisi. Sairaalasta päästyäni tämä alkoi kunnolla vituttaa.
No tulipaha 5 tuntia elämästä tuhlattua ei mihinkään. Hengailin rautatieasemalla, lueskelin noita Ruotsalaisen antamia papereita, tekstailin, kävin kattoo yhtä isoo koirapuistoa stadionin takaa, mutta ei siellä ollu koiria. :<
Illemmalla tuli levoton fiilis ja rullailin laudalla pari korttelia niin kovaa ku lähti, sitten tuliki järkyttävä hiki ja jano. Nestehukka oli, kun kädet vapisi, heikotti ja särki pää. Ostin kaksi pulloo vettä ja toisen imasin minuutissa.

Vihdoin ja viimein rahaongelman selvittyä lähdin 21.11 kotio päin. Junassa vaan sattu olee juuri ne ärsyttävimmät ihmiset. Joku pullukka poika joka kyttäili minua minuutin välein, hirveet hölöttäjä ruotsalaiset, kirkuvat suomalaiset ja siskokset jotka riiteli koko kaksi tuntia ja toinen niistä potki mun selkä nojaa..

Aaaaah, onneks tää päivä on pian ohi.

4. heinäkuuta 2010

Prosessi ja wtftm #1

04.07.2010

Tää päivitys on nyt uhrattu wtftm -foorumin jutuilleni!

Löysin "Kehodysforia ja seksuaalisuus" -topicin jossa kysyttiin kahta asiaa. En oo koskaan näitä ajatellut 'ääneen' joten ajattelin nyt kokeilla jotain sopertaa.

Minkä asteista kehodysforiaa koet ja olet kokenut?

Vielä ysilläkin olin ok asian kanssa, koska muodot oli peitossa suurempien vaatteiden kanssa. Pidän tiukoista vaatteista eikä muodot nykyään pysy enää edes isompien vaatteiden alla piilossa. Eniten vihaan järkyttävän suurta lantiota, reisiä ja rintoja. Ei mulla vaatteet päällä oo suurempaa dysforiaa, varsinkin kun binderikin painaa rinnat pois. Mutta anna olla ku päästään suihkuun. 2009 joulusta rupes olemaan niin suurta dysforiaa nimenomaan suihkussa että hakkasin jalkoja ja mahaani. Tää helpottu kun aloin käymään entisen tyttöystävän kanssa samaan aikaan suihkussa, se sai mun ajatukset vartalosta pois ja 10 kuukauden aikana en tuntenut kovinkaan paljon kehodysforiaa, johon vaikutti tyttöystäväni suuri rakkaus nimenomaan naisellista vartaloani kohtaan ja halusin tietenkin että toinen pitää musta. Eron jälkeen aloitin taas hakaamisen, joskin se on nyt rauhottunut. Tää vartalo ei ollut mun valinta, eikä hakkaaminen asiaan auta, enemminki voisin käyttää energiaa tän muokkaamiseen mm. kuntoilemalla. Haluaisin mahdollisimman hyvän tuloksen rintaleikkauksen jälkeen ja sen saavuttaisin käyttämättä ollenkaan minkäänlaista binderiä, mutta suurin viha kohdistuu juuri rintoihin, enkä halua niitä "takaisin" edes paremman tuloksen saavuttamisesta. Intiimialueet on mulle ihan tuntematon käsite, melkeinpä en muista niitä ollenkaan paitsi suihkussa ja kun mukavat naistenvaivat iskee, jolloin iskee se joka kuukauden 5 päivän super inho vartaloa kohtaan.


Miten se vaikuttaa seksuaalisuutesi toteuttamiseen ja kokemiseen?


No sitäpä ei melkein ole. Olen mielelläni antavana osapuolena, kunhan mun kroppa ei mitenkään liity siihen. Tietenkin se tuntuu hassulta kun ennen kehodysforia oli siinä mallissa että pystyi riisuutumaan toisen edessä, mutta ei enää. Vähintään boxerit, binderi ja t-paita, sen vähemmän ei pysty olemaan enää toisen edessä. Ehkä se riippuu vähän ihmisestäkin, tällä hetkellä seurustelen ihmisen kanssa jolle en halua näyttää mitään naisellista puoltani joka rajoittaa tietenkin elämää. Ja myös pelkään että mielikuva muuttuu ja mua ei pidetä enää miehenä, kun nähdään luonnollisessa valossa vartaloni.

Ja tän takia alko ahdistaa ihan hitosti, argh.

--

Löysin tuolta myös tutkimuksen, jossa luki alussa näin:

"Osallistu…

* jos tunnet vetoa miehiin JA/TAI
* harrastat seksiä miesten kanssa JA/TAI
* saattaisit tulevaisuudessa harrastaa seksiä miesten kanssa

Sinun täytyy olla asuinmaasi lainsäädännön mukaan riittävän vanha harrastaaksesi seksiä.

Mistä tutkimuksessa on kysymys?

Tutkimuksen kysymykset koskevat suhteita, seksielämää, riskejä ja varotoimenpiteitä sekä terveyspalvelujen käyttöä. Yksi tutkimuksen tarkoituksista on saada tietoa gay(homo)miesten ja muiden miesten jotka harrastavat seksiä miesten kanssa mahdollisuuksista päästä HIV-testeihin ja ennaltaehkäisyohjelmien piiriin. Kyselyyn vastaamiseen kuuluu yleensä 20-30 minuuttia."

En pidä mitään elämässä mahdottomana, en edes että voisin joskus harrastaa seksiä miehen kanssa, niin päätin mielenkiinnosta vastata, varsinkin kun alussa kysytään olenko mies, nainen, transmies tai transnainen.

Kysyttiin aika lailla vaan miten asuu, sukupuolitaudeista, seurustelusuhteista, seksistä ja siinä oli faktoja hivistä ja piti vastata tiesikö tämän faktan jo.

--

Ainiin, löysin randomisti foorumilta "miehen mallisi" -topicin johon vastasin jo aikapäiviä sitten, mutta pistän vastauksen nyt tähän.

"Onnistui ehkä rikkomaan suhteensa äitiini, ei omista minkäänlaisia sosiaalisia kykyjä ja on työnarkomaani, MUTTA kaikesta huolimatta rakas isäni ja miehen mallini jolta voin koska vaan kysyä mikä vain miehen elämään kuuluu.

Mies joka on mua aina tukenut valinnoissani, auttanut minkä osaa ja pystyy sekä rakastanut mua aina ihan älyttömästi.

Toinen miehenmallini äidin isä. Aina sekin jakso tukee ja oli muhun tyytyväinen vaikka mitenkä sähelsin. Aina siltäkin löyty apua ja ymmärrystä. Nyt papan siirryttyä pois elämästäni tuntuu että iso pala meikäläisenkin sydäntä katosi papan mukana."

--

Galluppi jossa kysyttiin oletko...

mies
transmies
transgender
androgyyni/monisukupuolinen/tms.
neutri/sukupuoleton/tms.
muu, mikä?
en osaa sanoa

Vastasin joskus melkeinpä automaattisesti että mies, mutta nyt korjasin sen transmieheksi. Olen henkisesti 100 prosenttinen mies, mutta ulkoisesti en paljon paskaakaan. Siksi en ylpeyttäni voi kutsua itseäni täydelliseksi mieheksi, vain osittain. Mutta oon ylpeä transmies, ja vielä musta tulee mies.

--

Tässäpä jotain luettavaa niille joilla ei ole elämää. :D

Prosessi ja random #6

Tekee mieli kirjoittaa, mutta ei ole mitään aihetta mistä kirjoittaa, nää. :D

No hmm, oli pakko tulla iskälle että pääsee lukemaan wtftm -foorumia, kun vihdoin 26.6 mun 2 kk kestänyt porttikielto loppui! Siellä oli aivan mielettömästi tullut juttua, joten alennuin vaan sitten lukemaan kiinnostavimmista topiceista viimeisimmät viestit.

Nyt sinne oli taas viikon aikana tullut vaikka mitä ja nyt tän kirjotuksen jälkeen paneudun niihin, höhö.

Muu, mikä -leirillä puhuttiin Voimavara -leiristä joka on niin kaikenlaisille sukupuolivähemmistöön kuuluville että heidän läheisilleen. Nyt vaan kokoon pari hyvää juonta että saan äidin suostuteltua sinne. Ei 40 euron osallistumismaksu oo paha varsinkin kun se on viikonloppuna, mutta 500 kilometriä sinne ja takasin kylläkin, kun juuri tänä vuonna se sattuu olemaan Joensuussa. :/

Ps. tulin kutsutuksi lesboksi, tosi hyvä mieli tästä. 8)))) t. sarkastinen paska

Huomasin yks päivä et mulla on paypalissa jotkin ylimääräiset 45 euroa! Rahaa tulee viimeistään 14.7 ja nyt ei enää tekis pahaa lisätä tonne toiset 45 euroa ja tilata kusipackeri, höhö. Valitettavasti en oo kyllä vielä löytänyt kuin yhden nettipaikan ja sieltä kestää tilaukset pari kuukautta että ne tulee.. :/

Ja tuolloin sit kans vois ostaa pienemmän packerin ja kunnon uimahousut, nyt ku on vaan rantashortsit. Uimassa on kyllä vittumaista käydä koska a. ei pääse uimapaidan kanssa uimahalleihin b. harvemmal rannal on yksittäis pukukoppeja c. joutuu pitämään päällä uimahousuja + binderiä + uimapaitaa + packerin kiinnitysihmetsydeemiä d. vahtia ettei packeri kierähdä mitenkää friikisti ympäri. argh.

No jaa, ei kai tässä mitään muuta.