Kaksi viikkoa täyteen sairaalassa!
Heräsin kuudelta, ärsyttävää. Katsoin "kissakuiskaaja" ohjelman ja onnistuin sitten torkkumaan yhdeksään. Sopivasti minut kärrättiin siitä heräämöön. Piti odottaa hetki, kunnes anestesialääkäri ehti paikalle. Minun piti kääntyä kyljelleni ja hivuttautua mahdollisimman lähelle reunaa. Piti myös asettautua sikiöasentoon, leuka rintaan, jalat niin lähelle napaa kuin saan ja selkä pyöreäksi. Asetettiin selän alle suojapyyhe ja selkä pyyhittiin jollain aineella steriiliksi. Hoitaja käytti pyyhkimisessä vähän voimaa ja tuntui ihanalta. Suihkutettiin vielä lisäksi jotain nestettä selkään. Anestesialääkäri odotti hetken kuivumista ja sitten pisti puudutteen selkään. Nipisti ja sitten kirveli ihan hetken. Samalla sain kipulääkettä suoneen.
Lääkäri odotti hetken puudutteen vaikutusta ja sitten oli vuorossa epiduraalin laitto. Se oli aika eksoottinen kokemus. Välillä tuntui samalta kuin hammaslääkärissä kun lääkäri ronkkii hammasta piikillä, mutta se tuntui vain selässä. Lääkäri sanoi että olisi hyvä jos pystyisin tunnistamaan jos piikki selässä tuntuu enemmän vasemmalla tai oikealla puolella. Oikealla rupesi tuntumaankin kipua, sain lisää kipulääkettä. Kipua jatkui vielä hetken, kunnes epiduraali saatiin paikalleen. Epiduraalia "uitettiin" hetki. En tuntenut siinä mitään erikoista. Lääkäri ohjeisti että tässä vaiheessa saatan tuntea sähköiskun, mutta pitäisi pysyä paikallaan. Mitään ei kuitenkaan tuntunut. Lääkäri laittoi vielä pienen määrän koepuudutetta. Teipit päälle ja oltiin valmiita. Minut asetettiin takaisin sängylle oikein päin. Väsytti hirveästi, varmaankin lääkkeiden takia, rupesin torkkumaan. Puolen tunnin päästä lääkäri kokeili kylmällä paperilla taas tuntoa. Tuntoa ei juuri ollut oikeassa jalassa, mutta vasemmassa oli. Lääkäri sanoi tämän todennäköisesti johtuvan siitä, että makasin oikealla kyljellä. Heräämössä oli eri välineet kuin osastolla, joten jouduttiin vaihtamaan epiduraalin laite, se joka hälyttää puudutteen loppumista. Uuteen laitteeseen menee isoja tuubeja, kun vanhassa oli pusseissa puudute.
Minut kärrättiin takaisin huoneeseeni. Lääkärit ovat kiinni leikkauksissa, siteiden vaihto siirtyi huomiseksi.
Sain siis myöhässä lounasta, huomenna olenkin taas ilman.
Heräämöstä tultuani rupesi mielettömästi väsyttää. Kuumetta ei kuitenkaan ole. 3 tuntia nukuin, en uskaltanut enempää yöunien takia. Puudute vaikuttaa hyvin oikeaan jalkaan, vasemman reiden sisäsyrjässä on sen sijaan kohta josta vihlasee välillä. Puudute ei auta selkään, häntäluuhun koskee kun vähääkään olen istuma-asennossa. Kipulääke auttaa siihen onneksi. Minut käännettiin hetkeksi aikaa aavistuksen kyljelleen, että selkä ja häntäluu pääsivät lepäämään.
Epiduraalin pistokohta tuntuu vähän oudolta kun liikutan selkää. Ei satu, tuntuu vain, toisin kuin aikaisemmin. Ilmoitin hoitajalle tästä, vähän ihmetteli sitä. Katsoi että epiduraali on normaalin näköinen. Pitää mainita lääkärille, toivottavasti ei tarvitse uusiksi laittaa.
Ilta meni normaalisti..
Keskiviikkona heräsin taas kuudelta. Onneksi sain torkuttua vielä yhdeksään. Kipuhoitaja kävi klo 11 maissa laittamassa lisäpuudutteen ja sain suun kautta kipulääkkeen sekoitettuna pepsiin. Hetken päästä tarkistettiin puudutusalue kylmällä paperilla. Tuntoa oli edelleen vasemmassa jalassa, joten kipuhoitaja päätti mennä jo soittamaan ja varoittamaan että todennäköisesti tarvitaan anestesialääkäri antamaan kipulääkettä suoneen.
Hoitaja sai antaa suun kautta kipulääkkeen, se liuotettiin verenkiertoon antamalla sulaa kielen alla. Vaikutuksen piti olla yhtä hyvän kuin suoneen annettavan, mutta jo sidosten purku teki kipeää. Saatiin kuitenkin kaikki pois ja tilalle kosteat aluetta puhdistavat kääreet. Jäätiin odottamaan lupaa päästä heräämöön.
Heräämössä asetettiin taas rintaan, olkavarteen ja sormeen mittarit ja sain happinaamarin. Sitten tehtiin "humautus", eli sain suoneen ainetta joka pisti minut unen kaltaiseen tilaan. Tämä on kuitenkin kevyempi kuin varsinainen nukutus. Muistikuvia ei siis ole sidosten vaihdosta. Heräsin suht pirteenä, ilman kipuja.
Anestesialääkäri tuli laittamaan uudestaan epiduraalin. Sain taas suoneen kipulääkettä, mutta tällä kertaa operaatio ei sattunut yhtään. Mahdollisesti sidosten vaihdon lääkkeet vaikutti niin hyvin vielä. Epiduraali yritettiin saada selkään 3-4 väliin, mutta huomattiin puudutuksen vaikuttavan niin että puudute taisi mennä taas 2-3 väliin. Nyt kuitenkin puudute on tasasemmin molemmin jaloin, vaikka edelleen vähän liian alhaalla. Tälläkään kertaa en tuntenut sähköiskuja. Laitettiin myös uusi tippa.
Kuulin ekaa kertaa että peniksessä on infektio, mitä olen kyllä epäilytkin jo tovin. Vakavuudesta tai laajuudesta en tiedä, en ehtinyt lääkäreiltä kysyä. En myöskään saanut kuulla sängystä nousemisesta mitään..
Jouduin olemaan suht kauan heräämössä. Oli kylmä, mutta olin niin täynnä letkuja etten viittinyt yrittää kääriytyä peiton alle. Oikeaan reiteen koskee, tällä kertaa kuin siellä olisi suonen veto. Toivon että se loppuu ajan kanssa niinkuin viime kertainen polttelu. Hoitaja heräämössä oli hieman pihalla virtuaaliheräämön kanssa, siksi jouduin odottamaan kauan että tämä pääsi soittamaan osastolle että minut voi hakea. Viimein hoitaja sai paperit ulos koneelta ja minut haettiin.
Tehtiin aamupesut klo 15 maissa. :D Sain myös pirtelöä, lihalientä ja mehukeittoa kun en ollut koko päivän syönyt mitään. Jo neljältä tulikin päivällistä. Inhottava veto jalassa vain jatkui kolmatta tuntia niin pyysin kipulääkettä, sainkin sitä vahvempaa päivän hoidoista ja lääkkeistä huolimatta. Minulle ei onneksi tule helposti huono olo, vaikka saisin enemmän lääkkeitä tai söisin heti rankkojen hoitojen jälkeen.
Ilta menee tässä telkkaria katsellessa, jumppailessa ja puhalluspulloon puhallellessa. Penina tulee onneksi lauantaina käymään. Pakotan hänet tuomaan suklaapatukan, olenpa sitten silloin kiinteällä ruoalla tai en. Ei kerrota kellekkään. (; Alkaa vähän toivo hiipua kun kivut lisääntyy sidosten vaihdossa vaikka järjen mukaan niiden pitäisi kokoajan vähentyä. Lisäksi kun mikään ei oikein onnistu, tullut lisää leikkauksia, epiduraalin laittoa, tipan laittoa.. Yhtenä päivänä hoitaja yritti neljä kertaa ronkkia tippaa suoneen.. Hetki sitten rupesin itkemään sitä kun tyyny tippu lattialle enkä löytänyt sängyn laidoilta sängyn kaukosäädintä. Yritin suunnitella aamulla vähän häitäkin. Selailin hääkauppoja, mutta ei siitä oikein tullut mitään, niin levoton olo kokoajan.
Heräsin kuudelta, ärsyttävää. Katsoin "kissakuiskaaja" ohjelman ja onnistuin sitten torkkumaan yhdeksään. Sopivasti minut kärrättiin siitä heräämöön. Piti odottaa hetki, kunnes anestesialääkäri ehti paikalle. Minun piti kääntyä kyljelleni ja hivuttautua mahdollisimman lähelle reunaa. Piti myös asettautua sikiöasentoon, leuka rintaan, jalat niin lähelle napaa kuin saan ja selkä pyöreäksi. Asetettiin selän alle suojapyyhe ja selkä pyyhittiin jollain aineella steriiliksi. Hoitaja käytti pyyhkimisessä vähän voimaa ja tuntui ihanalta. Suihkutettiin vielä lisäksi jotain nestettä selkään. Anestesialääkäri odotti hetken kuivumista ja sitten pisti puudutteen selkään. Nipisti ja sitten kirveli ihan hetken. Samalla sain kipulääkettä suoneen.
Lääkäri odotti hetken puudutteen vaikutusta ja sitten oli vuorossa epiduraalin laitto. Se oli aika eksoottinen kokemus. Välillä tuntui samalta kuin hammaslääkärissä kun lääkäri ronkkii hammasta piikillä, mutta se tuntui vain selässä. Lääkäri sanoi että olisi hyvä jos pystyisin tunnistamaan jos piikki selässä tuntuu enemmän vasemmalla tai oikealla puolella. Oikealla rupesi tuntumaankin kipua, sain lisää kipulääkettä. Kipua jatkui vielä hetken, kunnes epiduraali saatiin paikalleen. Epiduraalia "uitettiin" hetki. En tuntenut siinä mitään erikoista. Lääkäri ohjeisti että tässä vaiheessa saatan tuntea sähköiskun, mutta pitäisi pysyä paikallaan. Mitään ei kuitenkaan tuntunut. Lääkäri laittoi vielä pienen määrän koepuudutetta. Teipit päälle ja oltiin valmiita. Minut asetettiin takaisin sängylle oikein päin. Väsytti hirveästi, varmaankin lääkkeiden takia, rupesin torkkumaan. Puolen tunnin päästä lääkäri kokeili kylmällä paperilla taas tuntoa. Tuntoa ei juuri ollut oikeassa jalassa, mutta vasemmassa oli. Lääkäri sanoi tämän todennäköisesti johtuvan siitä, että makasin oikealla kyljellä. Heräämössä oli eri välineet kuin osastolla, joten jouduttiin vaihtamaan epiduraalin laite, se joka hälyttää puudutteen loppumista. Uuteen laitteeseen menee isoja tuubeja, kun vanhassa oli pusseissa puudute.
Minut kärrättiin takaisin huoneeseeni. Lääkärit ovat kiinni leikkauksissa, siteiden vaihto siirtyi huomiseksi.
Sain siis myöhässä lounasta, huomenna olenkin taas ilman.
Heräämöstä tultuani rupesi mielettömästi väsyttää. Kuumetta ei kuitenkaan ole. 3 tuntia nukuin, en uskaltanut enempää yöunien takia. Puudute vaikuttaa hyvin oikeaan jalkaan, vasemman reiden sisäsyrjässä on sen sijaan kohta josta vihlasee välillä. Puudute ei auta selkään, häntäluuhun koskee kun vähääkään olen istuma-asennossa. Kipulääke auttaa siihen onneksi. Minut käännettiin hetkeksi aikaa aavistuksen kyljelleen, että selkä ja häntäluu pääsivät lepäämään.
Epiduraalin pistokohta tuntuu vähän oudolta kun liikutan selkää. Ei satu, tuntuu vain, toisin kuin aikaisemmin. Ilmoitin hoitajalle tästä, vähän ihmetteli sitä. Katsoi että epiduraali on normaalin näköinen. Pitää mainita lääkärille, toivottavasti ei tarvitse uusiksi laittaa.
Ilta meni normaalisti..
Keskiviikkona heräsin taas kuudelta. Onneksi sain torkuttua vielä yhdeksään. Kipuhoitaja kävi klo 11 maissa laittamassa lisäpuudutteen ja sain suun kautta kipulääkkeen sekoitettuna pepsiin. Hetken päästä tarkistettiin puudutusalue kylmällä paperilla. Tuntoa oli edelleen vasemmassa jalassa, joten kipuhoitaja päätti mennä jo soittamaan ja varoittamaan että todennäköisesti tarvitaan anestesialääkäri antamaan kipulääkettä suoneen.
Hoitaja sai antaa suun kautta kipulääkkeen, se liuotettiin verenkiertoon antamalla sulaa kielen alla. Vaikutuksen piti olla yhtä hyvän kuin suoneen annettavan, mutta jo sidosten purku teki kipeää. Saatiin kuitenkin kaikki pois ja tilalle kosteat aluetta puhdistavat kääreet. Jäätiin odottamaan lupaa päästä heräämöön.
Heräämössä asetettiin taas rintaan, olkavarteen ja sormeen mittarit ja sain happinaamarin. Sitten tehtiin "humautus", eli sain suoneen ainetta joka pisti minut unen kaltaiseen tilaan. Tämä on kuitenkin kevyempi kuin varsinainen nukutus. Muistikuvia ei siis ole sidosten vaihdosta. Heräsin suht pirteenä, ilman kipuja.
Anestesialääkäri tuli laittamaan uudestaan epiduraalin. Sain taas suoneen kipulääkettä, mutta tällä kertaa operaatio ei sattunut yhtään. Mahdollisesti sidosten vaihdon lääkkeet vaikutti niin hyvin vielä. Epiduraali yritettiin saada selkään 3-4 väliin, mutta huomattiin puudutuksen vaikuttavan niin että puudute taisi mennä taas 2-3 väliin. Nyt kuitenkin puudute on tasasemmin molemmin jaloin, vaikka edelleen vähän liian alhaalla. Tälläkään kertaa en tuntenut sähköiskuja. Laitettiin myös uusi tippa.
Kuulin ekaa kertaa että peniksessä on infektio, mitä olen kyllä epäilytkin jo tovin. Vakavuudesta tai laajuudesta en tiedä, en ehtinyt lääkäreiltä kysyä. En myöskään saanut kuulla sängystä nousemisesta mitään..
Jouduin olemaan suht kauan heräämössä. Oli kylmä, mutta olin niin täynnä letkuja etten viittinyt yrittää kääriytyä peiton alle. Oikeaan reiteen koskee, tällä kertaa kuin siellä olisi suonen veto. Toivon että se loppuu ajan kanssa niinkuin viime kertainen polttelu. Hoitaja heräämössä oli hieman pihalla virtuaaliheräämön kanssa, siksi jouduin odottamaan kauan että tämä pääsi soittamaan osastolle että minut voi hakea. Viimein hoitaja sai paperit ulos koneelta ja minut haettiin.
Tehtiin aamupesut klo 15 maissa. :D Sain myös pirtelöä, lihalientä ja mehukeittoa kun en ollut koko päivän syönyt mitään. Jo neljältä tulikin päivällistä. Inhottava veto jalassa vain jatkui kolmatta tuntia niin pyysin kipulääkettä, sainkin sitä vahvempaa päivän hoidoista ja lääkkeistä huolimatta. Minulle ei onneksi tule helposti huono olo, vaikka saisin enemmän lääkkeitä tai söisin heti rankkojen hoitojen jälkeen.
Ilta menee tässä telkkaria katsellessa, jumppailessa ja puhalluspulloon puhallellessa. Penina tulee onneksi lauantaina käymään. Pakotan hänet tuomaan suklaapatukan, olenpa sitten silloin kiinteällä ruoalla tai en. Ei kerrota kellekkään. (; Alkaa vähän toivo hiipua kun kivut lisääntyy sidosten vaihdossa vaikka järjen mukaan niiden pitäisi kokoajan vähentyä. Lisäksi kun mikään ei oikein onnistu, tullut lisää leikkauksia, epiduraalin laittoa, tipan laittoa.. Yhtenä päivänä hoitaja yritti neljä kertaa ronkkia tippaa suoneen.. Hetki sitten rupesin itkemään sitä kun tyyny tippu lattialle enkä löytänyt sängyn laidoilta sängyn kaukosäädintä. Yritin suunnitella aamulla vähän häitäkin. Selailin hääkauppoja, mutta ei siitä oikein tullut mitään, niin levoton olo kokoajan.
Mun on pitkään pitänyt sulle kommata! Oon niin onnellinen kun sullon Penina, koirat Ja hevoset. Oot niin kehittynyt ratsastajana ja sun projektia on edelleen kiva seurata. Oot mielettömän rohkee! (: on ollut tosi kiva lukea tätä tiivistä päivittelyä ja älä anna toivon hiipua vaikkei kaikki tai mikään ole mennytkään putkeen mutta mä uskon että nouset sieltä vielä entistä vahvempana! (:
VastaaPoistaÄitiltä täältä isot halit ja pusut mun pojalle <3 Olet rakas <3
VastaaPoistaTodella kunnioitettavaa, että jaksat kirjoittaa tuosta leikkaus- ja paranemisprosessista, vaikka sulla varmasti onkin nyt vaikeaa olla siellä sairaalassa kipuisena ja lääkehuuruissa ym. :/ Mihin se peniksen infektio voi pahimmillaan johtaa? Voiko ne joutua poistamaan sen kokonaan? Ja onko tuollaiset infektiot yleisiäkin tuossa leikkauksessa? Sori jos kyselen liikaa. Paranemisia! <3
VastaaPoistaMä en oikein noista infektioista tiedä, pahin mitä oon kuullut on se että infektiota on jouduttu poistaa niin paljon että myöhemmin uudella leikkauksella on jouduttu sitten lisäämään ihoa. En usko että millonkaan koko penistä joutuisi poistaa, lääkärit kuitenkin katsovat usein haavoja ja hoitavat ne ennen kuin pahenee. Ja kyllä näin isoissa haavoissa infektiot ovat normaali asia, siksi en mäkään oo huolissani.
PoistaPiti ihan itsekin yhdeltä istumalta lukea monen monta entryä ja halusin tulla lähettämään voimia, vaikkei tunnetakaan. <3 Toivon siis kaikkea hyvää ja nopeaa parantumista! Tuohon vaaditaan niin valtava määrä rohkeutta, että itsestäni ei olisi koskaan samaan, mutta se on varmasti sen arvoista lopulta. :)
VastaaPoistaOn mieletöntä, miten avoimesti ja rehellisesti olet uskaltanut operaatiosta kertoa. Se varmasti auttaa monia samassa tilanteessa olevia, sekä takuulla myös muita ymmärtämään syyt sen takana, miksi jonkun on pakko operaatioon ryhtyä.
Mitähän tuollainen tulee maksamaan? Sairaan kallista, mutta eipä sille voi mitään kun on väärään sukupuoleen sattunut syntymään! Toivottavasti tulevaisuudessa maksat veronmaksajana tuon muutaman tonnin takaisin, ja miehenä. En tuomitse enkä arvostele ketään, oikeesti! Hyvää jatkoa sinulle Alex!
VastaaPoistaProsessi maksaa n. 4000e. Siitä maksan jo omavastuun. Olen ollut veronmaksaja "jo" 4 vuotta ja lisää vuosia tulee kokoajan että enköhän mä maksa tuon pois. ;)
PoistaKoko Suomi perustuu hyysäämiselle mikä on hyvä juttu siltä kannalta että jos omat ystävät/tutut/perheenjäsenet sairastuu ja tarvii kallista hoitoa, ihmisellä ei ikinä tarvi olla säästöjä sen varalle eikä hän joudu miettimään kuka on tärkeä ja kuka ei ja hylkäämään vähemmän tärkeitä ihmisiä jotta säästöt riittäisivät epävarmassa tulevaisuudessa niille tärkeille jos jotain vielä sattuu. Jos mietin miten paljon maksaisi hoitaa kaikkien mun elämää koskettavien ihmisten isot ongelmat - verot on aika pieni hinta siitä mielenrauhasta ettei ketään tarvitse hylätä.
PoistaMitä tulee Alexiin, tämän blogin luettuaan asiaa tuskin voi enää rinnastaa mihinkään pieneen kosmeettiseen toimenpiteeseen tai muuhun mukavuusperusteiseen kirurgiaan. Hirveä määrä kipua, kuumetta, pahaa oloa ja häirittyjä kehon perustoimintoja siksi että jotain niitäkin tärkeämpää saataisiin kuntoon kertoo alkuperäisen ongelman kokoluokasta jotain ja pistää miettimään mitä kaikkea sitä ottaakaan itsestäänselvyytenä.
Tuntuu olevan julkisuudessa enenevässä määrin transsukupuolisia ihmisiä, jotka korjauttavat itsensä. Ei siinä mitään, onhan se hyvä teitäkin ymmärtää. Asiallista keskustelua vaan lisää.
VastaaPoistaSe on hyvä se! Ei kuulu tyytyä olemaan vain puolikas jos on mahdollista tehdä asialle jotain.
PoistaVoi luoja, tuollaiseen prosessiin lähteminen vaatii kyllä äärettömästi voimia yms. Arvostan, vaikka en ihan täysin ymmärräkään asiaa. Toivottavasti kaikki menee hyvin jatkossa, ja olet tyytyväinen lopputulokseen.
VastaaPoista