"Hei hetkeksi vielä jää, me molemmat tiedetään. Ettei, ei niin, ei tän pitänyt mennä niin. Aiemmin juoksin mä silmät kii, mut sit mä törmäsin enkeliin."
Ensin ajattelin, että kuinka paljon voin kirjoittaa julkiseen blogiin nettiin näinkin henkilökohtaisesta ja intiimistä asiasta. Oma parisuhde ei ole muiden, varsinkaan vieraiden ihmisten asia. Sitten tulin siihen tulokseen, että tietyissä rajoissa tästä voi kertoa - ehkäpä se selventää myös omia ajatuksia järkevään muotoon.
Törmäsin Alexin blogiin joskus aikoja sitten, mutta sitä enempää pohtimatta ohitin sen. Keväällä sain sähköpostin, jossa hän kyseli kesätyöpaikkaa ja lupasin sellaisen. Sovittiin, että Alex tulee käymään jossain vaiheessa. Tavattiin parilla messuilla lopputalvesta ja tunsin luonnollisesti silloin toisen miehen kanssa parisuhteessa ollessani huonoa omaatuntoa siitä, että kyseinen mies jäi välittömästi mieleen aivan muulla kuin ammattimaisella tavalla. Kannattaako uskoa rakkauteen ensi silmäyksellä?
Facebook on moderni paikka muodostaa suhteita. On helppo päästä toisen elämään huomaamatta ja yrittää tonkia kaikki tarpeellinen tieto tekstien ja kuvien avulla. Siitä se kevätpuolella alkoi meilläkin. Puolituhmia kommentteja ja lopulta hyvinkin suoraa vihjailua viesteissä. Kesätyösopimus alkoi - sai katsoa, muttei koskea. Jossain vaiheessa tullaan siihen pisteeseen, että pitää tehdä niinkuin sydän ja tunteet sanoo, eikä miettiä järkevyyttä. Kaveruuteen perustuva parisuhde ei johda mihinkään, siksi oli kaiken kaikkiaan kuitenkin helppo tehdä päätös ja ryhtyä olemaan sellaisen ihmisen puoliskona, joka oikeasti saa hengen salpautumaan. Tarttua mahdollisuuteen olla vilpittömästi onnellinen ilman esittämistä.
Alex on suuri persoona. Aluksi hiljainen ja ujo, mutta näyttäessään todellisen luonteensa erittäin huumorintajuinen, lämmin, rakastava ja ajoittain temperamenttinenkin. Hän on erikoinen kaikilla tavoin. En ole uskonut siihen, että voi aidosti rakastua johonkin toiseen lyhyessä ajassa. Tuntea, että tuo ihminen on Se Oikea. Näin kävi, eikä sitä voi mitenkään järkiperäisesti selittää. Joskus palaset loksahtavat kohdalleen ja löytyy sellainen, joka heijastelee luonteeltaan ja olemassa olollaan omaa itseään. Että on jotain mitä voi jakaa, mille nauraa, itkeä ja tuntea samalla lailla. Yhteiset haaveet ja periaatteet. Joku jonka kanssa on helppo olla, ilman mutkia. Sellainen Alex on. Kukaan ei ole kohdellut minua näin tai saanut minua tuntemaan itseäni yhtä kauniiksi, halutuksi ja erikoisuudeksi. Joksikin mitä kaikilla ei ole. Se mitä menneisyys on joskus ollut, ei merkkaa mitään. Vain nykyisyys ja tulevaisuus. Kunhan vain kestät minua... ;)
Rakastan Sinua.
Ihana teksti. :) Onnea teille!
VastaaPoistaoooiii :'))
VastaaPoistaLöysin blogisi sattumalta ja täytyy nostaa hattua! Upeeta että uskallat pitää tällaista blogia omilla kuvilla. Toivottavasti kommentoijatkin osaavat käyttäytyä. Mediassa onkin mielestäni viimeisen kahden vuoden aikana ollut enemmän juttuja transsukupuolisista kun ikinä ennen ja tuntuu, että ihmiset alkavat tajuamaan miten normaali asia se kuitenkin perimmiltään on. omasta mielestäni ehkä silleen normaali, että ne tunteet "väärästä" sukupuolesta on normaaleja, niiden korjausta en normaaliksi kutsuisi ihan senkin takia että silloin on kyse niin isoista leikkauksista ja muutoksista, ettei sitä voi mielestäni kutsua normaaliksi. Rohkeaksi ja oikeaksi teoksi kylläkin :) Vaikka olen itse aina ollut sitä mieltä että olen suvaitsevainen ihminen, tää sun blogisi avasi taas kerran silmäni ihan eri tavalla. Vaikka mulla ei ikinä ole ollut mitään transsukupuolisia ihmisiä vastaan, sä saat blogissasi tän kaiken kuulostamaan niin selkeältä ja arkiselta, että taisinpa vasta nyt _oikeasti_ tajuta miten selvä homma nuo tunteet on. Välillä ihminen vissiin vaan syntyy ns. väärään kehoon, onneksi nykyään asia voidaan korjata! Hirmuisesti onnea ja tsemppiä sulle hoitoihin, vaikka ne kuulostaakin hurjilta ja pelottavilta, niin ne on varmasti kaiken sen kivun ja tuskan arvoista :)
VastaaPoistaKyllä kommentoijat ovat osanneet käyttäytyä! Kuulemma alkuun tuli joitakin vähä nihkeempiä kommentteja, mutta ei oo enää pitkään aikaan tullut.
PoistaMinusta transjutuissa ei välttämättä mitään normaalia ole, mutta sille ei voi oikein mitään muuta kuin itse transprosessi käydä läpi. Eikä kaikki epänormaali tartte olla outoa kuitenkaan! (:
Tarkkaanhan ei tiedetä mistä nämä tunteet johtuvat, mutta mä uskon että näissä tapauksissa se on niin että aivoissa on se vika, mutta koska niitä ei uskalleta lähteä korjaamaan, on helpompi koskea siiihen minkä aivot kokee vääräksi - eli keho.
Ihan todella mahtavaa lukea että sulla menee noin hyvin! En ole aikoihin käynyt lukemassa mutta pitkästä aikaa törmäsin ja täällä oli kasapäin hyviä uutisia.
VastaaPoistaOnnea isosti :)
On niin hienoa kun ihminen jonka on itse tavannut huonona hetkenä ja ollut huolissaan mitenköhän sille oikeen käy taistelee ja ponnistaa ylös ja rakentaa itselleen mahtavan elämän!
Kiitos!
PoistaOotte kumpikin niin IHANIA!!! ONNEKSI OLKOON!!!!!!
VastaaPoistaVoi miten onnelliseksi tää teksti miut teki !
VastaaPoista