Prosessi ja omat ajatukset #5

17.11.2010

Oon yrittänyt unta tänä yönä kaksi kertaa, kun on tuntunut siltä että voisi saada unta. Tartteisin unta, joten oon kaks kertaa sulkenut jo koneen ja käpertyny peiton alle Sampo-pehmolelu kainalos. Mutta ei jumalauta ja se turhauttaa iha pirusti, koska haluan nukkua.

Kun suljen silmät ni olo on mitä virkein ja pyörin sängyssä aivan hiton ahdistuneena ja stressaantuneena. Ja tähän typerään olotilaan on maailman tyhmin syy, tai ainakin tämä toimii suurena osana: raha.

Olin viikon laivareissulla töissä jonka takia jouduin lähettämään palkkakuittini ja työttymyystukihakemukseni kelaan. En olisi ikinä lähtenyt töihin tuoksi viikoksi jos olisin tiennyt että 1,5 kuukauden aikana kukaan kelan toimipaikassa ei ole saanut aikaiseksi käsitellä hakemustani. 3 päivää niin olisi vuokranmaksu ja rahasta ei tietoakaan.

Ja lisää ahdistaa se että laskelmieni mukaan menoja olisi tässä kuussa 190 euron edestä. Psykologin ajat ja työssäoppimisen loputtua kouluun päästääkseni pitäisi ostaa bussikortti. Tiedän itsekkin että melko varmasti joudun perumaan nuo psykologin ajat koska tietenkin kämpän vuokranmaksu ja koulu menee noiden edelle. En vaa oo vielä sitä uskaltanu ääneen sanoa, että näin lähellä loppua joudun pitkittämään vielä hoitoneuvottelua. Koko prosessin käyntiin lähdössäkin kun oli jo omat vaikeuksensa.

Pientä huolta tuo myös se etten tiedä onko mulla TransHelsingin ajaksi yösijaa, eikä asianomaisella näytä kiirettä ollakkaan että saisin tietää vastauksen tähän.

Mutta joo, tää nyt meni jopa ehkä vähä liikaa yli transasioista, mutta ei mul oo muutakaa kelle purkaa.