Prosessi ja fiiliksiä

Mun piti kirjottaa jo eilen, mutta siirsinkin sen täksi päiväksi koska tiesin että sunnuntai olisi niin turha.
Mulla menee viikot nykyään taas aika hyvin näin henkisesti. Yks päivä kävellessäni kauppaan tajusin miten hyvin mun asiat on ja miten ne paranee koko ajan. Mun pitää vaan ottaa vähän itteäni niskasta kiinni ja saattaa asiat vielä paremmaksi omassa pääkopassani.
Tällä viikolla en miettinyt ankeita ajatuksia kertaakaan, pari kertaa tuli vähän alakulonen fiilis kun on niin yksin jatkuvasti, mutta sittenkin ajattelin että omapahan on vikani ja lähdin lenkille. Viisi minuuttia niin tämä alakuloisuus oli poissa mielestä. 

Jos mulla on tylsää niin en jää vain koneelle miettimään että se menee kohta ohi, tekemättä mitään fiksua. Sitten havahduin että kohta pitääkin jo nukkua, mutta eihän sitä väsytä kun on istunut koko päivän ruudun äärellä. Nykyään saan jopa tehtyä jotain, katottua leffoja pois, tehdyksi ruokaa, kirjoitettua blogiin, tehtyä läksyjä, luettua, suunniteltua uusiksi treeniohjelma, opiskeltua, kuntoiltua ja ulkoiltua, leivottua, piirrettyä yms, mitä normaalit ihmiset tekevät.

Mulla on suurimmaksi osaksi ihan viihdyttävää yksinkin. Mitä nyt harmittaa kun näkee ties mitä perhepotretteja facebookissa. Mua harmittaa kun joudun tekemään kaiken yksin. Oma syy varmaankin, mutta kaiken kaikkiaan en mä taida olla kovin helposti lähestyvää sorttia. Oon kaikille alkuun jörö ja puhumaton, kuka sellaisen kanssa tahtoisi sen pitempään olla. Se on harmi et pääsen näkemään niin harvalle sen mimmonen oikeesti oon.
Kyllä ajottain tulee harmitus kun miettii syvällisemmin elämäänsä. Ruokaa on kiva tehdä, mutta sen syöminen ei. Oon pyrkinyt nykyään että söisin ruokapöydällä ilman mitään virikkeitä, että tajuan millon oon syönyt tarpeeksi. Sitten vaan kun istuu mun kolkossa keittiössä yksin hiljaisuudessa, tulee masennus eikä edes huvita syödä. Toinen on se, että aikasemmin tykkäsin kuunella kaijuttimista musiikkia melko kovallakin. Nykyään en, tuntuu että sillä peitän vain yksinäisyyden tuoman ankean hiljaisuuden. Siitä huolimatta mulla on telkkari melkein kokoajan päällä. Kuuntelen jopa mieluummin ostostv:n tekopirteetä ukkoa kuin pelkästään omaa hengitystäni.
Kolmas on se, että mun salibandyharkat kotona on sitä että lyön palloa seinään. Niin paljon mieluummin ottaisin jonkun maaliin tai syöttelisin jonkun kanssa.

Eikai mulla tänää tän enempää itkettävää oo, mä meen ottaa mun bataattirieskat pois uunista ->