29. marraskuuta 2010

Prosessi ja random #8

29.11.2010

Hirveä into ois jo päästä kirjottelemaan TransHelsingistä ja jopa kahdesta psykologikäynnistä, mutta esteenä on että näistä otetut kuvat on kännykässäni, eikä ole mitään uutta että olen kännykän piuhan hävittänyt.. Niin nopeasti kun voin, niin pistän nuo kuvat koneelle ja päivittelen molemmat nuo!

Mutta koittakaa kestää!

Tähän väliin siis ihan vaan random päivitys kuulumisista ja muusta. Lisäksi täysin turha videopäivitys, mutta teki mieli testata uutta webkameraa. Jos en väärin kuule niin tässä kyllä kuuluu huonommin ääneni kuin ensimmäisestä päivityksestä? Jos ette saa mitään selvää niin kertokaa ja siirryn takaisin digikameran videokameraan.


Mutta mitä Alexille kuuluu? Hmm, no ensimmäisenä tulee mielee armoton stressi koska koulu loppuu 16.12. ja siihen loppuu touhuaminen ja rahantulo. Rahan tulo ehkä jatkuu ongelmitta, mutta siinä kestää aikansa. Mitään ei ole oikein tiedossa, paitsi että Turun ollessa ensi vuonna kulttuuripääkaupunkina niin sen kautta on koko meidän luokalle töitä erilaisissa juhlatilaisuuksissa läpi vuoden. Mutta tosiaan noitakin on kerran pari kuussa. Oon tutkinut netistä kaikki paikat, töitä ei oo kuulunu ja koulutkin alkaa vasta elokuussa. Noh, ei siitä sen enempää kuiteskaa.

Yksin asuminen on lähtenyt hyvin käyntiin, vaikkakin siitä on jo.. puol vuotta? Mitä hittoa, aika on mennytki älyttömän äkkii ja ihmeen hyvin. :D Luulin että tuntisin oloni avuttomaks ja yksinäiseks, mut tää on iha jees. Kanit pitää seuraa. <3

Tähän loppuun vielä, mitä sanoisitte päivityksestä "päiväni kuvina"? Vai meneekö liian paljon ohi aiheen? Kuitenkin ois hauska että tutustuisitte myös muhun ihmisenä, eikä vaan että miten mun prosessi. Mutta teidän päätettävissänne.

Koulu alko 22.11., eli työssäoppiminen loppu. Koulu on lähteny ihan kivasti liikkeelle, vaik oon ehkä normaalia vetääntyneempi ollu. Mistä lie johtuu.

Tähä loppuun vielä että oon iha älyilonen ku mulla on semmoset 5 oikeesti hyvää kaveria! Siis oikeesti, viimeks varmaan ykkösellä ollut ystävämäärä noin iso. Mut ei kuitenkaan se määrä, vaa se laatu. <3 Sekin kun yks noista piti mulle mykkäkoulua mitä, 1,5 vuotta? Vai jopa 2 vuotta? Ei voi muistaa, mutta kauan kuitenkin. Ja se tuli ihan ite mulle puhumaan ton jälkeen. Ei olla juteltu asiasta, mutta tiedän et prosessi ja kaikki on sille ihan okei, vaikka se tunsi mut tyttönä aikasemmin. En tiiä mistä johtuu, ja vaikka tää ihminen asustaa musta kauimpana, ni tunnen tietynlaist lämpöö mun sisällä, mul on hyvä olla ku tien et se on tuol ja hengitetää samaa ilmaa ja muuta kliseistä. 83

Ja joo, oon siili, anteeks siitä.

18. marraskuuta 2010

Prosessi ja transtukipiste #3

18.11.2010

TransHelsinki 2010

Edellisen postauksen takia pyydän anteeksi nopeeta toimintaani, potutti vaan niin kivasti että oli pakko päästä purkaamaan sitä.

Eli siis olen menossa sittenkin TransHelsinkiin, koska yks Muu, mikä -leiriltä tuttu leiriläinen Pyry (nimi muutettu) luki tuon edellisen merkintäni liittyen TransHelsinkiin ja sanoi että hänen luokseen voin tulla nukkumaan TransHelsinki -viikonlopun ajaksi. Jouduin torjumaan sen ensin koska mulla ei oo varaa matkustaa Helsingistä Pyryn luokse ja taas Pyryn luota Helsinkiin kunnes Risto (nimi muutettu) tuli puhumaan asiasta mun kanssa ja suostui lainaamaan minulle matkarahat. Eli se oli sillä lyöty lukkoon, Risto vielä perui minun perumisilmoituksen jonka pistin tutulle jonka siis oli tarkoitus mut kyydittää Hesaan Turusta ja takaisin Turkuun. Samassa kyydissä kun tulee tämän tuttuni lisäksi hänen tyttöystävä, minä, Risto ja hänen tyttöystävä.

Tuonne Pyryn luokse tulee ehkä myös yks tosi kiva tyyppi leiriltä, mutta se ei ole vielä varmaa.

Muuten ois tarkoitus ainakin noiden lisäksi kaksi muuta Muu, mikä -leiriläistä tavata paikan päällä Hesassa jossain välissä. Tosin en ole vielä heidän kanssaan asiasta edes jutellut, muttaah.. :D

Mutta aiheesta kolmanteen, päätin etten anna prosessin ja outouteni vaikuttaa elämääni, vaan rupean kattomaan ihmisiä avarakatseisemmin. Ehkä mullekkin jostain sitten löytyy se ihminen vierelle.

Ja anteeksi taas sekavaa kirjoitusta, mutta ehkä se on hyväksyttävää kello 01:43?

Ja onnistuin kahdellakymmenellä kerralla saamaan niin hyvän päivityskuvan naamastani joten kehtaan sen tänne pistellä.. Tosin se on tosi fail päivityskuva, koska pari tuntia kuvan ottamisen jälkeen ajoin 4mm siiliksi nuo sivut ja ohensin vähän keesin tynkää.. :D

17. marraskuuta 2010

Prosessi ja transtukipiste #2

17.11.2010

Tossa hetki sitten varmistu ettei yöpaikka onnistu joten joudun omalta osalta perumaan koko TransHelsingin. Mihinkään hotelliin ei oo varaa, enkä muitakaan helsinkiläisiä tunne kuin tämän kyseisen kaverini jolta yöpaikkaa kysyin.

Olisin saanut kyydin tutulta tuonne ja toinen kaverini lainasi rahaa, kiitos heille ihan hirveästi silti vaikka apu jääkin nyt käyttämättä.

Ja ehdin jo pistää viestiä tuon piikkiryhmän vetäjälle.

"Hei!

Haluaisin ilmoittautua TransHelsingin sunnuntain piikkiryhmään.
Olen transpoika jolla on prosessi käynnissä, mutta en ole vielä testoja saanut.
Olenko silti kelvollinen tulemaan luennolle?

t. Alex"

Ja vastaukseksi Sami Suhoselta tuli:

"Moi Alex,

oot tosi kelvollinen piikkiryhmään!
Eli oot nyt sitten ilmoittautunut.

Ota mukaan kiinnostunutta mieltä ja 5€,
kuulet varmastikin hyviä ohjeita,
ja saanet mukaasi ohjeet kirjallisena.
Harjoittelemaan pääset ainakin hedelmällä
ja jos rohkeutta riittää (miksei riittäisi?)
niin myös ihmisellä. ;)

Nähdään sunnuntaina!"

Tuo pitää siis nyt heti perua ettei sitten taas unohdu.

Piti pari tuttuakin nähdä Muu, mikä -leiriltä ja wtftm-foorumilta, mutta noh, ei siinä mitään, dataaminen yksin himassa on melkeen yhtä kivaa..

Enkä siis toki ole katkera tai mitään.. Toivotaan sit et ens vuonna onnistuis paremmin.

Prosessi ja omat ajatukset #5

17.11.2010

Oon yrittänyt unta tänä yönä kaksi kertaa, kun on tuntunut siltä että voisi saada unta. Tartteisin unta, joten oon kaks kertaa sulkenut jo koneen ja käpertyny peiton alle Sampo-pehmolelu kainalos. Mutta ei jumalauta ja se turhauttaa iha pirusti, koska haluan nukkua.

Kun suljen silmät ni olo on mitä virkein ja pyörin sängyssä aivan hiton ahdistuneena ja stressaantuneena. Ja tähän typerään olotilaan on maailman tyhmin syy, tai ainakin tämä toimii suurena osana: raha.

Olin viikon laivareissulla töissä jonka takia jouduin lähettämään palkkakuittini ja työttymyystukihakemukseni kelaan. En olisi ikinä lähtenyt töihin tuoksi viikoksi jos olisin tiennyt että 1,5 kuukauden aikana kukaan kelan toimipaikassa ei ole saanut aikaiseksi käsitellä hakemustani. 3 päivää niin olisi vuokranmaksu ja rahasta ei tietoakaan.

Ja lisää ahdistaa se että laskelmieni mukaan menoja olisi tässä kuussa 190 euron edestä. Psykologin ajat ja työssäoppimisen loputtua kouluun päästääkseni pitäisi ostaa bussikortti. Tiedän itsekkin että melko varmasti joudun perumaan nuo psykologin ajat koska tietenkin kämpän vuokranmaksu ja koulu menee noiden edelle. En vaa oo vielä sitä uskaltanu ääneen sanoa, että näin lähellä loppua joudun pitkittämään vielä hoitoneuvottelua. Koko prosessin käyntiin lähdössäkin kun oli jo omat vaikeuksensa.

Pientä huolta tuo myös se etten tiedä onko mulla TransHelsingin ajaksi yösijaa, eikä asianomaisella näytä kiirettä ollakkaan että saisin tietää vastauksen tähän.

Mutta joo, tää nyt meni jopa ehkä vähä liikaa yli transasioista, mutta ei mul oo muutakaa kelle purkaa.

16. marraskuuta 2010

Prosessi ja SETA #2




3.08.2010

Kattelin jo viikkoja sitten Setan toimintoja ja ilahduin kuin sieltä tuntui löytyvän minulle parikin sopivaa tapahtumaa. Transkahvi-illat, transtukikeskustelut ja nää tavanomaiset Setan discot.

Transkahvi-ilta

Seuraavaksi oli tiedossa transkahvi-ilta 30.07.2010 ja sinne siis lähin käymään. Ideanahan oli siis keskustella transvestisuudesta, joka ei minuun liity, mutta aiheesta kiinnostuneena menin paikan päälle. SETAn sivuilla on tämän näköinen selitys ryhmästä ja sen ideasta:

"Transkahvi-illat joka kuukauden viimeisenä perjantaina klo 19.00–21.00. Kahvi-ilta on tarkoitettu henkilöille, jotka ovat kiinnostuneita keskustelemaan transvestisuudesta tai muuten vain haluavat viettää hetken kahvikupin ääressä muiden transhenkisten seurassa. Paikalle voi tulla myös pukeutuneena tai pukeutua halutessaan."

Oli kyllä suurin virhe mennä tuonne, ainakin yksin. En osannut kuvitella että olisin ainut paikalla olija! Ja hyvin sosiaalipelkoisena oli aivan hirveää. Vetäjänä toimi keski-ikäinen mies kukkamekossa ja inhottavan menneisyyteni takia tyyppi pelotti minua suunnattomasti ja tuntui että hän olisi rynnännyt raiskaamaan minut jos olisin yrittänyt lähteä ennen kuin kello olisi tarpeeksi. Istuin pelokkaana tunnin paikallani ja yritin esittää kiinnostunutta kaikkesta muusta kuin äijästä ja kyttäilin kirjahyllyä ja seinälle.

Mies oli liiankin kiinnostunut minusta, kyseli henkilökohtaisia ilman että edes kysyi lupaa ja oletti tietävänsäkin jotain. Mm. tyyppi oletti heti että olen transvestiitti ja kun kerroin totuuden niin kysyi että "tuleeko sinusta sitten tyttö?" Jotenkin toi loukkas, vaikka kai pitäis vaan olla onnellinen kun tyyppi ilmeisesti luuli minua jätkäksi. Kuitenkin noin suoraan henkilökohtaisten kysymysten esittäminen heti kättelyssä tuntui ahdistavalta, vaikka tyyppi vain taisi yrittää olla ystävällinen ja kiinnostunut.

Tajusin kuitenkin heti että ei tuonne enää.

**

16.11.2010



Turun transryhmä


Seuraavaksi oli 07.08.2010 tuo transtukikeskustelu-tapaaminen, mikä oli taas ihan toista maata. Tuon transkahvi-illan seurauksena en uskaltanut mennä yksin tapaamiseen, joten kysyin varovasti wtftm-foorumilta että tulisiko joku mun tueksi ja sehän sai valtavan innostuksen moneen. Juteltiin siellä että halukkaiden kanssa tavataan rautatiasemalta hieman ennen ryhmän alkua ja sieltä mentäisiin yhdessä setan toimistolle. Itse myöhästyin bussista niin menin suoraan toimistolle. Siellä olikin minun lisäkseni jo pari tuttua Muu, mikä -leiriltä ja pari muuta Turun transpiireistä. Mm. Muu, mikä -leirin yksi ohjaajista oli paikalla. Ketään ei näkynyt tai kuulunut, joten me lähdettii porukalla kahville ja jäätelölle kävelykadun Anttilan Heseen ja oli ihan mukavaa näinkin isolla porukalla välillä olla liikkeellä. Ite en ujouttani saanut oikein sanaa suustani, mutta muiden juttuja oli kiva kuunella vaikka juttu vaihtelikin kouluista ties minne. Noin tunnin Hesellä hengaamisen jälkeen päätettii yrittää päästä toimistolle sisään uusiksi, tässä vaiheessa leirin ohjaaja kaverinsa kanssa erkaantui pois laumastamme.
Jäätiin uusiks odottelee ja pakenee sadetta setan toimiston ovelle rappukäytävään, eikä mennykkää kauan ku kerhonvetäjä tuli paikalle. Kerhonvetäjän nimi lukee TuSetan sivuilla joten en näe mitään ongelmaa kirjottaa oikeaa nimeä tänne. Terhi siis päästi meidät toimistoon, ihmetteli kovaan ääneen suurta väenpaljoutta ja pyyteli anteeksi kun TuSetan sivuille luki väärin ryhmän alkamisajankohta.
En enää oikein muista mistä juteltiin, mutta ekana käytiin kaikkien nimet ja vähän omia tietoja.

"Oon Alex, 18-vuotias Turusta, transmies. Oon täl hetkel keskusteluvaiheessa ja ens vuoden alus pitäis olla hoitoneuvottelu."

Sain myös pienen kiitoksen että pienesti mun ansiosta ryhmässä oli tällä kertaa enemmän kuin aikoihin.

Keskusteltiin sen tunnin aikana vähän kaikkien mielipiteitä transihmisyydestä ja tälläisestä. Lopuksi vielä sovittiin jatkon kannalta tämän vuoden Turun transryhmän-tapaamiset ja Terhi otti ylös kaikkien tiedot.

***

Oon harmittavan paljon missannut nyt Setan tapahtumia, kolme transryhmän tapaamista, yhdet Setan discot, Setan leffaillan ja missaan ehkä toisetki Setan discot koska en osuu samalle päivälle kun on ala-asteen luokkakokous. Missaan myös 18.12. olevat Turun transryhmän pikkujoulut koska silloin on mun koulun valmistujaisjuhlat mun äidillä. Joulukuussa on kuitenkin transryhmän ja transkahvi-ilta ryhmäläisten yhteiset pikkujoulut ja Setan pikkujoulut. Hirveesti siis TuSetan osalta tapahtumia, mikä tietty on kiva. Harmittaa vaan aina jos ei pääse.

En ole siis kolmeen kertaan käynyt transryhmässä eikä sille ole oikein ollut syytäkään miksi olen jäänyt pois. Olen vain stressannut liikaa transprosessia ja koulua ja töiden saantia, että en ole vain saanut aikaiseksi lähteä. Näin jälkikäteen se tietenkin harmittaa kun joka kerta on ollut varmasti kivaa.

Ja jos joku huomasi, niin joo, oon "SETA" -päivitystä kirjottanut ja pitkittänyt yli kolme kuukautta..

Turun transryhmä

Nyt viime sunnuntaina 14.11. olin viimein taas transryhmän tapaamisessa tuttuun tapaan ja oli tosi kivaa. Odotettiin 20 minuuttia että TuSetan edustaja Katri kävi paikalla hieman juttelemassa ja kuuntelemassa meiltä risuja ja ruusuja liittyen TuSetaan, toimistoon ja ryhmiin. Risuja tuli mm. TuSetan transryhmän esittelytekstistä ja Setan mainoksesta jossa on melko tyhmästi selitetty esimerkiksi transmiehen määritelmä.
Yritän muuten saada skannattua joku päivä tuon vanhan esitteen tännekkin koska moni ei ole sitä varmaan nähnyt, vaikka yksi ryhmäläinen sanoikin että ainakin joistain terveyskeskuksien aulasta noita löytyy.
Ja mitäs vielä.. Sovittii vähän pikkujoulusuunnitelmista mikä tulikin jo mainittua.

Terhi lähettää jokaiselle ryhmäläiselle muistutuksen pari päivää ennen uutta tapaamista sähköpostiin ja viime sähköpostissa hän ilmoitti siirtyvänsä ryhmänvetäjän tehtävistä ensi keväänä. Juteltiin siitäkin ja päädyttiin siihen että Terhin kavereina toimivat vetäjinä kaksi muuta persoonallista ja potentiaalista ihmistä ryhmästä. Pidän näistä molemmista ja Terhistä, joten tähä päätökseen mulla ei oo valittamista.

Siinä se kai, seuraava 1,15 tuntia me katottiin transdokumentti Red without blue, mutta siitä kerron enemmän seuraavassa media -postauksessa. Ja saatiin keksejä ja teetä. :D

Dokumentin jälkeen ryhmän uudet vetäjät ja Terhi jäivät vielä paikalle keskustelemaan, mutta mä liukenin kotiin.

Ainiin ja ryhmä oli ilmeisesti saanut yhden kivan oloisen ihmisen lisää!

Jos jotakuta kiinnostaa, niin tässä vielä TuSetan kotisivut:
http://www.tuseta.fi/index.html

8. marraskuuta 2010

Prosessi ja media #1

8.11.2010

Ohhoh, enpä oo vielä kertaakaa valaissut teistä median ihmeellisestä maailmasta koskien transjuttuja.. Ainakaan muistaakseni. Mutta noh, tästä se lähtee.

Elokuvat

Eka mediapostaus saa kunniakseen esitellä teille yhden lempilehvani, mutta myös yhden inhokkilehvani. Lempi- ja inhokkilehva samassa, kätevää eikö?

Kyseessä on siis Boys don't cry.





Kuka on nähny vai onko kukaa? Omiaki kommentteja saa heittää. Kannatan ehdottomasti katsomaan, mutta tosiaan siinä on melko raaka raiskaus ja ammuskelua lopussa joten ei täysin hermoheikoille.


Sitä on kehuttu että kauhisteltu pitemmänki aikaa wtftm-foorumilla, mutta vasta parin kuukauden elokuvan nimen lukemisesta sain sen lainattua filmtownista. Sekin oli vaan vahinko, kun sen sattumalta näin hyllyssä, en siis mennyt sitä varten lainaamoon.

HUOM! ALLA OLEVA TEKSTI SISÄLTÄÄ JUONENPALJASTUKSIA!

En pitänyt sitä alussa mitenkään pahana, ajattelin että tää on semmonen kiva nyyhkytarina rakkaudesta. Sitähän se oliki, mutta ei ihan niin kiva, vaan itseasiassa melko julma. Elokuvahan perustuu tositapahtumiin Brandon Teenasta (Teena Brandon), transmiehestä, joka yksinkertaisesti esitti omaa itseään haluten että muut näkisivät hänet poikana. Lopulta hänelle kaksi tärkeäksi tullutta ystävää murhasivat hänet - koska selvisi että hän on tyttö biologisesti. Muuta en elokuvasta kerro, saatte katsoa keitä kiinnostaa!



Minusta on hienoa että tuosta on tehny elokuva. Että näytetään maailmalle tositapahtumilla miten julma se osaa olla ja miten alas jotkut ihmiset painuvat. Kaikkia ei oo suotu ymmärtämään kaikenlaisia ihmisiä, mutta silti pistää näkemään punasta Brandonin kohtalo. Hänellähän olisi voinut olla vaikka kuinka hieno elämä, jos hänen olisi annettu olla oma itsensä. Minusta on myös koskettavaa miten paljon juttua ja videoita Brandonista löytyy, siis sellaisia positiivisia!

Jos jotakuta kiinnostaa niin googlesta ja youtubesta löytyy kyllä materiaalia "Brandon Teena" -hakusanalla.

Pakko myöntää etten elokuvan jälkeen uskaltanut olla hetkeä oma itseni. Pysyin visusti sisällä ja ulkona olin vain pakolla. Pelkäsin että joku hullu tulee ja raiskaa ja ampuu minutkin - tälläisen friikin. Pelkoa lisäsi se että ensin mainittu on jo koettu. Ja se sattui. Ja sillä oli jälkiseurauksensa. Se kävi tosin jo silloin kun elin ns. "poikatyttönä", mutta ei siitä sen enempää.

Toivon että tämä video saa ihmiset ajattelemaan muutakin kuin itseään. Ei Brandon varmasti tahalteen ketään huijannut, hän halusi näyttää muille oman persoonallisuutensa ja oman itsensä. Ja tämä tosiaan tapahtui

Vielä pari linkkiä uteliaille:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Brandon_Teena
http://www.imdb.com/title/tt0171804/

Mutta eniten mua kyrsii Brandonin hautakivi. Onhan se hieno ja varmasti siihen panostettu, mutta tuo teksti..

Prosessi ja transtukipiste #1

8.11.2010

TransHelsinki 2010





En olis uskonut että Suomessa olisi mitään kovin suuria tapahtumia jotka liittyisivät ainoastaan tai eniten juuri transsukupuolisuuteen. Mun uskomukset kuitenkin pilattiin eilen kun luin wtftm-foorumin kautta TransHelsinki -nimisestä tapahtumasta. Sivujen mukaan sitä on järjestetty yli 10 vuotta, mutta mä kuulen asiasta vasta nyt, minäkö olen jäljessä. :'D

Olen aivan jumalattoman kiinnostunut melkeinpä kaikesta mikä vähääkään liittyy transsukupuolisuuteen joten voitte melkeinpä arvata että mä tonne menen! Ja toivon et siitä tulee kivaa.

Varsinki nyt kun mulla olis tiedossa ehkäpä halpa kyyti jossa samassa autossa olisi mun lisäksi ainakin yks transmies ja ehkäpä yösija niin ei tuo tunnu yhtään mahdottomalta että tuonne pääsisin, tuohan ku on viikonloppunaki vielä. Tosin mulla ei ole nyt yhtään rahaa, mutta työttömyystuen pitäisi tulla ennen tota ja jos ei tule ni eiköhän joku mulle sen verran lainaa. En jaksa ottaa stressiä tosta koska oon melko varma että jos vaan kyyti ja yösija on varmoja ni ei rahasta ongelmaa. Enemmän mä oon huolissani mun psykologin ajoista, niis on vaan viikko väliä ja molempiin menee se 60 euroa.. Täytyy tosiaan toivoo et se tuki tulee ajoissa.

Mutta vielä tosta TransHelsingistä.. Siellä on tänä vuonna ihan kiva ohjelma, varsinkin mua kiinnostaa:

1. Seksuaalisuus ja pari-/polysuhde
- Vaikka mä olenkin tätä nykyä sinkku niin en osaa vielä elää täysillä tän asian kanssa. Mä olen vain kaksi kertaa elänyt omalla tavallaan tasapainoisessa suhteessa jossa toinen on tiennyt kunnolla mitä käyn läpi. Aikaisemmin en ollut kertonut tunteistani koska ne olivat itsellekki hämärät vielä. Nämä kaksi suhdetta on saanut alkunsa ensin kaveruudesta, kaverisuhteessa on tietenkin helppo kertoa toiselle ja sitten vaan jatketaan kavereina jos toinen hyväksyy sen tai sitten ei. Vasta tuon jälkeen alettiin seurustella näiden kanssa, kun he olivat ensin hyväksyneet asiani kavereina. Tällä hetkellä kaverilistalta ei löydy kuin ihmisiä jotka eivät kiinnosta (ei siis mitenkää negatiivisesti) tai eivät halua mua tai ovat muuten vaan pirun outoja yksilöitä. Ja kaverilistan ulkopuolelta on pirun vaikea ettiä ketään, koska siinä tosiaan pitäis mun mielestä melkeen heti ekana kertoa prosessista. Tähän väliin vielä että tällä hetkellä olen armottoman ihastunut kaveriini ja pitäis ehkä se tässä kuussa nähä ja arvatkaa kuka on iha kuset housussa ku näytän kuitenki iha pelleltä. :'DD vielä kun asianomainen tietää mun tunteista! Ja kun tämä on juuri sellainen ihminen joka melkein parhaiten ymmärtää mua mun ystävistä.

2. "Muu, mikä?" -hankkeen edustaja Aukust Yrtti: Nuorten oikeudet
- Tuon edustajana toimii siis yksi Muu, mikä -leirin ohjaaja jolla olin kesällä. Vaikka tuo painottuu paljon nuorten oikeuksiin niin haluan kuulla mitä siellä käydään läpi koska materiaali on poimittu kivojen leirikavereideni ajatuksista ja mielipiteistä. Ja onhan se Aukust karismaattinen, mielellää sitä kattelee. :'D Ja tähän väliin sitten että tästä voisi olla paljon apua siihenkin kun haluaisin vanhempana ehkä lääkäriksi jos mulla on mahiksia. En välttämättä transihmisiin painottuneena lääkärinä, mutta minultahan voi tulla kuka tahansa kysymään lähetettä!

3. Transmuistotilaisuus
- Kansainvälistä transihmisten muistotilaisuutta vietetään 21.11. En ole ikinä edes tiennyt että tuollainen on ja haluan todellakin olla kokemassa sen edes kerran.

4. Transmiesten piikkiryhmä
- Nah, tämä se vasta kiinnostaisi koska toivon mukaan tämä tapahtuisi joka kuukausi jo ensi vuonna, melko pian siis. Mutta myös pelottaa pirusti samalla, onhan se kuitenkin iso askel, jo pelkkä piikittelyn harjoittelu. Mutta, en ole täysin varma että pääseekö messiin kaikki, edes katselijaksi. Kysyin foorumilta että pääseekö nekin jotka vasta odottelevat testoja, vastausta odotellessa.

Mutta niin, tää ei oo vielä täysin varma, mutta eiköhän. Toivon mukaa! Sinne on tulossa ainakin yksi Muu, mikä -leiriläinenkin ja olisi vanhoja naamojakin kiva nähdä.

7. marraskuuta 2010

Prosessi ja sosiaaliset suhteet #17

7.11.2010

Työssäoppiminen

Viimeksi kun puhuin työssäoppimispaikastani niin kerroin että epäilen että he pitävät minua ihan cis-miehenä. Ajatukset on vahvistuneet melkoisesti koska sain tosiaan oman aikani pukukopista ja he kutsuvat mua pojaksi.
Töissä on kuitenki yksi emäntä joka on pari kertaa ollut sillee "tuollain tyttö, poika" ja "herra, rouva, mikä sä oot". Joka on tietenkin harmittanut, mutta johon en ole koskaan oikein mitään osannut sanoa. Tietenkin voi olla että hän vain sekoaa sanoissa, kun tämä ihminen on muutenkin vähän höperö. Hän kutsuu keittiöapulaisiakin välillä pojiksi vaikka kyseessä olisi kaksi tyttöä. En ole tuosta siksi sen kummoisemmin jaksanut välittää.

Kun aloitin töissä niin olin pilkun tarkka etten käyttäydy mitenkään tyttömäisesti ja laskin ääntäni melkoisesti. Olen kuitenkin todella huono esittämään muuta kuin olen ja parin päivän säteellä ääni nousi ja nykyään puhun vain vähän möreämmin kuin normaalisti. Se luo sitä läpimenoa ja mulle itekkin tulee parempi mieli ku kuulen mun äänen. Harmi vain kun en aina tajua sitä kun töissä on kiirettä ja sillon saatan todella kuulostaa mielettömän tytöltä joka sitten taas tietty harmittaa.

Mutta mä olen keksinyt loistavan tekosyyn jos joku kysyy miksi piipitän! "Mulla on äänihuulten hidastunut kehitys" Ei hajuakaan voisiko tuo olla mitenkään mahdollista, mutta en usko että sitä ihan heti kukaan lähtee tutkimaan. :DD

Mieltä lämmitti tässä yksi päivä kun eräs koulun opettaja oli sillee "hei herra kokki" ja hän ei katsonut mitenkään kummasti kun avasin suuni.

Tänään on sunnuntai ja huomenna pitäisi siis töihin taas mennä. Stressaan nyt jo melkoisesti töihin menoa vaikka siellä on melko kivaa olla, läpimeno ei vain aina ole se paras homma sittenkään. Töissä kävi torstaina uusi työharjoittelija joka aloittaisi huomenna. Ja hän on poika. Ja tietenkin hän tulee samalle pukukoppivuorolle mun kanssa. Hän on poika niinkuin minäkin, mikä ongelma siinä olisi?
No ei muuta kuin se että mun vartalo ehkä pikkasen poikkeaa tämän uuden työharjoittelija-pojan vartalosta.

Olen muutenkin stressannut sitä että jos joku avaa oven ku olen ilman vaatteita pukuhuoneessa. Mulla on boxerit ja packeri, siltä osin menisin varmaan läpi. Mutta miten selitän että mulla on toppimainen binderi jota ei joka miehellä näe. Siksipä vaihdan salamannopeasti aina ekana paidan ja sit voin vaihtaa lunkisti muut vaatteet.
Mutta mitä nyt ku samaan koppiin tulee täysin samaan aikaan cis-mies joka varmasti tajuaa etten ihan täysin mies ole ja kertoo sen keittiön emännille. Ei voi olla näin paska tuuri että mun läpimeno menee pilalle 2 viikkoo ennen ku tää työssäoppiminen loppuis ja joudun kuuntelee loppuajan tytöttelyä ja lähen paikalta emäntien pitäessä mua ihan friikkinä.. Emännät on kyllä suunnitellut tän toisen jätkän heittämistä toiseen kouluun ainakin viikoks, joka ois kyllä kiva mun puolesta.

Tänkke moi.

2. marraskuuta 2010

Prosessi ja omat ajatukset #4

2.11.2010

Mä olen ollut melko tarkka siitä etten kirjota tänne mitään mikä ei jollain tavoin liity prosessiin. Kuitenkin kun eilen illalla mietin, mun jutut, mun persoonallisuus ja mun ajatukset on osa mua. Ja prosessi on iso osa mua myös. En osaa edes selittää sitä, mutta jos ollaan pilkun viilaaja niin myös muutkin jutut kuuluisi tänne kuin vain ainoastaan prosessiin liittyvät jutut. Kuitenkin yritän siitä huolimatta pitää tän aikalail pelkästään prosessiblogina. Mulla kuitenkin on pari asiaa mistä päivittää, jotka eivät suoraan liity prosessiin, mutta liittyy suuresti muhun ja mun prosessiin.

***

Seuraava purkauksen aihe kuitenkin liittyy jonkin verran prosessiinkin.

Kirjoitin "Prosessi ja omat ajatukset #1" -päivityksessä mun exästä jonka kanssa seurustelin 10 kuukautta. Exästä jolta sain suurimman tuen prosessiin liittyen tai oikeastaan mihin tahansa. Tuossa 8 kuukautta vanhassa merkinnässä lukee tarkemmin, mutta jos et enää muista tai ole lukenut tuota merkintää niin lyhyesti siis:
- rakastuin ja elin saman katon alla tytön kanssa n. puoli vuotta
- tämän seurustelusuhteen aikana otin ekat askeleet prosessia kohti, menin lääkäriin ja pyysin muita kutsumaan uudella nimellä
- se oli tyttöystävälle sillon tosi iso juttu, mutta se hyväksyi sen ja tuki minua asiassa enemmän kuin ketään, enemmän kuin olisin uskonut

Tuossa asia siis lyhyesti. Exän tuki oli silloin aivan uskomattoman ihanaa. Hän kutsui uudella nimellä, kertoi asiasta vanhemmilleen ja ystävilleen ja kutsui minua kumppanikseen eikä tyttöystäväkseen. Suostui sitomaan mun rinnat ja kehui usein kuinka pojalta näytän. Hän teki asioita prosessiin ja muhun liittyen jotka saivat minut harmistumaan hetkeksi, mutta ei keltään todellakaan voi odottaa täydellisyyttä.

En ole ikinä kuullut kunnollista syytä miksi tuo suhde loppui. Syy minkä kuulin, oli valhe - exä myönsi sen. Sen jälkeen olen vain jotain epämääräistä kuullut oikeasta syystä. Uskon kuitenkin että prosessini oli loppujen lopuksi edes pieni osa sitä. Suurin syy tähän epäilyyni on että hän kutsuu itseään lesboksi. Ennen hän lokeroi itsensä bi-seksuaaliksi, joka ei vain pysty harrastamaan normaalia heteroseksiä miehen kanssa. Minusta tuo on ehkä hieman loukkaavaa. Hän on seurustellut aikaisemmin miesten kanssa, mutta tosiaan seksi on jäänyt pois. Hän tutustui minuun tyttönä ja piti minua tuttavuuden alussa tyttönä ja vaikka hän tiesi prosessista niin se tuli järkytyksenä kun sitten hain lääkäriaikaa.
Nämä suhteet miesten kanssa ei ikinä toimineet ja ne päättyivät melko lyhyeen. Exä tiesi näiden jälkeen että miehen kanssa seurustelusuhde ei vain toimi. Siitä huolimatta hän alkoi minun kanssa. En ole vieläkään keksinyt syytä että miksi hän teki niin. Hän tiesi heti kaveruuden alussa että mä pidän itteeni poikana ja aijon tehdä asialle heti jotain kun täytän 18. Ehkä hän ei uskonut mua, tai luuli että suhde ei kestä yli puolta vuotta. Tai miksei hän jättänyt kun tajusi että aijon tosiaankin tehdä itselleni jotain? En varmaan ikinä tuu saamaan vastauksia näihin kysymyksiin. Ja miksi hän on minun jälkeen heti lesbo? Eikö vain kehdannut myöntää itseään lesboksi kun itse pidin meidän juttua heterosuhteena.

Pettämisen, valehtelun ja jättämisen jälkeen exä piti minulle mykkäkoulua kauan, n. 9 kuukautta. Musta oli tosi kivaa kun hän otti itse yhteyttä muhun qruiserin (http://www.qruiser.com) kautta. Kaiken jälkeen yhteydenotto oli kuitenkin kiva, onhan exä kuitenkin ihminen jota rakastin todella ja jonka kanssa jaoin elämäni ja synkimmät salaisuuteni.
Hän myös kysyi missä mallissa mun prosessi on, joka tuntui kivalta. Kuvittelin tuon takia että se on ok hänelle etten ole kohta enää tyttö, juridisestikkaan. Että häntä kiinnostaisi mun asiat, varsinkin tämä, koska hän tiesi parhaiten kuinka tärkeä se oli mulle. Vastasin miten nyt on prosessin laita, mutta siihen hän ei vastannut mitään.
Sen jälkeen exä ei ole ottanut prosessiani puheeksi. Ollaan aina välillä puhuttu vähän kaikesta mesessä, miten lemmikeillä menee ja miten meillä menee jne. Exä on kuulostanut ihan asialliselta ja onnelliselta että voin paremmin ja muuta.

Exä on kuitenkin ihminen joka tietää parhaiten mitkä mua ärsyttävät eniten. Se että mun ruokatietämystä aliarvioidaan ja noh.. sitä on vaikea selittää, mutta siis kun mun persoonallisuudesta nauretaan, että mua pidetään tyttönä tai esim. kuvitellaan että voisin pitää hametta päällä.

Exä sitten tuntui todella piilovittuilevalta kun pisti mulle yhden kommentin mun facebookkiin jossa osui juuri noihin kahteen minua ärsyttävään asiaan. Exä ei tiedä oikein mitään ruoasta ja oli helppo saada se hiljaiseksi kun vastasin oikein sen ruokakysymykseen jolle se ensin niin hirveästi nauroi.
Mutta seuraava kysymys oli:
"jouduks säkin muuten pitämään hametta töissä/koulussa? *en onneks repee* :D"

Ymmärrän jos on kiinnostunut ja kysyy asiallisesti tuota, mutta nauraminen ei musta sopinut tohon eikä antanut kuvaa että exän mielestä olisi oikeasti harmi jos joutuisin pukemaan luontoni vastaisesti. Että hän olisi vain nauranut jos olisin sanonut että joudun. En olisi itsekkään uskonut että hyvän päivän jälkeen voisin suuttua ja loukkaantua niin totaalisesti tuosta.

Minua loukkasi aivan äärettömästi, koska kuvittelin että tämä ihminen parhaiten tunsi minut ja ymmärsi minua. Mutta tämä osotti että olin täysin väärässä. En olisi ikinä pystynyt kuvittelemaan että ihminen jota ennen rakastin aivan älyttömästi, voisi tämän kaiken jälkeen loukata mua pahimmalla mahdollisella tavalla. Varsinkin kun hänellä ei ollut aikomustakaan pyytää anteeksi kun hänelle selvisi että se loukkasi minua. Yks minun parhaimmista ystävistäni tuli minua keskusteluun puollustautumaan ja mua loukkasi myös se että exällä ei ollut pienintäkään aikomusta nöyrtyä ja pyytää anteeksi edes 53 väittelykommentin jälkeen. Mieluummin henki ja elämä kuin se että exä olisi nöyrtynyt edes hieman.

Ystävä puhu niin hienosti ja järkevästi mua tukien exälle että tuntui kuin ne olisi ollut exän suusta kun vielä seurusteltiin. En olisi ikinä uskonut että noita upeita lauseita sanottaisiin mun exälle koska hän ei ymmärtäisi mun prosessia.
Oliko se ymmärrys ja tuki seurustelun aikana vaan kulissia? Oliko exä niin ovela vai mä niin tyhmä et se onnistui valehtelemaan mulle kymmenen kuukautta että hän ymmärtäisi ja että olisin hänelle tärkein, tapahtui mitä vain. Olinko mä pelkkä vitsinaihe ja panopuu 10 kuukauden aikana? Ei voi muuta sanoa ku haista vittu, kulta.

"Mikä siinä on, että sun piti mennä muuttumaan toisenlaiseks? Mikä siinä on?
En tiedä kuka muuttui, tää ei oo sitä mistä mä rauhan saan.
Sotkin unelman ja painajaisen, siks mä laulan taas.
Heyo, meidän aika käy vähiin, se on kohtaloo. Sekotin mä taas unelman ja painajaisen, pinnan alta löysin toisenlaisen ihmisen."


En tiedä olisiko mulla oikeutta tai syytä, mutta tästä lähti se mun mykkäkoulu exää kohti kunnes kuulen sen yhden arvokkaan sanan ja exä saa mut tajuamaan että tarkoitti sitä.

Tähän loppuun pyydän todella paljon anteeksi maailman sekavinta tekstiä, ajatukset menee tekstiä nopeemmin ja niitä ajatuksiakin on pirun vaikee tänään ymmärtää. Ja varmasti jäi paljon asiaa kertomattakin, mutta se saa sit jäädä ens kertaan, koska nyt aivot on offlinessa.

Mutta aivan järkyttävä kiitos ystävälleni, en ole saanut moista tukea ja mun puolustamista sitten ala-asteen. <3