Ennen leikkausta

jos et sä pysty

niin älä siihen ryhdy

tai joudut oottaa ikuisuuksiin

että saat sen uuden mahdollisuuden

tai voi olla että tämä on se ainoa hetkesi

Tänä aamuna laitettiin Peninan kanssa hevoset ulos ja lähdettiin Tampereelle. Matka meni ihan liian nopeasti ja hieman yli kymmenen oltiin jo TAYSilla. Pienen suunnistuksen jälkeen löydettiin oikea mesta ja jäätiin odottamaan hoitajaa.
Yhdentoista maissa juteltiin hoitajan kanssa. Käytiin läpi toimenpiteet tänään ja huomenaamulla, sekä nainen kävi läpi tietoni. Juttelu meni nopeasti kun mitään moitittavaa ei terveydentilassani ole. Sain kasan lappuja, joissa on ohjeet leikkaukseen tulemisesta ja valmistautumisesta, mm. hengitysharjoituksia, ohjeita yskimiseen ja tietoa kipumittarista. Sain myös tukisukat ja kaksi pilleriä Cytotecia jotka pitää ottaa leikkausta edeltävänä iltana.

(Cytotec vahvistaa mahalaukun limakalvon omia puolustusmekanismeja; se lisää limakalvon pinnalla olevan suojaavan liman muodostumista. Se lisää myös bikarbonaatin eritystä pohjukaissuoleen sekä vähentää mahanesteen ja mahahapon erittymistä.)

Sain ohjeet potilashotellista, tukisukkien käytöstä ja minne tulen huomenna aamulla. Olen huomenna ensimmäisenä leikkauksessa, kello 7:00. En saa syödä tai juoda enää kello 00:00 jälkeen. Tukisukat pitää aamulla pistää jalkaan ja osaan ehkä suunnistaa leikkausosastolle..

Seuraavaksi mentiin labraan, otettiin 3 pulloa verta, nielu- ja sierainnäyte. Hyh, sierainnäyte on tähän astisista kyllä pahin näyte ikinä! :D

Kävin vielä juttelemassa nukutuslääkärin kanssa. Hän katsoi hoitajan kirjoittamat laput ja siinä se olikin, konsultaatiossa kun oltiin jo käyty kaikki leikkauksesta, niin nyt ei ollut mitään keskusteltavaa.

Lähdettiin katsomaan potilashotellia, joka oli kyllä paljon upeempi kuin oletin! Yhdellä sängyllä varustettu ruskeavihreästi sisustettu yksiö, jossa oli iso kylpyhuone, tv, internet. Potilaille myös lounas, päivällinen ja aamupala on ilmaista, mutta aamupala jää multa pois. Kävin hetki sitten syömässä päivällisen ja ruokakin on kyllä ihan laatua.

Nyt ilta tulee olemaan varmaan suht tylsää, odotan vain että pääsen nukahtamaan leikkauspöydälle ja parantelemaan itseäni ja kotiin! Jännittää vähäsen, mutta ei kauheasti kuitenkaan. Olen lukenut vähän kauhutarinoita ja eniten varsinaisesti pelottaa katetrin laitto ja erilaiset mahavaivat.. Minulla on nyt jo ikävä Peninaa ja hevosiani, mutta on tämä sen arvoista! (: