Maanantai - torstai

Alan olla päivistä sekaisin..

Maanantaina vähän paremmin torkkuneena. Muistaakseni söin aamupalan, jonka jälkeen Kolehmainen kävi. Reisi oli vähän pinkee ja arka, halusi taas leikata. Pääsin heti leikkaussaliin. Samat toimet kuin viimeksikin, tällä kertaa olin vain alakerrassa. Sain vain lämmitettyjä vilttejä, jotka eivät lämmittäneet. Tällä kertaa ei pistetty ranteeseen neulaa, onneksi.
Heräsin eri heräämöstä, jossa oli myös kylmä. Olin jalat koukussa pahassa asennossa, heräämön väki sai minua vähän paremmin. Halusin pian huoneeseeni lämpimän peiton alle jalat tyynyille tuettuna, vilkuilin jatkuvasti kelloa. Sain matkalle mielenkiintoisen sinisen peiton, jossa oli säännöllisesti lämpötyynyjä. Vaikutuksessa vain kesti kauan ja peitto ylsi vain nilkoista rintakehän alle. Huoneessa minut käärittiin moneen peittoon ja torkuin vähän. Huoneessa olin n. klo 14 pintaan. Sain välipalaa ja ilta meni torkkuessa aikalailla.
Sunnuntaina tunsin kovaa uupumusta henkiseltä puolelta. Selkää kivisti, lisää leikkauksia, kitisevä vierustoveri, ikävä Peninaa. Pyysin saada tavata psykiatria ja maanantaina juttelin hetken aikaa jonkun naisen kanssa.

Hitsi kun ei muista.. Tiistaina aamutohinoiden jälkeen oli sidosten vaihto. Sidos oltiin leikattu, kun peniksen pyörittely teki -hiton kipeää-. Raavin naamaani, huusin, itkin. Lääkärit tajusivat etteivät voi tehdä sitä näin. He miettivät mitä tehdä, kipuhoitaja lopulta laittoi suonen sisäisesti jotakin unettavaa ainetta. Olin hetkessä kuin unessa, en reagoinut ympäröivään maailmaan mutta tunnistin olevani omassa huonenurkassani, jos avasin silmät. En tuntenut kuin happinaamarin kasvoillani. Kun suljin silmät, istuuduin vuoristorataan, vaunuun jossa oli punainen isosarvinen pässin naama keulassa. Yhden kierroksen jälkeen avasin silmät. Olin sängyssä, yläpuolellani hoitaja jonka näin epäselvästi kahtena. Suljin silmät. Toinen kierros vuoristoradassa ja oli aika lähteä tivolista. Takeltelin sanoissa enkä kuullut omaa puhettani, mutta hoitajien vastauksista päätellen he ymmärsivät. Kerroin olleeni kivassa tivolissa. Yllättävän nopeasti selvenin lääkkeestä. Itse puhdistus ja siteen vaihdos oli kestäny n. 45min.

Melkein heti toimenpiteen jälkeen Penina tuli äitinsä kanssa käymään. Sain untuvatossut ja lisää mehuja. Juteltiin vähän.
Loppuillan yritin olla valveilla, että nukkuisin yöllä.

Keskiviikkona vaihdettiin huonettani, yksityishuoneeseen!!
Tehtiin myös samanlainen sidosvaihto, mutta vähän eri tavalla. Lisöpuudute annettiin minulle mehuun sekoitettuna (pahaa se oli silti), en ole varma annettiiko suoraan selkäänkin vähäsen. 15min päästä jalat olivat enemmän puuduksissa, varsinkin oikea ei liikkunut enää yhtään. Kipuhoitaja teki kylmäystestin reisiin ja kylmää ei tuntunut. Hoitaja myös keksi että voin kuunnella musiikkia toimenpiteen aikana. Tunsin kuinka penis liikkui, mutta se ei sattunut. Olisin ehkä saanut tärkeää tietoa hoitajien puheista, mutta mielenterveyteni takia kuuntelin mieluummin musiikkia. Toimenpiteen kestosta en osaa sanoa. Peniksestä oltiin saatu nyt kaikki kuollut iho pois. Penis ei enää näytä itseltään, vaan epämääräiseltä lihamöykyltä. Sain loppuillan olla rauhassa,

Tänään eli torstaina heräsin maailman pirteimpänä, nukuin ensin klo 00-06 ja siitä vielä kahdeksaan! Olo oli aamulla niin hyvä.
Aamupesun jälkeen suoritettiin samanlainen puhdistus kuin eilen ja sidosten vaihto. Tuntui lähestulkoon samalta kuin eilenkin, ainoastaan peniksen alapuolelta tuntui inasen inhalta. Tänään sain myös vähän lisäpuudutetta selän epiduraalin kautta, mehupuudutuksen lisäksi.
Päivällä kävi vielä miespsykiatri, ei ollut juuri juteltavaa. Minulla ahdistuskohtaukset menee aina niin hetkessä ohi ja juttuseuraa pitäisi heti saada, mikä tietenkin mahdotonta.

Olo on nyt hyvä. Kipuja ei ole, vähän selässä puudutusta. Puudutetta on sopivasti jaloissa ja leikkausalueissa. Mahassa on paljon ilmaa ja suuta kuivaa. Vähän kuumeinen olo välillä, lämpötila vtuntuu vaihtelevan laajasti ihan hetkessä. Nyt alkaa olevan jo vähän tylsää..