Puudute vaihdettiin klo 23, jonka ansiosta sain nukkua täydelliset 7 tuntia, kunnes otettiin mittaukset. En tohtinut enää nukkua, kohta otettiinkin verikoe ja tuotiin aamupala.
Kymmeneltä tuli kipuhoitaja, kyseli kivuista ja kertoi että lääkärit tulevat klo 11 maissa. Suunnitelma on että annetaan taas maksimi annos puudutetta, suun kautta nestemäinen kipulääke ja toinen lääke kielen alle imeytymään. Jos edelleen sattuu, pitää keksiä muuta.
Aika siirtyikin kello kahteentoista, puoli tuntia aikaisemmin sain suun kautta lääkkeen, kielen alle lääkkeen sekä puudutteen. Tosi nopeasti olosta tuli tosi omituinen, näin asioita kahtena, väsytti, kädet tärisi ja syke nousi. Sain syödä, söin äkkiä ennen kuin olo menisi vielä enemmän sekaisin. Ei ollut kuitenkaan paha olo, niin hoitaja sanoi että ihan normaalia tällaisista lääkkeistä. Laitettiin happiviikset.
Sidosten purku alkoi. Kädet hikoili, pelkäsin helvetisti että kohta sattuu ja kunnolla. Tunsin aavistuksen, osasin sanoa missä kohtaa touhuiltiin. Rentouduin loppua kohden, ei sattunutkaan. Otettiin hakasia pois. Lääkäri pääsi pikaisesti käymään, katsoi että tilanne on kokoajan parempi ja nyt hyvä. Kertoi että maanantaina salissa otetaan vasemmasta reidestä vähän ihoa ja peitetään penistä. Dreenit reisistä saisi ottaa pois ja saisin kävellä hoitajan kanssa viikonloppuna pieniä määriä. Kiinteää en kuitenkaan vielä saa.
Dreenit otettiinkin sitten pois, ei tuntunut yhtään. Kylkeen sai vielä dreeni jäädä. Penis laitettiin kääreisiinsä ja samalla vaihdettiin lakanat ja sain pesulapulla pestä naaman ja kainalot.
Odotettiin pari tuntia että puudutteen vaikutus häviää ja fysioterapeutti tuli hoitajan kanssa nostamaan minut sängystä. Kyljelleen ja siitä jalat maahan ja ylävartalo pystyyn. Nousin terapeutin mielestä ehkä vähän liiankin vauhdikkaasti, mutta pahaa oloa tai mitään ei ilmaantunut. Yllätyin miten painavat jalat olivat ja miten paljon voimaa piti käyttää että sain jalat suoraksi. Terapeutti käski heti pumppaamaan jalkoja lattiasta ylös alas ja hetken päästä nousemaan varpaille uudelleen ja uudelleen. Kaikki meni tosi hyvin, minuutin jälkeen pyysin kuitenkin takaisin makuulle ennen kuin mahdollinen huono olo olisi tullut. Makuulle päästyäni tunsin miten iso kasa verta ehti laskeutua jalkoihin, tuntui melkein jopa inhottavalta. Tunne meni kuitenkin kohta pois. Fysioterapeutti oli yllättynyt miten hyvin meni. Viikonloppuna vain lisää. Tässä on harmi etten saa edes istua sängyn laidalla, saisin verta jalkoihin ja pään pystyyn. Olen kuitenkin helpottunut, yksi askel edempänä kotiutumista. Hirveä hinku olisi taas pystyyn, mutta painotettiin että mahdollisen pyörtymisen takia en saa yksin seisoa. Jumppailenpa siis vain sängyssä.
Ilta meni rauhassa, telkkaria katsellessa niinkuin kaikki muutkin illat..
Kymmeneltä tuli kipuhoitaja, kyseli kivuista ja kertoi että lääkärit tulevat klo 11 maissa. Suunnitelma on että annetaan taas maksimi annos puudutetta, suun kautta nestemäinen kipulääke ja toinen lääke kielen alle imeytymään. Jos edelleen sattuu, pitää keksiä muuta.
Aika siirtyikin kello kahteentoista, puoli tuntia aikaisemmin sain suun kautta lääkkeen, kielen alle lääkkeen sekä puudutteen. Tosi nopeasti olosta tuli tosi omituinen, näin asioita kahtena, väsytti, kädet tärisi ja syke nousi. Sain syödä, söin äkkiä ennen kuin olo menisi vielä enemmän sekaisin. Ei ollut kuitenkaan paha olo, niin hoitaja sanoi että ihan normaalia tällaisista lääkkeistä. Laitettiin happiviikset.
Sidosten purku alkoi. Kädet hikoili, pelkäsin helvetisti että kohta sattuu ja kunnolla. Tunsin aavistuksen, osasin sanoa missä kohtaa touhuiltiin. Rentouduin loppua kohden, ei sattunutkaan. Otettiin hakasia pois. Lääkäri pääsi pikaisesti käymään, katsoi että tilanne on kokoajan parempi ja nyt hyvä. Kertoi että maanantaina salissa otetaan vasemmasta reidestä vähän ihoa ja peitetään penistä. Dreenit reisistä saisi ottaa pois ja saisin kävellä hoitajan kanssa viikonloppuna pieniä määriä. Kiinteää en kuitenkaan vielä saa.
Dreenit otettiinkin sitten pois, ei tuntunut yhtään. Kylkeen sai vielä dreeni jäädä. Penis laitettiin kääreisiinsä ja samalla vaihdettiin lakanat ja sain pesulapulla pestä naaman ja kainalot.
Odotettiin pari tuntia että puudutteen vaikutus häviää ja fysioterapeutti tuli hoitajan kanssa nostamaan minut sängystä. Kyljelleen ja siitä jalat maahan ja ylävartalo pystyyn. Nousin terapeutin mielestä ehkä vähän liiankin vauhdikkaasti, mutta pahaa oloa tai mitään ei ilmaantunut. Yllätyin miten painavat jalat olivat ja miten paljon voimaa piti käyttää että sain jalat suoraksi. Terapeutti käski heti pumppaamaan jalkoja lattiasta ylös alas ja hetken päästä nousemaan varpaille uudelleen ja uudelleen. Kaikki meni tosi hyvin, minuutin jälkeen pyysin kuitenkin takaisin makuulle ennen kuin mahdollinen huono olo olisi tullut. Makuulle päästyäni tunsin miten iso kasa verta ehti laskeutua jalkoihin, tuntui melkein jopa inhottavalta. Tunne meni kuitenkin kohta pois. Fysioterapeutti oli yllättynyt miten hyvin meni. Viikonloppuna vain lisää. Tässä on harmi etten saa edes istua sängyn laidalla, saisin verta jalkoihin ja pään pystyyn. Olen kuitenkin helpottunut, yksi askel edempänä kotiutumista. Hirveä hinku olisi taas pystyyn, mutta painotettiin että mahdollisen pyörtymisen takia en saa yksin seisoa. Jumppailenpa siis vain sängyssä.
Ilta meni rauhassa, telkkaria katsellessa niinkuin kaikki muutkin illat..
Ihana kuva teistä. :) Hienoa, että pystyyn nouseminen sujui noin mallikkaasti. Kuinka kauan sä arviolta vielä joudut olemaan sairaalassa?
VastaaPoistaTätä tarinaa on vain kerrassaan hienoa seurata! Tarkoitan siis, että tekstistä loistaa läpi miten kypsä ja hieno ihminen olet! Tsemppiä edelleenkin päiviisi :)
VastaaPoista