Prosessi ja plaah

Aa en kestä meidän läksyjä, en osaa en jaksa en viitti. :D Ammattiaineet mä kaipaan teitä. Enää autuaiset 4 päivää ja en oo täysin varma tuunko selviytymään mm matikka kolmosta läpi.
Huomenna meen kysymää jos pääsisin ratsastustunnille mukaan kun ympäristötiedon tunteja ei oo opettajan puuttumisen takia. Jos en pääse, ni meen tekee vaan passihoitoja. Keskipäivän maissa ois sitte matikkaa. Iltapäivällä ois kuntosalireissu.

Alotin muuten pari viikkoa sitten harrastejoukkueessa salibandyn ja on ollu ihan sika kivaa. Mut otettii suht koht hyvin vastaan, vaikutan kyllä varmaan niiden silmissä aika daijulta kun ensinnäkin oon melkein metrin muita lyhyempi, en osaa pelata ja en oo pahemmi ujoudeltani niille puhunut. Mutta no se on toissijainen juttu, mä nautin siitä et saan purkaa paineita ja pelaa täysillä. Kyllä ne vanhat taidot alkaa jo vähä nousta pintaan, viime kerralla onnistuin tehä yhen maalinkin.
Ja kyllä meidän yhteishenki on hyvä ja mä taidan olla osa sitä, kyllä mulle aina huudetaan "hyvä oli!", "hyvä yritys!" tai jotakin vastaavaa, vaikka laukominen epäonnistuisikin.

Mä oon tutustunut kanssa kahteen tyttöön jotka tuntuu kiinnostuneen musta. Aika paha vaan kun toinen ei tiedä transtaustastani ja pelottaa hänen reaktio. Aijon kuitenkin kertoa sen ennen kuin edes nähdään.
Oon saanut myös uuden kaverin täältä samalta paikkakunnalta. (:

törkeä luokkakaverin ja randomien rajaus kuvasta pois

Kalpa-Jyp 4-6

näytän et ois silmät kii mut siis tosiaan luin ihan silmät auki :DD

Prosessi ja fiiliksiä

Mun piti kirjottaa jo eilen, mutta siirsinkin sen täksi päiväksi koska tiesin että sunnuntai olisi niin turha.
Mulla menee viikot nykyään taas aika hyvin näin henkisesti. Yks päivä kävellessäni kauppaan tajusin miten hyvin mun asiat on ja miten ne paranee koko ajan. Mun pitää vaan ottaa vähän itteäni niskasta kiinni ja saattaa asiat vielä paremmaksi omassa pääkopassani.
Tällä viikolla en miettinyt ankeita ajatuksia kertaakaan, pari kertaa tuli vähän alakulonen fiilis kun on niin yksin jatkuvasti, mutta sittenkin ajattelin että omapahan on vikani ja lähdin lenkille. Viisi minuuttia niin tämä alakuloisuus oli poissa mielestä. 

Jos mulla on tylsää niin en jää vain koneelle miettimään että se menee kohta ohi, tekemättä mitään fiksua. Sitten havahduin että kohta pitääkin jo nukkua, mutta eihän sitä väsytä kun on istunut koko päivän ruudun äärellä. Nykyään saan jopa tehtyä jotain, katottua leffoja pois, tehdyksi ruokaa, kirjoitettua blogiin, tehtyä läksyjä, luettua, suunniteltua uusiksi treeniohjelma, opiskeltua, kuntoiltua ja ulkoiltua, leivottua, piirrettyä yms, mitä normaalit ihmiset tekevät.

Mulla on suurimmaksi osaksi ihan viihdyttävää yksinkin. Mitä nyt harmittaa kun näkee ties mitä perhepotretteja facebookissa. Mua harmittaa kun joudun tekemään kaiken yksin. Oma syy varmaankin, mutta kaiken kaikkiaan en mä taida olla kovin helposti lähestyvää sorttia. Oon kaikille alkuun jörö ja puhumaton, kuka sellaisen kanssa tahtoisi sen pitempään olla. Se on harmi et pääsen näkemään niin harvalle sen mimmonen oikeesti oon.
Kyllä ajottain tulee harmitus kun miettii syvällisemmin elämäänsä. Ruokaa on kiva tehdä, mutta sen syöminen ei. Oon pyrkinyt nykyään että söisin ruokapöydällä ilman mitään virikkeitä, että tajuan millon oon syönyt tarpeeksi. Sitten vaan kun istuu mun kolkossa keittiössä yksin hiljaisuudessa, tulee masennus eikä edes huvita syödä. Toinen on se, että aikasemmin tykkäsin kuunella kaijuttimista musiikkia melko kovallakin. Nykyään en, tuntuu että sillä peitän vain yksinäisyyden tuoman ankean hiljaisuuden. Siitä huolimatta mulla on telkkari melkein kokoajan päällä. Kuuntelen jopa mieluummin ostostv:n tekopirteetä ukkoa kuin pelkästään omaa hengitystäni.
Kolmas on se, että mun salibandyharkat kotona on sitä että lyön palloa seinään. Niin paljon mieluummin ottaisin jonkun maaliin tai syöttelisin jonkun kanssa.

Eikai mulla tänää tän enempää itkettävää oo, mä meen ottaa mun bataattirieskat pois uunista ->

Prosessi ja fiilikset

Ihan hävettää. Luin ihan ensimmäisiä postauksiani, näitä joissa puhuin enemmänkin tunteistani kuin prosessista. Jumantsuikka ku oon osannut joskus jopa kirjottaa. Ja miten monipuolisia päivityksiä tuli usein, välillä tekstiä, välillä prosessia, välillä kuvia ja videoita. Viime aikoina päivitykset ovat olleet tauko, kuvia, kuvia, kuvia, itkua, kuvia ja tauko. Johtuukohan mun allapäin oleva fiilis ainakin joltakin osin siitä etten enää avaudu tänne kun on paha olo. Mä oon päässyt näin pitkälle suurilta osin sen takia kun mulla on ollut iso ja ihana lukijakunta jotka ootte kommentoineet ja piristäneet aina. Mulla on ollut jokin paikka missä kukaan ei ajattele mua hulluna tai muita huonompana, kerroin mä sitten miten avoimesti tekemisistäni, sanoistani ja tunteistani. Te tiiätte että mä oon pettänyt, varastanut, laiminlyönyt lemmikeitäni, saanut potkut, kokeillut lääkkeitä ja raivonnut perheelleni. Muunmuassa.
Silti te ootte siinä ja pysytte, ainut asia mihin oon aina voinut luottaa.
Kiitos teille!

Ja anteeksi ku oon ollu niin kehno bloginpitäjä. En edes tiedä mihin kaikki mun aika uppoaa, vaikka siitä huolimatta tuntuu ettei mun elämä kulu mihinkään. Oon laskenut että Pänkin viime kertasest näkemisest on 2kk ollut mun mielestä jo monen viikon verran. Hiihtolomaan tuntuu olevan jatkuvasti vaan se 2,5 viikkoa.
Mä herään kuudelta, kävellen/bussilla kouluun, oon koulussa, kävellen/bussilla kämpille, teen läksyjä, kuntoilen, käyn juoksemassa, käyn suihkussa, syön, katon salkkarit ja sitte tuntuuki jo siltä et pitäis mennä nukkumaan. Tällä hetkellä mun elämä pyörii koulun ja kuntoilun ympärillä, joinakin päivinä mä pelkään että kuntoilu ottaa musta vallan vaikka viime päivät se onkin ollu tosi olematonta ja ei mun kroppa kyllä kuntoilijaa oo nähnytkään vielä.

Mulla on aika yksinäistä. Varsinkin nyt kun ohjaajat on työssäoppimassa. Oon tutustunut muutamaan uuteen kaveriin kylläkin, hekin vaan asuvat melko kaukana. Tosin pari heistä on sanonut tulevansa tänne, mutta aikalailla aina mun kavereiden puheet jäävät vaan puheiksi kun on kyse musta. Joskus sekin masentaa. Niin monta kertaa olisin voinut sanoa ei. Asetan liian usein muut etusijalle ja sitten tulee paskaa niskaan, tai jos ei tule, niin jälkiharmitus siitä kun en vissiin ansaitse samanlaista kohtelua itse.
Mä alotan huomenna sählyn, jospa sielt löytyis kavereita, vaikka ne vissii onkin vähän vanhempaa porukkaa. 

Sen verran sekavaa tekstiä näemmä tuppaa tulee et kannattaakohan mun nykyää kirjottaa ees tunteistani..
Asiaa ehkä olis kyllä lisääkin, mut nyt kyl pitää mennä nukkuu et jaksan huomenna herätä tekee lihashuoltoa ja käydä suihkus ennen ku pitää bussiin hypätä.

Tauko

Uudestaan uudestaan sano Teletappi. Nyt ei vaan pystykkään. Blogi siis siirtyy tauolle jonka pituutta en osaa nyt arvuutella.
Ajottain voi tulla kuvapostauksia tai ihan asiapostauksiakin prosessin etenemisestä, mutta kattoo nyt.

Prosessin eteneminen

Pelottaa ajatus että muutaman vuoden päästä voidaan ehkä olla jo siinä tilanteessa että prosessi on ohi kokonaan, ehkä pieniä hienosäätöjä vailla. Tosin voi olla että genitaalikirurgia esimerkiksi menee paskasti ja joudutaan parannusleikkauksiin yms, mutta jos hyvin käy.
Musta tuntuu että prosessi on nyt jo melkein ohi jos ei lasketa mukaan genitaalikirurgiaa.

Testot on purrut sen minkä on purrakseen, vielä voi toivon mukaan tulla kunnon parta, mutta ääni ei esimerkiksi enää muutu. Mun nimi ja sosiaaliturvatunnus on miehen. Ulkonäkö miellyttää omaa silmää. Rintakehäleikkaus on ohi.

Vielä olis tulossa testosteronin vaihtaminen sustanonista nebidoon. Genitaalikirurgia sekä sitä ennen kohdun ja munasarjojen poisto. Nännien tatuoiminen.

Tällä hetkellä tilanne on sellainen että hetki sitten tuli eurooppalainen sairaanhoitokortti ja kelakortti uudella hetulla. Laitoin viestiä entiselle opettajalle että voisinko saada tutkintotodistuksen oikealla hetulla ja se on tulossa. Pitäisi soittaa lääkärille b-lausuntoa varten että saan kelakorttiin merkinnän täysikorvattavuudesta, jolloin saan testosteronin 3 euron hinnalla (tällä hetkellä kelakorvauksen jälkeen sustanon n. 7 euroa/2vk, nebido 80 euroa/10vk ja testogel n. 50 euroa/1kk).
Pitäisi Kuopioon ottaa yhteyttä nännien tatuoimisesta, nehän ei edes tiedä että Porvoossa ne joutui ottamaan nännit pois, mulla on kyllä sieltä kuvat ja lausunnot että miten toimittiin ja miksi. En koe että sillä on kiire koska mulla ei ole kovin kiire niitä saada ja parempi on että rintakehä nyt rauhassa paranee.
Kysyin Uusi-Mäkelältä lähetteiden tilannetta ja hän pisti TAYSiin lähetteen kohdun ja munasarjojen poistoon, siksi TAYSiin koska Kuopio ei tee genitaalikirurgiaa, on siis ilmeisesti parempi että sama sairaala tekee sekä kohdun poiston että genitaalikirurgian.

Tähä välii vois taas vaihteeks listaa kaikki mahdolliset testosteronin vaikutukset mitä oon huomannut. Huomautan että kaikki ei välttämättä johdu testoista, mutta paha mennä sanomaan mikä johtuu mistäkin.

- äänen lasku
- hiusten karheus
- hiusten rasvottuminen nopeampaa
- sänki leuan alla ja huulen yläpuolella
- akne
- karvoja
- rasvaprosentin lasku
- laihtuminen ja lihasta
- ihon paksuuntuminen
- libidon kasvu ja herkistyminen
- tasasempi olotila
- itsetunto parempi ja ilosempi mieli
- kynsien nopeampi kasvu

Tuntuu et oon lisänny alla olevat kuvat miljoonaan kertaan tänne, mutta Picasa väittää muuta.. Ja koska kokoajan ihmiset kyselee kuvia "kun olin tyttö", ni tässä nyt jotain. Paha vaan pistää kuvia kun niitä ei pahemmin oo jäljel ja koska en oo ite itteäni nähny ikinä tyttönä, ni en tiedä minkälaisia kuvia haluatte nähä. En mä oo ikinä ollu tyypillinen mekkokansalaine, jos te sitä toivoisitte.

2009

2010

2008

2010

2010

2009

2008 loppu tai 2009 alku

2008

2007

2007?

2008?

2008

2009?

2010

2013