18. heinäkuuta 2010

Prosessi ja sosiaaliset suhteet #10

Lukijoita jo huikeat 33 kappaletta! En olisi missään vaiheessa uskonut että minun blogini edes näin oudolla sisällöllä kiinnostaisi ja liikuttaisi näin paljon suomalaisia! Iso kiitos kaikille jotka tosiaan lukevat, tukevat ja kommentoivat. :)

**

18.07.2010

Sukulaiset

Lähdin iskän avuks viemään keittiön kaappeja pakettiautolla Karkkilaan mun kummitädin eli mun isän siskon luo. Matkalla käytiin pikasesti hakee kans jääkaappi mummolasta ja napattiin mummo kanssa matkaan mukaan.
Matka meni ihan kivasti, kuunneltiin musiikkia ja mä vähäsen luin.

Perillä sain sitten kummitädin suusta kuulla jatkuvasti "Netta sitä ja tätä, eiku Alex". Ja pari kertaa puhuttiin miehistä ja tajusin kyllä ettei minua laskettu siihen.

Ajattelin että kummia kiinnostaisi kun kysyi onko Alex nyt mun virallinen nimi ja vastasin siihen, mutta ei häntä tainnut sittenkään kiinnostaa kun ei se tainnut koko mun vastausta kuunnella. Edes epä-aito "onnea" olis ollu ihan jees kuulla.

Pahiten särähti korvaan lausahdus "ku tää Nettahan on nyt mies" ja naurahdus päälle. Kiitos kummitäti, minäkin sinua <3 Oon yrittänyt ymmärtää, mutta raja se mullakin on.

**
Perhe

Ainiin, äiti laitto eilen facebook-profiiliinsa näin:

"Poikasi pitävät sinua kädestäsi vain pienen hetken, mutta sydämestäsi koko
elämän. Jos sinulla on poikia, jotka tekee elämäsi tärkeäksi elää
vain olemalla olemassa, niin kopioi tämä ja laita tilaasi ;D"

Mun äidillä on mut ja 3 tyttöä joten äiti on lutunen <3 Jollei sillä ole sitten mystisiä poikia jossain päin maailmaa.. :p

**

Samana päivänä joku jeesustelija tuli mua vastaan. Ärsytti jo valmiiks niin en jaksanut vältellä sitä vaan annoin sen höpöttää ja rukoilla käsi mun olkapäällä. Se oli kyllä virhe kun pienen pohtimisen jälkeen jeesustelija sanoi "suojele siskoani".

**
Ps. ja edelleen ahdistaa nää urheiluliivit saatana. Ja tähän samaan vielä päivityskuva, mihinkään oikeen muuttunu, muttaah. :D

6 kommenttia:

  1. Tosiaan tämä sun blogis on tosi mielenkiintoinen ja mieltä avartava :) Toivon vaan voimia sulle tähän prosessiin!

    VastaaPoista
  2. Voimia sulle, toi on varmasti rankka prosessi. Pakko myöntää että kummitädin käytös on aika pöyristyttävää. Eiköhän se asenne jossain vaiheessa parane.

    Olet rohkea kun uskallat kirjottaa aiheesta julkisesti. Pakko pistää tämä linkkinä yhelle kaverille joka on samaa prosessia miettinyt :)

    VastaaPoista
  3. Eikö kummien kuulu olla tukena?
    Onnea sulle prosessiin, ht.netistä löysin blogin ja luin kaikki tekstit. :)

    VastaaPoista
  4. Kivaa kun kirjoittelet julkisesti ja samalla avoimesti opetat lukijoille transsukupuolisuudesta ja prosessista.

    Mutta pakko kysyä: miksi koko nimellä? Tuntuu ihan turhalta yksityisyyden rikkomiselta postata koko nimellä ja kuvan kanssa.
    En väitä, että täällä viharikoksen tms häirinnän riski olisi hirvittävän suuri, mutta blogin antamien tietojen avulla ei tarvitsisi varmaankaan kauaakaan taustatyötä tehdä kun jo löytyisi esim. kotitalo ja puhelinnumero.

    Kuvat nyt ymmärtää, ja ne on lukijoille kivojakin, koska tuovat aina kirjoittajan lähemmäs. Mutta jos olisin sinä, poistaisin ainakin sukunimen.

    Ja binderiongelmasta: en tiedä miten hyvin toimii isomman varustuksen kanssa, mutta ootko koittanut työntää möykkyjä sivuun kohti kainaloita, niin etteivät koske toisiaan? Ei pitäisi rintojenväli hiostua ja ärsyyntyä niin paljon.

    VastaaPoista
  5. Oi! Olen tässä yön aikana lukenut alusta tänne asti. Välillä on vituttanut sun puolesta niin armottomasti, ja täällä mä olen mielessäni tsempannut ja innolla odottanut varsinkin, että miten ihmisten suhtautuminen paranee. Nyt tuli kyllä iso hymy huulille kun sun äidilläs on poika ja kolme tyttöä! <3 Way to go! Ja ps, itse olen cisnainen, mutta etunimeni vaihtanut vuosi sitten, ei meillä olla siihen vieläkään totuttu, eikä varmaan totuta, kyllä se vanha nimi lipsahtelee ilman "pahoja" tarkoitusperiäkin. Mutta toi sun kummitäti... GRR.

    VastaaPoista
  6. Nanna // Se on kyllä mielenkiintoista miten ihmisten suhtautuminen on parantunut jo vuoden sisällä. Ensil oli isällekki melko kova pala, mutta ainakin vielä ottaa sen jo ihan lunkisti. Ja kyllä kummitätikin sanoo jo ihan Alluksi, en muuten sitten tiedä miten koko juttuun suhtautuu. Ja eiköhän ole pakko ruveta kaikkien suhtautumaan kun ääni rupee laskemaan ja parta kasvamaan, tai sitten vaan kevyesti katoo mun elämästä koska mä en aijo katsoa jos mun valintoja ja sisintäni ei arvosteta, ei kukaan ansaitse epäkunnioitusta.

    VastaaPoista