Prosessi ja 10 päivää leikkauksesta

Tänään sitten iski leikkauksen jälkeen kymmenes päivä ja sen, sekä 400 lukijan, kunniaksi kirjottelen nyt kuulumisia leikkauksen jälkeen. Tämän lisäksi on suunnitteilla uusi ulkoasu blogille! Värit ja bannerin kuva on jo suurinpiirtein päätetty, mutta aina saa ja vielä kerkee toivomuksia ja ideoita heitellä kun ulkoasu on vasta kehitteillä.

Tiistaina siis pääsin sairaalasta asuntolalla ja perjantaina lähdin aamulla kelataksilla takaisin KYSiin. Kotihommat onnistuivat kutakuinkin normaalisti, kahvikupin sain noustuani tuolille ja vessassa vain piti varoa ettei picopussi mene pönttöön. :D

Perjantaina olin yhdeksän aikaa aamulla sairaalalla, vasta 14:00 maissa tapasin Jussi Valtosen, siinä välissä kerkesin harhailla osastolla, juoda kahvia, katsoa telkkaria ja vain maata sängyllä. Kaksi sairaanhoitajaa kävivät tarjoamassa kahvia ja ekalla kerralla kyselemässä kuulumisia ja miettimässä mikä lääkärillä kestää. Todella turhautuneena tapasin vihdoin sitten Valtosen, joka melko kiireellä otti picot pois ja paineli hieman tissejä. Näytti kuulemma edelleen hyvältä, mutta nännit ovat kuolioon menneet ja uuteen leikkaukseen täytyy ehkä varautua. Valtonen käski sairaanhoitajaa pistämään uudet picot, minua käymään maanantaina Porvoossa poistattamassa terveyskeskuksessa picot ja sitten äijä lähtikin.
Kohta tuli sairaanhoitaja pistämään picot ja oikestaan ärsytti kun molempiin pistettiin liian pienet picot kun ei sopivampia löytynyt. Tämä sairaanhoitaja paineli vähän hurjasti silikoniliuskoja picon ympärille ja tuntu inhalta. Toinen picon vilkuttajista surisi hetken ylimääräistä, mutta hiljeni kun liuskoja painettiin tiukemmin rintakehään. Odottelin vielä hetken lappua, jonka Valtonen kirjoitti että nuo suostuisivat Porvoossa minua hoitamaan, vaikka olen savolainen. Lähdin tyytyväisin mielin Porvooseen junalla ja jaksoin hyvin kantaa kaksi painavaa reppua KYSistä rauttikselle, eli n. 2 kilsaa. Toinen selässä ja toinen kädessä.

Maanantaina soitin aamulla Porvoon terveyskeskukseen ja mitään ongelmia ei ollut minun Kiuruvedellä asumisen kanssa ja 10:50 oli aika sairaanhoitajalle. Kello 11:00 rupesi tuntumaan että olin kuullut kellonajan väärin, mutta sitten mukavan oloinen naikkonen tuli pyytämään minua sisään. Nainen vaikutti todella pätevältä ja mukavalta ja pystyinkin rentoutumaan vaikka picojen otto tuntuikin vähän nihkeeltä kun liuskat kuitenkin aika tämäkästi olivat liimautuneet ihoon kolmen päivän aikana. Sairaanhoitaja puhdisti Ceridal ihoöljyllä arvet ja laittoi päälle rasvalaput ja jonkinlaista hengittävää teippiä ympärille.
Ohjeisti tulemaan tarkastukseen torstaina. Jos kutinaa tai kirvelyä ilmeentyisi, pitäisi rasvalaput ottaa välittömästi pois. Jos ei tule ongelmia niin torstaina voisin ottaa rasvalaput pois, käydä suihkussa ja pestä myös varovaisesti leikkausalueen.

Kaikki meni ihan hyvin, keskiviikkona teippi rasvalappujen ympärillä rupesi hieman repsottamaan, mutta pyörin yöllä aika paljon koska tiistaina pystyin ekaa kertaa nukkumaan kyljelläni! Teippiä ei ollut ihan yltänyt toisen arven loppuun asti ja niinpä laitettiin hieman laastaria sinne.
Torstaina otin rasvalaput pois ja kävin suihkussa kokonaan ekaa kertaa leikkauksen jälkeen! Ja vielä ihan yksin, tähän asti Jutta on auttanut hiusten pesussa.
Palattiin kello 11:00 Porvoon terveyskeskukseen ja sama nainen hoiti minut tälläkin kertaa. Puhdisti Ceridalilla ja rasvasi  nännit jollakin pienellä suihkupulloaineella. Nännit ovat tällä hetkellä kivikovat. Toinen nänni on ruvennut reunoista punertumaan ja sairaanhoitaja epäili että vasen nänni voisi ruveta toimimaan kunnolla. Oikea nänni joudutaan ehkä tatuoimaan, koska tämä on edelleen täysin musta.
Muuten tulos tällä hetkellä näyttää kuulemma todella hyvältä ja itsekkin olen tyytyväinen. Turvotusta ei ole, mutta oikean nännin alapuolella on edelleen melko iso kuoppa (kuvassa mustalla ympyröity kohta on kuoppakohta)

Tässä muutenkin vähän tissikuvaa, niinkuin näkyy niin kuolionänni, kuoppa ja mustelmat ovat oikealla puolella, joten se on selkeästi huonompi tissi. Tykkään tuloksesta silti!

Sivulta en muistanut vielä ottaa kuvaa, siihen kun tartten apua.

Viimisenä on sitten vasemmassa nännistä kuva, eli tuosta hieman elossa olevasta.

Puhdistuksen ja rasvauksen jälkeen, sairaanhoitaja pisti silikoniverkkoa pienet palat nännien päälle koska kuulemma vain ne tarvitsevat erityistä hoitoa. Antoi kyseistä silikoniverkkoa mukaan ja sanoi että ne ovat vedenkestävät, mutta jos irtoavat tai haluan muuten vain rasvata nännit niin on hyvä, koska rasvaus pehmentäisi nännejä. Kovissa nänneissä kun ei veri kulje. Lisäksi sanoi että viiltoarpia voi rasvata Ceridalilla ja Bepanthenilla ja näin aijon toimiakkin. Kaikenlaisia ohjeita olen lukenut ja kuullut silikonigeeleistä ja -teipeistä ja öljyistä, mutta teen nyt näin ja toivon parasta ainakin tuohon seuraavaan KYSin reissuun asti

Venytellythän en ole muistanut juurikaan, mutta käsiä muuten olen heilutellut suuntaan ja toiseen ja eilen harjailin poniakin jo.

Tiistaina olisi sitten paluu KYSiin Valtosen vastaanotolle ja luultavasti menee taas koko päivä kun puolen päivän maissa olisi tapaaminen ja olen jo kaksi kertaa odotellut viisi tuntia kyseistä miekkosta. :D

Prosessi ja leikkauksen jälkifiilingit

Eilen 2.10. noin kello 13:00 aikoihin minulle soitettiin kelataksi joka veisi minut asuntolalle, jossa oleilisin sitten perjataihin. Torstaina pitää muistaa tilata kelataksi taas perjantaiksi että kerkeän yhdeksäksi Jussi Valtosen vastaanottolle, joka siis suoritti tämän leikkauksen.

Kello 14:00 aikoihin, minulta otettiin dreenit ja tippa pois. Dreenien ottaminen kirpaisi ja sattui jonkin verran, mutta kipua onneksi kesti vain hetken ja kun dreeni oli poissa, kipu loppui seinään. Verta niistä tuli melko paljon, mutta päälle laitettiin silikoniliuskat. Tipan pois otto ei tuntunut missään. Uudet picot pistettiin paikoilleen ja tarkoituksena oli pistää suuremmat kuin viimeksi, niin että picoliuska ylettyisi kunnolla tissin ja haavojen yli, mutta toiselle puolelle ei löytynyt kuin pienempi picoliuska.

 

 Ympärille silikoniliuskoja ja tällä kertaa picot hurisivat vain hetken ja rupesivat vilkuttamaan vihreää. Picoille sain vielä todella miehisen sinisen marimekon kassin joka helpottaa picojen kantoa. 

Fysoterapeutti Petra Rönkkö tuli neuvomaan liikkumisesta, että saan liikuttaa käsiä nii paljon kuin antaa kipujen kanssa pystyn ja antoi paperilliset jumppaohjeet ekoille 2 viikolle ja toiset ohjeet 2 viikon päästä suoritettaviksi päivittäin. 

 

Sairaanhoitajalta sain vielä selitteen leikkauksesta, sairaslomatodistuksen (sairaslomaa 3 viikkoa) ja kutsun tulla 2 viikon päästä näyttämässä arpia. Niin ja reseptit antibioottiin ja kipulääkkeiksi burana ja panadol.

 

 

Asuntolalla

Eilen siinä neljän maissa olin asuntolalla taas. Jaksoin hyvin kantaa painavat reppuni sisälle ja kaikki kotitoimet sujuvat ihan hyvin. Kipuja ei juurikaan ole ja esim. paitaa pukiessa, kivut tuntuvat enemmänkin siltä että olisin vetänyt lihakseni maitohapoille. Kädet nousevat puoleen väliin, siitä ylöspäin en ole pahemmin kokeillut koska silikoniliuskat ovat kainalokarvoissa hieman kiinni ja sen takia tekee kipeää. 

Kävin kaupassa ja aavistuksen inhottavalta tuntui tärinä, mutta tänään kaupankäynti oli jo mukavamman tuntuista. Johtuneekohan sitten kun eilen minulla oli käytössä kovat pohjalliset kengissä, kun tänään kävin ulkona lenkkareilla jossa on melko hyvä iskunvaimennin. 

Apteekissa vaihdoin buranan ibumaxiin koska se toimii minulla paremmin. Panadolia en ottanut nyt ollenkaan koska en ole siinä huomannut tehoa. 

Niska on melkoisen jumissa varmaan siitä kun vain yhdessä asennossa voi nukkua.

Muuten olo on tosi hyvä, pirteä ja melko energinen. Tylsäähän täällä asuntolalla on olla, mutta onneksi perjantaina pääsee jo Porvooseen. 

Yö meni täällä paremmin kuin sairaalassa, omassa pehmeessä sängyssä. Menin nukkumaan jo yhdeksältä, heräsin kymmeneltä, kolmelta ja viidelta, mutta joka kerta nukahdin heti uusiksi. Kuuden aikaa nousin hetkeksi kävelemään, koska selkärankaa särki se jatkuva selällään makuilu. Sen jälkeen onnistuikin kahdeksaan asti nukkuminen ja pari tuntia nukuin vielä aamupäivällä.

Anteeksi mahdollisesti sekava, tönkkö ja ei-yksityiskohtainen teksti, niin paljon asiaa että pelottaa että asiat unohtuvat jos niitä ei heti yhteen pötköön äkkiä kirjoita.

Olo on henkisesti tosi hyvä ja fyysisestikkin parempi kun uskoin sen olevan. Tästä on hyvä jatkaa ja enää en pelkää tulevia leikkauksia niin paljon kuin ennen. (:

Prosessi ja leikkauksen jälkeen

Dodi, sitä ollaan veitsen alla käyty ja olo on tällä hetkellä erinomainen.

Eilen 1.10. kello 10:05 annettiin esilääkitys. 3 tavallisen buranan näköistä tabua ja yksi pieni pyöreä sininen. Tabut väsyttivät aikalailla ja olo oli hieman hutera kun 20 yli 11 sairaanhoitaja tuli mun avuksi pistämään kaapin lukkojen taakse mun tavarat ja vaihtamaan tuo normaali sairaalapaita tuollaiseen takaata kiinni pistettävään versioon.
Menin takaisin maate sänkyyn ja sairaanhoitaja vei mut pitkän matkan päähän ainakin yhden hissin kanssa. Tässä vaiheessa alko jo jänskättää kun moni ihminen tuli tervehtimään salin oven suussa ja vielä salissakin. Nousin toiselle pedille ja asetin käteni sivuilla oleviin käsitelineisiin, toiseen asetettiin tippa ja toisesta mitattiin uusiksi verenpaine.
Ohimolle, hartijoille, ja kylkiin asetettiin sellaiset ihme läpyskät.
Minulle ilmoitettiin että annetaan nukutusainetta ja sitten sumenekin muisti. Odotin että joku olisi sanonut hyvät yöt, mutta en ainakaan muista kuulleeni sellaista.

Seuraavat muistikuvat on kello 17:00, outo huone, oma sänky ja se kun joku pyytää mua nousemaan vähän, saadakseen nostopeitteen mun alta pois. Oksettava olo tuli melkein välittömästi herättyä, mutta en ainakaan muista oksentaneeni, ainoastaan todella paljon röyhtäilyjä. Nukutushuoneessa oltiin ja torkuin totaalisen puolkuolleena n. tunnin jolloin olo oli jo sen verran hyvä että mut kiikutettiin takaisin omaan huoneeseen.

Huoneessa mulle selvitettiin dreenien idea, joka on siis kaksi kyljistä tulevaa putkea joiden päissä on pussit. Näihin tulee haavoista kaikki ylimääräinen kudosneste. Sitten vielä nännien päällä on sidelaput, joiden alle menee putket ja putkien päissä on palikat jotka vilkkuvat vihreänä kun laitteet imevät sidelappujen alta ilman paineen oikein pois. Näitä kutsutaan picoiksi.

 

Rintakehällä oli todella paksu teippitaitos, olin tipassa (tipan idea on pitää nestetasapaino kurissa) ja olo oli melko väsynyt. Nukuin jopa salkkareiden ohi perskele. Siinä lääkehuuruissa meni oikeastaan koko loppuilta ja yö. Iltapalaa sain 19:00 aikoihin, leipää, jogurttia ja kahvia. Sain illalla tipan kautta jotain särkylääkettä ja myöhemmin vielä buranan suun kautta. Ennen nukkumaanmenoa otin antibiootin ja jonkin toisen tabun. Antibiootti määrättiin aknen takia.

Koko yö meni siihen, että torkuin ja katsoin kelloa tunnin välein. Ei niinkään väsyttänyt, oli vain tosi tokkurainen olo ja tuntui hankalalta kun ei päässytkää pyörimään ja kyljelleen nukkumaan. Tunnin välein myös tuli yöhoitaja katsomaan vointiani, ja kolmen aikoihin hän antoi tabuna jonkun särkylääkkeen jonka piti myös tehdä olo uniseksi. Sen avulla nukuinkin kolmesta kuuteen, jolloin yöhoitaja tuli tyhjentämään dreenejä. Toisessa oli vähän verta ja kudosnestettä, toisessa ei mitään.
Yöllä oli myös se ongelma, että toinen picoista rupesi vilkuttamaan punaista, joka siis ilmoitti että teippien alle pääsee jostakin ilmaa. Päätettiin yöhoitajan kanssa odottaa aamuun ja kokeilin painaa yöllä muutaman kerran vehjettä, mutta se vain vilkutti punaista.

Heräsin kunnolla siinä kahdeksan aikoihin kun tultiin tuomaan muutama tabu ja kerroin aamuhoitajalle sitten tuosta punaisesta valosta. Muutama hoitaja tuli lisäämään teippien alle silikoniliuskoja, mutta vilkuttaja ei ruvennut pelittämään kunnolla. Sain valita, syönkö aamupalan sängyssä vai aulassa ja valitsin sängyn. Kohta tuotiinkin puuroa, leipää, kahvia, mehua ja tomaatin puolikas.

Lääkäri tuli siinä kello 11 aikoihin selvittelemään asioita ja katsomaan arpia, tuntui aika inhottavalta kun vahvaa teippiä irroitettiin selästä, kyljistä ja arpien päältä.
Lääkäri siinä vähän paineli ja katseli, hyvää jälkeä hän sanoi sen olevan ja omaa silmääkin miellytti melkoisesti. Nyt vielä tosin melko karut kun mustelmilla ja arvet punottaa, mutta voisi tämä olla paljon pahemmankin näköistä.
Minusta katsottuna oikea puoli on hieman kipeämpi, (huom, ekassa kuvassa oikea tissi, tokassa kuvassa vasen tissi) ja nännin alapuolella on pieni kuoppa. Myös itse nänni on ylöspäin kohonnut, tulivuoren mallinen. Nämä ongelmat kyllä varmasti edes hieman tasottuvat ajan kanssa. Toinen puoli on todella onnistunut, vielä ainakin näyttää siltä.

Päälle laitettiin uudet picot ja silikoniliuskoja ympärille. Tuo laite toimii niin, että se hurisee hetken, hiljenee ja rupeaa sitten vilkuttamaan joko punaista tai vihreää. Punainen sitten kun jokin mättää, vihreä kun toimii oikein. Nyt vasemman puolen pico vilkuttaa vihreää valoa, mutta hurisee tauotta, joka meinaa kyllä jotain häikkää.
Tuon annetaan nyt kuitenkin olla hurisemassa ja päälle laitettiin vielä tukiside.

Minun pitäisi tänään päästä jonnekkin oleilemaan ja tulla perjantaina näyttämään arpia. Oletin että pääsen täältä suoraan Porvooseen, joten suunnitelin kaiken sen mukaan, mutta nyt menenkin sitten täältä joko Kiuruvedelle asuntolaan perjantaiksi asti tai jos en kerkeä viimeiseen junaan niin menen tutun luo. Perjantaina tänne sitten ja sitten Porvooseen.

Tällä hetkellä olo on onnellinen, kävely on vähän kankiaa mutta sekin voi olla syypää kun tuntuu että tämä tukiside tippuisi kokoajan vaikka paikallaan se on kyllä pysynyt. Vessassa käynti onnistuu kun dreenit vain tunkee kassiin ja kantaa mukana. Olo on pirteä ja ihmeen vähän väsyttää vaikka yöllä tulikin oltua hereillä.

Näillä mennään, kirjoitan tänään ehkäpä lisää kun dreenit vissiin otetaan iltapäivällä poijes.

Prosessi ja mastektomia #2

Kirjoitettu 29.9.-12

Huom! 

Alla olevat kaksi linkkiä, avautuvat minun ex-tissikuviin, 

joten jos haluat suojella silmiäsi niin..

tissejä edestä

^ näytän todella iloiselta :D

tissejä sivulta

^ märät hiukset :D

En ole ikinä tarkkaan mitannut kuppikokoani, mutta vielä 3 vuotta sitten käytin muistaakseni 90C urheiluliivejä ja silloin varustus oli melkoisesti erilainen, paljon kiinteämpi, roikkui ylempänä ja pallomaisempaa. Nyt muutaman vuoden binderin käyttö ja raju laihtuminen sitten on saanut varustuksen tällaiseksi ja nyt takin kanssa kehtaan käydä kaupassakin ilman binderiä kun nuo ei näy eikä edes hölsky mihinkään suuntaan. Rintakehäoperaation konsultaatiossa taidettiin sanoa näitä A kupeiksi.

Karvoitusta on varsinkin sustanonin käytön jälkeen tullut melkoisesti rintoihin ja toivottavasti sama homma jatkuu leikkauksenkin jälkeen, että ne mahdollisesti sitten auttaisivat peittämään tulevia arpia.

Kirjoitettu 1.10.-12 

Kello 9:16, ennen leikkausta

Elikkä joo, en saanut yöllä nukuttua juurikaan. Ei jännittänyt, mutta ei väsyttänytkään yhtään. Kahden aikoihin lopulta taisin nukahtaa ja puoli viideltä oli herätys. Pesin hampaat, vaatetin ja pakkasin koneen reppuun ja lähdin odottelee pihalle kelataksia. Kaksi minuuttia yli viisi iski epätoivo niin pahasti että olin valmis rukoilemaan että taksi tulee ja kylhän se heti sitten tulikin eikä ollutkaan unohtanut minua.

Taksikuskina oli mukavan olone äijä ja mukana oli kanssa vanhempi nainen joka oli tulossa kanssa KYSiin. 

Matka meni pimeessä Pohjois-Savossa hiljaisena ja torkkuen, aika tarkalleen 1,5 tuntia meni taksimatkassa.

KYSiin saapuessa olin taas sekaisin kuin seinäkello, siitä mihin pitäisi mennä eikä KYSin opasteet auttanut mua pahemmin. 10 minuutin eksymisen jälkeen löysin paikan joka näytti ja kuulosti oikealta, nimittäin päiväkirurgian poliklinikka ja kysäisin että oonko oikeassa paikassa. Olin, ja niinpä jäin odottelee siihen sohville. Kohta mut tulikin hakemaan sairaanhoitaja, joka ohjeisti mut mukavan näköseen pikkuruiseen huoneeseen jossa saisin torkkua sitten leikkauksen jälkeen. Nainen toi mulle sukat, aamutakin, tohvelit ja seksikkäät xxxxxl kokoa olevat sairaalakuteet.

Tässä ollaan nyt hengailtu yksinään 2,5 tuntia eikä mun lääkäri oo vieläkään edes tullut puhumaan leikkauksesta. Kahdeksan aikoihin tuli sairaanhoitaja mittaamaan verenpaineen.

Tässä välissä kiitän omasta huoneesta, omasta vessasta ja telkkarista. Mulla on nälkä ja oon todella malttamaton odottamaan.

Kello 9:46, ennen leikkausta

 No nyt kävi lekurikin viimein. Mukavan oloinen ja asiansa varmasti osaava nuorehko mies, nimi ei vielä jäänyt mieleen. Selitti että heillä on ollut muutamia juttuja nyt aamulla ja vielä yksi edessä, että siksi mennyt näin myöhäseen ja varmaankin tuossa puolenpäivän maissa pääsen saliin. 

Lekuri selitti kahdesta tavasta joilla tehdä tämä leikkaus, toinen on se mistä konsultaatiossa jo juteltiinkin, että arvet rintojen alle ja sitä kautta otetaan rasvakudos pois ja venytetään iho tasaseksi. Ja nännisiirteillä laitetaan nännit uusille paikoille. Tällä tyylillä nännit menevät helposti tunnottomiksi, mikä ei mua haittaa.

Toinen tapa olisi pieni viilto nännin ympärille ja sitä kautta rasvakudos pois. Tämä toimii erityisesti pienillä rinnoilla ja ei jätä suurempia arpia, mutta helposti jää ylimääräistä rasvakudosta.

Valitsin ensinmainitun tavan ja sitä miettien, lekuri piirsi viivoja minuun avuksi sitten leikkaukseen.

Kertoi myös että minulla on vähän suurempi riski saada infektio aknen takia.

tussia tisseihin

Sitten miekkonen jo lähtikin ja nyt sitten voisi vaikka jonkun leffan katsoa.

20:42, leikkauksen jälkeen

Olo on melko silputtu. Kipuja on käsien nostossa ja vähän muutenkin. Pameja saan tiuhaan tahtiin. Nyt on liian voimaton olo kirjoittamaan enempää, mutta ehkä huomenna.

Kaikki on kuitenkin nyt hyvin ja kivutkaan ei mahdottomat lääkkeiden ansiosta.

Prosessi ja mastektomia

No huhu, nyt menee prosessi sitä vauhtia etten itsekkään pysy perässä! Sotun vaihto edessä vieläkin (joojoo, olen ollut laiska menemään toiselle paikkakunnalle yhden numerosarjan takia), kirjoittamatta on Helsingin reissusta, kesken on sustanonin vaihto nebidoon ja nyt vielä tuli postissa leikkausaika KYSiin 12.11.!
Niinpä menin jo kertomaan ryhmänohjaajallekkin että joudun leikkaukseen ja pitää miettiä hopsi uusiksi kun sitten tulee noin kuukauden sairasloma. Hän ei udellut sen enempää, sanoi vain että minun pitää jutella muiden opettajien kanssa ja sitten luultavasti joudunkin tekemään vapaavalintaisia kursseja, kun ensin ne oli multa pois aikaisempien kengityskurssien takia.

Mutta eipä vielä mitään, torstaina tuli soitto joka nosti fiilikset ihan huippuunsa. Nimittäin peruutusaika leikkaukseen ja ajattelematta edes asiaa, suostuin siihen. Eli siis 1.10. kello 7:00, on mun mastektomia eli rintakehäoperaatio eli tissit joutuu roskikseen!

 

 ^ mun nenu näyttää jostain syystä tosi hugelta..

Jonohoitaja (tai miksi kutsuikaan itseään) oli tosi mukavan oloinen ja kertoi asiallisesti että miten pitää toimia ja näin. Ilmoitti että leikkaus on tuolloin ja voin tilata kelataksin koska en kerkeä julkisilla kulkuvälineillä sairaalalle noin aikaisin. Ohjeita antoi sen verran että;
- syömättä pitää olla keskiyöstä asti
- lävistykset pois
- perusteellinen suihkussa käynti sunnuntaina
Lopuksi kertoi että minne päin sairaalaa tulen ja että sairaalassa olen varmaan sen yhen yön ja sitten pääsen pois. Ohjeisti myös mut täksi päiväksi menemään verikokeisiin, joissa kävinkin ja kaikki sujui ihan mallikkaasti, kaksi putkea otettiin verta ja siinä se.

Nyt onkin vähän hankala tilanne kaikinpuolin muuten koska olen melko köyhä, tarvitsisin kuvan naamastani opiskelijakorttia varten ennen neljää, joka on kaikinpuolin melko mahdotonta, luultavasti tarvitsisin yösijan sairaalasta poispääsyn jälkeen Kuopiosta ja joudun kantamaan koulukirjoja myöten kaiken leikkauksen jälkeen yksin.
En noita ongelmia sen enempää selittele teille, vaan analysoin tarkemmin sitten kuin selvitän ensin ne.

edit // nyt on ainakin opiskelijakortti hommattu, että se ongelma selvitetty!
edit // rahat on saatu matkoja varten eli en tarvitse yösijaa!

Elikkä sairaslomaa on se kuukausi noin, josta menisi siis koulusta multa pois 2 viikkoa tätä jaksoa, sitten on syysloma ja vielä yksi jakso seuraavaa jaksoa. Voi kyllä olla että olen sen verran hyvässä kunnossa, että pystyn menemään tuolla viimeisellä sairaslomaviikolla kouluun.
Eilen sitten jo pistelinkin wilmassa postia opolle että miten mun pitäis toimia, että saanko sairaslomarahaa vai opintotukea sairasloman aikana. Hän käski soittaa kelaan ja kysyä kun tiedän tarkalleen kuinka pitkän aikaa sairaslomaa on.
Lisäksi meni postia ryhmänohjaajalle ja toiselle opettajalle. Tämä toinen opettaja vastasikin jo että hän lähettää sähköpostiin kursseistaan tehtävät ja ne tekemällä ajoissa, niin olen suorittanut hänen kurssit. Kolmas opettaja sanoi jo torstaina että saan vapautuksen hänen traktoritunneistaan, koska olen ajanut aiemminkin traktoria ja se sujuu sen verran hyvin.
Vielä pitäisi pistää postia asuntolanhoitajalle että mun kämppä on kuukauden tyhjä ja miettiä että miten hoidan postit koska kyllä kuukaudessa laatikkoon ehtii ehkä jotain tärkeääkin tulla.

 

Ainiin, tähän väliin ilmoitus että koulussa sain jo passihevosen ja siksipä täytyy ilmotella tallimestarille että hevoseni passihoitaja ei ole nyt lokakuun koulussa ja että en pääse tulemaan tallityöviikolle joka alkaisi minulla ensi viikolla.

Ja uskalsin jopa soittaa tuonne kelataksiin. Sieltä kyseltiin että kuka olen, minne menen ja mistä, osoite mistä haetaan ja ilmoitettiin kellonaika milloin mut haetaan. Viideltä aamuyöstä joudun jo kipuamaan taksiin ja matkustamaan tosi fiinisti Kiuruvedeltä Kuopioon, eli sellaset jotkut 50-60 kilsaa.

Nyt sitten koko pitkä tylsä viikonloppu kämpillä, menee siivoomisessa, pyykkäämisessä ja pakkaamisessa. En ole vielä valinnut turvallisinta tapaa kantaa tavarat, reppu, laukku vai kädessä kannettava laukku. Luultavasti valitsen viimeisimmän vaihtoehdon. Tänään olen ehtinyt jo pyykätä ja kohta voisi ruveta imuroimaan.
Muutama leffakin on latauksessa, niin etten tylsisty sairaalassa.


Olen kirjoittanut muistilistan joita tartten sairaalassa tai muuten kotona ja tavaraa tulee liikaa, mutta se on vähän pakko koska koko sairasloman olen sitten joko Jutan tai porukoiden luona ja sieltä ei ihan heti matkusteta 600 kilsaa edes minkään tärkeän takia. Äidin luona on kylläkin mun vaatteita, että niitä ei juurikaan tarvita.
- löysiä helposti puettavia vaatteita
- tietokone
- sustanon-resepti
- käsikonsoli
- koulukirjat ja muistiinpanot
- kamera
- puhelimen laturi
- kelakortti
- mp3-soitin
Enpä mä usko tarvitsevani muuta..

 

 Mutta meitsi lähtee tästä fiilistelee yksinään ja siivoilee ->

Prosessi ja happy?

Oon nyt vakavasti harkinnut lifestyleblogia, mutta sinne tulisi kyllä aika paljon tarkkaa pölinää myös hevosista, muista harrastuksista, koulusta ja kuntoilustani. Seassa sitten esimerkiksi varustepäivityksiä, ruokareseptejä, vaatepäivityksiä yms..Tällainen kiinnostaisi minua eniten ja tarkoitus olisi tosiaan kirjoittaa ihan asiaa, eikä niinkään päiväkirjamaisesti. Esimerkiksi niin päin että kirjoitan koko päivityksen kahvimerkeistä ja kahvin juonnistani, kuin se että kirjoitan; "join kahvia aamul, menin kouluun, olin koulussa, nukkumaan". Sekaan olisi tarkoitus sitten ujuttaa laadukkaita ja vähän laaduttomiakin kuvia omasta nassusta, eläimistä, tavaroista.. Ja videoitakin ehkäpä aina välillä.
Miltä teistä kuulostaisi?

Mutta joo, ei päästä vieläkään asiaa prosessin myötä sen enempää, oli vain ihan pakko tulla kirjoittamaan tämä ja hehkuttaa miten vihdoin n. vuoden ja 8 kuukauden testojen käytön jälkeen, rupee toi naamakin pukkaa jotain muuta kuin untuvaa. Odotin ensimmäisenä pulisonkeja, viimeiseksi leuan keskelle karvaa. Nyt kuitenkin oikeastaan juuri leuan keskikohta ja viikset ovat ainoat joissa tuntuu sänkeä jo muutaman päivän päästä naaman ajamisesta. Ja kun höylällä vetää tuosta leuan keskikohdasta alta ja viiksissä tuntuu että höylällä on oikeasti töitä ja vastusta. Ehkä mäkin saan edes sängen ennen kuin täytän 30.
Lisäksi viime tiistaina oli piikitys ja se tuntui mahdottoman vähän. Koko toimitus sujui hyvin ja kipua jälkeenpäin ei ollut _yhtään_, ei edes vaikka painoi hellästi piikityskohtaa.

Nyt ei ole tarjota kuin asiaan kuulumaton, laadukas (not) ja naamarajoihin kuuluva kuva kun väännän koulua SG Tigen nimisellä suomalaisella puoliverisellä.

Ainiin, ja t-paidasta kuva jonka Jutta osti mulle tuliaisiksi Virosta.

 

Prosessi ja Kiuruvesi

Mulla olisi edelleen asiaan kuuluvaa kirjoitusta mm. tuosta psykiatrian erikoislääkärin vastaanotosta, mutta olen ollut 2 viikkoa kipeenä koulussa niin on kai ihan okei että kirjoitan jostain vähän lepposammasta? :D Kuten siitä että miten täällä koulussa ja vapaa-aikana on mennyt?

Mutta tätä ennen kyselen teiltä että haluatteko että rupean kirjoittamaan oikeasti aktiivisesti (n. 2krt/vko), lifestyleblogia (harrastuksia, heppailua, koulua, elämää), kuntoblogia (kiinteytystä, mittoja, ruokaa, myöhemmin lihaskuntoa) vai heppablogia (koulua, heppailua, myöhemmin töitä ja kengitystä)? Vai onko uusi blogi ihan turha juttu. Haluaisin itse vain kirjoittaa jotakin muutakin, nyt kun kirjoitusinto on taas kasvanut eikä tunnu laantuvan. Ja tämän blogin kun haluaisin pitää mahdollisimman prosessipainotteisena, tämän koulubloggauksen nyt kirjoitin yleisön pyynnöstä. (:

Elikkä joo, opiskelen nyt Kiuruvedellä Ylä-Savon ammattioppilaitoksessa hevosenhoitajaksi ja ainakin tällä hetkellä valinnaisena on ravipuoli. Senhän saa vielä vaihtaa, koska valinnaiset alkavat vasta ensi vuonna. Olisin halunnut valita hoitopuolen, joka on vähän kaikkien valinnaisten sekoitusta (hevosharraste palveluiden tuottaminen, ravi, kasvatus), mutta koska olin ainut joka valitsi tämän, jouduin vaihtamaan sen sitten. Kyllä ravipuoli käy mulle hyvin, oon kuitenkin koko elämäni ollut ratsupuolella, niin uskon oppivani enemmän ravipuolelta, varsinkin kun siellä keskitytään eniten mm. ruokintaan ja jalkojen hoitoon, jotka kiinnostavat minua.

Ja tosiaan, hain viiteen hevoskouluun joista olisin päässyt kaikkialle paitsi Ypäjälle, jonne en edes loppujen lopuksi olisi halunnutkaan. Hain sinne vain koska välttämättä halusin hakea viiteen kouluun. :D Kiuruvesi oli ykkösenä mm. siksi että koulu oli aikaisemmin jo tuttu ja opetus on laadukasta.

Yritän päästä opiskelut jossakin 2-2.5 vuodessa läpi, joka on ehkä mahdollista koska kengityskurssit olen jo käynyt ja talleilta on työkokemusta. Lisäksi yritän sopia niin että esimerkiksi kesällä olisin normaalin työssäoppimisjakson lisäksi pitempään töissä. Voi kyllä olla että tiukoille menee, koska jossakin vaiheessa jos pääsisi nyt vihdoin ja viimein rintakehäleikkaukseen, niin olisi kuukauden sairasloma. Senkin kyllä yritän hoidella niin että joskus 2 viikon sairasloman jälkeen menisin koululle edes teoriatunneille jos olo on muuten hyvä. Täytyy tätä katsoa kun pääsen ryhmänohjaajan kanssa suunnittelemaan hopsia.

Koulu on lähtenyt iha hyvin ja ollut ihan mukavaa, vaikka joillakin tunneilla ollut kohtalaisen tylsää koska omaa tietoutta on jo kertynyt aikalailla ennen koulua. Mutta eiköhän se tästä kun syvennytään asioihin, onhan sitä tullut mm. ruokinnasta opittua jo aikalail kaikennäköistä. Tässä välissä joku voisi sanoa että aikuiskoulutuksella esimerkiksi oppisopimuksella voisin opiskella myös, joo, tätä ehdotettiin mulle jo pääsykoehaastattelu, mutta sanoin sielläkin että säännölliset koulupäivät on mun oppimisen kannalta paras vaihtoehto.

Tässä jaksossa kursseina on ruokintateoria, käyttövaruste, ravihevosen hoito ja raviteoria, ravi 1, ratsastaminen 1, tallikäytänteet ja hevosten käyttäytyminen, terve hevonen ja hevosen loppusijoitus, ympäristötieto; jätehuolto, traktorin käyttö
Mielenkiintoisimmat tunnit ovat tallikäytänteet ja hevosten käyttäytyminen, ruokintateoria ja terve hevonen ja hevosen loppusijoitus. Tylsintä on sitten ehdottomasti ympäristötieto. Traktorin käyttö on myös huippua, tosin minun pitäisi ehkä saada siitä vapautus koska olen ajanut jo Pemolla, mutta mikäs tässä kun se on kivaa. Ajaminen on ollut vielä aika tylsää kun ajetaan porukassa peräkkäin eikä pääse hurjistelemaan. Ratsastusta kaikki odottaa aina innoissaan, kuten minäkin. On kiva ratsastella täysin uusilla hevosilla ja viimeksi me hypättiin 55 sentin estettä, joka on korkein mitä olen ikinä hypännyt eikä tippuminen ollut lähelläkään. (:

Plussaa koulussa on ehdottomasti osaavat opettajat, joilla on omakohtaisia kokemuksia paljon ja he kertovat niitä. Plussaa on myös se että saan asua yksin asuntolassa ja se kun asuntolat tosiaan ovat keskustassa. Tässä kohtaa tulee se miinus että on todella ärsyttävää odotella koululla bussia joka veisi asuntolalle koulun jälkeen. Mieluummin olisi koulua sinne neljään, kuin se että turhanpanttina odottelee koululla. Tai olisi edes läksyjä mitä tehdä.
Asuntolanhoitaja on ihan huippu!

Koulu ja prosessi yhdistettynä ei ole juurikaan näkynyt mitenkään. Tarjosin mun ysiluokan tokaria ryhmänohjaajalle, joka ei ihmtellyt yhtään mun vanhaa nimeä siinä. Hämmästelin tuota aika pitkäänkin, mutta samapa kai tuo, ehkä ryhmänohjaaja jotakin kautta on lukenut mun blogia? Muuten prosessi ei ole vaikuttanut koulun käyntiin. Luulen että ainakin jotkut oppilaat ovat pyörineet hevostalli.netin yleisellä puolella ja näin lukeneet blogiani, mutta mitään ei ole kukaan sanonut tai edes kattonut oudosti perään. Olen yksi oppilaista ja kaikille olen mies. Olen saanut kavereiksi muutaman ohjaaja-opiskelijan ja nämä ovat löytäneet blogini omatoimisesti, mutta he eivät ole juuta eikä jaata sanonut, mutta tiedän että asia on heille ok ja olen heille mies siitä huolimatta. Yksi luokkalaiseni tuli minulle sanomaan että on lukenut blogiani ja että hän on ylpeä minusta.

Mulle on siis annettu koulun puolesta kämpäksi tällainen suhtkoht iso yksiö, missä on yksi iso huone, keittiö/eteinen yhdistelmä, vessa ja maaginen ovi joka on lukossa. Tykkään tästä asunnosta melkosesti, voisihan se kämäsempikin olla asuntolakämpäksi. Mitä nyt pari ohjaaja-opiskelijaa poltti mun lattian..
Oon myös vähän ite sisustellut, kuten siirtänyt tyhjästä vaatekaapista mun kaappiin hyllytasoja ja siirtänyt kirjahyllyn ja nojatuolin eteisestä mun huoneeseen. :D Kalustekseen kuuluu siis keittiön pöytä ja tuoli, 2 muuta tuolia, nojatuoli, kaksi yhden hengen sänkyä, kirjoituspöytä, tv ja tv-taso, digiboksi, kahvinkeitin, mikro, kirjahylly ja kaksi vaatekaappia. Asun täällä yksin koska tämä kämppä on tarkoitettu miesopiskelijoille ja olen tosiaan ainut mies koko koulussa. Toivottavasti näin on jatkossakin koska tykkään hengaa täällä yksin.

Vapaa-ajalla minä hmm.. No en ole ehtinyt tehdä vielä oikein mitään. 2 viikkoa sitten tein vihdoin minulle päivitetyn liikuntasuunnitelman, mutta nyt tämä sairastelu on estänyt sen toteutumista, mutta aloitan liikkumisen vihdoin sitten kun olen täysin terve.
Eli siitä eteenpäin mun viikot täyttää pyöräily, juoksentelu, nyrkkeily, ratsastelu ja kuntosali. Koska nyt kun kilot on karistettu, niin vihdoin alkaa kiinteytyminen ja sen jälkeen lihaksiston hankkiminen! (: Lihaksiston hankkiminen tosiaan menee sitten vasta rintakehäleikkauksen jälkeen koska lihakset kyllä ehtii sitten uusiksi haihtua sairasloman aikana. Tähän asti olen sitten vapaa-aikana opiskellut ahkerasti, piirtänyt, lukenut, pelaillut, kuvaillut ja näitä aijon jatkossakin tehdä. Lisäksi aijon ahkeroitua blogin osalta, nyt tämän syyskuun on ollut vähän into lopahtanut, mutta tunnen että innostus on taas nousemassa. Että ette te rakkaat pääse musta vielä aikoihin eroon.

Mitäs muuta..
- Pääsin työntekijäksi HIHSiin, verryttelyryhmään. En vielä tarkemmin tiedä työtehtäviä, kuulen ne infotilaisuudessa joka on 2.10. Nyt pitäisi repiä jostain rahat että pääsee Helsinkiin tuolloin. :D

- Niin ja mun synttärit on hei 22.9.! 21 vuotta tulee sitten täyteen, ei kyllä uskoisi. Kakkua kuulemma saan Jutan tekemänä jee! Eli tosiaan meen Porvooseen jo ensi torstaina ja siellä sitten juhlin synttäreitä hyvässä seurassa ja vähän alkomahooliakin otan. Yritän ottaa paljon julkaisukelpoisia kuvia..

- Aloitan rintakehäleikkauksen jälkeen harrastejoukkueessa jääkiekon peluun.

Prosessi ja angst?

Eka kunnollinen kouluviikko tuli ja meni ja mulla olisi konkreettisempaakin prosessiin liittyvää asiaa, mutta nyt ei oikein pysty kun mieli vähän maassa. Uusi elämä kouluineen ja ihmisineen alkoi täällä Kiuruvedellä ja nyt vihdoin saa rentoutua ja tehdä tämän viikonlopun juuri sitä mitä tahdon. Arjet menee aika tiukasti koulussa ja sieltäkin pääsee ti-to päivisin vasta viideltä kämpille, niin se päivä menikin jo melkein siinä. Ei kaduta yhtään, mutta kyllä olen iloinen että voi huomenna nukkua pitkään.

Mutta tosiaan, tänään pistin taas sustanonin, 4 päivää myöhässä koska olen vain ollut niin kouluajatuksissa etten ole saanut aikaseksi tehdä tuon kanssa mitään. Hetki sitten vielä ajattelin että jes, testoa suoniin, mutta siihen se jäikin. Jostain syystä neula nipisti koko ajan lihasta ja painoin aika nopeasti nesteen sisään, ajatuksena vain että haluun neulan äkkiä ulos. Huomenna on varmaan törkeän kipeä jalka. Lisäksi tuli paperit Helsingin psykiatrian erityislääkäriltä, nyt minulla on täysioikeus vihdoin hakea maistraatista miehen sosiaaliturvatunnusta, minkä teenkin ensi viikolla. Joka meinaa sitä, että joudun jälleen kerran hakea todistuksia ja papereita oikealla tunnuksella, huoh. Tämän lisäksi joudun ainakin kerran ramppaamaan lääkärissä, niin että saisin vaihdettua sustanonin nebidoon.

Vaikka olisi kuinka ylpeä itsestään, sitä katsoo haikeasti toista ja toivoo että voisi edes päivän verran olla joku muu, joku joka on vielä täydellisempi kuin sinä.

Minä olen ylpeä itsestäni ihmisenä. Minä olen ylpeä itsestäni myös transsukupuolisena.
En haluaisi olla kukaan muu, mutta kai jokainen joskus miettii, miltä tuntuisi olla joku aivan toinen?
Nyt on just sellanen fiilinki ja se itseasiassa vähän masentaakin kun mietin ihmisiä jotka ovat saaneet olla oma itsensä koko elämänsä, ilman katseita, paskapuheita, kiusaamista ja syrjintää.
Voin vihdoin olla oma itseni, mutta se on vaatinut paljon ja olen sen kanssa menettänytkin paljon, tuntuu esimerkiksi etten ole edes nuoruutta voinut elää niin kuin muut. Ehkä se on vain harhaa, mutta siitä huolimatta minusta tuntuu siltä.
Vaikka en kadu prosessia yhtään, olisihan elämä silti paljon helpompaa jos ei tarvitsisi piikittää itseään, rampata lääkäreissä, pelkää että joku näkee että omistan naisen kropan, pelkää ylipäätänsä että ahmasmieliset käyvät päälle, pelkää että väärät ihmiset saavat tietää, pelkää ettei tule hyväksytyksi, ketuttuuntua siitä etten voi käydä uimapaidan kanssa uimassa, rampata leikkauksissa..

Onko täällä muita jotka ovat onnellisia juuri tuollaisina, mutta joilta puuttuu kuitenkin se jokin?

Ajatukset eivät näemmä olekkaan ihan niin selkeät että saisin mitään fiksua aikaiseksi, eli ehkä lopetan tähän ja ilahdutan teitä kuvilla jotka on otettu Vermon poninäyttelyistä.

jos käy niin etten olekkaan paikalla

kun "vuoden poikaystävä"-palkintoa jaetaan

lausuisitko sanasen mun puolesta;

kyllä elämä on ihanaa ja sen sellaista.

Kuvien sijainti on aika hieno, en tiedä mikä mun bloggerille tuli..

Prosessi ja kysymys

Seuraavan postauksen aihe;
Ja seuraava postaus tulisi ennen koulun alkua, eli päivä/viikko kattaisi myös työtä. Erilainen arki tulee tietenkin sitten kun koulu alkaa ja voin ehkä silloin tehdä uuden samankaltaisen päivityksen.

Editt // en tajunnut miten kesä tuli, kesä menikin jo. En kerkeä millään väkertää tällä viikolla postausta, joten saatte odottaa seuraavaan viikkoon ainakin, jollei sillonkin ole liian kiire koulun, työn, Vermon poninäyttelyiden, vuokrahevosen kokeilun ja shoppailun kanssa. :D

1. Päiväni kuvina?
2. Viikkoni tekstinä?
3. Päiväni videona?

Prosessi ja tattoo!

Värinpoiston jälkeen tungin hiuksiin keskiruskean hiusvärin ja nyt lähden varmaan kasvattamaan tuccaa.

Ja kävin eilen ottaa kaverini äidillä ekan tatuointini, kiitos hänelle!

Edit // puhdistettu tatuointi ja parempi laatusempi kuva! (:

Ja maailman paras dogi!