21. elokuuta 2013

Ennen leikkausta

jos et sä pysty
niin älä siihen ryhdy
tai joudut oottaa ikuisuuksiin
että saat sen uuden mahdollisuuden
tai voi olla että tämä on se ainoa hetkesi

Tänä aamuna laitettiin Peninan kanssa hevoset ulos ja lähdettiin Tampereelle. Matka meni ihan liian nopeasti ja hieman yli kymmenen oltiin jo TAYSilla. Pienen suunnistuksen jälkeen löydettiin oikea mesta ja jäätiin odottamaan hoitajaa.
Yhdentoista maissa juteltiin hoitajan kanssa. Käytiin läpi toimenpiteet tänään ja huomenaamulla, sekä nainen kävi läpi tietoni. Juttelu meni nopeasti kun mitään moitittavaa ei terveydentilassani ole. Sain kasan lappuja, joissa on ohjeet leikkaukseen tulemisesta ja valmistautumisesta, mm. hengitysharjoituksia, ohjeita yskimiseen ja tietoa kipumittarista. Sain myös tukisukat ja kaksi pilleriä Cytotecia jotka pitää ottaa leikkausta edeltävänä iltana.

(Cytotec vahvistaa mahalaukun limakalvon omia puolustusmekanismeja; se lisää limakalvon pinnalla olevan suojaavan liman muodostumista. Se lisää myös bikarbonaatin eritystä pohjukaissuoleen sekä vähentää mahanesteen ja mahahapon erittymistä.)

Sain ohjeet potilashotellista, tukisukkien käytöstä ja minne tulen huomenna aamulla. Olen huomenna ensimmäisenä leikkauksessa, kello 7:00. En saa syödä tai juoda enää kello 00:00 jälkeen. Tukisukat pitää aamulla pistää jalkaan ja osaan ehkä suunnistaa leikkausosastolle..

Seuraavaksi mentiin labraan, otettiin 3 pulloa verta, nielu- ja sierainnäyte. Hyh, sierainnäyte on tähän astisista kyllä pahin näyte ikinä! :D

Kävin vielä juttelemassa nukutuslääkärin kanssa. Hän katsoi hoitajan kirjoittamat laput ja siinä se olikin, konsultaatiossa kun oltiin jo käyty kaikki leikkauksesta, niin nyt ei ollut mitään keskusteltavaa.

Lähdettiin katsomaan potilashotellia, joka oli kyllä paljon upeempi kuin oletin! Yhdellä sängyllä varustettu ruskeavihreästi sisustettu yksiö, jossa oli iso kylpyhuone, tv, internet. Potilaille myös lounas, päivällinen ja aamupala on ilmaista, mutta aamupala jää multa pois. Kävin hetki sitten syömässä päivällisen ja ruokakin on kyllä ihan laatua.


Nyt ilta tulee olemaan varmaan suht tylsää, odotan vain että pääsen nukahtamaan leikkauspöydälle ja parantelemaan itseäni ja kotiin! Jännittää vähäsen, mutta ei kauheasti kuitenkaan. Olen lukenut vähän kauhutarinoita ja eniten varsinaisesti pelottaa katetrin laitto ja erilaiset mahavaivat.. Minulla on nyt jo ikävä Peninaa ja hevosiani, mutta on tämä sen arvoista! (:


15. elokuuta 2013

Leikkaukseen valmistautuminen

Ps. häpeän kyllä, postaus jossa vain yksi oikea kuva, loput otettu kehnolla puhelimen kameralla.
 
Olen tässä viime viikkoina ruvennut älymään että ihan kohta on röörit tukossa! Olen koittanut olla ajattelematta koko juttua, näin leikkaus lähenee huomaamattani.  Tosin oma aika on muutenkin kulunut tallilla, kesätöissä ja nyt pari päivää jo koulussakin. Meillä on kaiken näköistä projektia kotona, kirppistavaroiden myymistä, loimien pesua, tallin siivousta talvea varten ja uusi tallikin pitäisi puskuttaa valmiiksi ennen ensi tammikuuta.. Että tekemistä on vähän liikaakin, mutta siitähän mä tykkään!


(Koulusta ei sen suurempaa juttua vielä, olen siellä vasta muutaman tunnin pyörinyt kun kaikki on sekaista ja olen suorittanut Hingunniemessä kursseja niin että olen tällä jaksolla ehkä 1-2 päivää viikossa koululla muutamia tunteja.. Luokkalaiset tuntuu ihan jees porukalta.)

Tässä olen jotakin viikko sitten lukassut nopeasti läpi wtftm -foorumia, valmistautumisesta leikkaukseen ja juttua leikkauksen jälkeen. Mitä kannattaa ottaa huomioon, mitä tapahtuu itse leikkauksessa ja mites sairasloman aikana.
Minulle selviytyi sieltä aika hyvin kaikki, minullehan tämä on vähän helpompaa kun Penina vie ja hakee mut TAYSista kotiin. Alunperin olin menossa koko sairaslomaksi äidille, mutta nyt onkin sitten niin että olen täällä Peninan luona sairasloman, Turussa kyllä tulee varmaan käytyä.
Vaikka sairaslomakaan ei ole välttämättä ihan niin pitkä ja kivulias kuin luulin, osa on kertonut mukavia tarinoita että liikkui suht normaalisti jo 1,5 viikon jälkeen. Sairaslomahan olisi todnäk vain 3 viikkoa, minä kun olin aikaisemmi varautunut 4 viikkoon. En halua kyllä edes ajatella millon pystyn ratsastamaan..
Penina hoivaa minua rakkaudella, niin enköhän ole jonkinnäköisesti tolpillani suht pian. (:


Itse leikkaukseen en ole oikein valmistautunut kuin henkisesti. Jos minulla olisi paljon rahaa, niin olisinhan minä tietenkin käyttänyt rahani kaiken maailman vitamiineihin, mutta nyt ollaan menty vaan perus kotiruoalla. Olen suht hyvässä kunnossa ja minussa usein arvet sun muut paranevat nopeaan, joten hyvillä mielin ollaan menossa! En myöskään ole polttanut pitkään aikaan eikä nyt ole tullut juotuakaan, joten niistä ei väliä. En ole täysin perillä siitä, millä tavalla testosteroni vaikuttaa leikkaukseen, mutta minulla on pistos huomenna ja seuraava vasta sitten leikkauksesta vielä viikko eteenpäin - tuskin siis vaikuttaa mitenkään.
En ole vielä koulussa ilmoittanut mitään leikkauksesta, mutta tosiaan sairasloma on 3 viikkoa ja sen aikana koulua olisi ehkä jotain 15 tuntia, ei siis vaikuta mitenkään.

Lähdetään Peninan kanssa 21. päivä keskiviikkona niin että keretään 11:15 laboratorioon. Otetaan varmaan vain perus verikokeet. Sieltä menen juttelemaan naistentautien poliklinikalle hoitajan ja nukutuslääkärin kanssa, kutsussa luki että täällä saattaa mennä 2-3 tuntiakin. Normaalisti esikäynti pidettäisiin vähän aikaisemmin ennen leikkausta, mutta mulle päätettiin se heti ennen, kun olen pitkämatkalaisia.

( Samana päivänä minulla pitäisi olla lääkärille aika hormonipolille, jossa oli tarkoitus uusia Sustanon resepti - mutta vaadin kyllä sen vaihtamista nyt vihdoin ja viimein Nebidoon. Sieltä vaan ei kyllä ole mitään kutsua tullut, että täytyypä soitella sinne päin. )

Minulle on varattu paikka potilashotelliin, joten jään tuolloin yöksi sairaalaan. Harmittaa olla viimeinen yö yksin, en kyllä varmaan edes saa nukutuksi kun yksin uudessa paikkassa ja jännittää.
En ole vielä juurikaan miettinyt mitä otan mukaan, mutta nyt äkkiseltään tulee mieleen jotkut helpot ja kevyet vaatteet, dödö, hammasharja, lukemista, tietokone ja laturi puhelimeen.

22. päivä torstaina on sitten leikkaus, viimeksi sanottiin että suht aamulla ja toivottavasti näin on. Leikkaus kestää arviolta muutamia tunteja ja sitten vaan ollaan sairaalassa se 1-3 päivää, toivottavasti kaikki käy hyvin ettei sentään tuon enempää. Itse leikkauksesta ja leikkaustavasta kerron sitten myöhemmin!

Näihin kuulemisiin!

Parta alkaa jo rehottaa! Testoilla 2,5 vuotta.

Leikkauksesta 11 kk!

5. elokuuta 2013

Erikoispostaus: Tyttöystävän suusta

"Hei hetkeksi vielä jää, me molemmat tiedetään. Ettei, ei niin, ei tän pitänyt mennä niin. Aiemmin juoksin mä silmät kii, mut sit mä törmäsin enkeliin."

Ensin ajattelin, että kuinka paljon voin kirjoittaa julkiseen blogiin nettiin näinkin henkilökohtaisesta ja intiimistä asiasta. Oma parisuhde ei ole muiden, varsinkaan vieraiden ihmisten asia. Sitten tulin siihen tulokseen, että tietyissä rajoissa tästä voi kertoa - ehkäpä se selventää myös omia ajatuksia järkevään muotoon.

Törmäsin Alexin blogiin joskus aikoja sitten, mutta sitä enempää pohtimatta ohitin sen. Keväällä sain sähköpostin, jossa hän kyseli kesätyöpaikkaa ja lupasin sellaisen. Sovittiin, että Alex tulee käymään jossain vaiheessa. Tavattiin parilla messuilla lopputalvesta ja tunsin luonnollisesti silloin toisen miehen kanssa parisuhteessa ollessani huonoa omaatuntoa siitä, että kyseinen mies jäi välittömästi mieleen aivan muulla kuin ammattimaisella tavalla. Kannattaako uskoa rakkauteen ensi silmäyksellä?


Facebook on moderni paikka muodostaa suhteita. On helppo päästä toisen elämään huomaamatta ja yrittää tonkia kaikki tarpeellinen tieto tekstien ja kuvien avulla. Siitä se kevätpuolella alkoi meilläkin. Puolituhmia kommentteja ja lopulta hyvinkin suoraa vihjailua viesteissä. Kesätyösopimus alkoi - sai katsoa, muttei koskea. Jossain vaiheessa tullaan siihen pisteeseen, että pitää tehdä niinkuin sydän ja tunteet sanoo, eikä miettiä järkevyyttä. Kaveruuteen perustuva parisuhde ei johda mihinkään, siksi oli kaiken kaikkiaan kuitenkin helppo tehdä päätös ja ryhtyä olemaan sellaisen ihmisen puoliskona, joka oikeasti saa hengen salpautumaan. Tarttua mahdollisuuteen olla vilpittömästi onnellinen ilman esittämistä.

Alex on suuri persoona. Aluksi hiljainen ja ujo, mutta näyttäessään todellisen luonteensa erittäin huumorintajuinen, lämmin, rakastava ja ajoittain temperamenttinenkin. Hän on erikoinen kaikilla tavoin. En ole uskonut siihen, että voi aidosti rakastua johonkin toiseen lyhyessä ajassa. Tuntea, että tuo ihminen on Se Oikea. Näin kävi, eikä sitä voi mitenkään järkiperäisesti selittää. Joskus palaset loksahtavat kohdalleen ja löytyy sellainen, joka heijastelee luonteeltaan ja olemassa olollaan omaa itseään. Että on jotain mitä voi jakaa, mille nauraa, itkeä ja tuntea samalla lailla. Yhteiset haaveet ja periaatteet. Joku jonka kanssa on helppo olla, ilman mutkia. Sellainen Alex on. Kukaan ei ole kohdellut minua näin tai saanut minua tuntemaan itseäni yhtä kauniiksi, halutuksi ja erikoisuudeksi. Joksikin mitä kaikilla ei ole. Se mitä menneisyys on joskus ollut, ei merkkaa mitään. Vain nykyisyys ja tulevaisuus. Kunhan vain kestät minua... ;)

Rakastan Sinua.

14. heinäkuuta 2013

500 lukija kohta!

Enää 8 lukijaa niin ollan 500 lukijassa. Sitten teille heruu erikoispostausta - mutta mitä, sen näkee vasta sitten.




10. heinäkuuta 2013

Alex armeijassa

Hirveästi puhututtaa transsukupuolisten kesken se, mennäänkö armeijaan vai eikö mennä. Jos mennään niin milloin, minkä näköisenä, kumpana sukupuolena. Jos ei mennä niin mitä keksitään syyksi ja mitä sanotaan muille jotka kyselevät sulta armeijasta.

Tiedän monia transihmisiä  jotka eivät ole menneet armeijaan, mutta myös niitä jotka ovat menneet. Useimmat kuitenkin jättävät menemättä, saavat helposti vapautuksen vedoten transsukupuolisuuteen. Armeijaheeboilla kuitenkin on vaitiolovelvollisuus niin heille voi vapautuneesti asioista keskustella.
Osa ihmisistä on saanut vapautuksen myös vedoten masennukseen joka on syntynyt sukupuoliristiriidasta. Vapautuksiahan voi saada myös muista jutuista, mutta niistä en itse tiedä sen enempää.

Jotkut ottavat aikalisää sinne asti että tietty etappi prosessista on suoritettu ja menevät armeijaan sitten.
Tosi monet valitsevat myös siviilipalveluksen, jonka kanssa en ole kuullut että olisi mitään ongelmaa transsukupuolisuuden kanssa.

Alunperin olin menossa armeijaan ennen koko prosessia. Olisi ollut vain helpompaa mennä naisen henkilötunnuksena sisään niin armeija olisi ollut ohi ennen koko prosessia ja ei olisi tarvinnut murehtia ja pitkittää armeijaan menoa prosessin takia. Kuitenkin koulu ja henkilökohtaiset ongelmat johti siihen että olen 22-vuotias miehen henkilötunnuksen omava ihminen joka ei ole käynyt armeijaa vieläkään.

Vain kerran minulta on työhaastattelussa kysytty armeijatitteliä. Panikoin ja sanoin että olen käynyt siviilin. Muutaman kerran kavereiden isät ovat kyselleet armeijasta, ja olen näille sanonut etten ole vielä käynyt armeijaa koulujen takia.

Minulla vaihtui vuoden alussa henkilötunnus ja muutamien viikkojen päästä tulikin kutsu puolutusvoimien kutsuntoihin. Olin varautunut kertomaan ummet ja lammet transsukupuolisuudesta, mutta ne olikin tutkinut mun koko historian jo valmiiksi ja paksu setä vain ilmoitti että voitaisiin sopia uusinta käynti muutaman vuoden päästä ja katsoa uudestaan mikä tilanne on sitten. Setä varmisti useampaan otteeseen että haluanko tosissaan käydä armeijan ja jos en halua, voisin koska vain pelkästään soittaa tuonne ja ilmoittaa että haluan vapautuksen niin se hoituu. Mietittiin että 4 vuoden päästä olisin ehkä mahdollisesti saanut koulun ja prosessin kuntoon ja jos en ole, menen vain käymään ja sopimaan vielä parin lisä vuoden.
Jäi tosi hyvä mieli koko kutsunnoista.

Lähivuosina olisi paras sauma käydä armeija. Haluaisin pystyttää viimeistään amiksen jälkeen heti yrityksen kengittäjänä, mutta fiksuinta olisi sitten käydä armeija ja sen aikaa kerätä vähän säästöjä yritykseen. Eli todennäköisesti olisin viimeistään 2017 armeijassa - kaluineen kaikkineen.

Mutta tärkeintä - armeijalook löytyy jo!


Ja ihan lisäyksenä vaan vähän kuulumisia. Vaihdoin tosiaan nyt koulua, jatkan hevostalouden perustutkintoa Koulutuskeskus Salpauksessa joka on tuossa Lahden lähellä. Käytiin Kiuruvedellä hakemassa asuntolasta mun tavarat ja elokuussa alkaa sitten koulu ja kerkeän siellä hetken hengaa ennen leikkausta.

Kaikin puolin muuten kuuluu hyvää, kahdessa eri kesätyöpaikassa ja muuten vaan on tullut oltua vaikka ja missä. Turussakin käytiin minun äitiä moikkaamassa.
Elokuussa menen jatkamaan tatuoinnin loppuun ja ehkä ottamaan uuden.
Illalla mennään katsomaan elokuva Lone Ranger Lahteen.
Kaikki on siis hyvin.


17. kesäkuuta 2013

Happy me!

Melkein kuukauden tauko, oho. Tekosyynä tällä kertaa kesätyöt ja viikon Viron reissu. On mennyt oma aikansa tottua uuteen talliin, uusiin ihmisiin ja hevosiin, yksi viikonloppu meni serkun häissä ja sitten lähdettiinkin viikoksi Viroon tallinpitäjän ja kahden nuoremman tallilaisen kanssa.

Mulle kuuluu tosi hyvää!

26. päivä olisi reseptin uusiminen Tampereen hormonipolilla, mutta yritän soitella sinne että voisiko ne uusia puhelimella sen vain. Ja onnistuisiko samalla vaihtaa Sustanon Nebidoon ilman sen kummempia paikan päällä käymisiä. Pitäisi myös pyytää se jokin A-todistus (?) että saisin kelakorttiin merkinnän testosteronin täyskorvattavuudesta. Mutta mähän oon näissä asioissa maailman laiskin.

Muuten ei prosessin suhteen kuulu uusia. 22.8. on edelleen se seuraava leikkaus, oon henkisesti aika valmis. Äiti miehensä kanssa ovat vuokranneet suht koht ison mökin läheltä Auran keskustaa ja sinne oon vapaa tulemaan sitten sairaslomalla

Asiasta toiseen, ei tehdä tästä nyt hirveen suurta haloota, mutta seurustelen tällä hetkellä ja tämän takia mahdollisesti siirryn opiskelemaan lopun hevostalouden tutkinnon Koulutuskeskus Salpaukseen Asikkalaan, kun kyseinen koulu on ihan lähellä tyttöystävää.

Ja saatte taas kauniin laatuisia instagram kuvia vain..












20. toukokuuta 2013

Instagramkuvia

Koska kuvat on kivoja ja helppo päivityksen aihe kun ei jaksa/kerkeä kirjoittaa. (Ps. nyt on oikeasti tekemistä kun pitäisi kirjoittaa puhtaaksi yrityksen tehtävä, etsiä kuvat jalostuksen portfolioon ja pistää eräälle mahdolliselle ostajalle kuvia mun vanhoista kuteista joita oon myymässä)

Jos minä en välitä, niin miksi muutkaan välittäisivät? Olen tänä kesänä käynyt uimahallissa 2 kertaa, käynyt uimassa kerran, pyöräillyt yhteensä 70km ja käynyt kaupassa - kaikki ilman paitaa. En omista nännejä ja minun kroppa on arpinen ja luontainen uimarengas roikkuu vatsan kohdalla mutta mitäs siitä.

Ja kyllä. Olen taas melkein kalju.







12. toukokuuta 2013

Alex internetissä

1. Facebook; Alex Muurinen

2. Instagram; alexsuuri

3. Qruiser; MINÄOLENMUUMI

 4. Heiaheia!; Alex Muurinen

5. IRC-galleria; rrawrr
 

6. deviantArt; morsoalex 
 

10. toukokuuta 2013

7,5kk leikkauksesta

Kevät tulee ja niin tulee taas pirteempi fiiliskin! Alunperin blogi meni tauolle kun minua masensi sen verran, mutta nyt voisin varovasti sanoa että blogi pääsee tauoltaan pois. Minulla kylläkin on nyt miljoona koetta tulossa ja portfolio ja muut koulujutut tekemättä joten kiirettä pitää ja sen takia älkää nirhatko jos tän kevään postauksia tulee vähän hitaammin. (:

Mutta niin, henkisesti olo on rintakehäleikkaukseen liittyen ollut tosi hyvä edelleenkin, oon tosi tyytyväinen tulokseen vaikka nännit nyt kuolivatkin pois. Mitä pidemmälle ollaan menty ni sitä paremmalta tissit on näyttänyt ja sitä paremmin oon hyväksyny ettei mul virallisia nännejä enää oo. Eikä se haittaa yhtään, oon kehdannut näillä käydä uimahallissa ja vaihtaa pukukopeissa miesten edessä vaatteita. Ehkä olisi oudompaa jos ei olisi mitään nännien tilalla, mutta nyt kun siinä on tuollaiset palovamman näköiset arvet niin ei tunnu mitenkään oudolta.

Ekan virallisen arpien hoitokuukauden käytin arpigeeliä apteekista, mutta pieni putilo maksaa 20e ja putilo kestää sen kuukauden niin ei mulla ole ollut siihen varaa. Parhaintahan olisi ollut hoitaa arpia alusta asti hyvin, mutta kyllä mä tuun jossain välissä taas käyttää tuota geeliä. Oon rasvaillut bepanthenilla ahkeraan, nyt on pari kuukautta jäänyt vähäisemmäksi. En usko että normaali rasva enää saa muutosta tuohon aikaan, mutta se on auttanut normaalissa kuivumisessa jota tissit on välillä tosi vähän tehnyt.
Mulla ei oo ikinä ollut iho-ongelmia rintakehässä, mutta nyt juuri tuo tissialue on aikalail jatkuvasti ihan punainen ja pieniä finnejä täynnä. Ei mitenkään pahasti, mutta leikkaustulos näyttää karummalta juuri tuon läikikkyyden ansiosta.

Tunto on palannut koko rintakehään ja pystyn taputtelee tissejä ilman pienintäkään inhottavaa tunnetta. Karvotusta on jonkin verran, mukavasti myös arpien yläpuolella niin että arvet vähän peittyy. Tissit tuntuu ihan tasasilta. Jos silmät kiinni silittelen tissejä niin en osaa joka kohdasta sanoa missä arpi kulkee. Kun kuvia katsoo niin tästä keskeltä arvet on huomaamattomampia kun sitten sivuilta.

Värjäsin hiukseni!


Ahkera koululainen vaan kuvailee koulussa.. :D
 


Mun ruokailut ja liikkumiset on ollut tosi kehnona, harmittaa kun pääsin jo mukavaan vauhtiin. En oo onneks lihonnut, mutta esim. kylkilihakset on selkeesti kuihtuneet. Nyt tavotteena ois juosta puolimaratonin Paavo Nurmi Marathon -tapahtumassa 29.6.! Saa tsempata. :D Tuota varten oon jo päivittänyt liikuntasuunnitelman ja aijon taas panostaa ruokailuunkin.

Stressiä on ruokailujen lisäksi myös koulujutuista. Ei vaan millään huvittaisi, vaikka kouluakaan ei olisi jäljellä kuin 3 viikkoa.

Viime viikon olin käymässä kesätyöpaikalla ja tän viikon oon vaihtelevasti äidin ja iskän luona Turussa päin. Tää kyllä on helpottanut koulustressiä tosi paljon! (:
Sekä MM-matsitkin on kiva irrotus arjesta!