Prosessi ja wtftm #1

04.07.2010

Tää päivitys on nyt uhrattu wtftm -foorumin jutuilleni!

Löysin "Kehodysforia ja seksuaalisuus" -topicin jossa kysyttiin kahta asiaa. En oo koskaan näitä ajatellut 'ääneen' joten ajattelin nyt kokeilla jotain sopertaa.

Minkä asteista kehodysforiaa koet ja olet kokenut?

Vielä ysilläkin olin ok asian kanssa, koska muodot oli peitossa suurempien vaatteiden kanssa. Pidän tiukoista vaatteista eikä muodot nykyään pysy enää edes isompien vaatteiden alla piilossa. Eniten vihaan järkyttävän suurta lantiota, reisiä ja rintoja. Ei mulla vaatteet päällä oo suurempaa dysforiaa, varsinkin kun binderikin painaa rinnat pois. Mutta anna olla ku päästään suihkuun. 2009 joulusta rupes olemaan niin suurta dysforiaa nimenomaan suihkussa että hakkasin jalkoja ja mahaani. Tää helpottu kun aloin käymään entisen tyttöystävän kanssa samaan aikaan suihkussa, se sai mun ajatukset vartalosta pois ja 10 kuukauden aikana en tuntenut kovinkaan paljon kehodysforiaa, johon vaikutti tyttöystäväni suuri rakkaus nimenomaan naisellista vartaloani kohtaan ja halusin tietenkin että toinen pitää musta. Eron jälkeen aloitin taas hakaamisen, joskin se on nyt rauhottunut. Tää vartalo ei ollut mun valinta, eikä hakkaaminen asiaan auta, enemminki voisin käyttää energiaa tän muokkaamiseen mm. kuntoilemalla. Haluaisin mahdollisimman hyvän tuloksen rintaleikkauksen jälkeen ja sen saavuttaisin käyttämättä ollenkaan minkäänlaista binderiä, mutta suurin viha kohdistuu juuri rintoihin, enkä halua niitä "takaisin" edes paremman tuloksen saavuttamisesta. Intiimialueet on mulle ihan tuntematon käsite, melkeinpä en muista niitä ollenkaan paitsi suihkussa ja kun mukavat naistenvaivat iskee, jolloin iskee se joka kuukauden 5 päivän super inho vartaloa kohtaan.


Miten se vaikuttaa seksuaalisuutesi toteuttamiseen ja kokemiseen?

No sitäpä ei melkein ole. Olen mielelläni antavana osapuolena, kunhan mun kroppa ei mitenkään liity siihen. Tietenkin se tuntuu hassulta kun ennen kehodysforia oli siinä mallissa että pystyi riisuutumaan toisen edessä, mutta ei enää. Vähintään boxerit, binderi ja t-paita, sen vähemmän ei pysty olemaan enää toisen edessä. Ehkä se riippuu vähän ihmisestäkin, tällä hetkellä seurustelen ihmisen kanssa jolle en halua näyttää mitään naisellista puoltani joka rajoittaa tietenkin elämää. Ja myös pelkään että mielikuva muuttuu ja mua ei pidetä enää miehenä, kun nähdään luonnollisessa valossa vartaloni.

Ja tän takia alko ahdistaa ihan hitosti, argh.

--

Löysin tuolta myös tutkimuksen, jossa luki alussa näin:

"Osallistu…

* jos tunnet vetoa miehiin JA/TAI
* harrastat seksiä miesten kanssa JA/TAI
* saattaisit tulevaisuudessa harrastaa seksiä miesten kanssa

Sinun täytyy olla asuinmaasi lainsäädännön mukaan riittävän vanha harrastaaksesi seksiä.

Mistä tutkimuksessa on kysymys?
Tutkimuksen kysymykset koskevat suhteita, seksielämää, riskejä ja varotoimenpiteitä sekä terveyspalvelujen käyttöä. Yksi tutkimuksen tarkoituksista on saada tietoa gay(homo)miesten ja muiden miesten jotka harrastavat seksiä miesten kanssa mahdollisuuksista päästä HIV-testeihin ja ennaltaehkäisyohjelmien piiriin. Kyselyyn vastaamiseen kuuluu yleensä 20-30 minuuttia."

En pidä mitään elämässä mahdottomana, en edes että voisin joskus harrastaa seksiä miehen kanssa, niin päätin mielenkiinnosta vastata, varsinkin kun alussa kysytään olenko mies, nainen, transmies tai transnainen.

Kysyttiin aika lailla vaan miten asuu, sukupuolitaudeista, seurustelusuhteista, seksistä ja siinä oli faktoja hivistä ja piti vastata tiesikö tämän faktan jo.

--

Ainiin, löysin randomisti foorumilta "miehen mallisi" -topicin johon vastasin jo aikapäiviä sitten, mutta pistän vastauksen nyt tähän.

"Onnistui ehkä rikkomaan suhteensa äitiini, ei omista minkäänlaisia sosiaalisia kykyjä ja on työnarkomaani, MUTTA kaikesta huolimatta rakas isäni ja miehen mallini jolta voin koska vaan kysyä mikä vain miehen elämään kuuluu.

Mies joka on mua aina tukenut valinnoissani, auttanut minkä osaa ja pystyy sekä rakastanut mua aina ihan älyttömästi.

Toinen miehenmallini äidin isä. Aina sekin jakso tukee ja oli muhun tyytyväinen vaikka mitenkä sähelsin. Aina siltäkin löyty apua ja ymmärrystä. Nyt papan siirryttyä pois elämästäni tuntuu että iso pala meikäläisenkin sydäntä katosi papan mukana."

--

Galluppi jossa kysyttiin oletko...

mies
transmies
transgender
androgyyni/monisukupuolinen/tms.
neutri/sukupuoleton/tms.
muu, mikä?
en osaa sanoa

Vastasin joskus melkeinpä automaattisesti että mies, mutta nyt korjasin sen transmieheksi. Olen henkisesti 100 prosenttinen mies, mutta ulkoisesti en paljon paskaakaan. Siksi en ylpeyttäni voi kutsua itseäni täydelliseksi mieheksi, vain osittain. Mutta oon ylpeä transmies, ja vielä musta tulee mies.

--

Tässäpä jotain luettavaa niille joilla ei ole elämää. :D