20. helmikuuta 2015

Keskiviikko - torstai

Keskiviikko ja viides leikkaus. Puoli 11 minut vietiin leikkaussaliin. Pygäsin itseni leikkaussängylle ja kaikki kävi kuten aikaisemmissakin leikkauksissa. Minulle laitettiin heti alkuun uudestaan epiduraali. Sain siihen kipulääkettä, mutta toimenpide ei koskenut, vaikka lääkäri pitkään sitä laitto.

Herääminen tapahtui leikkaussalissa, infektioriskin takia. Oli taas ilmapeitto! Ei ollut avannepussia. Keskusteltiin hoitajan kanssa, minulle asetettiin toisenlainen ulostepussi, jonka nimeä en muista. Putkea on suoraan laitettu vähän peräsuoleen, siellä on suht kookas silikonipallo jossa on sisällä keittosuolaliuosta. Pallo estää putken pois tulon. Tähystettiin ja kivespussien tilanne oli hyvä, infektio ei ollut aiheuttanut minkään sortin reikää suoleen tai muutakaan vastaavaa. Pussien alla oli vain onkalo, johon oli kerääntynyt ulostetta. Se puhdistettiin ja suljettiin.

Väsytti aivan hirveästi vielä pitkään leikkauksen jälkeen. Päivällinenkään ei maistunut. Mutta oli eksoottinen kokemus paskantaa housuihinsa! Mahaa myllersi tunnin, kun odotin että putki hoitaisi hommansa. Lopulta ponnistin ja putkihan tuli ulos.
Lakanat ja sidokset meni vaihtoon. Putki asennnettiin uudestaan, ei se tuntunut niin pahalta kuin "pallo peppuun" voisi kuulostaa.

Peräsuoli ärtyi tästä, putkesta tuli vähän verta. Koski suoleen, sain siihen kipulääkettä ja se auttoi.
Yöllä kuitenkin paskansin uudestaan putken pois. Hoitaja sanoi että kysytään aamulla lääkäriltä että mitä tehdään, uloste liian kovaa tullakseen putkeen. Loppuyö meni huonosti, peräsuolta poltti ja heräilin tunnin välein. En herännyt kuitenkaan siihen kun tultiin mittaamaan kuume ja meinasin läpsästä hoitajaa kun pelästyin.

Torstain aamuna rupesi taas tuntumaan pissahätää. Hoitaja huuhteli cystofixin, mutta ei auttanut. Olin jo itkun partaalla kun Kolehmainen vaihtoi putken peniksen sisällä olevaan katetriin. Helpotus. Lopuksi tuli vähän vertakin, kun rakko oli päässyt venymään. Mä en edes tiennyt että pissa kulkee siitä jo normaalisti!
Kolehmainen kävi yllättävän aikasin, kertoi saman mitä hoitaja heräämisvaiheessa. Kertoi että täytyy katsoa miten kivespussit paranee, että millon pääsen kotiin. Saan käydä pöntöllä ja joka kerta huolellinen pesu. Epiduraali otettiin pois.

Kävin pöntöllä, suolesta tuli vain verta. Muuten olo oli ihan jees, välillä piti katsoa yhtä pistettä ja hengittää syvään. Nousin ja laitoin kylpytakin kun sanoin hoitajalle että nyt sumenee. Ei keretty tehdä mitään kun olin maassa. Toinen hoitaja toi sängyn vessan viereen ja hoitajat auttoivat minut siihen.

Oli huono olo jonkun aikaa, ruokaa söin väkisin vähän että olo paranisi. Tein loput alusastialle kun oli vieläkin huono olo. Sen jälkeen teki kipeää kivespussien leikkausalueeseen, hoitaja sanoi että se vähän tihkuttaa verta. Kuitenkin ihan normaalia, jos ei pahene.
Kipuhoitajan kanssa puhuttiin kivuista ja lääkityksestä. Normaalisti OxyNorm kipulääkettä saa ottaa 4h välein, mutta sovittiin että saan pyytää sitä tarvittaessa 2h välein. Minulle myös lisättiin aamuun ja iltaan joku toinen kipulääke ihan säännöllisesti.

Illalla käväisin silloin tällöin kävelemässä. Olo tosi hyvä, mutta kävin tosiaan tosi lyhyitä pätkiä. Sain 10mg sijasta 15mg kipulääkettä, joka auttoi tosi hyvin kipuun. Helpompaa oli myös taas kävellä kun pääsin kaikista letkuista, paitsi katetrista. Kuumetta on ollut leikkauksen jälkeen, vaihtelee siis olo taas kuumasta kylmään. Ei kuitenkaan niin pahasti kuin aikaisemmin.

Torstai yö meni taas huonosti, aloitin nukkumaan jo yhdeksältä. Heräsin klo 12 ja siitä aamuun asti vain torkuin. Nielaisin jossain välissä kielikorun pallonkin..



9 kommenttia:

  1. Hei! En muista miten eksyin tähän blogiin, mutta luin sen päivässä läpi. Halusin vaan sanoa, että oot älyttömän rohkee ja tsemppiä sinne sairaalaan :) Toivottavasti nyt alkaa sujumaan ja pääset kotio sieltä!

    VastaaPoista
  2. Sulla on aivan ihana blogi! Pari päivää sitten vasta löysin sun blogin, mutta oon jo nyt kahlannu melkein kaikki postaukset läpi. Oot todella rohkea, kun uskallat kirjoittaa ja kertoa näistä asioista niin avoimesti. Pidän sulle peukkuja pystyssä, että kaikki menisi hyvin eikä tulisi enää leikkauksen suhteen takapakkia! Keep up the good attitude! :)

    http://kukapelkaapallinaamaa.blogspot.fi

    VastaaPoista
  3. Samat sanat edellisten kommentoijien kanssa: on ihailtavaa, että olet kertonut kaikesta niin avoimesti. Varmasti monet samantapaisessa tilanteessa olevat saavat esimerkistäsi rohkaisua omiin valintoihinsa. Terveydenhoitoalalla työskentelevänä luen kiinnostuksella kertomuksiasi sairaalasta, aikamoista sitkeyttä on vaatinut kipujen, takapakkien ja erilaisten toimenpiteiden keskellä - tsemppiä!

    VastaaPoista
  4. Luin sinusta lehtijutun ja nyt myöhemmin ihan sattumalta löysin tämän blogin. Täällä tsemppaa ihan tavallinen keski-ikäinen mamma, minulla on samanikäisiä lapsia kuin sinä. Suoraan sanottuna aivan sydän särkyy minkä tien olet kulkenut läpi. Kaikkea hyvää elämääsi!

    VastaaPoista
  5. Löysin blogiisi pari päivää sitten kun etsin tietoa sukupuolten moninaisuudesta yms, ja nyt sain luettua koko blogin läpi. Urhea olet, aikamoinen matka sinulla on ollut! Erityisen mukava oli huomata kuinka olet kasvanut tässä prosessin aikana teini-angstaavasta nuoresta aikuiseksi. Kiitos kun pidät tätä blogia näin avoimesti, on hienoa että transnuoret saavat tätäkin kautta tietoa asioista. Ja tietysti me muutkin opimme paljon!

    Mitä eroa on muuten transgenderillä ja transmiehellä/transnaisella? Jälkimmäiset termit tunnen, mutta miten tuo transgender eroaa? Ei halua leikkauksia?

    Kovasti jaksamista ja pikaista parantumista leikkauksesta!

    T. Ei-ehkä-ihan-cis-lapsen äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Englannin kielessä transgender-termiä käytetään kattoterminä. Suomen kielessä taitaa tarkoittaa ihmistä joka ei koe olevansa kumpaakaan sukupuolta.

      Poista
  6. tsemppiä sulle! oot mahtava :)

    VastaaPoista
  7. Näitä sun kokemuksia on välillä aika vaikeakin lukea. Kuulostaa kyllä aikamoiselta koitokselta tuo toipuminen. Mutta sä olet vahva ja selviät kyllä! Tsemppiä Alex! <3

    VastaaPoista