"Ja sen miehen ei tarvitse häpeillä vatsaansa, kun ylävartalo näyttää kreikkalaiselta patsaalta"
Tai sitten ei?
Toisen nännin pystyin vielä ottamaan suht lunkisti, ajatellen että kyllä siitä hyvä tulee tatuoitunakin. No mutta nyt kuitenkin vaihdoin kaksi kertaa kotona hopealaput ennen uutta sairaanhoitajan aikaa ja varsinkin ekalla vaihtokerralla vasemman nännin haju oli yhtä kauhea kuin oikeankin. Nänni oli myös erittänyt aika paljon ja näytti melko mustalta keskeltä edelleenkin. Yritin ajatella positiivisesti että kyllä se tuosta, vaikka harmittikin. Sairaanhoitajalla käytiin sitten taas eilen, 23.10., ja siellä tosiaan otettiin veitsellä ja pinseteillä toinenkin nännin pois. Nännille tehty "kuoppa" tississä oli tällä puolella kuitenkin paljon parantuneempi ja paremman näköinen kuin oikealla ja verisuoniakin melkoisesti. Sairaanhoitaja puhui nätisti että parempi näin, tissit paranevat nopeammin ja bakteerikerros saadaan pois.
Sairaanhoitaja lisäsi kuoppien päälle jotakin läpikuultavaa mössöä joka pehmentää bakteerikantaa ja tämän jälkeen nainen puhdisti rinkulanmallisella veitsellä keltaista mössöä kuopista ja näiden ympäriltä, jotka ovat siis bakteeria. Viimeksi otettiin kuvia ja bakteeriviljely, ilmeisesti ei löytynyt mitään vakavaa kun ei antibioottia tarjonnut, eikä edes maininnut tällä kertaa koko viljelyä.
Lopuksi vielä hopealaput taas nännien kuoppien päälle ja sain ohjeet tarkkailla kuoppia ja soittaa terveyskeskukseen jos ilmenee kuumetta tai kipuja.
Antoi vielä tulosteet kuvista ja sairaanhoitajan tekemät toimenpiteet lapulla, annettavaksi KYSiin Jussi Valtoselle.
Jälkeenpäin sain kuulla toiselta transmieheltä, että tukiliivin avulla rintakehän turvotus laskee ja nännien verenkierto saadaan kulkemaan kun liivin avulla nänni ei pääse kohoamaan. Kukaan ei tätä mulle aikaisemmin sanonut ja näin jälkeenpäin vähän harmittaa, olisikohan mun nännit (tai edes vasen nänni) ruvenneet elämään jos olisin käyttänyt liiviä? Tai jos olisin edes ottanut rauhallisemmin parantumisen kanssa, melko rajujakin toimia välillä tein, mutta en missään vaiheessa kipupisteeseen asti.
No mutta ehkä parempi näin, ainakin saadaan varmasti samannäköisempi tulos, kuin että toinen nänni olisi tatuoitu ja toinen oma. Uskon vakaasti että olen tyytyväinen tatuoimiseen, ja kyllä minä otan mieluummin nämä vaaleanpunaiset arpi"nännit", kuin ne kovat mustat korput mitkä vielä hetki sitten oli.
Kehodysforia väheni puolella jo 3 viikkoa sitten, että ei pari nänninpalasta liikuta enää mitään, olo on niin hyvä kaikesta huolimatta!
Tuntuu niin hyvältä tuntea (ja nähdä!) litteä rintakehä, kulkea vapaana ilman binderiä ja tuntea paidan osuvan rintakehään.
Nyt on hopealaput taas nännien kuoppien päällä ja katselen nännien kuoppia nyt tuonne Valtosen vastaanotolle asti.
Ei näemmä tule tästä kirjottamisesta tänään mitään, joten anteeksi sekava teksti ja heihei. :D
Tässä vasen nänni vielä maanantaina, nyt molemmat on tuota luokkaa kun oikea. Tosin kummatkin jo paremman näköiset.
24. lokakuuta 2012
16. lokakuuta 2012
Prosessi ja 15 päivää leikkauksen jälkeen
Olo kohenee hurjaa vauhtia!
Viimeksi kerroin vähän huolia kuolioituneista nänneistä. Nyt molemmat on herännyt enemmän tai vähemmän eloon. Leikkausarvet ovat pehmeät, arpien päissä (rintakehän keskellä) oli vähän kovettumaa, mutta sekin on hurjasti pehmennyt, joskaan ei vielä kokonaan. Kainaloissa on molemmissa aavistuksen koholla tuo kohta missä viimeinen tikki on ja siihen koskee aavistuksen tietyissä tilanteissa, mutta ei niinkään satu. Esimerkiksi jos makaan kyljelläni ja liu'utan itseäni alaspäin niin tuntuu inhalta.Vasemmalla puolella varsinkin on näin, koska siellä puolen iho on siitä kohtaa epätasasempi (toinen kuva, oikealla arven päässä oleva "kohouma".
Hoitona olen pitänyt aamuin illoin tapahtuvaa Ceridal iho-öljyllä rasvausta ja sen kuivuttua olen levitellyt Bepanthenia melko reilustikkin, varsinkin arpien päihin ja nänneihin.
Minulla on facebookissa kansio, jonka näkee vain läheisimmät ystävät. Sinne lisäsin aikaisemmin jo kuvan itsestäni missä näkyy arvet. Nyt kuitenkin halusin jonkun kuvista profiilikuvaksi ja vaikka en salaile prosessiani ja vastaan rehellisesti kyselyihin, niin en väkisin tyrkytä omaa "outouttani" ihmisille. Siksipä oli pieni ongelma siitä että minkä kuvan valitsisin, mutta päädyin tähän -->
--
Soitin KYSiin ja siirsinkin tarkastusajan Valtoselle myöhemmäksi matkustusongelmien takia, harmittavasti meni vain niin myöhäiseksi kuin 30.10. Tämän takia käytiinkin tänään Porvoon terveysasemassa ja käytiin sairaanhoitajalla näyttämässä rintakehää. Kaikki näytti muuten hyvältä, mutta oikean puolen nänni, eli tämä huonompi nänni, kuulemma haisi jonkin verran ja nänni oli kohonnut ylös ja oli melko löysä tuo tumma alue. Nainen kertoi että koko nänni suurimmaksi osaksi on irti ja että tikit pitäisi kuitenkin ottaa nyt pois, jolloin tämä toinen nänni joudutaan leikkelemään pois.
Nainen myös soitti kaksi lääkäriä paikalle jotka vain tokaisivat että tikit pois.
Sairaanhoitaja otti tikit pois ja repi ja leikkeli sen verran kuollutta päälikudosta nänneistä kun uskalsi. Lisäksi pyysi sulkemaan silmät, tökki rintakehää ja pyysi ilmoittamaan milloin tunnen piikin ja milloin painetta.
Hoitaja asetti hopealaput nännien päälle, jonka tarkoitus olisi vissiin pehmentää niin että kovettumat nännin päältä on helposti repiä pois sekä tappaa bakteereja. Hopealappujen päälle vielä tavalliset sidetaitokset, teippiä ja sinisen sidetaitoksen niin että teipin liima tarttuu kunnolla ihoon.
Missään vaiheessa ei sattunut, vaikka aika karulta nännien repiminen pinseteillä näyttikin.
--
Lisäksi sellainen pieni homma, kuin sustanonin loppuminen, jee.. No mutta farmaseutti soitti pitkän puhelun sustanon reseptin kirjoittaneelle lääkärille ja sain puhelinreseptinä testogeliä. Loppukuusta pitäisi sustaa tulla lisää, mutta viime kerrallakin se venyi moneen viikkoon.
Viimeksi kerroin vähän huolia kuolioituneista nänneistä. Nyt molemmat on herännyt enemmän tai vähemmän eloon. Leikkausarvet ovat pehmeät, arpien päissä (rintakehän keskellä) oli vähän kovettumaa, mutta sekin on hurjasti pehmennyt, joskaan ei vielä kokonaan. Kainaloissa on molemmissa aavistuksen koholla tuo kohta missä viimeinen tikki on ja siihen koskee aavistuksen tietyissä tilanteissa, mutta ei niinkään satu. Esimerkiksi jos makaan kyljelläni ja liu'utan itseäni alaspäin niin tuntuu inhalta.Vasemmalla puolella varsinkin on näin, koska siellä puolen iho on siitä kohtaa epätasasempi (toinen kuva, oikealla arven päässä oleva "kohouma".
12.10.
Hoitona olen pitänyt aamuin illoin tapahtuvaa Ceridal iho-öljyllä rasvausta ja sen kuivuttua olen levitellyt Bepanthenia melko reilustikkin, varsinkin arpien päihin ja nänneihin.
14.10.
Öljyämisen jälkeen
Minulla on facebookissa kansio, jonka näkee vain läheisimmät ystävät. Sinne lisäsin aikaisemmin jo kuvan itsestäni missä näkyy arvet. Nyt kuitenkin halusin jonkun kuvista profiilikuvaksi ja vaikka en salaile prosessiani ja vastaan rehellisesti kyselyihin, niin en väkisin tyrkytä omaa "outouttani" ihmisille. Siksipä oli pieni ongelma siitä että minkä kuvan valitsisin, mutta päädyin tähän -->
--
Soitin KYSiin ja siirsinkin tarkastusajan Valtoselle myöhemmäksi matkustusongelmien takia, harmittavasti meni vain niin myöhäiseksi kuin 30.10. Tämän takia käytiinkin tänään Porvoon terveysasemassa ja käytiin sairaanhoitajalla näyttämässä rintakehää. Kaikki näytti muuten hyvältä, mutta oikean puolen nänni, eli tämä huonompi nänni, kuulemma haisi jonkin verran ja nänni oli kohonnut ylös ja oli melko löysä tuo tumma alue. Nainen kertoi että koko nänni suurimmaksi osaksi on irti ja että tikit pitäisi kuitenkin ottaa nyt pois, jolloin tämä toinen nänni joudutaan leikkelemään pois.
Nainen myös soitti kaksi lääkäriä paikalle jotka vain tokaisivat että tikit pois.
Sairaanhoitaja otti tikit pois ja repi ja leikkeli sen verran kuollutta päälikudosta nänneistä kun uskalsi. Lisäksi pyysi sulkemaan silmät, tökki rintakehää ja pyysi ilmoittamaan milloin tunnen piikin ja milloin painetta.
Hoitaja asetti hopealaput nännien päälle, jonka tarkoitus olisi vissiin pehmentää niin että kovettumat nännin päältä on helposti repiä pois sekä tappaa bakteereja. Hopealappujen päälle vielä tavalliset sidetaitokset, teippiä ja sinisen sidetaitoksen niin että teipin liima tarttuu kunnolla ihoon.
Missään vaiheessa ei sattunut, vaikka aika karulta nännien repiminen pinseteillä näyttikin.
--
Lisäksi sellainen pieni homma, kuin sustanonin loppuminen, jee.. No mutta farmaseutti soitti pitkän puhelun sustanon reseptin kirjoittaneelle lääkärille ja sain puhelinreseptinä testogeliä. Loppukuusta pitäisi sustaa tulla lisää, mutta viime kerrallakin se venyi moneen viikkoon.
11. lokakuuta 2012
Prosessi ja 10 päivää leikkauksesta
Tänään sitten iski leikkauksen jälkeen kymmenes päivä ja sen, sekä 400 lukijan, kunniaksi kirjottelen nyt kuulumisia leikkauksen jälkeen. Tämän lisäksi on suunnitteilla uusi ulkoasu blogille! Värit ja bannerin kuva on jo suurinpiirtein päätetty, mutta aina saa ja vielä kerkee toivomuksia ja ideoita heitellä kun ulkoasu on vasta kehitteillä.
Tiistaina siis pääsin sairaalasta asuntolalla ja perjantaina lähdin aamulla kelataksilla takaisin KYSiin. Kotihommat onnistuivat kutakuinkin normaalisti, kahvikupin sain noustuani tuolille ja vessassa vain piti varoa ettei picopussi mene pönttöön. :D
Perjantaina olin yhdeksän aikaa aamulla sairaalalla, vasta 14:00 maissa tapasin Jussi Valtosen, siinä välissä kerkesin harhailla osastolla, juoda kahvia, katsoa telkkaria ja vain maata sängyllä. Kaksi sairaanhoitajaa kävivät tarjoamassa kahvia ja ekalla kerralla kyselemässä kuulumisia ja miettimässä mikä lääkärillä kestää. Todella turhautuneena tapasin vihdoin sitten Valtosen, joka melko kiireellä otti picot pois ja paineli hieman tissejä. Näytti kuulemma edelleen hyvältä, mutta nännit ovat kuolioon menneet ja uuteen leikkaukseen täytyy ehkä varautua. Valtonen käski sairaanhoitajaa pistämään uudet picot, minua käymään maanantaina Porvoossa poistattamassa terveyskeskuksessa picot ja sitten äijä lähtikin.
Kohta tuli sairaanhoitaja pistämään picot ja oikestaan ärsytti kun molempiin pistettiin liian pienet picot kun ei sopivampia löytynyt. Tämä sairaanhoitaja paineli vähän hurjasti silikoniliuskoja picon ympärille ja tuntu inhalta. Toinen picon vilkuttajista surisi hetken ylimääräistä, mutta hiljeni kun liuskoja painettiin tiukemmin rintakehään. Odottelin vielä hetken lappua, jonka Valtonen kirjoitti että nuo suostuisivat Porvoossa minua hoitamaan, vaikka olen savolainen. Lähdin tyytyväisin mielin Porvooseen junalla ja jaksoin hyvin kantaa kaksi painavaa reppua KYSistä rauttikselle, eli n. 2 kilsaa. Toinen selässä ja toinen kädessä.
Maanantaina soitin aamulla Porvoon terveyskeskukseen ja mitään ongelmia ei ollut minun Kiuruvedellä asumisen kanssa ja 10:50 oli aika sairaanhoitajalle. Kello 11:00 rupesi tuntumaan että olin kuullut kellonajan väärin, mutta sitten mukavan oloinen naikkonen tuli pyytämään minua sisään. Nainen vaikutti todella pätevältä ja mukavalta ja pystyinkin rentoutumaan vaikka picojen otto tuntuikin vähän nihkeeltä kun liuskat kuitenkin aika tämäkästi olivat liimautuneet ihoon kolmen päivän aikana. Sairaanhoitaja puhdisti Ceridal ihoöljyllä arvet ja laittoi päälle rasvalaput ja jonkinlaista hengittävää teippiä ympärille.
Ohjeisti tulemaan tarkastukseen torstaina. Jos kutinaa tai kirvelyä ilmeentyisi, pitäisi rasvalaput ottaa välittömästi pois. Jos ei tule ongelmia niin torstaina voisin ottaa rasvalaput pois, käydä suihkussa ja pestä myös varovaisesti leikkausalueen.
Kaikki meni ihan hyvin, keskiviikkona teippi rasvalappujen ympärillä rupesi hieman repsottamaan, mutta pyörin yöllä aika paljon koska tiistaina pystyin ekaa kertaa nukkumaan kyljelläni! Teippiä ei ollut ihan yltänyt toisen arven loppuun asti ja niinpä laitettiin hieman laastaria sinne.
Torstaina otin rasvalaput pois ja kävin suihkussa kokonaan ekaa kertaa leikkauksen jälkeen! Ja vielä ihan yksin, tähän asti Jutta on auttanut hiusten pesussa.
Palattiin kello 11:00 Porvoon terveyskeskukseen ja sama nainen hoiti minut tälläkin kertaa. Puhdisti Ceridalilla ja rasvasi nännit jollakin pienellä suihkupulloaineella. Nännit ovat tällä hetkellä kivikovat. Toinen nänni on ruvennut reunoista punertumaan ja sairaanhoitaja epäili että vasen nänni voisi ruveta toimimaan kunnolla. Oikea nänni joudutaan ehkä tatuoimaan, koska tämä on edelleen täysin musta.
Muuten tulos tällä hetkellä näyttää kuulemma todella hyvältä ja itsekkin olen tyytyväinen. Turvotusta ei ole, mutta oikean nännin alapuolella on edelleen melko iso kuoppa (kuvassa mustalla ympyröity kohta on kuoppakohta)
Puhdistuksen ja rasvauksen jälkeen, sairaanhoitaja pisti silikoniverkkoa pienet palat nännien päälle koska kuulemma vain ne tarvitsevat erityistä hoitoa. Antoi kyseistä silikoniverkkoa mukaan ja sanoi että ne ovat vedenkestävät, mutta jos irtoavat tai haluan muuten vain rasvata nännit niin on hyvä, koska rasvaus pehmentäisi nännejä. Kovissa nänneissä kun ei veri kulje. Lisäksi sanoi että viiltoarpia voi rasvata Ceridalilla ja Bepanthenilla ja näin aijon toimiakkin. Kaikenlaisia ohjeita olen lukenut ja kuullut silikonigeeleistä ja -teipeistä ja öljyistä, mutta teen nyt näin ja toivon parasta ainakin tuohon seuraavaan KYSin reissuun asti
Venytellythän en ole muistanut juurikaan, mutta käsiä muuten olen heilutellut suuntaan ja toiseen ja eilen harjailin poniakin jo.
Tiistaina olisi sitten paluu KYSiin Valtosen vastaanotolle ja luultavasti menee taas koko päivä kun puolen päivän maissa olisi tapaaminen ja olen jo kaksi kertaa odotellut viisi tuntia kyseistä miekkosta. :D
Tiistaina siis pääsin sairaalasta asuntolalla ja perjantaina lähdin aamulla kelataksilla takaisin KYSiin. Kotihommat onnistuivat kutakuinkin normaalisti, kahvikupin sain noustuani tuolille ja vessassa vain piti varoa ettei picopussi mene pönttöön. :D
Perjantaina olin yhdeksän aikaa aamulla sairaalalla, vasta 14:00 maissa tapasin Jussi Valtosen, siinä välissä kerkesin harhailla osastolla, juoda kahvia, katsoa telkkaria ja vain maata sängyllä. Kaksi sairaanhoitajaa kävivät tarjoamassa kahvia ja ekalla kerralla kyselemässä kuulumisia ja miettimässä mikä lääkärillä kestää. Todella turhautuneena tapasin vihdoin sitten Valtosen, joka melko kiireellä otti picot pois ja paineli hieman tissejä. Näytti kuulemma edelleen hyvältä, mutta nännit ovat kuolioon menneet ja uuteen leikkaukseen täytyy ehkä varautua. Valtonen käski sairaanhoitajaa pistämään uudet picot, minua käymään maanantaina Porvoossa poistattamassa terveyskeskuksessa picot ja sitten äijä lähtikin.
Kohta tuli sairaanhoitaja pistämään picot ja oikestaan ärsytti kun molempiin pistettiin liian pienet picot kun ei sopivampia löytynyt. Tämä sairaanhoitaja paineli vähän hurjasti silikoniliuskoja picon ympärille ja tuntu inhalta. Toinen picon vilkuttajista surisi hetken ylimääräistä, mutta hiljeni kun liuskoja painettiin tiukemmin rintakehään. Odottelin vielä hetken lappua, jonka Valtonen kirjoitti että nuo suostuisivat Porvoossa minua hoitamaan, vaikka olen savolainen. Lähdin tyytyväisin mielin Porvooseen junalla ja jaksoin hyvin kantaa kaksi painavaa reppua KYSistä rauttikselle, eli n. 2 kilsaa. Toinen selässä ja toinen kädessä.
Maanantaina soitin aamulla Porvoon terveyskeskukseen ja mitään ongelmia ei ollut minun Kiuruvedellä asumisen kanssa ja 10:50 oli aika sairaanhoitajalle. Kello 11:00 rupesi tuntumaan että olin kuullut kellonajan väärin, mutta sitten mukavan oloinen naikkonen tuli pyytämään minua sisään. Nainen vaikutti todella pätevältä ja mukavalta ja pystyinkin rentoutumaan vaikka picojen otto tuntuikin vähän nihkeeltä kun liuskat kuitenkin aika tämäkästi olivat liimautuneet ihoon kolmen päivän aikana. Sairaanhoitaja puhdisti Ceridal ihoöljyllä arvet ja laittoi päälle rasvalaput ja jonkinlaista hengittävää teippiä ympärille.
Ohjeisti tulemaan tarkastukseen torstaina. Jos kutinaa tai kirvelyä ilmeentyisi, pitäisi rasvalaput ottaa välittömästi pois. Jos ei tule ongelmia niin torstaina voisin ottaa rasvalaput pois, käydä suihkussa ja pestä myös varovaisesti leikkausalueen.
Kaikki meni ihan hyvin, keskiviikkona teippi rasvalappujen ympärillä rupesi hieman repsottamaan, mutta pyörin yöllä aika paljon koska tiistaina pystyin ekaa kertaa nukkumaan kyljelläni! Teippiä ei ollut ihan yltänyt toisen arven loppuun asti ja niinpä laitettiin hieman laastaria sinne.
Torstaina otin rasvalaput pois ja kävin suihkussa kokonaan ekaa kertaa leikkauksen jälkeen! Ja vielä ihan yksin, tähän asti Jutta on auttanut hiusten pesussa.
Palattiin kello 11:00 Porvoon terveyskeskukseen ja sama nainen hoiti minut tälläkin kertaa. Puhdisti Ceridalilla ja rasvasi nännit jollakin pienellä suihkupulloaineella. Nännit ovat tällä hetkellä kivikovat. Toinen nänni on ruvennut reunoista punertumaan ja sairaanhoitaja epäili että vasen nänni voisi ruveta toimimaan kunnolla. Oikea nänni joudutaan ehkä tatuoimaan, koska tämä on edelleen täysin musta.
Muuten tulos tällä hetkellä näyttää kuulemma todella hyvältä ja itsekkin olen tyytyväinen. Turvotusta ei ole, mutta oikean nännin alapuolella on edelleen melko iso kuoppa (kuvassa mustalla ympyröity kohta on kuoppakohta)
Tässä muutenkin vähän tissikuvaa, niinkuin näkyy niin kuolionänni, kuoppa ja mustelmat ovat oikealla puolella, joten se on selkeästi huonompi tissi. Tykkään tuloksesta silti!
Sivulta en muistanut vielä ottaa kuvaa, siihen kun tartten apua.
Viimisenä on sitten vasemmassa nännistä kuva, eli tuosta hieman elossa olevasta.
Puhdistuksen ja rasvauksen jälkeen, sairaanhoitaja pisti silikoniverkkoa pienet palat nännien päälle koska kuulemma vain ne tarvitsevat erityistä hoitoa. Antoi kyseistä silikoniverkkoa mukaan ja sanoi että ne ovat vedenkestävät, mutta jos irtoavat tai haluan muuten vain rasvata nännit niin on hyvä, koska rasvaus pehmentäisi nännejä. Kovissa nänneissä kun ei veri kulje. Lisäksi sanoi että viiltoarpia voi rasvata Ceridalilla ja Bepanthenilla ja näin aijon toimiakkin. Kaikenlaisia ohjeita olen lukenut ja kuullut silikonigeeleistä ja -teipeistä ja öljyistä, mutta teen nyt näin ja toivon parasta ainakin tuohon seuraavaan KYSin reissuun asti
Venytellythän en ole muistanut juurikaan, mutta käsiä muuten olen heilutellut suuntaan ja toiseen ja eilen harjailin poniakin jo.
Tiistaina olisi sitten paluu KYSiin Valtosen vastaanotolle ja luultavasti menee taas koko päivä kun puolen päivän maissa olisi tapaaminen ja olen jo kaksi kertaa odotellut viisi tuntia kyseistä miekkosta. :D
3. lokakuuta 2012
Prosessi ja leikkauksen jälkifiilingit
Eilen 2.10. noin kello 13:00 aikoihin minulle soitettiin kelataksi joka veisi minut asuntolalle, jossa oleilisin sitten perjataihin. Torstaina pitää muistaa tilata kelataksi taas perjantaiksi että kerkeän yhdeksäksi Jussi Valtosen vastaanottolle, joka siis suoritti tämän leikkauksen.
Kello 14:00 aikoihin, minulta otettiin dreenit ja tippa pois. Dreenien ottaminen kirpaisi ja sattui jonkin verran, mutta kipua onneksi kesti vain hetken ja kun dreeni oli poissa, kipu loppui seinään. Verta niistä tuli melko paljon, mutta päälle laitettiin silikoniliuskat. Tipan pois otto ei tuntunut missään. Uudet picot pistettiin paikoilleen ja tarkoituksena oli pistää suuremmat kuin viimeksi, niin että picoliuska ylettyisi kunnolla tissin ja haavojen yli, mutta toiselle puolelle ei löytynyt kuin pienempi picoliuska.
Kello 14:00 aikoihin, minulta otettiin dreenit ja tippa pois. Dreenien ottaminen kirpaisi ja sattui jonkin verran, mutta kipua onneksi kesti vain hetken ja kun dreeni oli poissa, kipu loppui seinään. Verta niistä tuli melko paljon, mutta päälle laitettiin silikoniliuskat. Tipan pois otto ei tuntunut missään. Uudet picot pistettiin paikoilleen ja tarkoituksena oli pistää suuremmat kuin viimeksi, niin että picoliuska ylettyisi kunnolla tissin ja haavojen yli, mutta toiselle puolelle ei löytynyt kuin pienempi picoliuska.
Ympärille silikoniliuskoja ja tällä kertaa picot hurisivat vain hetken ja rupesivat vilkuttamaan vihreää. Picoille sain vielä todella miehisen sinisen marimekon kassin joka helpottaa picojen kantoa.
Fysoterapeutti Petra Rönkkö tuli neuvomaan liikkumisesta, että saan liikuttaa käsiä nii paljon kuin antaa kipujen kanssa pystyn ja antoi paperilliset jumppaohjeet ekoille 2 viikolle ja toiset ohjeet 2 viikon päästä suoritettaviksi päivittäin.
Sairaanhoitajalta sain vielä selitteen leikkauksesta, sairaslomatodistuksen (sairaslomaa 3 viikkoa) ja kutsun tulla 2 viikon päästä näyttämässä arpia. Niin ja reseptit antibioottiin ja kipulääkkeiksi burana ja panadol.
Asuntolalla
Eilen siinä neljän maissa olin asuntolalla taas. Jaksoin hyvin kantaa painavat reppuni sisälle ja kaikki kotitoimet sujuvat ihan hyvin. Kipuja ei juurikaan ole ja esim. paitaa pukiessa, kivut tuntuvat enemmänkin siltä että olisin vetänyt lihakseni maitohapoille. Kädet nousevat puoleen väliin, siitä ylöspäin en ole pahemmin kokeillut koska silikoniliuskat ovat kainalokarvoissa hieman kiinni ja sen takia tekee kipeää.
Kävin kaupassa ja aavistuksen inhottavalta tuntui tärinä, mutta tänään kaupankäynti oli jo mukavamman tuntuista. Johtuneekohan sitten kun eilen minulla oli käytössä kovat pohjalliset kengissä, kun tänään kävin ulkona lenkkareilla jossa on melko hyvä iskunvaimennin.
Apteekissa vaihdoin buranan ibumaxiin koska se toimii minulla paremmin. Panadolia en ottanut nyt ollenkaan koska en ole siinä huomannut tehoa.
Niska on melkoisen jumissa varmaan siitä kun vain yhdessä asennossa voi nukkua.
Muuten olo on tosi hyvä, pirteä ja melko energinen. Tylsäähän täällä asuntolalla on olla, mutta onneksi perjantaina pääsee jo Porvooseen.
Yö meni täällä paremmin kuin sairaalassa, omassa pehmeessä sängyssä. Menin nukkumaan jo yhdeksältä, heräsin kymmeneltä, kolmelta ja viidelta, mutta joka kerta nukahdin heti uusiksi. Kuuden aikaa nousin hetkeksi kävelemään, koska selkärankaa särki se jatkuva selällään makuilu. Sen jälkeen onnistuikin kahdeksaan asti nukkuminen ja pari tuntia nukuin vielä aamupäivällä.
Anteeksi mahdollisesti sekava, tönkkö ja ei-yksityiskohtainen teksti, niin paljon asiaa että pelottaa että asiat unohtuvat jos niitä ei heti yhteen pötköön äkkiä kirjoita.
Olo on henkisesti tosi hyvä ja fyysisestikkin parempi kun uskoin sen olevan. Tästä on hyvä jatkaa ja enää en pelkää tulevia leikkauksia niin paljon kuin ennen. (:
2. lokakuuta 2012
Prosessi ja leikkauksen jälkeen
Dodi, sitä ollaan veitsen alla käyty ja olo on tällä hetkellä erinomainen.
Eilen 1.10. kello 10:05 annettiin esilääkitys. 3 tavallisen buranan näköistä tabua ja yksi pieni pyöreä sininen. Tabut väsyttivät aikalailla ja olo oli hieman hutera kun 20 yli 11 sairaanhoitaja tuli mun avuksi pistämään kaapin lukkojen taakse mun tavarat ja vaihtamaan tuo normaali sairaalapaita tuollaiseen takaata kiinni pistettävään versioon.
Menin takaisin maate sänkyyn ja sairaanhoitaja vei mut pitkän matkan päähän ainakin yhden hissin kanssa. Tässä vaiheessa alko jo jänskättää kun moni ihminen tuli tervehtimään salin oven suussa ja vielä salissakin. Nousin toiselle pedille ja asetin käteni sivuilla oleviin käsitelineisiin, toiseen asetettiin tippa ja toisesta mitattiin uusiksi verenpaine.
Ohimolle, hartijoille, ja kylkiin asetettiin sellaiset ihme läpyskät.
Minulle ilmoitettiin että annetaan nukutusainetta ja sitten sumenekin muisti. Odotin että joku olisi sanonut hyvät yöt, mutta en ainakaan muista kuulleeni sellaista.
Seuraavat muistikuvat on kello 17:00, outo huone, oma sänky ja se kun joku pyytää mua nousemaan vähän, saadakseen nostopeitteen mun alta pois. Oksettava olo tuli melkein välittömästi herättyä, mutta en ainakaan muista oksentaneeni, ainoastaan todella paljon röyhtäilyjä. Nukutushuoneessa oltiin ja torkuin totaalisen puolkuolleena n. tunnin jolloin olo oli jo sen verran hyvä että mut kiikutettiin takaisin omaan huoneeseen.
Huoneessa mulle selvitettiin dreenien idea, joka on siis kaksi kyljistä tulevaa putkea joiden päissä on pussit. Näihin tulee haavoista kaikki ylimääräinen kudosneste. Sitten vielä nännien päällä on sidelaput, joiden alle menee putket ja putkien päissä on palikat jotka vilkkuvat vihreänä kun laitteet imevät sidelappujen alta ilman paineen oikein pois. Näitä kutsutaan picoiksi.
Rintakehällä oli todella paksu teippitaitos, olin tipassa (tipan idea on pitää nestetasapaino kurissa) ja olo oli melko väsynyt. Nukuin jopa salkkareiden ohi perskele. Siinä lääkehuuruissa meni oikeastaan koko loppuilta ja yö. Iltapalaa sain 19:00 aikoihin, leipää, jogurttia ja kahvia. Sain illalla tipan kautta jotain särkylääkettä ja myöhemmin vielä buranan suun kautta. Ennen nukkumaanmenoa otin antibiootin ja jonkin toisen tabun. Antibiootti määrättiin aknen takia.
Koko yö meni siihen, että torkuin ja katsoin kelloa tunnin välein. Ei niinkään väsyttänyt, oli vain tosi tokkurainen olo ja tuntui hankalalta kun ei päässytkää pyörimään ja kyljelleen nukkumaan. Tunnin välein myös tuli yöhoitaja katsomaan vointiani, ja kolmen aikoihin hän antoi tabuna jonkun särkylääkkeen jonka piti myös tehdä olo uniseksi. Sen avulla nukuinkin kolmesta kuuteen, jolloin yöhoitaja tuli tyhjentämään dreenejä. Toisessa oli vähän verta ja kudosnestettä, toisessa ei mitään.
Yöllä oli myös se ongelma, että toinen picoista rupesi vilkuttamaan punaista, joka siis ilmoitti että teippien alle pääsee jostakin ilmaa. Päätettiin yöhoitajan kanssa odottaa aamuun ja kokeilin painaa yöllä muutaman kerran vehjettä, mutta se vain vilkutti punaista.
Heräsin kunnolla siinä kahdeksan aikoihin kun tultiin tuomaan muutama tabu ja kerroin aamuhoitajalle sitten tuosta punaisesta valosta. Muutama hoitaja tuli lisäämään teippien alle silikoniliuskoja, mutta vilkuttaja ei ruvennut pelittämään kunnolla. Sain valita, syönkö aamupalan sängyssä vai aulassa ja valitsin sängyn. Kohta tuotiinkin puuroa, leipää, kahvia, mehua ja tomaatin puolikas.
Lääkäri tuli siinä kello 11 aikoihin selvittelemään asioita ja katsomaan arpia, tuntui aika inhottavalta kun vahvaa teippiä irroitettiin selästä, kyljistä ja arpien päältä.
Lääkäri siinä vähän paineli ja katseli, hyvää jälkeä hän sanoi sen olevan ja omaa silmääkin miellytti melkoisesti. Nyt vielä tosin melko karut kun mustelmilla ja arvet punottaa, mutta voisi tämä olla paljon pahemmankin näköistä.
Minusta katsottuna oikea puoli on hieman kipeämpi, (huom, ekassa kuvassa oikea tissi, tokassa kuvassa vasen tissi) ja nännin alapuolella on pieni kuoppa. Myös itse nänni on ylöspäin kohonnut, tulivuoren mallinen. Nämä ongelmat kyllä varmasti edes hieman tasottuvat ajan kanssa. Toinen puoli on todella onnistunut, vielä ainakin näyttää siltä.
Päälle laitettiin uudet picot ja silikoniliuskoja ympärille. Tuo laite toimii niin, että se hurisee hetken, hiljenee ja rupeaa sitten vilkuttamaan joko punaista tai vihreää. Punainen sitten kun jokin mättää, vihreä kun toimii oikein. Nyt vasemman puolen pico vilkuttaa vihreää valoa, mutta hurisee tauotta, joka meinaa kyllä jotain häikkää.
Tuon annetaan nyt kuitenkin olla hurisemassa ja päälle laitettiin vielä tukiside.
Minun pitäisi tänään päästä jonnekkin oleilemaan ja tulla perjantaina näyttämään arpia. Oletin että pääsen täältä suoraan Porvooseen, joten suunnitelin kaiken sen mukaan, mutta nyt menenkin sitten täältä joko Kiuruvedelle asuntolaan perjantaiksi asti tai jos en kerkeä viimeiseen junaan niin menen tutun luo. Perjantaina tänne sitten ja sitten Porvooseen.
Tällä hetkellä olo on onnellinen, kävely on vähän kankiaa mutta sekin voi olla syypää kun tuntuu että tämä tukiside tippuisi kokoajan vaikka paikallaan se on kyllä pysynyt. Vessassa käynti onnistuu kun dreenit vain tunkee kassiin ja kantaa mukana. Olo on pirteä ja ihmeen vähän väsyttää vaikka yöllä tulikin oltua hereillä.
Näillä mennään, kirjoitan tänään ehkäpä lisää kun dreenit vissiin otetaan iltapäivällä poijes.
Eilen 1.10. kello 10:05 annettiin esilääkitys. 3 tavallisen buranan näköistä tabua ja yksi pieni pyöreä sininen. Tabut väsyttivät aikalailla ja olo oli hieman hutera kun 20 yli 11 sairaanhoitaja tuli mun avuksi pistämään kaapin lukkojen taakse mun tavarat ja vaihtamaan tuo normaali sairaalapaita tuollaiseen takaata kiinni pistettävään versioon.
Menin takaisin maate sänkyyn ja sairaanhoitaja vei mut pitkän matkan päähän ainakin yhden hissin kanssa. Tässä vaiheessa alko jo jänskättää kun moni ihminen tuli tervehtimään salin oven suussa ja vielä salissakin. Nousin toiselle pedille ja asetin käteni sivuilla oleviin käsitelineisiin, toiseen asetettiin tippa ja toisesta mitattiin uusiksi verenpaine.
Ohimolle, hartijoille, ja kylkiin asetettiin sellaiset ihme läpyskät.
Minulle ilmoitettiin että annetaan nukutusainetta ja sitten sumenekin muisti. Odotin että joku olisi sanonut hyvät yöt, mutta en ainakaan muista kuulleeni sellaista.
Seuraavat muistikuvat on kello 17:00, outo huone, oma sänky ja se kun joku pyytää mua nousemaan vähän, saadakseen nostopeitteen mun alta pois. Oksettava olo tuli melkein välittömästi herättyä, mutta en ainakaan muista oksentaneeni, ainoastaan todella paljon röyhtäilyjä. Nukutushuoneessa oltiin ja torkuin totaalisen puolkuolleena n. tunnin jolloin olo oli jo sen verran hyvä että mut kiikutettiin takaisin omaan huoneeseen.
Huoneessa mulle selvitettiin dreenien idea, joka on siis kaksi kyljistä tulevaa putkea joiden päissä on pussit. Näihin tulee haavoista kaikki ylimääräinen kudosneste. Sitten vielä nännien päällä on sidelaput, joiden alle menee putket ja putkien päissä on palikat jotka vilkkuvat vihreänä kun laitteet imevät sidelappujen alta ilman paineen oikein pois. Näitä kutsutaan picoiksi.
Koko yö meni siihen, että torkuin ja katsoin kelloa tunnin välein. Ei niinkään väsyttänyt, oli vain tosi tokkurainen olo ja tuntui hankalalta kun ei päässytkää pyörimään ja kyljelleen nukkumaan. Tunnin välein myös tuli yöhoitaja katsomaan vointiani, ja kolmen aikoihin hän antoi tabuna jonkun särkylääkkeen jonka piti myös tehdä olo uniseksi. Sen avulla nukuinkin kolmesta kuuteen, jolloin yöhoitaja tuli tyhjentämään dreenejä. Toisessa oli vähän verta ja kudosnestettä, toisessa ei mitään.
Yöllä oli myös se ongelma, että toinen picoista rupesi vilkuttamaan punaista, joka siis ilmoitti että teippien alle pääsee jostakin ilmaa. Päätettiin yöhoitajan kanssa odottaa aamuun ja kokeilin painaa yöllä muutaman kerran vehjettä, mutta se vain vilkutti punaista.
Heräsin kunnolla siinä kahdeksan aikoihin kun tultiin tuomaan muutama tabu ja kerroin aamuhoitajalle sitten tuosta punaisesta valosta. Muutama hoitaja tuli lisäämään teippien alle silikoniliuskoja, mutta vilkuttaja ei ruvennut pelittämään kunnolla. Sain valita, syönkö aamupalan sängyssä vai aulassa ja valitsin sängyn. Kohta tuotiinkin puuroa, leipää, kahvia, mehua ja tomaatin puolikas.
Lääkäri tuli siinä kello 11 aikoihin selvittelemään asioita ja katsomaan arpia, tuntui aika inhottavalta kun vahvaa teippiä irroitettiin selästä, kyljistä ja arpien päältä.
Lääkäri siinä vähän paineli ja katseli, hyvää jälkeä hän sanoi sen olevan ja omaa silmääkin miellytti melkoisesti. Nyt vielä tosin melko karut kun mustelmilla ja arvet punottaa, mutta voisi tämä olla paljon pahemmankin näköistä.
Minusta katsottuna oikea puoli on hieman kipeämpi, (huom, ekassa kuvassa oikea tissi, tokassa kuvassa vasen tissi) ja nännin alapuolella on pieni kuoppa. Myös itse nänni on ylöspäin kohonnut, tulivuoren mallinen. Nämä ongelmat kyllä varmasti edes hieman tasottuvat ajan kanssa. Toinen puoli on todella onnistunut, vielä ainakin näyttää siltä.
Päälle laitettiin uudet picot ja silikoniliuskoja ympärille. Tuo laite toimii niin, että se hurisee hetken, hiljenee ja rupeaa sitten vilkuttamaan joko punaista tai vihreää. Punainen sitten kun jokin mättää, vihreä kun toimii oikein. Nyt vasemman puolen pico vilkuttaa vihreää valoa, mutta hurisee tauotta, joka meinaa kyllä jotain häikkää.
Tuon annetaan nyt kuitenkin olla hurisemassa ja päälle laitettiin vielä tukiside.
Minun pitäisi tänään päästä jonnekkin oleilemaan ja tulla perjantaina näyttämään arpia. Oletin että pääsen täältä suoraan Porvooseen, joten suunnitelin kaiken sen mukaan, mutta nyt menenkin sitten täältä joko Kiuruvedelle asuntolaan perjantaiksi asti tai jos en kerkeä viimeiseen junaan niin menen tutun luo. Perjantaina tänne sitten ja sitten Porvooseen.
Tällä hetkellä olo on onnellinen, kävely on vähän kankiaa mutta sekin voi olla syypää kun tuntuu että tämä tukiside tippuisi kokoajan vaikka paikallaan se on kyllä pysynyt. Vessassa käynti onnistuu kun dreenit vain tunkee kassiin ja kantaa mukana. Olo on pirteä ja ihmeen vähän väsyttää vaikka yöllä tulikin oltua hereillä.
Näillä mennään, kirjoitan tänään ehkäpä lisää kun dreenit vissiin otetaan iltapäivällä poijes.
1. lokakuuta 2012
Prosessi ja mastektomia #2
Kirjoitettu 29.9.-12
Huom!
Alla olevat kaksi linkkiä, avautuvat minun ex-tissikuviin,
joten jos haluat suojella silmiäsi niin..
^ näytän todella iloiselta :D
^ märät hiukset :D
En ole ikinä tarkkaan mitannut kuppikokoani, mutta vielä 3 vuotta sitten käytin muistaakseni 90C urheiluliivejä ja silloin varustus oli melkoisesti erilainen, paljon kiinteämpi, roikkui ylempänä ja pallomaisempaa. Nyt muutaman vuoden binderin käyttö ja raju laihtuminen sitten on saanut varustuksen tällaiseksi ja nyt takin kanssa kehtaan käydä kaupassakin ilman binderiä kun nuo ei näy eikä edes hölsky mihinkään suuntaan. Rintakehäoperaation konsultaatiossa taidettiin sanoa näitä A kupeiksi.
Karvoitusta on varsinkin sustanonin käytön jälkeen tullut melkoisesti rintoihin ja toivottavasti sama homma jatkuu leikkauksenkin jälkeen, että ne mahdollisesti sitten auttaisivat peittämään tulevia arpia.
Kirjoitettu 1.10.-12
Kello 9:16, ennen leikkausta
Kello 9:16, ennen leikkausta
Elikkä joo, en saanut yöllä nukuttua juurikaan. Ei jännittänyt, mutta ei väsyttänytkään yhtään. Kahden aikoihin lopulta taisin nukahtaa ja puoli viideltä oli herätys. Pesin hampaat, vaatetin ja pakkasin koneen reppuun ja lähdin odottelee pihalle kelataksia. Kaksi minuuttia yli viisi iski epätoivo niin pahasti että olin valmis rukoilemaan että taksi tulee ja kylhän se heti sitten tulikin eikä ollutkaan unohtanut minua.
Taksikuskina oli mukavan olone äijä ja mukana oli kanssa vanhempi nainen joka oli tulossa kanssa KYSiin.
Matka meni pimeessä Pohjois-Savossa hiljaisena ja torkkuen, aika tarkalleen 1,5 tuntia meni taksimatkassa.
KYSiin saapuessa olin taas sekaisin kuin seinäkello, siitä mihin pitäisi mennä eikä KYSin opasteet auttanut mua pahemmin. 10 minuutin eksymisen jälkeen löysin paikan joka näytti ja kuulosti oikealta, nimittäin päiväkirurgian poliklinikka ja kysäisin että oonko oikeassa paikassa. Olin, ja niinpä jäin odottelee siihen sohville. Kohta mut tulikin hakemaan sairaanhoitaja, joka ohjeisti mut mukavan näköseen pikkuruiseen huoneeseen jossa saisin torkkua sitten leikkauksen jälkeen. Nainen toi mulle sukat, aamutakin, tohvelit ja seksikkäät xxxxxl kokoa olevat sairaalakuteet.
Tässä ollaan nyt hengailtu yksinään 2,5 tuntia eikä mun lääkäri oo vieläkään edes tullut puhumaan leikkauksesta. Kahdeksan aikoihin tuli sairaanhoitaja mittaamaan verenpaineen.
Tässä välissä kiitän omasta huoneesta, omasta vessasta ja telkkarista. Mulla on nälkä ja oon todella malttamaton odottamaan.
Tässä ollaan nyt hengailtu yksinään 2,5 tuntia eikä mun lääkäri oo vieläkään edes tullut puhumaan leikkauksesta. Kahdeksan aikoihin tuli sairaanhoitaja mittaamaan verenpaineen.
Tässä välissä kiitän omasta huoneesta, omasta vessasta ja telkkarista. Mulla on nälkä ja oon todella malttamaton odottamaan.
Kello 9:46, ennen leikkausta
No nyt kävi lekurikin viimein. Mukavan oloinen ja asiansa varmasti osaava nuorehko mies, nimi ei vielä jäänyt mieleen. Selitti että heillä on ollut muutamia juttuja nyt aamulla ja vielä yksi edessä, että siksi mennyt näin myöhäseen ja varmaankin tuossa puolenpäivän maissa pääsen saliin.
Lekuri selitti kahdesta tavasta joilla tehdä tämä leikkaus, toinen on se mistä konsultaatiossa jo juteltiinkin, että arvet rintojen alle ja sitä kautta otetaan rasvakudos pois ja venytetään iho tasaseksi. Ja nännisiirteillä laitetaan nännit uusille paikoille. Tällä tyylillä nännit menevät helposti tunnottomiksi, mikä ei mua haittaa.
Toinen tapa olisi pieni viilto nännin ympärille ja sitä kautta rasvakudos pois. Tämä toimii erityisesti pienillä rinnoilla ja ei jätä suurempia arpia, mutta helposti jää ylimääräistä rasvakudosta.
Valitsin ensinmainitun tavan ja sitä miettien, lekuri piirsi viivoja minuun avuksi sitten leikkaukseen.
Kertoi myös että minulla on vähän suurempi riski saada infektio aknen takia.
Sitten miekkonen jo lähtikin ja nyt sitten voisi vaikka jonkun leffan katsoa.
20:42, leikkauksen jälkeen
Olo on melko silputtu. Kipuja on käsien nostossa ja vähän muutenkin. Pameja saan tiuhaan tahtiin. Nyt on liian voimaton olo kirjoittamaan enempää, mutta ehkä huomenna.
Kaikki on kuitenkin nyt hyvin ja kivutkaan ei mahdottomat lääkkeiden ansiosta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)