Prosessi ja happy?

Oon nyt vakavasti harkinnut lifestyleblogia, mutta sinne tulisi kyllä aika paljon tarkkaa pölinää myös hevosista, muista harrastuksista, koulusta ja kuntoilustani. Seassa sitten esimerkiksi varustepäivityksiä, ruokareseptejä, vaatepäivityksiä yms..Tällainen kiinnostaisi minua eniten ja tarkoitus olisi tosiaan kirjoittaa ihan asiaa, eikä niinkään päiväkirjamaisesti. Esimerkiksi niin päin että kirjoitan koko päivityksen kahvimerkeistä ja kahvin juonnistani, kuin se että kirjoitan; "join kahvia aamul, menin kouluun, olin koulussa, nukkumaan". Sekaan olisi tarkoitus sitten ujuttaa laadukkaita ja vähän laaduttomiakin kuvia omasta nassusta, eläimistä, tavaroista.. Ja videoitakin ehkäpä aina välillä.
Miltä teistä kuulostaisi?

Mutta joo, ei päästä vieläkään asiaa prosessin myötä sen enempää, oli vain ihan pakko tulla kirjoittamaan tämä ja hehkuttaa miten vihdoin n. vuoden ja 8 kuukauden testojen käytön jälkeen, rupee toi naamakin pukkaa jotain muuta kuin untuvaa. Odotin ensimmäisenä pulisonkeja, viimeiseksi leuan keskelle karvaa. Nyt kuitenkin oikeastaan juuri leuan keskikohta ja viikset ovat ainoat joissa tuntuu sänkeä jo muutaman päivän päästä naaman ajamisesta. Ja kun höylällä vetää tuosta leuan keskikohdasta alta ja viiksissä tuntuu että höylällä on oikeasti töitä ja vastusta. Ehkä mäkin saan edes sängen ennen kuin täytän 30.
Lisäksi viime tiistaina oli piikitys ja se tuntui mahdottoman vähän. Koko toimitus sujui hyvin ja kipua jälkeenpäin ei ollut _yhtään_, ei edes vaikka painoi hellästi piikityskohtaa.

Nyt ei ole tarjota kuin asiaan kuulumaton, laadukas (not) ja naamarajoihin kuuluva kuva kun väännän koulua SG Tigen nimisellä suomalaisella puoliverisellä.

Ainiin, ja t-paidasta kuva jonka Jutta osti mulle tuliaisiksi Virosta.