23. maaliskuuta 2013

Prosessi ja hengissä!

Joo, oon hengissä!

Kysymyspostauksen videot on jo valmiita, enää pitäisi niitä ladata youtubeen mutta siinä vielä menee tovi kun netti on mitä hitain ollut jostain syystä jo pari viikkoa..

Minä voin jo paremmin huomattavasti. (: Tällä hetkellä vaan puskee järkyttävää stressiä koulusta, mutta tänään sekin helpottui kuin tein pari viime jakson portfolion tehtävää ja tajusin että loputkin on vain viime silausta vaille valmiita. Nämä olisivat siis työelämätiedon ja äikkä3 portfoliot ja näiden lisäksi olisi vielä ympäristötiedon tehtävät + kaikki tämän jakson tehtävät joita tulee uusia pikku hiljaa.
Maanantaina olisi tarkoitus tulostaa ja tehdät loppuun nuo portfoliot niin pahin on ohi ja pääsen keskittymään tähän jaksoon kunnolla.

Viime viikko ei muutenkaan ollut ihan mun juttu. Tiistaina kengitin jostain syystä ihan päin honkia sekä ohjeistin epähuomiossa toista tekemään väärin ja hänenkin työ kusi. Klinikkareissua ennen olin ihan hyödytön kun pistin väärää hevosta kuljetukseen valmiiksi, vaikka se ei minun vika ollutkaan. Perjantaina oli ori vuosikas hetken käytävällä vapaana kun otin suitsia pois niin päitsetkin tippuivat..

Stressin takia en oo myöskään liikkunut yhtään mitenkään ja sählyynkään en ole kerennyt kahteen viikkoon kun klinikalla oltiin viime keskiviikko ja sitä edellisellä oli päikkä. Seki stressaa vähän, mutta melko vähän kuitenkin, on kuitenkin koko ikä kohottaa kuntoa ja muuttaa kroppaa paremmaksi.
Oloa on pitänyt pystyssä se että oon kuitenkin saanut tehtyä jotain, oon hoidellut tosi hyvin Riinaa, kuunellut ja oppinut myös semmoisilla tunneilla joiden aihe ei ole niin kiinnostava, ollut luokkalaisten kanssa ja harjotellut uusia leipomuksia kuten porkkanakakkua ja vadelma-rahkapiirakkaa.

Mutta olispa jo huhtikuu kaikesta huolimatta. :D

Minun olo on nyt melko positiivinen taas, jaksan keskittyä kouluun ja tehä ylimääräistäkin. Ootan innolla jo ensi kuuta ja kesätöitä. Oon ihastunut vaikka ärsyttääkin myöntää se. :D

Tissit 5kk ja 3vk
Kävin kanssa ottaa uuden tatuoinnin olkapään alapuolelle
mutta tää on vielä aika pahastikkin kesken. (:

5. maaliskuuta 2013

Kysymyspostaus

KYSYMYSPOSTAUS

Minulla on mun hevosblogissa menossa kysymyspostaus johon olisi teiltäkin kiva saada kysymyksiä. En valitettavasti tuohon rupea vastailemaan mitään prosessiin liittyvää, mutta jos minä ihmisenä tai muuten mun elämä kiinnostaa niin kysykää pois. Saa pistää ihan sähköpostiin, tähän kommentoimalla tai tuonne hevosblogiin kommentoimalla.
Voin kyllä ottaa prosessiin liittyvät kysymykset ylös ja vastata niihin myöhemmin tulevaan kysymyspostaukseen joka on ihan tämän blogin aiheinen. (:

24. helmikuuta 2013

Prosessi ja plaah

Aa en kestä meidän läksyjä, en osaa en jaksa en viitti. :D Ammattiaineet mä kaipaan teitä. Enää autuaiset 4 päivää ja en oo täysin varma tuunko selviytymään mm matikka kolmosta läpi.
Huomenna meen kysymää jos pääsisin ratsastustunnille mukaan kun ympäristötiedon tunteja ei oo opettajan puuttumisen takia. Jos en pääse, ni meen tekee vaan passihoitoja. Keskipäivän maissa ois sitte matikkaa. Iltapäivällä ois kuntosalireissu.

Alotin muuten pari viikkoa sitten harrastejoukkueessa salibandyn ja on ollu ihan sika kivaa. Mut otettii suht koht hyvin vastaan, vaikutan kyllä varmaan niiden silmissä aika daijulta kun ensinnäkin oon melkein metrin muita lyhyempi, en osaa pelata ja en oo pahemmi ujoudeltani niille puhunut. Mutta no se on toissijainen juttu, mä nautin siitä et saan purkaa paineita ja pelaa täysillä. Kyllä ne vanhat taidot alkaa jo vähä nousta pintaan, viime kerralla onnistuin tehä yhen maalinkin.
Ja kyllä meidän yhteishenki on hyvä ja mä taidan olla osa sitä, kyllä mulle aina huudetaan "hyvä oli!", "hyvä yritys!" tai jotakin vastaavaa, vaikka laukominen epäonnistuisikin.

Mä oon tutustunut kanssa kahteen tyttöön jotka tuntuu kiinnostuneen musta. Aika paha vaan kun toinen ei tiedä transtaustastani ja pelottaa hänen reaktio. Aijon kuitenkin kertoa sen ennen kuin edes nähdään.
Oon saanut myös uuden kaverin täältä samalta paikkakunnalta. (:

törkeä luokkakaverin ja randomien rajaus kuvasta pois
Kalpa-Jyp 4-6
näytän et ois silmät kii mut siis tosiaan luin ihan silmät auki :DD

17. helmikuuta 2013

Prosessi ja fiiliksiä

Mun piti kirjottaa jo eilen, mutta siirsinkin sen täksi päiväksi koska tiesin että sunnuntai olisi niin turha.
Mulla menee viikot nykyään taas aika hyvin näin henkisesti. Yks päivä kävellessäni kauppaan tajusin miten hyvin mun asiat on ja miten ne paranee koko ajan. Mun pitää vaan ottaa vähän itteäni niskasta kiinni ja saattaa asiat vielä paremmaksi omassa pääkopassani.
Tällä viikolla en miettinyt ankeita ajatuksia kertaakaan, pari kertaa tuli vähän alakulonen fiilis kun on niin yksin jatkuvasti, mutta sittenkin ajattelin että omapahan on vikani ja lähdin lenkille. Viisi minuuttia niin tämä alakuloisuus oli poissa mielestä. 

Jos mulla on tylsää niin en jää vain koneelle miettimään että se menee kohta ohi, tekemättä mitään fiksua. Sitten havahduin että kohta pitääkin jo nukkua, mutta eihän sitä väsytä kun on istunut koko päivän ruudun äärellä. Nykyään saan jopa tehtyä jotain, katottua leffoja pois, tehdyksi ruokaa, kirjoitettua blogiin, tehtyä läksyjä, luettua, suunniteltua uusiksi treeniohjelma, opiskeltua, kuntoiltua ja ulkoiltua, leivottua, piirrettyä yms, mitä normaalit ihmiset tekevät.

Mulla on suurimmaksi osaksi ihan viihdyttävää yksinkin. Mitä nyt harmittaa kun näkee ties mitä perhepotretteja facebookissa. Mua harmittaa kun joudun tekemään kaiken yksin. Oma syy varmaankin, mutta kaiken kaikkiaan en mä taida olla kovin helposti lähestyvää sorttia. Oon kaikille alkuun jörö ja puhumaton, kuka sellaisen kanssa tahtoisi sen pitempään olla. Se on harmi et pääsen näkemään niin harvalle sen mimmonen oikeesti oon.
Kyllä ajottain tulee harmitus kun miettii syvällisemmin elämäänsä. Ruokaa on kiva tehdä, mutta sen syöminen ei. Oon pyrkinyt nykyään että söisin ruokapöydällä ilman mitään virikkeitä, että tajuan millon oon syönyt tarpeeksi. Sitten vaan kun istuu mun kolkossa keittiössä yksin hiljaisuudessa, tulee masennus eikä edes huvita syödä. Toinen on se, että aikasemmin tykkäsin kuunella kaijuttimista musiikkia melko kovallakin. Nykyään en, tuntuu että sillä peitän vain yksinäisyyden tuoman ankean hiljaisuuden. Siitä huolimatta mulla on telkkari melkein kokoajan päällä. Kuuntelen jopa mieluummin ostostv:n tekopirteetä ukkoa kuin pelkästään omaa hengitystäni.
Kolmas on se, että mun salibandyharkat kotona on sitä että lyön palloa seinään. Niin paljon mieluummin ottaisin jonkun maaliin tai syöttelisin jonkun kanssa.

Eikai mulla tänää tän enempää itkettävää oo, mä meen ottaa mun bataattirieskat pois uunista ->


12. helmikuuta 2013

Prosessi ja fiilikset

Ihan hävettää. Luin ihan ensimmäisiä postauksiani, näitä joissa puhuin enemmänkin tunteistani kuin prosessista. Jumantsuikka ku oon osannut joskus jopa kirjottaa. Ja miten monipuolisia päivityksiä tuli usein, välillä tekstiä, välillä prosessia, välillä kuvia ja videoita. Viime aikoina päivitykset ovat olleet tauko, kuvia, kuvia, kuvia, itkua, kuvia ja tauko. Johtuukohan mun allapäin oleva fiilis ainakin joltakin osin siitä etten enää avaudu tänne kun on paha olo. Mä oon päässyt näin pitkälle suurilta osin sen takia kun mulla on ollut iso ja ihana lukijakunta jotka ootte kommentoineet ja piristäneet aina. Mulla on ollut jokin paikka missä kukaan ei ajattele mua hulluna tai muita huonompana, kerroin mä sitten miten avoimesti tekemisistäni, sanoistani ja tunteistani. Te tiiätte että mä oon pettänyt, varastanut, laiminlyönyt lemmikeitäni, saanut potkut, kokeillut lääkkeitä ja raivonnut perheelleni. Muunmuassa.
Silti te ootte siinä ja pysytte, ainut asia mihin oon aina voinut luottaa.
Kiitos teille!

Ja anteeksi ku oon ollu niin kehno bloginpitäjä. En edes tiedä mihin kaikki mun aika uppoaa, vaikka siitä huolimatta tuntuu ettei mun elämä kulu mihinkään. Oon laskenut että Pänkin viime kertasest näkemisest on 2kk ollut mun mielestä jo monen viikon verran. Hiihtolomaan tuntuu olevan jatkuvasti vaan se 2,5 viikkoa.
Mä herään kuudelta, kävellen/bussilla kouluun, oon koulussa, kävellen/bussilla kämpille, teen läksyjä, kuntoilen, käyn juoksemassa, käyn suihkussa, syön, katon salkkarit ja sitte tuntuuki jo siltä et pitäis mennä nukkumaan. Tällä hetkellä mun elämä pyörii koulun ja kuntoilun ympärillä, joinakin päivinä mä pelkään että kuntoilu ottaa musta vallan vaikka viime päivät se onkin ollu tosi olematonta ja ei mun kroppa kyllä kuntoilijaa oo nähnytkään vielä.

Mulla on aika yksinäistä. Varsinkin nyt kun ohjaajat on työssäoppimassa. Oon tutustunut muutamaan uuteen kaveriin kylläkin, hekin vaan asuvat melko kaukana. Tosin pari heistä on sanonut tulevansa tänne, mutta aikalailla aina mun kavereiden puheet jäävät vaan puheiksi kun on kyse musta. Joskus sekin masentaa. Niin monta kertaa olisin voinut sanoa ei. Asetan liian usein muut etusijalle ja sitten tulee paskaa niskaan, tai jos ei tule, niin jälkiharmitus siitä kun en vissiin ansaitse samanlaista kohtelua itse.
Mä alotan huomenna sählyn, jospa sielt löytyis kavereita, vaikka ne vissii onkin vähän vanhempaa porukkaa. 

Sen verran sekavaa tekstiä näemmä tuppaa tulee et kannattaakohan mun nykyää kirjottaa ees tunteistani..
Asiaa ehkä olis kyllä lisääkin, mut nyt kyl pitää mennä nukkuu et jaksan huomenna herätä tekee lihashuoltoa ja käydä suihkus ennen ku pitää bussiin hypätä.

5. helmikuuta 2013

Tauko

Uudestaan uudestaan sano Teletappi. Nyt ei vaan pystykkään. Blogi siis siirtyy tauolle jonka pituutta en osaa nyt arvuutella.
Ajottain voi tulla kuvapostauksia tai ihan asiapostauksiakin prosessin etenemisestä, mutta kattoo nyt.


1. helmikuuta 2013

Prosessin eteneminen

Pelottaa ajatus että muutaman vuoden päästä voidaan ehkä olla jo siinä tilanteessa että prosessi on ohi kokonaan, ehkä pieniä hienosäätöjä vailla. Tosin voi olla että genitaalikirurgia esimerkiksi menee paskasti ja joudutaan parannusleikkauksiin yms, mutta jos hyvin käy.
Musta tuntuu että prosessi on nyt jo melkein ohi jos ei lasketa mukaan genitaalikirurgiaa.

Testot on purrut sen minkä on purrakseen, vielä voi toivon mukaan tulla kunnon parta, mutta ääni ei esimerkiksi enää muutu. Mun nimi ja sosiaaliturvatunnus on miehen. Ulkonäkö miellyttää omaa silmää. Rintakehäleikkaus on ohi.

Vielä olis tulossa testosteronin vaihtaminen sustanonista nebidoon. Genitaalikirurgia sekä sitä ennen kohdun ja munasarjojen poisto. Nännien tatuoiminen.

Tällä hetkellä tilanne on sellainen että hetki sitten tuli eurooppalainen sairaanhoitokortti ja kelakortti uudella hetulla. Laitoin viestiä entiselle opettajalle että voisinko saada tutkintotodistuksen oikealla hetulla ja se on tulossa. Pitäisi soittaa lääkärille b-lausuntoa varten että saan kelakorttiin merkinnän täysikorvattavuudesta, jolloin saan testosteronin 3 euron hinnalla (tällä hetkellä kelakorvauksen jälkeen sustanon n. 7 euroa/2vk, nebido 80 euroa/10vk ja testogel n. 50 euroa/1kk).
Pitäisi Kuopioon ottaa yhteyttä nännien tatuoimisesta, nehän ei edes tiedä että Porvoossa ne joutui ottamaan nännit pois, mulla on kyllä sieltä kuvat ja lausunnot että miten toimittiin ja miksi. En koe että sillä on kiire koska mulla ei ole kovin kiire niitä saada ja parempi on että rintakehä nyt rauhassa paranee.
Kysyin Uusi-Mäkelältä lähetteiden tilannetta ja hän pisti TAYSiin lähetteen kohdun ja munasarjojen poistoon, siksi TAYSiin koska Kuopio ei tee genitaalikirurgiaa, on siis ilmeisesti parempi että sama sairaala tekee sekä kohdun poiston että genitaalikirurgian.

Tähä välii vois taas vaihteeks listaa kaikki mahdolliset testosteronin vaikutukset mitä oon huomannut. Huomautan että kaikki ei välttämättä johdu testoista, mutta paha mennä sanomaan mikä johtuu mistäkin.

- äänen lasku
- hiusten karheus
- hiusten rasvottuminen nopeampaa
- sänki leuan alla ja huulen yläpuolella
- akne
- karvoja
- rasvaprosentin lasku
- laihtuminen ja lihasta
- ihon paksuuntuminen
- libidon kasvu ja herkistyminen
- tasasempi olotila
- itsetunto parempi ja ilosempi mieli
- kynsien nopeampi kasvu

Tuntuu et oon lisänny alla olevat kuvat miljoonaan kertaan tänne, mutta Picasa väittää muuta.. Ja koska kokoajan ihmiset kyselee kuvia "kun olin tyttö", ni tässä nyt jotain. Paha vaan pistää kuvia kun niitä ei pahemmin oo jäljel ja koska en oo ite itteäni nähny ikinä tyttönä, ni en tiedä minkälaisia kuvia haluatte nähä. En mä oo ikinä ollu tyypillinen mekkokansalaine, jos te sitä toivoisitte.

2009
2010
2008
2010
2010
2009
2008 loppu tai 2009 alku
2008
2007
2007?
2008?
2008
2009?
2010
2013

22. tammikuuta 2013

Prosessi ja rakkaus

Asia ei nyt millään tavalla liity prosessiin, mutta oon niin säälittävä etten keksi mitään muutakaan että olo paranis. Pyydän myös anteeks etten jaksa pyrkiä oikeinkirjotukseen niinku yleensä kylläkin tässä blogissa.

Katkera Alex täällä hei. Kello on 1:05, mulla on 6:55 herätys kouluun jossa pitäisi kuvata kun raoh12 suorittaa KN Special -kouluratsastusnäytön. Tällä hetkellä innostus kyseiseen tehtävään on ihan huipussaan.. Koitin jo nukkua, mutta eihän siitä mitään tälläkään kertaa tule. Jos mun kroppa saisi päättää, niin menisin nukkumaan joskus neljän aikoihin, heräisin 7 tunnin päästä ja valvoisin uusiksi neljään.

Rakkaus se taitaa meikäläistä hereillä pitää, turhauttaa masentaa itkettää, olo on tosi säälittävä ja riittämätön. Mä olen tutuistani ihminen joka on ehkä eniten ehtinyt seurustella elämänsä aikana, ja tässä tapauksessa se on enemmänkin jotenkin.. säälittävää, kuin hienoa.
Nuorenpanahan noita seurusteluja oli, enemmä ja vähemmän tosissaan niissä oltiin. Jotkut suhteet oli vaan "kunhan on joku vierellä" -suhteita. Ensirakkauden kohtasin siinä kasiluokan lopussa, puolen vuoden seurustelu päätty siihen kun petin. Ja tää on yks niistä asioista mitä kadun vieläkin ja mitä en voisi toistaa enää ikinä. Oon seurustellut 14 ihmisen kanssa, lyhin suhde viikon ja pisin 1,5 vuotta. Näistä neljä viimeistä ovat suhteita joissa osasin oikeasti käyttäytyä ja jotka otin tosissani. Mutta siitä huolimatta oon taas sinkku.

Näistä neljästä ensimmäisestä oon erityisen katkera. Suhde oli alkuhohdon jälkeen täyttä paskaa. Yritettiin olla jatkossa kavereita mutta ei siitäkään mitään tullut kun en katkeruudeltani osaa nähdä tätä ihmistä enää normaalina ihmisenä. Kaiken mä annoin, kaiken mä tein, kaiken mä uhrasin ja paskaa tuli niskaa enemmän ku laki sallii. Niin tuli kyllä tämän toisenkin ihmisen päälle, mutta mä en ollut se, joka heitteli kalusteita, tuhosi mun tavaroita ja petti. Mä hoidin yhteisen asunnon sekä eksän lääkityksen ja lemmikit. Sitten tulikin koko perheeltä syytöksiä että mä olen pettäjä, valehtelija, varas ja huumaaja. Rupeen näkemään punasta jo pelkästää ku muistelen tätä suhdetta.

Seuraava oli vähän hätäinen valinta multa. Kyseessä oli hyvä ystäväni ja seurustelun jälkeen rupesikin tuntumaan että ollaan vaan kavereita eikä pariskunta. Jätin siis tässä suhteessa. Ollaan edelleen hyviä kavereita ja nähäänkin välillä.

Kolmas oli ja on pisin suhde tähän mennessä mulla. 1,5 vuotta, ei ihan puoltatoista vuotta. Kaukosuhdetta  5kk, kesäloma yhdessä ja syksyllä muutettiin yhteen. Seuraavan vuoden kesällä tulikin kaukosuhde takas kun lähdin kesätöihin Porvooseen, mutta kesän ihan alussa eksä päätti että se oli tässä, hänestä oli alkanut tuntumaan samalta kuin minusta edellisessä suhteessa. Tarkoitus oli kesätöiden jälkeen sitten aloittaa koulu Kiuruvedellä ja sittenhän oltaisiin taas viikonloppuisin vähintään nähty, mutta kohtalo päätti toisin. Tää on ensimmäinen suhde jossa näin oikeasti pitempääkin tulevaisuutta. Tämä ihminen lupasi tulla Kuopioon mun leikkauksen ajaksi ja että oltaisiin ystäviä siltikin, mutta toisin kävi hänen tahdosta.

Viimeisin suhde sitten loppui tuossa 26.11.-12, 5kk jälkeen. Olosuhteiden takia, välimatkaa kun oli 400km. Kavereita ollaan edelleen.


Mun iskä ei ole tuonut näytille ketään naista sitten äidin ja iskän eron, eli n. 17 vuotta sitten. Pikku hiljaa on ruvennut tuntumaan että oon liian iskäni poika ja en mäkään löydä ketään. Mä en nää iskässä mitään vikaa, en nää itsessänikään. Voi olla että moni mahdollinen suhde karsiutuu siihen kun biologisesti olen mitä olen.
Ja no ei sekään asiaa auta että istun neljän seinän sisällä paitsi kun käyn lenkillä.

Mun ympärillä serkut saa lapsia, menee kihloihin, naimisiin.. Mä kuvittelin joskus että kyllä mä olen 20 vuotiaaseen mennessä jo löytäny useamman vuoden suhteen ja ehkä menossa jo kihloihinkin. Nyt voi vaa katkerana nauraa et miten hyväuskonen paska oon joskus ollu. Mä olen niin vitun monta kertaa joutunu pettyy ja mä oon niin katkera rakkausasioissa et mä en tiiä miten päin mä voisin tästä jatkaa.
Joskus tuntuis vaa nii helpolta olla homo, niille kun tuntuisin kelpaavan.

Viiltelyn lopettamisen jälkeen tänää on toinen kerta kun oikeasti voisin vetää ranteet auki jos olis jotain saksia terävämpää.

Näin asiast vähän poiketen, mua myös turhauttaa ja vituttaa miten vähän oon saanu kontaktia muihin koululaisiin. En vaan keksi mitään sanottavaa ja kun keksin, tilanne on jo ohi. Vammaset aivot ja vammanen minä. Tietyt ratsastuksenohjaajat ottaa yhteyttä vaan kun tarvitsevat multa jotain ja omat luokkalaiset pitää mua varmaan outona ja pedarina.

Viime aikoina olo on ollut sen verran pohjal et oon miettiny et rupeisin käymään taas terapeutil.

Vitun oikee jalkaki ku kasvukipuja.

Pieni poika jättimäisen vuoren juurel,
ihmettelee miten kaikki näyttää niin suurelt.
Ihmettelee millaset ois näkymät sen päältä,
näyttäskö kaikki huoletkii sielt pienemmältä.
Niin mont kertaa vaan sekoillu illast toiseen.
Seuraavat päivät poukkoillu mielentilast toiseen.
Ja kaikin tavoin koitan peittää pimeen puolen,
välil on ku jedi tahtomattaan pimeel puolel.
Siel huimaa, kaikki kaatuu ympäriltä
ja pääs pyörii edelleen vaik suljen mun silmät.
Siel mun sydän ammottaa tyhjyyttään
enkä käsitä sitä miten ne ei välitä yhtään
ja se pelotti eniten mut teki hyvää myöntää 
et olin ite mun pahin vihollinen.

Mulla on nykyää vaa jatkuvasti nii helvetin paha olla ja ikävä. En pysty ajattelee tulevaisuutta, ainakaa itkemättä. Ajattelen jatkuvasti kaikkea paskaa ja jos en, ajatukset siirtyy ajatukseen millon pääsen kiertää korkin auki ja hukuttaa murheet.
Mä en haluais uskoo "siihen oikeaan", mutta mitä jos mä kohtasinkin sen jo? Mitä jos se löytää jonkun mulkun, vaikka mä tietäisin olevani parempi. 
Entä jos mä tän ikävän takia teen jotain ja satutan jotakuta henkisesti.

19. tammikuuta 2013

Prosessi ja vaatetta

Uusi tukka

Uusi paita, Maksimakasiini 12,90e

Uudet farkut, H&M 39,90e
Uusi vyö, Jack&Jones 9,90e?

Uusi huppari, H&M 19,90e

15. tammikuuta 2013

Prosessi ja 3 vuotta

23.11.2009 - Lähetteen haku
18.3.2010 - Peruttu keskusteluaika
1.6.2010 - Sairaanhoitajan keskusteluaika
16.6.2010 - Uudet sukupuolineutraalit etunimet hyväksyttiin
9.7.2010 - Sosiaalityöntekijän keskusteluaika
26.7.2010 - Sairaanhoitajan keskusteluaika
28.8.2010 - Erikoislääkärin keskusteluaika
23.11.2010 - Psykologin keskusteluaika
29.11.2010 - Psykologin keskusteluaika
1.12.2010 - aloitin itsenäisesti käyttämään testogeliä
26.1.2011 - Hoitoneuvottelu #1, negatiivinen vastaus
18.2.2011 - Hoitoneuvottelu #2, mistä myöhästyin
14.3.2011 - Hoitoneuvottelu #3, diagnoosi ja lähete mastektomiaan ja hormonipolille
13.9.2011 - Hormonipoli, resepti sustanoniin
1.1.2012 - Vuosi testoilla
3.1.2012 - Transpolin sairaanhoitajan vuositarkastus
5.6.2012 - Rintakehäleikkauksen konsultaatio
27.6.2012 - Hormonipolin puolivuotistarkastus
27.6.2012 - Tapaaminen transpolin lääkärin ja sairaanhoitajan kanssa - lähete munasarjojen ja kohdun poistoon ja Helsingin lääkärin juttusille
17.08.2012 - Helsingin psykiatrian erikoislääkärin keskusteluaika
01.10.2012 - Mastektomia Kuopiossa, Jussi Valtonen
05.10.2012 - Tapaaminen Jussi Valtosen kanssa, picot vaihdettu uusiin
1.1.2013 - 2 vuotta testoilla
14.1.2013 - Miehen henkilötunnus

Okei, en tiiä mitä blogger itkee ja tunkee kuvan väärinpäin vaikka lisään sen oikein päin.. :D
Ajattelin ettei miehen henkilötunnus ois iso juttu, mutta kyllä se vaan pönkittää egoa.

Sain siis käsiini vihdoin viime vuoden lopussa paperit jotka oikeuttaa henkilötunnuksen vaihtoon, eli lausunnot transsukupuolisuudesta Helsingin ja Tampereen transpolin erikoislääkäriltä sekä gynekologin todistus että olen lisääntymiskyvytön. Näiden papereiden kanssa kävin vuoden 2012 viikolla 46, muistaakseni, suoraan Iisalmen maistraatissa. Nainen otti paperit ja sanoi että lähettää ne Kuopioon jossa päätös tehdään.
Nainen vielä myöhemmin pisti minulle sähköpostia että minun pitäisi lähettää Kuopioon vielä paperi jossa omin sanoin selitän että mitä haluan. Kirjoitin ihan vain perus että "Toivon että minut merkitään kuuluvaksi mieheksi ja henkilötunnukseni muutettaisiin miehen henkilötunnukseksi." Sain tämän aikaiseksi lähettää vasta loman jälkeen, joten siksi päätökseen meni näinkin "kauan".

Suurin juttu mikä tästä seuraa, on nyt se että uuteen kelakorttiini tulee merkintä täydestä testosteronin korvattavuudesta ja saan 3 euron hinnalla myös Nebidoa (norm. 80e/kpl), johon aijonkin siirtyä heti kun kelakortti tulee.