28. elokuuta 2010

Prosessi ja erikoislääkärin aika #1

Nyt kyllä otan itseäni niskasta kiinni ja kirjoitan tänne! :D Ei niin ettei huvittaisi rakkaat lukijat, oon vaan "unohtanut" sen joka kerta. Oon niin pirun väsynyt kokoajan. Asiasta villasukkaan kuitenkin, mun piti jo yli viikko sitten kirjoittaa päivitys tyyliin "jeejee, enää viikko keskusteluaikaan", mutta sitten huomaamattani olikin jo keskivikko.

**

28.08.2010




Torstaina 26.08.-10 oli siis neljäs keskusteluaika erikoislääkäri Nina Uusi-Mäkelälle, tätä pelkäsin eniten koska olen saanut käsityksen että tämä henkilö psykologin kanssa tekee lopullisen päätöksen mun diagnosoimisesta.


Oli tosi suuri mahdollisuus etten olisi koko ajalle päässyt, koska suurehkon puhelinlaskun takia olin totaalisen köyhä. Kuitenkin äitini kiltisti antoi matkarahat, joten suuri kiitos äidilleni. <3
Anteeksi, olo oli todellakin näin freesi.. :D

Olin edellisenä päivänä ollut viihteellä pitkästä aikaa, joten 6 tunnin yöunien jälkeen heräsin melko.. eh, virkeenä. Tuntui kuin koko maailma olisi ollut sumun peitossa ja vaapuin joka paikkaan puoliunessa ja aamulla tuntui kuin olisin ollut vielä pöhnässäkin. Sain kuitenkin syötyä muroja ja niitäkin huolettomasti söin ilman maitoa. :D Pakkasin laukkuun matkan kuluksi sudokuita ja luettavaa, paperia ja kyniä. Löysin kirjekaverin wtftm-foorumin kautta joka pitää minut järjissäni. Tämän blogin avulla pysyn ajan tasalla prosessissa, mutta tuolle kirjekaverille pääsen tilittämään muista elämän ongelmista kun nykyään ei tunnu oikein kavereitakaan olevan.

Otin sitten repun, takin, skeittilaudan ja rullasin bussipysäkille. Olo oli niin seis ettei pystynyt edes menemään keskustaan vaikka asun melko lähellä. Ei mennytkää ku pari minuuttia ja kohta olinkin jo rautatieasemalla.



Jokainen keskusteluaika tähän mennessä on ollut niin aikaisin että menomatka on mennyt nukkumiseen niinkuin tälläkin kertaa. Kun pääsin junaan niin olo oli todella virkeä ulkoilman jälkeen, mutta kun juna lähti niin "zzZZzzZz". En minä nyt täysin nukkunut, lepäsin vain. Tai ainakaan en toivo että kuorsasin. :D Ja nukuin jopa ihmeen paljon, koko 2 tuntia tällä kertaa. Tampereelle päästyäni menin odottamaan bussia ja tälläkin kertaa linkkari tuli tosi nopeesti.



N. 11.45 olin transyksikön odotustilassa. Kattelin ostostv'tä ja kirjotin kaverilleni kirjettä. Tykkään muuten hirmuisesti tuon yksikön odotustilasta. Siellä ei oo liian lääkärimeininki. Siellä on mukavat penkit, pieni pöytä missä on ihan kivoja lehtiä ja telkkari ja jopa kaukosäädin tähän. Harvemmin kun potilaat itse saavat säädellä kanavia tai äänenvoimakkuutta, ja se on harmi. Lisäksi tuo ei ole ihmisiä täynnä. Aina kun menee lääkäriin niin odotustila ihmisiä täynnä ja tuntuu että jokainen katsoo mua päästä varpaisiin ja lääkärit taas ei tunnu huomaavaankaan. Transyksikössä saa aina yksin rauhassa odotella ja jos lääkäreitä ja muita ihmisiä menee joskus harvoin ohi niin useimmiten hymyilevät ystävällisesti ja moikkaavat.
Hassua on että siellä on sukupuolitetut vessat, mutta luulen että paikka on tarkoitettu ennestään muuhun käyttöön ja tuon jälkeen ei ole viitsitty asiaa korjata. Ehkä työntekijät luulevat että transihmiset ymmärtävät asian ja osaavat olla välittämättä ja kyllä mä olen huoletta molempia vessoja käyttänyt, kumpi nyt on sattunut olemaan lähempänä.

Aikani oli 12.30, mutta jo hieman yli kaksitoista Uusi-Mäkelä käveli huoneeseensa ohitseni jolloin pyysi mut mukaansa. Olo oli ihmeen rento huoneeseen mentäessä, mutta melko lukkoon mä sitten menin ku istuin tuoliin. Uudet ihmiset on vaan pelottavia, minkä sille voi. En edes tykkää lääkäreistä, olivat he sitten ihmisinä kuinka kivoja. Uusi-Mäkelä oli heti alussa hirveän vakavana ja tuntui että hän väkinäisesti pitkitti juttua kun olisi päässyt parilla lauseella asiasta. "Mun täytyy vaatia että prosessin ohella sä käyt edes harvakseltaan juttelemassa jollekkin psykiatrille" Ei voida kuulemma edes harkita jatkamista jos mulla ei ole minkäänlaista hoitokontaktia mihinkään suuntaan. Osasin ihan odottaa tätä, en antanut toisella keskusteluajalla kovin tervettä kuvaa naiselle ja mulle viime keskusteluajalla tehty haastattelu osoitti että en oo täysillä mielenterveyteni kanssa, mikä on totta. Mua masentaa melko usein ja olo on tosi voimaton sekä olen vahingoittanut itseäni viime aikoina, tuon takia Uusi-Mäkelä on huolissaan ja joutuu vaatimaan tuota. Ilmoitin että mä olen asian kanssa ihan ok, teen mitä vaan jotta prosessi etenee. Tiedän jo nyt aikaisemmista kokemuksista etten pysty avautumaan ammattiauttajalle, mutta voinhan mä mennä vaikka kertomaan arkeni touhuista sinne, jos se saa Uusi-Mäkelän paremmalle mielelle. :D

Alussa Uusi-Mäkelä tuntui jopa kyllästyneeltä. Ehkä hän oli vain väsynyt, mutta melko masentava fiilis mulle siitä tuli. Uusi-Mäkelä koko ajan hieroi ohimoitaan, pyyhki naamaansa, huokaili ja katseli jonnekkin kaukaisuuteen. Loppua kohden onneksi oli enemmän piristynyt ja jopa pikkasen hymyili ja nauroi.

Uusi-Mäkelä kysyi miten mulla nyt menee, miten käytän aikaani ja onko mitään elämää mullistavaa tapahtumaa. Lopussa vielä kertoi että tämän tapaamisen aikana hänen mielipiteensä musta on kohonnut ja tämän tapaamisen perusteella hän ei vaatisi hoitokontaktia suuntaan taikka toiseen, mutta prosessin alussa olin vielä sen verran huonossa jamassa.

Tapaamisen pääidea oli että Uusi-Mäkelä kertoisi viime keskusteluajalla käydyn haastattelun tuloksen, mutta ei siihen mennyt kovin kauaakaan aikaa. Uusi-Mäkelä vain ilmoitti että tarvitsen hoitokontaktin jonnekkin ja siinä se. Hän kysyikin että olenko itse yhteydessä jonnekkin vai hän. Minähän kirjoitin tänne aikaisemmin että hankin itselleni ammattiapua koska Uusi-Mäkelä sitä ensimmäisillä keskusteluajoilla kannatti, mutta en ole vieläkään saanut aikaiseksi. Niinpä pyysin että Uusi-Mäkelä olisi yhteydessä Turun suuntaan. Uusi-Mäkelä pyysi allekirjoitukseni lappuun että annan hänellä oikeuden lähettää minua koskevia tietoja Turun nuorisopsykologi pkl'ään.

Uusi-Mäkelällä ei näyttänyt olevan kiire tekemään muuta joten kysyi multa että käviskö että täyttelisin toisenkin paperin ja käytäisiin sitten se läpi niin päästäisiin yhdellä ylimääräisellä käynnillä. Mulla ei tietenkään ollut mikään kiire joten suostui ja Uusi-Mäkelä pisti mut siihen odotusaulaan täyttelemään sitä sillä aikaa kun hän teki jotain paperihommia. Mulla meni paperin täyttämimiseen vaan n. 20 minsaa, siinä oli ainoastaan kyllä ja ei vastauksia.
Paperi oli siis persoonallisuustesti jonka vastaukset ei mitenkään liity transjuttuihin tai tuu liittymään mun transsukupuolisuuteen. Minulla on niin huono muisti, mutta otin vähän ylös mitä muunmuassa paperissa oli. Sieltä löytyi kysymyksiä suhteeseensa itseensä, muiden hyväksi käyttöön ja narsistiin, passiivis-vihamielisyyteen, luottamukseen muihin ja yliluonnolliseen.

Kokonaisia lauseita en muista, mutta kysymyksiä siellä oli suurin piirtein tälläisiä:

- Halveksitko yleensä itseäsi?
- Oletko nähnyt tai kuullut jotain mitä muut eivät?
- Tuntuuko sinusta joskus että jokin on tarkoitettu vain sinulle merkiksi?
- Suututko usein näyttämättä sitä muille?

Ja muita persoonallisuuteen ja omaan itseensä liittyviä kysymyksiä. Olen pahoillani etten nyt muista enempää. :/

Uusi-Mäkelän mielestä tuo oli aika simppeli juttu, ja tulokset ovat aika lailla sellaiset kuin hän odottikin ja olimme juuri ennen testiä puhuneet millainen olen. Osoittautui siis että olen passiivis-vihamielinen, suhde itseeni on melko alhainen ja minun on vaikea luottaa muihin. Muut kohdat menivät melko keskilinjaa. Eli ei sen suurempi yllätys minullekkaan.

N. 1,5 tunnin ajan jälkeen rupesimme siis lopettelemaan. Uusi-Mäkelä tulosti minulle matkakorvauspaperin ja antoi vielä yhteystiedot jos minun pitää ilmoittaa jotain - niin kuin nyt uusi nimi ja puhelinnumero. Minun on niin vaikea pakottaa itseni asioihin kuten suun avaamiseen tai soittamiseen, mutta nyt mulla on sähköpostiosoitteet että voin koska vaan ilmoittaa kun tuntuu siltä.

Uusi-Mäkelä vielä harmitteli että hän ei voi tältä käsin antaa minulla uutta aikaa, koska psykologin vaihdoksen myötä hänen jonollaan on minua ennen reilu kymmenen ihmistä ja ajan saaminen voi mennä kahden kuukauden päähän. Toivon kuitenkin saavani edes ajan ajankohdan tiedon seuraavassa kuussa. Osasin kuitenkin odottaa, wtftm-foorumilla on sanottu että juuri psykologin aikoja saa eniten odottaa.

Loppujen lopuksi jäi tosta ihan hyvä mieli, 2 kuukautta on todella lyhyt aika ihmisen elämässä ja voin mä sille tulevalle psykiatrille sitten jutella vaikka mun uniongelmista.



Kotio tulomatkalla mä sitten kirjottelin lisää ja luin, kuuntelin musiikkia ja kattelin maisemia. Ja niin, täytin sen matkakorvaushakemuksen.



Tällä mennään etiäpäin. :)

20. elokuuta 2010

Prosessi ja varaosat #5

Nyt ollaan siis saatu hieman eri näköinen ulkoasu ja ehkä vähän osuvampi nimi blogille. Yritän panostaa enemmän tähän blogiin tästä eteenpäin, kirjoitan huolellisemmin ja yksityiskohtaisemmin ja lisäksi lisäilen enemmän kuvia. Tällä hetkellä minulla ei itselläni ole käytössä omaa konetta, mutta kun sen lähiaikoina toivottavasti saan niin lupaan että kunnon panostus blogiin alkaa. Se pitää minut jopa järjissäni kun saa kirjoittaa asioita prosessista ylös.

Olen myös harkinnut että voisin lisätä videopostauksia tänne, jos joitakuita kiinnostaisi ruveta katsomaan. En tietenkään ala jos kiinnostusta ei löydy. En ilmeisesti ole niin nörtti että saisin videon toimimaan blogissa, niin lisäsin sen youtubeen ja siinä sitten on vähän esimakua parin sekunnin ajalta, ei mitään järkevää siis. Ja pahoittelen ääntäni, puhun normaalisti melko mumisten ja omistan vielä ärrä-vian, mutta toivon että jotain selvää saatte.

http://www.youtube.com/watch?v=oPvxy1Z_7YI

**

20.08.2010

Binderi

Mulla toimii nyt siis bindereinä musta toppimallinen HersHertä (http://hershe.com.ph/) jonka ostin kimppatilauksena wtftm -foorumilta. Hetkeäkään en ostosta kadu, todella kiva loppujen lopuksi alkuvaikeuksien jälkeen. Tai no itseasiassa silloisen kumppanin vanhemmat maksoivat sen minulle joululahjaksi, hintaa tuli hieman päälle 10 euroa. Olisiko ollut 10,70 euroa. Sanoimme vanhemmille että haluaisin paidan ja itse vanhemmat eivät tainneet nähdä mimmoisen paidan minulle ostivat, mutta kumppanin siskolle menin ylpeenä näyttelemään heti. :D

Olen joutunut pariin otteeseen leikkaamaan suikaleen takaa pois ja ompelemaan takaisin, jolloin siis kiristyi lisää. Nyt tätä ei enää pysty kiristämään lisää, mutta tämä bindaa edelleen todella hyvin vaikka melko löysähän tää on mitä vertaa kun tän osti.

Kun binderi oli vielä uusi, en tajunnut ottaa kuvaa, mutta aikalailla tämän näköinen.



Mutta mustana. Pelkäsin että tuon mallinen paita sitten saa mahan näyttämään kymmenen kertaa isommalta, mutta ei se ainakaan minusta.

Nyt korjausten jälkeen paita näyttää tältä, on se ihan vähän haalistunutkin.





Toisena binderinä minulla on yksin ostamani Underworksin (http://www.underworks.com/) koko binderi, jota on paljon kehuttu foorumilla.



Sitä ei oo tullut käytettyä niin usein ja varmaan syynkin arvaatte. Tuon päälle vetäminen hikisenä tai suihkun jälkeen nihkeänä - täyttä tuskaa! Jos ylävartalo on täysin kuiva niin tuon saa päälle pienen rehkimisen jälkeen yläkautta kun nostaa kädet ylös ja sitten sivuista vetää paitaa alas. Tuo paita tosin hengittää PALJON paremmin kuin HersHen, joten normaalisti koko binderiä pidänkin sitten päivät ja yöt putkeen päällä. En tiedä olisiko ihottuma ongelmaakaan tullut tuon kanssa.

Eniten käytän tätä paitaa erikoistapauksissa ja uimisessa, minulla on ihoa myötäilevä uimapaita sitten tuon päälle. Ei tuo koko binderikään hirveästi muotoja ja läskejä peitä, mutta sen verran että juuri ja juuri kehtaan uimassa käydä ihoa myötäilevän uimapaidan kanssa.
Pakko sanoa että kyllä se läpimeneminen on hankalaa kun käyttää uimassa paitaa ja kaiken lisäksi vielä on tälläinen lantio ja jenkkakahvat, huoh..

Ja tää uimapaita on ihan vaan Lidlistä ostettu tossa joskus kesäkuussa, maksoi muistaakseni jotain 8.90 euroa.
On kumminkin myös hieman bindaavia uimapaitoja transmiehille, mutta tää ajaa ainakin mun mielestä saman asian jos käyttää binderiä paidan alla.

Ja niin, binderin aiheuttama ihottuma on alkanut lieventymään. Viikon talkin käytön jälkeen, iho rupesi menemään rikki ja se ei enää kutissut. Raavin joka päivä rikkinäisen ihon pois ja talkkasin ja talkkaan edelleen aina kun talkki on imeytynyt. Nyt se ei ole enää rikkikään. Iho punoittaa ja siinä on vähän ihottumaa, mutta pahin on takanapäin. Iho ei kutise ja raavin siitä aina kuolleen ihon pois niin itse ihottuma pääsee hengittämään. Talkkaan myös joka päivä vähintään kerran. Että kyllä se talkki auttoi!

10. elokuuta 2010

Prosessi ja varaosat #4

10.08.2010

Binderi


En tiedä tajusiko kukaan jo aikaisemmasta postauksesta, mutta mitä tulee binderiin niin joo. Tuon tapahtuman jälkeen olen käyttänyt sitä taas päivittäin, vaikka ihottumaa ihossa sen alla on vielä. Ei vaan henkinen stamina kestä sitä etten pitäisi sitä, on paaaaljon parempi ja varmempi olo sen kanssa, tuntuu että oon oma itseni sen kanssa. Talvella käytin sitä jopa öisin, mutta nykyään heti kotiin päästyäni töistä/koulusta/kaupungilta otan sen pois ja pistän jonkun väljän paidan ainoastaan. On vain niin hiton hiostava ja kuuma ilma ollut koko kesän ettei pysty. Tietenkin asia on eri kun ja jos on vieraita, kun haluan että he näkevät minut ilman rintoja.
Rasittavaahan on jos pitäisi viedä roskia tai mennä tomuttamaan matto ja vaan siksi pariksi minuutiksi pitäisi binderi takaisin pistää. Oon ratkonut ongelman että käytän mahdollisimman isoa paitaa ja kuljen kyyryssä niin ei ainakaan ihan heti silmään pistä. Ja eipä kai toi väliä vaikka naapurit jotain näkisikin, en mä tässä toivon mukaan vuotta kauempaa asu jos tulevaisuuden suunnitelmat onnistuu.

Mutta! Mulle on sanottu wtftm-foorumilla että talkki auttaa tämän kaltaisiin ihottumiin mitä minulle on binderistä tullut. Niinpä sattumalta kuljin kerran kauppareissulla vauvantarvikkeiden ohi ja tapahtui niinkin outo asia kun minä ostamassa vauvan pepputalkkia! :D Pistin sitä heti kotti päästyään ja ihon se tekee ainakin pehmeäksi eikä sen jälkeen kutise. Se on aavistuksen paremmaksi ihon tehnyt, mutta näin hiostavilla ilmoilla se ei pahemmin tepsi kun kuitenkin pidän yli puolet päivästä binderiä kaiken lisäksi. Mutta tuon aikana ihottuma ei ole ainakaan pahentunut ja se on tärkein, ehkä se lähtee parantumaan kun tulee viileämmät ilmat enkä hikoile koko ajan.

**

Packeri

Päätin vihdoin ja viimein että ostan Mangolta (http://www.mangoproducts.net/)pienen kahvin värisen kusipackerin ($69.95) heti kun saan rahat kokoon, nyt on tullu kerättyä huimat 45 euroa eli puolet ainakin!



Ja samaten sitten ostan harnessin ($29,95), eli tuommoisen hihnan vyötärölle millä se pysyy kiinni.



Voi olla täysin turha ostos, mutta pitää edes kokeilla.

Mangon maine ei ehkä ole ihan loistavinta, postipaketit joskus tullut monia kuukausia myöhässä eikä olla vastattu sähköposteihin. Mutta toivotaan että nyt tulisi edes 2-3 kuukaudessa. :)

Wtftm-foorumilla on kimppatilaus kysely Mangoon meneillään, vois kattella jos osallistuis siihen..

6. elokuuta 2010

Prosessi ja sosiaaliset suhteet #12

Hei kaikki pitkästä aikaa!

Lukijoita on nyt 49, kiitoksia kaikille jotka teistä oikeasti jaksavat lukea. :D Ei huvittais kirjottaa jos tietäis ettei kukaan lue. Oon mainostellut tätä ainoastaan mun facebookin sivuilla ja hevostalli.netissä ja siltikin näin moni tietää tästä. Ihmiset on myös minun tapauksessa oleville ihmisille linkittäneet tän mun blogin osoitteen joka voi kanssa olla kyseisille ihmisille hyvä asia. :)

**

06.08.2010

Tuntemattomat

Tässä pari viikkoa sitten istuin bussipysäkillä ilman binderiä löysän paidan kanssa ja viereen istahti joku jätkä kysyi sytkäriä ja sanoin ettei ole. Poika näytti aivan hiton omituiselta kun kuuli ääneni joten oletin että hän piti minua ensin tyttönä, mutta kuultuaan ääneni vaihtui kanta että olisin poika. Annoin asian olla kunnes paikalle tuli jokin tyttö. Kuuntelin musiikkia samalla ja kappaleen vaihduttua kuulin kun nämä kaksi puhuivat:

"Mistä minä tietäisin, joku tyttö"
"Tyttö vai?"
"No äänest..."

Ja sitten musiikki jatku enkä kuullu loppuja. Huvitti aika lailla kun tajusin miten asia oli. Olin mennyt läpi poikana ulkonäön kannalta, mutta en ääneni, siitä varmaanki se outo ilme jätkällä. Ja ulkonäön kannalta läpimeno onkin tärkeämpi, koska harvempi sitten taas kuulee puhettani. Vaikkakin sekin harmitti kun moni on sanonut että mulla on möreämpi ääni kuin monella tytöllä.

Tyttö sitten kysy multa et oonko tyttö vai poika. Vastasin automaattisesti että poika. Ne hämmästelivät ja kysyivät miks mulla on näin tytön ääni. Vastasin ihan lunkisti vaan että "en tiiä, onpahan vaan". Poika vitsailen kysy oonko homo ja tyttö leikillä löi poikaa ja sanoi ettei noin voi kysyä. :D Tyttö lähti pois ja poika jäi inttämään miks kuulostan tältä. Lopuksi keksein jekuttaa että iskällänikin on melko korkee ääni, jollon poika näytti ymmärtävän ja totesi vain "ahaa, ok".
Poika oli aivan hiton kovan näkönen ja olin varma että se nyt antaa mulle turpaan saman tien jos nousen tästä ja kun mulla ei edes ollut binderiä niin se ois heti tajunnut miten asian laita oikeesti olis. Pelkäsin niin hitosti että illan viimeinen bussi tulee ja en voi nousta siihen vaan koska pelkään rintojeni näkyvän, lol?
No mutta jätkä onneksi lähti pois ja pääsin mentyä bussiin.

No kuitenkin, läpimenoks mä ton jotenki lasken ja siitä ilonen.

**

Työssäoppiminen

Hassua miten yks sana saa pilattua kokonaisen päivän.

Tiettekö töissä kaikki pomoa lukuunottamatta luuli mua cis-mieheksi.
Pomo on ainut joka tietää mun vanhan nimen, "oikean" sukupuolen ja prosessista. Kumminkin eräs naistyökaveri passitti mut tyttöjen tiloista poikien pukukaapeille ja kaksi miestyökaveria pitävät vertaisenaan ja kehuvat kuinka hyvä ja ahkera poika oon. Olin toooodella iloinen tästä, mutta viime aikoina se on horjunut hieman. Nää vanhat työkaverit on nyt lomilla ja oon aivan uusien ihmisten kanssa. Odotin että nääkin pitää mua miehenä.
Oon miettinyt miks miehet tulee aina hieman mun jälkeen vasta pukukoppiin ja miks yks päivä yks kaveri vaihtoi housut nurkan takana. Ja mä lisäksi jouduin vaihtamaan paidan paidan vessassa, mun läpimenohan horjuu ihan hitosti jos ne näkee että mulla on joku ihme toppi paidan alla. Mutta se tais olla virhe, koko ajan on ruvennut tuntumaan yhä enemmän siltä että nää tietää kuka mä olen oikeasti.

Tänään tuli se mitä olin pitkään pelännyt.

Seisoin naispäällikön kanssa miestyökaverini vieressä ja hän käski meitä maistamaan keittoaan sanoilla "maistakaas tytöt" Odotin päällikön reaktiota ja ei mitään, hän ei käyttäytynyt edes niin että se olisi ollut vitsi. Alistuin maistamaan keittoa ja menin kauemmaksi nojailemaan pöytään. Kattelin kattoa ja oli olo kuin olisi vetänyt ylimääräisiä lääkkeitä, sellainen sumuinen ja sekava. Aloin tajuta mitä mies oli sanonut ja vaivuin pikku hiljaa masennukseen, ei mennyt edes viittä minuuttia kun löysin itseni vessasta itkemästä. Itkin pahan olon pois ja yritin mahdollisimman äkkiä ryhdistäytyä. Keksin että pesen pataa, siinä menee normaalistikkin naama punaiseksi kun kuumaa vettä ja höyryä tulee naamalle niin tuskin kukaan kyselee miks oon tomaatin värinen. Ja joo, kukaan ei kysellyt mitään onneksi. Loppu päivä vaan on pilalla, toimin kuin mikäkin manaatti, en pystynyt keskittymään mihinkään, masensi ja olin ihan pihalla kaikesta. Ja pää särkee edelleen 4 tunnin jälkeen kun lääkettäkään ei ole.

Musta oli niin ihanaa kun kerrankin mua pidettiin semmosena ku mä oon. Ja seki meni pilalle.

Kuka mies haluais vaihtaa kehoja mun kanssa, otan vaikka kaljamahan ja pälvikaljun.