03.09.2010
Koulu
Mulla alko koulu 31. päivä elokuuta, eli tossa viime maanantaina. Olin tosi liekeissä ja palasin mielelläni koulun penkille. Ajattelin että kun työssäoppimisjakson aikana sain todella paljon lisää itsevarmuutta ja kehityin sosiaalisissa taidoissa sen verran että kouluun palaaminen ois helppo homma. Itsevarmuuden kasvaessa osaisin olemaan vielä enemmän läsnä ja oma itseni koulussa.
Juttu meni ihan toisinpäin. Heti kouluun astuessa mun itsevarmuus laski nollille ja kyhjötin hiljaa yksinäni suurimman osan ajasta. Ei sen takia että en osaisi tai olisin huonompi kuin muut. Pelkäsin että mut nähdään taas tyttönä. En tiedä miksi mut nähtäisiin eri tavalla kun ennen työssäoppimisjaksoa, mutta siltä vain musta tuntuu. Tuntuu vain koko ajan enemmän siltä että olen muille vain joku poikatyttö. Pahimmalta tuntuu että mun lemppariopettaja ja yks kivoimmista luokkalaisista tuntuu myös ajattelevan näin.
Meillä oli tänään mun luokkalaisen Saaran (nimi muutettu) kanssa tosi kivaa yhdellä tunnilla, kunnes tämä kutsui mua "tytsyksi". Eikä hänestä se tainnut edes tuntua mitenkään oudolta tai mikä tuntemus tähän nyt sopeiskaan.. Yritin tietenkin olla mieliksi ja en sitten mennyt korjaamaan häntä ja esitin että kaikki on ok.
Kaikesta huolimatta luokan vanhin, Elina (nimi muutettu), ottaa mut ja mun prosessin ihmeen hyvin ja sitä ihmettelen edelleen. Kuitenkin musta on aina tuntunut että vanhemmilla ihmisillä on ne vahvimmat ja ennakkoluulosimmat mielipiteet, onneksi poikkeuksiakin näkyy löytyvän. Tämä erehtyi yksi koulutunti alottamaan sanomaan mua tytöksi, mutta sanan keskivaiheella korjas pojaksi. Pyysi sitten anteeksi ja taputti olalle. Ehkä teki tapahtumasta melko suuren shown, mutta väliäkö tuolla kuitenkaan.
Ja yks nainen luokalta puhuu musta "he" muodolla enkuntunneilla. :)
Meillä oli koulun alkuajoilla tuommoinen enkun moniste täytettävänä missä vähän katottiin kuinka hyvin osataan englantia. Siihen olin nimekseni pistänyt Netta, tietenkin koska sillon en ollut vielä tullut kaapista koulussa.
Meidän uusi enkunopettaja tällä viikolla palautti nuo laput ja ihmetteli tuota nimeä kun luokalla ei ole ketään tuon nimistä. Ilmoitin sitten että se on mun vanha nimi. Rupesin vasta nyt miettimään kuinka kepeästi otin tuon asian vaikka vanha nimi otettiin esille ja minulle tuntematon ihminen sai tiedolle sen.
Enkuntuntien jälkeen meidän luokan oma opettaja pyyteli anteeksi kun ei ollut kertonut enkunopettajalle mun nimistooria. Sanoin vain että "ei se mitään" ja jatkoin omiani.
Oon ehkä vähän huolissani itsestäni. Ennen minulle oli henki ja elämä että jokainen ottaa mut miehenä tai sitten henkilölle tulee henkisesti turpaan. Nyt olen ihan hällä väliä meiningillä ja en tiedä onko se hyvä vai huono asia. Hyvä asia tietenkin että en suutu tai masennu jokaisesta "virheellisestä" kommentista, huono taas että se voi meinata masennusta. Minun tapauksessa epäilen vahvasti jälkimmäistä, olen muutenkin ollut tuon kannalla jo jonkin aikaa.
Olen nykyään melkein joka asiasta muutenkin "hällä väliä", "ei väliä", "ei kiinnosta", "ihan sama", asenteella niin..
Hyvä tietty että jokanen tytöttely ei tunnu niin raskaalta, mut toivon että et kuitenkaan luiskahda sinne välinpitämättömyyden kolkkoon kaivoon. :) Hurjasti vaan tsemppiä edelleen!
VastaaPoistaJoo, täytyy yrittää ryhdistäytyä. :) Kiitoksia!
VastaaPoistaMun mielestä se on vaan hyvä jos et välitä (en halua että olet kuitenkaan masentunut), koska mitä vhittua se kellekään kuuluu mikä sinä olet tai et ole. :)
VastaaPoistaJos ei sun antama totuus kelpaa (että olet mies/poika), niin jääköön ne ihmiset omaan arvoonsa!
Älä ainakaan liikaa ala välittämään siitä, että joku saattaa vaikka yksinkertaisesti unohtaa ajatella sinua miehenä, koska oot niin pitkään ollut kaikille nainen/Netta. Minä voin rehellisesti myöntää, ettei mun muisti ole niin hyvä ja terävä että voisin muistaa kaikkien alkuperäisiäkään nimiä äkkiseltään, saati sit jos nimi on vaihtunut ;)
Uskon, että muutenkin tunteiden ollessa sekaisin ja kaiken tuntuessa vaikealta on hankala ajatella, että jokainen lipsautus väärään sukupuoleen/nimeen ei ole tarkoituksellinen tai tarkoitettu loukkaavaksi. Eikä vastaavista ainakaan pitäisi murehtia, suuttua tai muutenkaan reagoida kovin vahvasti - mutta minkäs tunteilleen voi. En voi käsittääkään miten hankalalta olo tuntuu väärässä sukupuolessa. :/
Toivottavasti en loukkaa, puhun välillä liiankin suoraan. Sekavasti ainakin kirjoitin kaiken, koska oon kuumeessa :D
Kiitos blogista, voisit mun puolesta vaikka kirjoittaa joka päivä! :)
-Tiina
Mä olen koittanut soveltaa tuota etten piittaisi, mutta aina sekään ei onnistu. Koko ajan enemmän kuitenkin, eli edistystä on tullut. :)
VastaaPoistaJa joo, varsinkin tutumpien kanssa yritin olla välittämättä, koska toivoin että he eivät tarkoituksella loukkaa. Mutta se oli sillonkin vaikeaa kun he jälkeenpäin nauroivat erehdykselleen. :/
Nykyään minulla ei ole paljoakaan tuttuja ja vähäisiinkin tuttuihin en luota, joten vaikea ajatella että he eivät tarkoituksella loukkaisi..
Mutta kiitos pitkästä palautteesta, ja ei, en loukkaa. :)
en.. :D et loukkaa siis oli sanomani.
VastaaPoistaHyvä :D
VastaaPoistaMulla on taipumusta jaaritella.. Paljon. Aina...
-Tiina
On mukavaa lukea blogiasi, kun olet niin avoin asian suhteen ja tämä on avannut hyvin paljon silmiäni, vaikka ne ovat jo olleet avoimet, koska kumppanini on samanlaisessa tilanteessa.
VastaaPoistaOlen hyvin kiitollinen, että löysin blogisi ja tätä on hyvin ihana lukea! :)
Koita pysyä positiivisena ja ajatella tulevaisuutta, kun kaikki on niinkuin pitää olla! Jaksamisia, että eiköhän kaikki käänny parhain päin (stma1naa lainaten)
Jonna // Hienoa jos mun jaaritteluista on jollekkin oikeesti hyötyä! :D Mutta kiitos ja jaksamisia teillekkin. :)
VastaaPoista