09.07.2010
Voi hitto oli hirvittävä päivä.. Ärsyttää oikeen kirjottaa siitä, mutta no täst se kai lähtee.
07.07 illalla kone sano ittensä irti ja hirveenä datiksena menin iskälle jatkaa koneella oloa ku jäi siellä jutut kesken. Eli sen illan pyykkäystuokio jäisi seuraavaan aamuun, samoin kuin suihku.
Aamulla sit heräsin melko väsyneenä ja raahauduin pistelee niitä pyykkejä koneeseen. Koneen pyöriessä kävin suihkussa ja puin. Narulle pyykit ja sitten heti seuraavalla bussilla keskustaan. Oli heti aamusta aivan järkyttävän kuuma ja ei auttanut asiaan istua perse hiessä täysin ummettuneessa Turun bussissa missä ei tunnetusti ole edes ilmastointia. Matkakin tuntu ikuisuudelta eikä kiirehtivä kello auttanut asiaan.
Kerkesin kuitenki sopivasti rautatieasemalle ja ostelin sitten lipun.
Junamatka meni hyvin, taas vaan kävi niin että loppu vaiheessa uni tulee ja tekis mieli torkkuu, mut enää puoli tuntia matkaa. Ennen väsymystä sohersin äkkiä lopuun vastaukseni siihen sosiaalityöntekijän paperiin mikä viime kerralla annettiin mulle.
Tampereella hengasin hetken, kävin syömässä nomnom salaattia Hesellä ja lähdin 16 bussilla Tampereen rautatieasemalta sairaalalle päin. Aikataulussa luki että olisi tasan yhden aikoihin sairaalan edessä, mutta mä olin kyllä transyksikössä 10 vaille yksi, vaikka se on vielä sairaalan edustalta kauimmaisena, hmph.
Odottelin siellä sitten ja julmasti käytin töpseliä kännykän akun lataamiseen. Luin lehtiä ja kattelin telkkaria. Yhtäkkiä kello olikin jo 20 yli yksi ja rupes tulee pakokauhu. Olinko kattonu ajan väärin vai onko taas tullut peruutusilmoitus joka ei oo tullut mulle asti? 13:40 menin sitten jollekkin random ihmisiltä kysyy joka kävi taas kysymässä sosiaalityöntekijältä. Se oli huhhuillu mua ihan oikeeseen aikaan, mutta toisesta odotuspaikasta..
Nooh, päästiin alottaa ja sano et joudutaan vähän kiireel et n. 2 tuntia meillä ois aikaa. Käytiin ne mun paperit läpi perusteellisesti, koko mun elämä siinä tuli käytyä lyhyesti. Lapsuus, nuoruus, koulu, työ, perhe, suhteet, seksi, päihteet, armeija, tulevaisuus, harrastukset..
Olin ihan paskat housussa, jäykkänä ku viulun kieli ja pelotti niin kimitin ku pikkulikka. En uskaltanu kattoo toista silmiin ja pakko oli hypistellä jotain koko ajan. Vastasin todella lyhyesti, hain sanoja varmaan viisi vuotta ja silti jäi suurin osa kertomatta - ei vaan onnistunu näin fobioisena.
Nainen kuitenki näytti ymmärtävän, lähetteli rauhoittumissignaaleja hymyilemällä, vitsailemalla ja käyttäytymällä muutenkin rauhallisesti. Tosi kiva ja mukava se kyllä oli. Niin ja siis olin sosiaalityöntekijä Jenni Ruotsalaisen luona.
Ja tää oli eka tommonen virallinen keskusteluaika psykan/terapeutin/muun tärkeen hemmon kanssa, ku en itkenyt! Missään vaiheessa ei ollut niin arka paikka, vaikka jotkut kysymykset ahdistikin jonkin verran.
Muistutti että ens kerralla oota tässä odotuspaikassa ja tulosti mulle paljon tietoa toimeentulotuesta ja sit se tietty tulosti mulle viel matkakorvauspaperit. Heitti se viel mulle Anne Mattilan (transpoliklinikan erityislääkärin ja Tampereen yliopiston sijaisopettajan) kirjoittaman jutun transukupuolisuudesta. Tosi kattava ja upee paperi, jos jollekki pitäis kertoa transsukupuolisuudesta ni tyrkkäisin sille ton paperin käteen. Kun pääsen iskälle niin skannaan jutun tännekkin.
Eipä siit kai sen enempää, seuraava aika on 22.7 kello 12 sairaanhoitaja Susanna Mannersuolle.
Ainiin, melkein heti Tampereelle saavuttuani tajusin että ei tullut passi mukaan. Tilillä loput rahat ja sen verran että en niitä automaatista ulos saisi. Sairaalasta päästyäni tämä alkoi kunnolla vituttaa.
No tulipaha 5 tuntia elämästä tuhlattua ei mihinkään. Hengailin rautatieasemalla, lueskelin noita Ruotsalaisen antamia papereita, tekstailin, kävin kattoo yhtä isoo koirapuistoa stadionin takaa, mutta ei siellä ollu koiria. :<
Illemmalla tuli levoton fiilis ja rullailin laudalla pari korttelia niin kovaa ku lähti, sitten tuliki järkyttävä hiki ja jano. Nestehukka oli, kun kädet vapisi, heikotti ja särki pää. Ostin kaksi pulloo vettä ja toisen imasin minuutissa.
Vihdoin ja viimein rahaongelman selvittyä lähdin 21.11 kotio päin. Junassa vaan sattu olee juuri ne ärsyttävimmät ihmiset. Joku pullukka poika joka kyttäili minua minuutin välein, hirveet hölöttäjä ruotsalaiset, kirkuvat suomalaiset ja siskokset jotka riiteli koko kaksi tuntia ja toinen niistä potki mun selkä nojaa..
Aaaaah, onneks tää päivä on pian ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti