30. syyskuuta 2010

Prosessi ja sosiaaliset suhteet #15

30.09.2010

Piiitkästä aikaa mul on intoa ja aikaa kirjottaa!

**

Perhe

Iskä on pikkuhiljaa alkanut oppia kutsuu mua uudella nimellä, joko Alluksi tai Alexiksi. Alexiks kuitenkin useemmin, joka on musta hieno juttu. Välillä erehtyy kutsumaan mua vielä Netaks, mutta korjaa heti.
Äitiki kutsuu jo täydellisesti uudella nimellä, vielä paremmin ku iskä.

Iskässä on vaan se vika, että kotona ja esim. kaupungilla kahdestaan tuo Allu tai Alex on ok juttu. Jos iskä puhuu muille tai seurassa on muita, olen Netta joka kerta. Olen melko varma että iskä ei edes yritä kutsua mua oikealla nimellä. En sitten tiedä mistä johtuu, mutta häpeä mua kohtaan tulee ensimmäisenä mieleen. Ja tätä on varsinkin sukulaisten kanssa, sukulaiset näkee mua harvemmin ja heille on varmasti vaikea oppia puhumaan ja kuulemaan musta oikealla nimellä jos oma isänikään ei heidän läsnäollessa niin tee.

Ensimmäistä kertaa ikinä tuntuu siltä että voisin tarvita yhdessä olevat vanhemmat, äiti voisi puhua isälle ja iskäkin voisi ymmrätää kuinka mua loukkaa kun hän ei edes yritä puhua musta oikealla nimellä.

En ole vielä hommannut uudella nimellä passia ja menimme iskän kanssa Tallinaan jollon oli söpöä kun iskä kysyi että "onko ok jos ostan sulle lipun vanhalla nimellä kun sulla ei oo uudella passia?"

***

Sukulaiset

Nähtiin hetki sitten mun serkku ja sen naisystävä ja oli melko pettymys kun serkku kutsui mua Netaksi. Tietenkin se oli odotettavissa koska iskä moneen kertaan kutsui itsekkin mua Netaksi hänelle, mutta silti se harmitti..

Äidin puolelta mun serkku oli kuitenkin hellyyttävä kun toivotti mulle synttärit "serkkupojalle" :3

***

Tuntemattomat

Olin yksi päivä baarissa ja jäin myöhemmällä yöllä baarin edustalle istuskelemaan kun joku aivan tuntematon nuori mies tuli istumaan mun viereen.

"Mikä sulla on ku oot noin allapäin?"
"Naiset.."
"Ai, oot sä lesbo?"
"Häh?"
"Ai, sä oot poika, sori"

Ja juttua jatkettii iha nauraen sitten. :D

***

Työssäoppiminen

Taisin mennä uudessa työssäoppimispaikassa läpi, joskin minä yritinkin sitä.
Puhuin normaalia matalemmalta joka ei ollutkaan niin vaikeaa kuin luulin. Tuli kyllä pieni pelko, että jos opettaja onkin kertonut mun prosessista, mutta toivon että hän kunnioittaa sen verran mun yksityisyyttä.

Pienen jutuskelun jälkeen yksi työntekijöistä rupes miettimään pukukoppijärjestelyä, että jos minä tulisin vaikka vartin myöhempään koska on vain yksi pukukoppi ja muut siis työpaikalla ovat naisia. Keittiöpäälikkö rupesi miettimään että miksi ihmeessä ja kai mä siellä voin samaan aikaan, lopulta kuitenkin suostui että tulen myöhemmin.

Keittiöpäällikkö kysyi jotain to-jaksosta jossa omasta mielestäni kuului että hän olisi mua Netaksi kutsunut, mutta taisin kuvitella omiani koska kun pyysin häntä toistamaan niin ei kuulostanut siltä enää.

Ja toivon että opettaja ei oo musta Nettana puhunut, koska kerta se ei edes ole mun oikea nimi enää niin sen ei tarvitsisi ulkopuolisille kuulua. Opettaja on kuitenkin varmastanut kertonut sukupuoleni kpäällikölle, koska keittiöpäällikkö ei ollut miettinyt että olisi jotain pukukoppiongelmia.

Jota mä ihmettelen kovasti. Jos mä haen ihan normaaliin keittiöön työssäoppimaan ilmaiseksi ilman sen kummempia sopimuksia niin miten mun sukupuoli liittyy siihen? Miks sitä pitäisi mainita?

5. syyskuuta 2010

Prosessi ja sosiaaliset suhteet #14

08.09.2010

Sukulaiset


Tapasin tossa serkun hetki sitten sattumalta kaupungilla ja olikin ihan kivaa. Serkku kysy vähän hiljemmalla äänellä "missä sun tissit on?", jonka jälkeen kerroin binderin painavan ne pois ja serkku rupesi tökkimään mun etumusta. Eikä ees nolottanut. :D Myöhemmin kysy että millon meen rintakehäleikkaukseen. Ihan kiva että serkku on ok asian kanssa ja uteliaskin, mä kun en viime vuonna vielä tiennyt miten serkku asian ottaisi.

**

Tutut

Tapasin elokuussa kännisen lapsuudenystäväni bussissa. Ei siitä sen enempää, mutta hän sanoi mua monta kertaa Netaksi ja loppujen lopuksi haukkui vielä lesboksi. Mä annan tosi helposti anteeks, kunhan tekosyynä ei oo "noku olin kännissä". Elikkä olen edelleen vihainen tuosta.

Jos kaapista ulos astumisesta on kulunut n. 10 kuukautta niin sen verran ois päähän iskostunut että mun virallinen nimi on toinen.

Ja muutenkin, vaikka joku olisikin lesbo niin sitä ei tarvitse minun mielestäni ilman kyseisen henkilön suostumusta kertoa bussiliselle ihmisiä.

**

Työssäoppiminen

Kävin tänään pikasesti tekemäs työsopparin tuolla vanhassa työssäoppimispaikassa Turun telakalla. Näin samaisen miehen kanssa joka viimeksi kutsui mua tytöksi.

"Onhan frakki silitetty valmiiks?"

Kertokaa mul mitä sen päässä liikkuu musta.. :D

Prosessi ja random #7

Tällänen "kaiken ylimääräsen purkaus" -päivitys. :D

Ja tähän väliin mielipidekysely, värjäänkö hiukset:
a. mustakti
b. blondiksi
c. tummanruskeeksi
d. vaaleenruskeeksi

**

05.09.2010

Olin ihan normaalisti menossa bussiin ja piippasin bussikorttini siihen rahastuslaitteeseen. Nainen katto mua kummasti jonka jälkeen käytiin alla oleva keskustelu:

"Kumpi sä oot?"
"..kumpi?
"Tyttö vai poika?"
"Tyttö.. *epämääräistä mutinaa*"
"Olisko sulla henkkareita?"

Passin näyttämisen jälkeen kattoi vielä kummasti perään uusiksi ja rupes ajamaan. Tiedän että tyyppi teki työtään, mutta olis se nyt anteeks voinut kuitenkin pyytää. :D No ihan kiva tämmönen että mua luullaan pojaksi, mutta oli muutenki paha päivä ja potuttaa ku tiedän että ihan on mun kortti kyseessä ja är. D: Mutta näin jälkeenpäin naurattaa.

**

Olin hetki sitten parturissa. Kamppailin kauan että menenkö johonkin parturi-kampaamoon vai ihan parturiin. Sain heti ajan yhdestä parturista, joten kädet täristen menin sinne. Siellä oli paikalla kaksi joista toisen kanssa ainoastaan puhuin. Kun avasin suuni niin tyyppi katto melko hölmistyneenä mua, mutta loppujen lopuks kuitenkin leikkas mun tukan. Toinen parturi käyttäyty ihan normaali kun myöhemmin käveli mun ohi.

Elikkä voi siis kai sanoa että ainakaan tää toinen ei epäillyt ettenkö ois mies. Ääni aikalailla mut aina paljastaa että oon jotain muuta. :/

**

Nyt on siis uus tukka ja menihän tähän totuttelu vaikka mulla on ennenkin tän tyyliset ollut. Ihan lyhyeksi emoletistä se siis muuttui.



Ensin oli tosi miehinen olo ton kanssa, mutta toisilla vaatteilla näytin omasta mielestäni enemmänkin rekkalesbolta. Nyt oon kuitenki sujut tän tukan kanssa ja omasta mielestäni ainakin paljon miehekkäämpi, i like. :3

3. syyskuuta 2010

Prosessi ja varaosat #6

04.03.2010

Packeri


Kerroin tossa "Prosessi ja varaosat #4" -päivityksessä että tilaan Mangolta kusipackerin ja harnesin.

Siihen päivitykseen yks mun lukijoista kommentoi että kannattaa ostaa kuspackeri mieluummin täältä; http://www.gearguygear.com/index.php?p=1_13_The-FTM-STUD-Stand-to-Urinate-Device-

Kattelin hieman noita sivuja ja spontaanisti parin sekunnin miettimisen jälkeen tilasin sieltä paypalin kautta packerin! Pieni tovi siinä kyllä meni ja itseasiassa nyt kun katson sivuja niin mulla ei ole hajuakaan mistä onnistuin tuolta tilaamaan sen.. Mutta siinä ainakin luki että tilaus tuli perille! :D Mulla oli pyörinyt ikuisuuden siis se mun kusipackeri -säästö 45 euroa paypal tilillä ja se riitti - melkein. Olin ihan kuset housussa että mitäs nyt kun ne vei mun tililtä ton 45 euroa ja siitä uupuu 6 euroa. Olin jostain lukenut että paypal ottais mun osuuspankin tililtä loput jos paypalin tilillä ei oo tarpeeks ja tätä odotin sitten jonkin aikaa. Tais ihan seuraavana päivänä olla ku ne oli ottanut automaattisesti 6 euroa mun paypal tililtä, onneks. :D



Tuon tilasin siis 15.08. Kysyin tuon myyntipaikan kehoittajaa että kuinka kauan paketin tulemisessa on mennyt ja vastaus oli että pari viikkoa. Nyt on sitten mennyt 3 viikkoa ja kutkuttavasti ootan jo pakettia! :)

Ps. en edes muista minkä näkösen packerin tilasin.. noooo, ehkä mä nään vielä. :D mietitään sitten sen myötä tulevia ongelmia sun muista. x)

Prosessi ja sosiaaliset suhteet #13

03.09.2010

Koulu

Mulla alko koulu 31. päivä elokuuta, eli tossa viime maanantaina. Olin tosi liekeissä ja palasin mielelläni koulun penkille. Ajattelin että kun työssäoppimisjakson aikana sain todella paljon lisää itsevarmuutta ja kehityin sosiaalisissa taidoissa sen verran että kouluun palaaminen ois helppo homma. Itsevarmuuden kasvaessa osaisin olemaan vielä enemmän läsnä ja oma itseni koulussa.

Juttu meni ihan toisinpäin. Heti kouluun astuessa mun itsevarmuus laski nollille ja kyhjötin hiljaa yksinäni suurimman osan ajasta. Ei sen takia että en osaisi tai olisin huonompi kuin muut. Pelkäsin että mut nähdään taas tyttönä. En tiedä miksi mut nähtäisiin eri tavalla kun ennen työssäoppimisjaksoa, mutta siltä vain musta tuntuu. Tuntuu vain koko ajan enemmän siltä että olen muille vain joku poikatyttö. Pahimmalta tuntuu että mun lemppariopettaja ja yks kivoimmista luokkalaisista tuntuu myös ajattelevan näin.

Meillä oli tänään mun luokkalaisen Saaran (nimi muutettu) kanssa tosi kivaa yhdellä tunnilla, kunnes tämä kutsui mua "tytsyksi". Eikä hänestä se tainnut edes tuntua mitenkään oudolta tai mikä tuntemus tähän nyt sopeiskaan.. Yritin tietenkin olla mieliksi ja en sitten mennyt korjaamaan häntä ja esitin että kaikki on ok.

Kaikesta huolimatta luokan vanhin, Elina (nimi muutettu), ottaa mut ja mun prosessin ihmeen hyvin ja sitä ihmettelen edelleen. Kuitenkin musta on aina tuntunut että vanhemmilla ihmisillä on ne vahvimmat ja ennakkoluulosimmat mielipiteet, onneksi poikkeuksiakin näkyy löytyvän. Tämä erehtyi yksi koulutunti alottamaan sanomaan mua tytöksi, mutta sanan keskivaiheella korjas pojaksi. Pyysi sitten anteeksi ja taputti olalle. Ehkä teki tapahtumasta melko suuren shown, mutta väliäkö tuolla kuitenkaan.

Ja yks nainen luokalta puhuu musta "he" muodolla enkuntunneilla. :)


Meillä oli koulun alkuajoilla tuommoinen enkun moniste täytettävänä missä vähän katottiin kuinka hyvin osataan englantia. Siihen olin nimekseni pistänyt Netta, tietenkin koska sillon en ollut vielä tullut kaapista koulussa.
Meidän uusi enkunopettaja tällä viikolla palautti nuo laput ja ihmetteli tuota nimeä kun luokalla ei ole ketään tuon nimistä. Ilmoitin sitten että se on mun vanha nimi. Rupesin vasta nyt miettimään kuinka kepeästi otin tuon asian vaikka vanha nimi otettiin esille ja minulle tuntematon ihminen sai tiedolle sen.

Enkuntuntien jälkeen meidän luokan oma opettaja pyyteli anteeksi kun ei ollut kertonut enkunopettajalle mun nimistooria. Sanoin vain että "ei se mitään" ja jatkoin omiani.

Oon ehkä vähän huolissani itsestäni. Ennen minulle oli henki ja elämä että jokainen ottaa mut miehenä tai sitten henkilölle tulee henkisesti turpaan. Nyt olen ihan hällä väliä meiningillä ja en tiedä onko se hyvä vai huono asia. Hyvä asia tietenkin että en suutu tai masennu jokaisesta "virheellisestä" kommentista, huono taas että se voi meinata masennusta. Minun tapauksessa epäilen vahvasti jälkimmäistä, olen muutenkin ollut tuon kannalla jo jonkin aikaa.

Olen nykyään melkein joka asiasta muutenkin "hällä väliä", "ei väliä", "ei kiinnosta", "ihan sama", asenteella niin..