Prosessi ja omat ajatukset #4

2.11.2010

Mä olen ollut melko tarkka siitä etten kirjota tänne mitään mikä ei jollain tavoin liity prosessiin. Kuitenkin kun eilen illalla mietin, mun jutut, mun persoonallisuus ja mun ajatukset on osa mua. Ja prosessi on iso osa mua myös. En osaa edes selittää sitä, mutta jos ollaan pilkun viilaaja niin myös muutkin jutut kuuluisi tänne kuin vain ainoastaan prosessiin liittyvät jutut. Kuitenkin yritän siitä huolimatta pitää tän aikalail pelkästään prosessiblogina. Mulla kuitenkin on pari asiaa mistä päivittää, jotka eivät suoraan liity prosessiin, mutta liittyy suuresti muhun ja mun prosessiin.

***

Seuraava purkauksen aihe kuitenkin liittyy jonkin verran prosessiinkin.

Kirjoitin "Prosessi ja omat ajatukset #1" -päivityksessä mun exästä jonka kanssa seurustelin 10 kuukautta. Exästä jolta sain suurimman tuen prosessiin liittyen tai oikeastaan mihin tahansa. Tuossa 8 kuukautta vanhassa merkinnässä lukee tarkemmin, mutta jos et enää muista tai ole lukenut tuota merkintää niin lyhyesti siis:
- rakastuin ja elin saman katon alla tytön kanssa n. puoli vuotta
- tämän seurustelusuhteen aikana otin ekat askeleet prosessia kohti, menin lääkäriin ja pyysin muita kutsumaan uudella nimellä
- se oli tyttöystävälle sillon tosi iso juttu, mutta se hyväksyi sen ja tuki minua asiassa enemmän kuin ketään, enemmän kuin olisin uskonut

Tuossa asia siis lyhyesti. Exän tuki oli silloin aivan uskomattoman ihanaa. Hän kutsui uudella nimellä, kertoi asiasta vanhemmilleen ja ystävilleen ja kutsui minua kumppanikseen eikä tyttöystäväkseen. Suostui sitomaan mun rinnat ja kehui usein kuinka pojalta näytän. Hän teki asioita prosessiin ja muhun liittyen jotka saivat minut harmistumaan hetkeksi, mutta ei keltään todellakaan voi odottaa täydellisyyttä.

En ole ikinä kuullut kunnollista syytä miksi tuo suhde loppui. Syy minkä kuulin, oli valhe - exä myönsi sen. Sen jälkeen olen vain jotain epämääräistä kuullut oikeasta syystä. Uskon kuitenkin että prosessini oli loppujen lopuksi edes pieni osa sitä. Suurin syy tähän epäilyyni on että hän kutsuu itseään lesboksi. Ennen hän lokeroi itsensä bi-seksuaaliksi, joka ei vain pysty harrastamaan normaalia heteroseksiä miehen kanssa. Minusta tuo on ehkä hieman loukkaavaa. Hän on seurustellut aikaisemmin miesten kanssa, mutta tosiaan seksi on jäänyt pois. Hän tutustui minuun tyttönä ja piti minua tuttavuuden alussa tyttönä ja vaikka hän tiesi prosessista niin se tuli järkytyksenä kun sitten hain lääkäriaikaa.
Nämä suhteet miesten kanssa ei ikinä toimineet ja ne päättyivät melko lyhyeen. Exä tiesi näiden jälkeen että miehen kanssa seurustelusuhde ei vain toimi. Siitä huolimatta hän alkoi minun kanssa. En ole vieläkään keksinyt syytä että miksi hän teki niin. Hän tiesi heti kaveruuden alussa että mä pidän itteeni poikana ja aijon tehdä asialle heti jotain kun täytän 18. Ehkä hän ei uskonut mua, tai luuli että suhde ei kestä yli puolta vuotta. Tai miksei hän jättänyt kun tajusi että aijon tosiaankin tehdä itselleni jotain? En varmaan ikinä tuu saamaan vastauksia näihin kysymyksiin. Ja miksi hän on minun jälkeen heti lesbo? Eikö vain kehdannut myöntää itseään lesboksi kun itse pidin meidän juttua heterosuhteena.

Pettämisen, valehtelun ja jättämisen jälkeen exä piti minulle mykkäkoulua kauan, n. 9 kuukautta. Musta oli tosi kivaa kun hän otti itse yhteyttä muhun qruiserin (http://www.qruiser.com) kautta. Kaiken jälkeen yhteydenotto oli kuitenkin kiva, onhan exä kuitenkin ihminen jota rakastin todella ja jonka kanssa jaoin elämäni ja synkimmät salaisuuteni.
Hän myös kysyi missä mallissa mun prosessi on, joka tuntui kivalta. Kuvittelin tuon takia että se on ok hänelle etten ole kohta enää tyttö, juridisestikkaan. Että häntä kiinnostaisi mun asiat, varsinkin tämä, koska hän tiesi parhaiten kuinka tärkeä se oli mulle. Vastasin miten nyt on prosessin laita, mutta siihen hän ei vastannut mitään.
Sen jälkeen exä ei ole ottanut prosessiani puheeksi. Ollaan aina välillä puhuttu vähän kaikesta mesessä, miten lemmikeillä menee ja miten meillä menee jne. Exä on kuulostanut ihan asialliselta ja onnelliselta että voin paremmin ja muuta.

Exä on kuitenkin ihminen joka tietää parhaiten mitkä mua ärsyttävät eniten. Se että mun ruokatietämystä aliarvioidaan ja noh.. sitä on vaikea selittää, mutta siis kun mun persoonallisuudesta nauretaan, että mua pidetään tyttönä tai esim. kuvitellaan että voisin pitää hametta päällä.

Exä sitten tuntui todella piilovittuilevalta kun pisti mulle yhden kommentin mun facebookkiin jossa osui juuri noihin kahteen minua ärsyttävään asiaan. Exä ei tiedä oikein mitään ruoasta ja oli helppo saada se hiljaiseksi kun vastasin oikein sen ruokakysymykseen jolle se ensin niin hirveästi nauroi.
Mutta seuraava kysymys oli:
"jouduks säkin muuten pitämään hametta töissä/koulussa? *en onneks repee* :D"

Ymmärrän jos on kiinnostunut ja kysyy asiallisesti tuota, mutta nauraminen ei musta sopinut tohon eikä antanut kuvaa että exän mielestä olisi oikeasti harmi jos joutuisin pukemaan luontoni vastaisesti. Että hän olisi vain nauranut jos olisin sanonut että joudun. En olisi itsekkään uskonut että hyvän päivän jälkeen voisin suuttua ja loukkaantua niin totaalisesti tuosta.

Minua loukkasi aivan äärettömästi, koska kuvittelin että tämä ihminen parhaiten tunsi minut ja ymmärsi minua. Mutta tämä osotti että olin täysin väärässä. En olisi ikinä pystynyt kuvittelemaan että ihminen jota ennen rakastin aivan älyttömästi, voisi tämän kaiken jälkeen loukata mua pahimmalla mahdollisella tavalla. Varsinkin kun hänellä ei ollut aikomustakaan pyytää anteeksi kun hänelle selvisi että se loukkasi minua. Yks minun parhaimmista ystävistäni tuli minua keskusteluun puollustautumaan ja mua loukkasi myös se että exällä ei ollut pienintäkään aikomusta nöyrtyä ja pyytää anteeksi edes 53 väittelykommentin jälkeen. Mieluummin henki ja elämä kuin se että exä olisi nöyrtynyt edes hieman.

Ystävä puhu niin hienosti ja järkevästi mua tukien exälle että tuntui kuin ne olisi ollut exän suusta kun vielä seurusteltiin. En olisi ikinä uskonut että noita upeita lauseita sanottaisiin mun exälle koska hän ei ymmärtäisi mun prosessia.
Oliko se ymmärrys ja tuki seurustelun aikana vaan kulissia? Oliko exä niin ovela vai mä niin tyhmä et se onnistui valehtelemaan mulle kymmenen kuukautta että hän ymmärtäisi ja että olisin hänelle tärkein, tapahtui mitä vain. Olinko mä pelkkä vitsinaihe ja panopuu 10 kuukauden aikana? Ei voi muuta sanoa ku haista vittu, kulta.

"Mikä siinä on, että sun piti mennä muuttumaan toisenlaiseks? Mikä siinä on?
En tiedä kuka muuttui, tää ei oo sitä mistä mä rauhan saan.
Sotkin unelman ja painajaisen, siks mä laulan taas.
Heyo, meidän aika käy vähiin, se on kohtaloo. Sekotin mä taas unelman ja painajaisen, pinnan alta löysin toisenlaisen ihmisen."

En tiedä olisiko mulla oikeutta tai syytä, mutta tästä lähti se mun mykkäkoulu exää kohti kunnes kuulen sen yhden arvokkaan sanan ja exä saa mut tajuamaan että tarkoitti sitä.

Tähän loppuun pyydän todella paljon anteeksi maailman sekavinta tekstiä, ajatukset menee tekstiä nopeemmin ja niitä ajatuksiakin on pirun vaikee tänään ymmärtää. Ja varmasti jäi paljon asiaa kertomattakin, mutta se saa sit jäädä ens kertaan, koska nyt aivot on offlinessa.

Mutta aivan järkyttävä kiitos ystävälleni, en ole saanut moista tukea ja mun puolustamista sitten ala-asteen. <3