Alex armeijassa

Hirveästi puhututtaa transsukupuolisten kesken se, mennäänkö armeijaan vai eikö mennä. Jos mennään niin milloin, minkä näköisenä, kumpana sukupuolena. Jos ei mennä niin mitä keksitään syyksi ja mitä sanotaan muille jotka kyselevät sulta armeijasta.

Tiedän monia transihmisiä  jotka eivät ole menneet armeijaan, mutta myös niitä jotka ovat menneet. Useimmat kuitenkin jättävät menemättä, saavat helposti vapautuksen vedoten transsukupuolisuuteen. Armeijaheeboilla kuitenkin on vaitiolovelvollisuus niin heille voi vapautuneesti asioista keskustella.
Osa ihmisistä on saanut vapautuksen myös vedoten masennukseen joka on syntynyt sukupuoliristiriidasta. Vapautuksiahan voi saada myös muista jutuista, mutta niistä en itse tiedä sen enempää.

Jotkut ottavat aikalisää sinne asti että tietty etappi prosessista on suoritettu ja menevät armeijaan sitten.
Tosi monet valitsevat myös siviilipalveluksen, jonka kanssa en ole kuullut että olisi mitään ongelmaa transsukupuolisuuden kanssa.

Alunperin olin menossa armeijaan ennen koko prosessia. Olisi ollut vain helpompaa mennä naisen henkilötunnuksena sisään niin armeija olisi ollut ohi ennen koko prosessia ja ei olisi tarvinnut murehtia ja pitkittää armeijaan menoa prosessin takia. Kuitenkin koulu ja henkilökohtaiset ongelmat johti siihen että olen 22-vuotias miehen henkilötunnuksen omava ihminen joka ei ole käynyt armeijaa vieläkään.

Vain kerran minulta on työhaastattelussa kysytty armeijatitteliä. Panikoin ja sanoin että olen käynyt siviilin. Muutaman kerran kavereiden isät ovat kyselleet armeijasta, ja olen näille sanonut etten ole vielä käynyt armeijaa koulujen takia.

Minulla vaihtui vuoden alussa henkilötunnus ja muutamien viikkojen päästä tulikin kutsu puolutusvoimien kutsuntoihin. Olin varautunut kertomaan ummet ja lammet transsukupuolisuudesta, mutta ne olikin tutkinut mun koko historian jo valmiiksi ja paksu setä vain ilmoitti että voitaisiin sopia uusinta käynti muutaman vuoden päästä ja katsoa uudestaan mikä tilanne on sitten. Setä varmisti useampaan otteeseen että haluanko tosissaan käydä armeijan ja jos en halua, voisin koska vain pelkästään soittaa tuonne ja ilmoittaa että haluan vapautuksen niin se hoituu. Mietittiin että 4 vuoden päästä olisin ehkä mahdollisesti saanut koulun ja prosessin kuntoon ja jos en ole, menen vain käymään ja sopimaan vielä parin lisä vuoden.
Jäi tosi hyvä mieli koko kutsunnoista.

Lähivuosina olisi paras sauma käydä armeija. Haluaisin pystyttää viimeistään amiksen jälkeen heti yrityksen kengittäjänä, mutta fiksuinta olisi sitten käydä armeija ja sen aikaa kerätä vähän säästöjä yritykseen. Eli todennäköisesti olisin viimeistään 2017 armeijassa - kaluineen kaikkineen.

Mutta tärkeintä - armeijalook löytyy jo!

Ja ihan lisäyksenä vaan vähän kuulumisia. Vaihdoin tosiaan nyt koulua, jatkan hevostalouden perustutkintoa Koulutuskeskus Salpauksessa joka on tuossa Lahden lähellä. Käytiin Kiuruvedellä hakemassa asuntolasta mun tavarat ja elokuussa alkaa sitten koulu ja kerkeän siellä hetken hengaa ennen leikkausta.

Kaikin puolin muuten kuuluu hyvää, kahdessa eri kesätyöpaikassa ja muuten vaan on tullut oltua vaikka ja missä. Turussakin käytiin minun äitiä moikkaamassa.
Elokuussa menen jatkamaan tatuoinnin loppuun ja ehkä ottamaan uuden.
Illalla mennään katsomaan elokuva Lone Ranger Lahteen.
Kaikki on siis hyvin.