14. helmikuuta 2015

Perjantai - lauantai

Hyvin nukuttu yö, aamupalaa ja aamupesut. Vasemman reiden kelmu oli vähän vuotanut, joten se vaihdettiin kokonaan. Siinä tulikin ilmainen karvojen poisto samalla, vaikka ennen leikkausta karvoja oltiinkin ajeltu. Hitto ku teki kipeää. Pienen alotuksen jälkeen sain kipulääkettä ja hetken päästä jatkettiin. Otettiin reiluja repäisyjä niin homma hoitui nopeasti ja kipu pysyi vielä siedettävänä. Ihon otto kohdan päällä oli jotakin ihon hoito nukkaa, näytti ällöttävältä. :D Laitettiin pienemmälle alueelle uudet kalvot, ja jalkaan sairaalabokserit jotka pitävät puhtaana terveen ihon otto kohdan ja pitävät kalvot kiinni, nämä uudet kalvot eivät nimittäin jämähdä ihoon ihan kuten ne aikaisemmat.

Kävin kävelemässä, olo oli hyvä. Välillä otin tukea ja pumppailin jalkoja ja kohta taas kävelin. Hoitaja pesi patjaa, sinne asti oli vuotanut mömmöjä jossain kohtaa. En tajunnut katsoa kuinka kauan olin pystyssä, kun rupesi pikku hiljaa taas sumenemaan. Nyt se ei tullut kuitenkaan äkkiä, pystyin hyvin vielä kävelemään käytävälle. Käytävällä odotti normaali sairaalasänky, pääsin siis eroon ilmapatjasta. Miten pehmeältä se tuntuikaan! Hetken köllöttelin ja roudattiin takaisin paikalleni kun ilmapatjasänky oli poissa.

Iltapäivällä köpöttelin pieniä määriä. On se rankkaa, en ole 15 minuuttiin pystynyt vieläkään. Pientä hikeä pukkaa. Ja kun ei edes tiedä paljonko pää kestäisi, mutta ei halua riskiä ottaa että sumenee.

Lauantai alkoi normaali rutiineilla. Aamupesuilla sain vihdoin vaihtaa leikkauspaidan tavalliseen sairaalapaitaan. Yhden maissa oli sidosten vaihto, sain kipulääkettä taas. Tällä kertaa koski vähän enemmän, jolloin sain jotain uutta nestemäistä kipulääkettä. Sen jälkeen operaatio pysyi taas siedettävissä kivuissa.
Samoihin aikoihin tuli äiti miehensä kanssa. Toivat kokista sekä suolaista ja makeaa herkkua. Käveltiin yhdessä, onnistui hitaasti mutta varmasti. Lähtivät sitten ennen lounasta.

Iltapäivä ja ilta meni kävellessä pieniä määriä, pisimmillään jaksoin 10 minuuttia. Sitten rupesi tulemaan lämmin ja sydän lyömään reippaammin. Olen tähdännyt pidemmät kävelyt ennen ja jälkeen ruoan jolloin saan nopeasti sokeria tai sokeriarvot on jo valmiiksi koholla. Kävelen sidosten takia kuin paskat housuissa. Makuulle palaamisen jälkeen kipristää reiden kalvot ja koskee kivespussien alueelle. Elämä helpottunut vähän, saan laturin itse kiinni, pestyä hampaat ja naaman lavuaarilla sekä pääsen seisomaan siksi aikaa kun lakanani vaihdetaan. 10 minuutin kävelyllä jaksan siis kävellä autolle kotiutuessani, vaikka siihen mennessä pitäisikin pystyä kävellä taas kauemmin.

Tiedän ettei ketään kiinnosta, mutta alusastiakeikat helpottuvat kokoajan. Maha toimii paremmin ja olen löytänyt tekniikan pusertaa sängyssä puoliksi maaten.

Muuten olo ihan ok. Päivät menevät reippaammin kun olen saanut katsoa telkkaria, Penina tuo huomenna lehtiäkin. Ja jokainen kävely tuntuu tunnilta. Tuntuu myös että syödään kokoajan ja nyt niitä hetkiä odottaakin.

12. helmikuuta 2015

Keskiviikko - torstai

Keskiviikko aamuna klo 6 olikin täysi sirkus päällä.. Ensimmäinen yö muuten kun tarkenin ohuella peitolla, alkaa vissiin kuumeilu mennä kokonaan ohi. Eilen illalla pääsi itku kun on niin kova nälkä kokoajan.

Penis on kipeä. Levossa sitä jyskyttää ja tulee kuin sähköiskuja silloin tällöin. Kipulääkkeet auttaa. Liikkeessä jomotus pahenee. Saan vaivoin nostettua lantion irti patjasta ja tekee kipeää. Olen tyytynyt pyörittelemään nilkkoja. En pysty nostamaan kovin korkealle selkänojaa, ilman että kivespusseissa alkaa jyskyttämään entistä enemmän. Selkä ei onneksi juuri ole kipeä ollut ja olkapäät eikä kädet ole enää sellaisessa jumitustilassa mitä ne ovat olleet viimeiset kaksi viikkoa.

Sidosten vaihto siirtyi huomiselle. Tuntuu ettei mikään etene.. Sillon pääsen myös kävelemään.
Lakanat vaihdettiin ja aamupesut tehtiin. Kysyin kiinteästä ruoasta ja kotiutumisesta. Hoitaja lupasi soittaa leikkaavalle lääkärille ja kysyä ruoasta. Kotiutumisesta kertoi sen verran että sidosten vaihdon jälkeen tiedetään paremmin. Kun ihon siirteet on kunnolla kiinnittyneet, niin tiedetään kotiin lähdöstä. Kaikesta päättelin; epätodennäköistä että ensi viikolla koti kutsuisi, vaikka hoitaja sanoikin ettei se ihan mahdotonta ehkä ole. Kiinteää en saa syödä, koska silloin uloste lisääntyisi ja se tulisi suoraan kivespussien ihon siirteiden päälle.

Kanyyli vuotaa, 3 kertaa vaihdeltiin teippejä kunnes uskoivat ettei se pelitä. Otettiin pois, illalla laitettiin uudestaan.
Illalla sain myös uuden paidan ja vaihdettiin alleni uusi poikkiliina. Todella tylsää. Kämppikset toisella puolella huonetta ovat katsoneet telkkaria koko päivän niin en näe koko telkkaria. Samaten läppärin netti ei toimi kunnolla tässä kohtaa huonetta.

Pelottaa huominen sidosten vaihto ja kuulla tuomio ruoasta, kävelystä, peniksen kunnosta..

Keskiviikko yöllä sain vähän polvia koukkuun, ei sattunut. Sen enempää en ole viitsinyt rasittaa leikkausaluetta. Nukuin hyvin, yleensä kun nukun näin kotona niin olen herännyt klo 9 maissa. Täällä valitettavasti kello oli vasta vähän yli seitsemän. Aamuyöstä heräsin epiduraalin loppumiseen ja onnistuin jatkamaan unta vaikka korvatulppien yli kuuluikin kämppiksen kuorsaus. Selkeästi olen päässyt kuumeesta, nukuin taas yhdellä peitolla ja vieläpä ilman untuvatossuja! Tässä vaiheessa kerron että kotona siis nukkuessani poden kuumuutta alasti ilman peittoa.. Lämpötilaa ehkä lisää vasen reisi, eli tuo ihon otto kohta. Se sykkii kovasti lämpöä, ei kuitenkaan polttele. Enemmänkin niin kuin olisi jalassa yhdet housut liikaa.

Aamupäivällä sain suun kautta nestemäisen kipulääkkeen sekoitettuna pepsiin. Olin skeptinen kipujen suhteen, puudute meni 10ml/h, mutta lisää en saanut. Vaihdettiin sidokset, apuna käytettiin keittoliuosta kun hopeasidokset olivat tarrautuneet niin hyvin. Ei sattunut, vaikka joitakin hakasiakin leikattiin pois. Kun penistä nostettiin, tuntui polttelua reisissä mutta ei sellaisia tosi kivualiaita sähköimpulsseja niin kuin aiemmin. Kipu oli ihan siedettävää. Hetkessä sidokset oli vaihdettu. Maijan kanssa leikkannut lääkäri (jonka nimi selvisi Lea Pulliaiseksi) katsoi tilanteen ja oli tyytyväinen. Melkein olisi päästänyt jo tällä viikolla kotiin, mutta haluaa katsoa vielä ensi viikkoon. Saan kävellä ja kiinteää ruokaa!! Halleluja! Ehkä skeptisyys auttoi, aikaisemmin olen lähtenyt niin positiivisella mielellä sidosten vaihtoon.
Oikean reiden ihon otto kohta on jo ilman kelmuja, siihen sain ohjeeksi levittää useita kertoja päivässä Ceridal -öljyä.

Sain heti lounaaksi kiinteää, nautin antaumuksella.. Oli vieläpä tosi hyvää kanaa. En tiennyt miten maha suhtautuisi 3vk vellien jälkeen kanaan, joten yritin syödä mahdollisimman rauhassa vaikka kädet tärisikin innostuksesta.

Odotettiin puudutteen häviämistä jaloista. Otin kevyet päikkärit. Puudute alkoi hiipua, pystyn nostelemaan jalkoja ilmaan vaikka vasen jalka onkin reilusti paimavampi.
Fysioterapeutti vahti kun nousin ylös, sain kuitenkin ilman apua nousta ja mennä takaisin sänkyyn. Tuntui hyvältä, peniksen juurta vaan nipisti, oletettavasti kun painovoima painaa leikkausaluetta alaspäin. Pompin paikallani hetken, kunnes fyssari yllytti mua kävelemään huoneen ovelle ja takaisin. Pystyin kevyesti siihen, vaikka askeleet olivatkin tosi lyhyitä. Fyssari pakotti takaisin maate. Kysyin iltahoitajalta ja sanoi että voisin päästä vielä uudestaan kävelemään iltapalan aikoihin. En kuitenkaan saakkaan mennä pöntölle, eli alusastialla mennään.
Päivällisen jälkeen kävin itsekseni ylhäällä sen verran että hetken seisoin ja otin koneen pöydälle, peniksessä tuntui taas inhottavalta, mutta muuten ei ollut mitään hätää. Ylösnouseminen käy jo helposti, makuulle meno on vielä hankalaa kun ei saisi istua. Makuulle pääsyn jälkeen vasenta reittä on poltellut enemmän, mutta se ei kestä kauan.

Ennen iltapalaa käväisin taas kävelemässä, kun vaihdettiin lakanoita sänkyyn. Kävelin 3 kertaa ees taas huoneen läpi, käväisin katsomassa itseäni peilistä. Aika rosoisen komea sänkipartainen mies sieltä kyyläsi takaisin! Seisoin odottamassa sängyn vieressä kun rupesi taas äänet kaikkoamaan, sänky oli vielä kesken niin ohjattiin vaan siihen makaamaan joten kuten ja toinen hoitaja piti jalkoja koholla. Join pillimehun ja olo tokeni. Nousin ja laitettii lakanat loppuun. Olo oli jopa parempi kuin hetki sitten. Sain luvan kävellä omin nokkineni, kunhan lupaan olla pyörtymättä.
Illalla kävinkin vielä pikasella pyörärähdyksellä. Penistä edelleen koskee hetken aikaa nousemiseen jälkeen, mutta se menee jonkun ajan päästä ohi. Jalat on painavat ja askeleet lyhyitä, mutta siitä se lähtee. Nyt olen illan saanut olla ilman tippaa ja epiduraalia, tosi kivaa ilman kaiken maailman letkuja. Epiduraali on kuitenkin vielä selässä ja ylimääräinen letku teipattuna olkapäälle. Ainoastaan antibiootti laitetaan vielä kanyylin läpi 3x päivässä ja siksi kanyylia ei oteta vielä pois. Sen kautta laitetaan myös tarpeen vaatiessa kipulääke sidosten vaihdossa.
Sängyssä penistä ei koske. Voin nostaa lantiota ja kääntyä ilman kipua.

Paranemaan päin?



10. helmikuuta 2015

Maanantai - tiistai

Maanantai on toivoa täynnä, vai onko sittenkään?

Nukuin 8 tuntia, mikä on minulle normaali nukkumisaika. Olo oli mitä mainioin! Säästyin verikokeelta, mutta valitettavasti myös aamupalalta ja lounaalta. Aamupäivällä tehtiin pesuja ja otettiin kyljen dreeni irti. Odotin kipuja, mutta ei se oikeastaan sattunut. Tuntui vain iljettävältä.
Viimein klo 12 sain jonkun pienen esilääkkeen joka rupesi vähän väsyttää. Jonkun ajan päästä minut vietiin leikkaussaliin. Normihommat ja unta palloon.

Leikkaus kesti n. 3h, heräilin jossain klo 16 maissa pikku hiljaa. Kipuja ei ollut, väsytti vain. Mukava ilmapatja lämmitti. Klo 17 jälkeen rupesi polttelemaan vasenta reittä ihan älyttömästi. Purin hammasta enkä pystynyt rentoutumaan. Sain suoneen kipulääkkeen. Ja toisen kerran. Ja kolmannen. Epiduraali nostettiin 10ml/h ja sain suoraan selkään lisää puudutetta. Sain nestemäisen kipulääkkeen suuhun. Ja kohta tabletin muodossa. Klo 18 jälkeen sietämätön kipu rupesi vihdoin heltiämään siedettävään.
Hoitajat sanoivat että ihoa otettiin kolmesta kohtaa ja kivut ovat kuin kaatuessa asfaltille. Ensimmäinen päivä on pahin, sitten pitäisi helpottaa. Saan käydä vain vessassa, muuten sängyssä. Teki mieli itkeä, mutta nieleskelin. En tiedä päästääkö hoitajat minua vessaankaan kun en ole kävellyt vielä. Se kyllä helpottaisi, alusastiaan on niin pirun hankala pygätä.

Paskat jutut vain jatkuivat. Minua vietäessä takaisin osastolle, kuulin että minut on siiretty takaisin entiseen huoneeseen. Kohta pääsinkin eroon hoitajista ja kyynelehtimään kolmoshuoneeseen. Ei enää telkkaria tai puheluita. Tulee olemaan pitkiä päiviä. Luojan kiitos kolme aikaisempaa kämppistä ovat jo lähteneet.

Kivut tekevät sanoja mieleeni, tiedän että vielä joskus hymyilen näille ajoille. Nyt vain kaduttaa kun sattuu.

Tarkasteltuani jalkoja, olen päässyt oikean reiden kelmuista. Reisi on nyt siis "vapaa" kaikista kelmuista, sidoksista yms. Ihon otto kohta helottaa punasena, mutta ei ole kipee koskettaessa. Nivusen vieressä on kumma viilto ja reikä (jonka sisältä tulee ohut kumiputki peniksen sidosten sisään) jonka olemassa oloa en tajua, kysyn siitä lääkäreiltä kun näen niitä. Sekään ei ole kipeä painaessa, vaikka kipeältä näyttääkin. Vasemmassa reidessä on kelmua ja laajalla alueella ihan valkoista sideharsoa. Penis on pakattu kuin ennenkin, nyt vain jalkojen väliin. Hillitöntä stondista ei ole siis enää.

Hiillostin taas hoitajia kotiutumisella, kukaan ei tiedä.

Siinä kahdeksan maissa illalla polttelu reidessä oli kokonaan ohi, sen sijaan alkoi kihelmöinti peniksen juuressa. Aikaisemmin ei tuntunut miltään kun nostan lantiota, mutta nyt tuntuu inhottavalta peniksen alueella. Mutta todennäköisesti menee ohi parissa päivässä.

Seuraava sidosten vaihto on keskiviikkona tai torstaina. Sen jälkeen pääsen kuulemma kävelemään enemmän, kun ihonsiirto on ensin tarttunut kunnolla. Nyt en jumppailekkaan siihen asti, pääsee paikat kunnolla paranemaan.

En saanut melatoniinia, anestesialääkäreiden ohje ettei nukutuksen jälkeen saa antaa minkäänlaisia unilääkkeitä. Olen tällä hetkellä kahdestaan toisen miehen kanssa huoneessa, ja tämä mies vaikuttaa vähän levottomalta. Aina vähän pelottaa kun muut saavat liikkua ja minä en, että mitä jos jonkun lääkitys ei olekkaan ihan kohdallaan. Hätätilanteessakaan en voi liikkua kun olen epiduraalissa kiinni, tipan osaisinkin ottaa irti. Mutta ei tällaisia saa ajatella, näitä tapahtuu vain elokuvissa. :D

Kolmas viikko sairaalassa..

Nukuin todella hyvin ilman melatoniiniakin, heräsin vasta kahdeksan maissa. Verikoe ja aamupala. Vasta aamupalan kohdalla huomasin koko peukalon ja etusormen olevan veressä. Ajattelin että kynsi oli revennyt, mutta katsoessani peiton alle, vasemman reiden alla oli kimalteleva verilammikko. Kutsuin hoitajan joka tarkasti tilanteen, kelmua oli liian vähän ja reunasta oli päässyt tihkumaan verta. Ei hätää siis.
Aamupesuilla vaihdettiin kaikki lakanat ja laitettiin lisää kelmua reiteen. Sängyssä kääntyily tuntuu inhottavalta peniksessä ja lantion nostaminen jopa melkein sattuu. Toivon tämän menevän ohi parissa päivässä, onneksi minulla on hyvät kipulääkkeet. Vaikka levossa ei kipuja olekkaan, paitsi pientä jomotusta peniksessä.

Lääkäreiden aamukäynnillä tapasin leikkaavan lääkärini, kertoi että sidosten vaihto keskiviikkona ja sitten todennäköisesti taas perjantaina. Leikkaus meni hyvin, ja se pieni putki reidessä (josta puhuin ylempänä) poistaa jotain ylimääräistä kuonaa leikkausalueelta. En saa nousta ylös moneen päivään, eli takapakkia tulee. Kotiutumista ruvetaan miettimään ensi viikolla..

Kipuhoitaja tuli tarkastamaan tilanteen, kerroin että kipua on sillon tällöin peniksessä, mutta reisissä ei. Kipulääke auttaa siihen, mutta vain jonkun aikaa. Avuton olo kun ei voi liikkua yhtään koska liike tekee kipeää. Pelkään muutenkin että liike tekee hallaa uusille leikkausjäljille. Ylösnouseminen tulee olemaan taas hankalampaa kun ei voi jumppailla. Epätoivo iskee taas välillä. En voi lukea muiden phallotekstejä kun kaikilla muilla mennyt paljon paremmin. Peninakin pääsee vasta sunnuntaina käymää. Meidän koirat on match showssa lauantaina enkä näe sitäkään. Tämä päivä on kestänyt miljoona vuotta ja kello ei ole edes neljä.

8. helmikuuta 2015

Lauantai - sunnuntai

Tähän väliin pientä väli-informaatiota. Olen pitänyt blogia vuodesta 2010, ja blogin katselukerrat ovat sieltä joka vuosi nousseet pikkuhiljaa. Vuosi 2014 oli hiljainen, mutta nyt heti 2015 tammikuussa paukkui selkeät ennätykset kun blogin katselukerrat ylsivät kuukauden aikana reiluun 40 000!!

----

Aamu alkoi sillä että hoitaja joutui taas puhdistamaan kanyylin ruiskuttamalla sinne keittosuolaliuosta. Tuntuu niin pirun inhottavalta, kirvelee tovin. Alan kyllästyä kanyyliin, jatkuvasti tukossa, letkut solmussa, kämmentä kirvelee ajoittain yms. Aamupäivällä myös epiduraalin laite huusi jatkuvasti, lopulta hoitaja vaihtoi ohuemman letkun uuteen ja se auttoi.

Klo 11 maissa tultiin tekemään aamupesuja, toinen hoitaja vaihtoi lakanoita samalla kun toinen auttoi minut ylös. Tuntui varmemmalta kuin eilen, 2 minuuttia tuntui ihan hyvältä kun pumppasin jalkoja katse ylhäällä ja hengittäen syvään. Sitten rupesi tuntumaan kummalta ja ympärillä olevat äänet rupesivat vaikenemaan. Tässä vaiheessa olisi jo pitänyt pyytää sänkyyn, mutta yritin olla liian vahva. Lopulta sumeni ja polvet petti. Pääsin kuitenkin pienellä avustuksella sänkyyn.
En kuullut hetkeen hoitajien puhetta, mutta ihan puolessa minuutissa olo oli entisellään. Sain kuitenkin happiviikset hetkeksi.

Päivällä Penina ja Roosa kävivät, piristi tosi paljon ja kerkesivät ollakkin vähän pidempään.
Kun he lähtivät pääsinkin uudestaan kokeilemaan seisomista. Pystyin seisomaan minuutin, kunnes taas rupesi sumenemaan ja pyysin sänkyyn. Harmittaa ja itkettää. En tajunnut että parin viikon makaaminen vetää näin heikoksi. Harmittaa etten saa nousta keskenäni seisomaan, useampi toistaminen saisi minut nopeammin ylös kuin kaksi kertaa päivässä.

Sunnuntaina aamu alkoi taas kanyylin laitolla. Kolme eri hoitajaa ja 5 pistosta kunnes saatiin paikalleen. Aamupesuihin kerkesi vain yksi ihminen, seisomaan nousu siirtyi siis myöhemmäksi. Vaihdettiin siinä kerttisliinat, olivat sen verran kaikessa mömmössä.

Olen jo kaksi päivää jättänyt syömättä hiutale- ja maitopohjaiset vellit ja puurot. Keitot menee vielä joten kuten. Syöminen olisi todella tärkeää kuntoutuksessa ja varsinkin kun ravintoarvot jäävät vajaiksi kun saa vaan soseita ja erilaisia juomia. Mutta ei vaan enää pysty, pelkään että oksennan jos syön vielä yhdenkin vellin. Keittojenkin maku tuntuu pahenevan kokoajan ja ne ovat yhä löysemmäksi tehty. Myllerys mahassa on joka syömisen jälkeen, ei ole onneksi pahentunut.

Ylösnousemista ajatellen jumppailin paljon jalkoja ja nostin selkänojaa niin että sain pään pystyyn, se olikin ihan hyvää harjoitusta, nimittäin päässä tuntui hassulta ja tuntui että pää pääsi selvenemään. Vasta kolmen maissa minut nostettiin ylös. Sängyltä ylösnouseminen oli jotenkin hankalaa, mutta seisoessa tuntui paremmalta. Tällä kertaa jaksoin pumpata ehkä 2 minuuttia, kunnes äänet rupesi taas katoamaan ja päässä sumenemaan. Olisin halunnut kokeilla kävellyä, mutta epiduraali jätettiin tällä kertaa kiinni niin en voinut.
Turhauttaa, yksi tuttu tämän leikkauksen jälkeen käveli toisella ylösnousemis kerrallaan.

Päivälliseksi taas velliä. En syönyt. Antibioottia vaihtaessa kerroin etten oikein syö enää, niinpä hoitaja on pitänyt huolta että olen tipassa kokoajan että kroppa saa nestettä. Nestemmäinen ruoka on varmaan myös se joka pistää olon heikoksi eikä meinaa seisominen onnistua vieläkään. Koitan kuitenkin olla positiivinen.

Illalla otettiin huomista varten taas verikoe. Nostettiin myös minut taas pystyyn. Eivät viitsineet enää illalla irrotella piuhoista, niin ei kävelty. Seisoin ainakin 4 minuuttia, olo oli tosi hyvä! Olisin halunnut seistä vielä, mutta hoitajat passitti sänkyyn. Pelkään että huomisen leikkauksen takia nousemiseen tulee taas takapakkia..

Huominen leikkaus on siinä puolen päivän maissa, en saa taaskaan syödä vaikka enhän mä sitä juuri muutenkaan tee. Toivotaan parasta. Haluaisin jo kotiin, ikävä Peninaa, koiria, kotia, hevosia..
Tuli mieleen tilanne kun odoteltiin toisen hoitajan kanssa että toinen hakee lakanoita. Hoitaja kysyi että olenko miettinyt mitä teen ensimmäisenä kun pääsen sairaalasta. Hetken mietittyäni vastasin että ehkäpä syön jotain hyvää. ♡

6. helmikuuta 2015

Perjantai

Puudute vaihdettiin klo 23, jonka ansiosta sain nukkua täydelliset 7 tuntia, kunnes otettiin mittaukset. En tohtinut enää nukkua, kohta otettiinkin verikoe ja tuotiin aamupala.

Kymmeneltä tuli kipuhoitaja, kyseli kivuista ja kertoi että lääkärit tulevat klo 11 maissa. Suunnitelma on että annetaan taas maksimi annos puudutetta, suun kautta nestemäinen kipulääke ja toinen lääke kielen alle imeytymään. Jos edelleen sattuu, pitää keksiä muuta.

Aika siirtyikin kello kahteentoista, puoli tuntia aikaisemmin sain suun kautta lääkkeen, kielen alle lääkkeen sekä puudutteen. Tosi nopeasti olosta tuli tosi omituinen, näin asioita kahtena, väsytti, kädet tärisi ja syke nousi. Sain syödä, söin äkkiä ennen kuin olo menisi vielä enemmän sekaisin. Ei ollut kuitenkaan paha olo, niin hoitaja sanoi että ihan normaalia tällaisista lääkkeistä. Laitettiin happiviikset.

Sidosten purku alkoi. Kädet hikoili, pelkäsin helvetisti että kohta sattuu ja kunnolla. Tunsin aavistuksen, osasin sanoa missä kohtaa touhuiltiin. Rentouduin loppua kohden, ei sattunutkaan. Otettiin hakasia pois. Lääkäri pääsi pikaisesti käymään, katsoi että tilanne on kokoajan parempi ja nyt hyvä. Kertoi että maanantaina salissa otetaan vasemmasta reidestä vähän ihoa ja peitetään penistä. Dreenit reisistä saisi ottaa pois ja saisin kävellä hoitajan kanssa viikonloppuna pieniä määriä. Kiinteää en kuitenkaan vielä saa.

Dreenit otettiinkin sitten pois, ei tuntunut yhtään. Kylkeen sai vielä dreeni jäädä. Penis laitettiin kääreisiinsä ja samalla vaihdettiin lakanat ja sain pesulapulla pestä naaman ja kainalot.

Odotettiin pari tuntia että puudutteen vaikutus häviää ja fysioterapeutti tuli hoitajan kanssa nostamaan minut sängystä. Kyljelleen ja siitä jalat maahan ja ylävartalo pystyyn. Nousin terapeutin mielestä ehkä vähän liiankin vauhdikkaasti, mutta pahaa oloa tai mitään ei ilmaantunut. Yllätyin miten painavat jalat olivat ja miten paljon voimaa piti käyttää että sain jalat suoraksi. Terapeutti käski heti pumppaamaan jalkoja lattiasta ylös alas ja hetken päästä nousemaan varpaille uudelleen ja uudelleen. Kaikki meni tosi hyvin, minuutin jälkeen pyysin kuitenkin takaisin makuulle ennen kuin mahdollinen huono olo olisi tullut. Makuulle päästyäni tunsin miten iso kasa verta ehti laskeutua jalkoihin, tuntui melkein jopa inhottavalta. Tunne meni kuitenkin kohta pois. Fysioterapeutti oli yllättynyt miten hyvin meni. Viikonloppuna vain lisää. Tässä on harmi etten saa edes istua sängyn laidalla, saisin verta jalkoihin ja pään pystyyn. Olen kuitenkin helpottunut, yksi askel edempänä kotiutumista. Hirveä hinku olisi taas pystyyn, mutta painotettiin että mahdollisen pyörtymisen takia en saa yksin seisoa. Jumppailenpa siis vain sängyssä.

Ilta meni rauhassa, telkkaria katsellessa niinkuin kaikki muutkin illat..




5. helmikuuta 2015

Torstai

Nukuin tosi hyvin. Olen huomannut parhaimman tavan olevan se, että valvon klo 23 asti, otan melatoniinin ja odotan hetken sen vaikutusta. Silmälaput ja korvatulpat on tärkeä univaruste. Nukun tällä 6-8 asti. Yöllä tosin herään hoitajan vierailuun, kun tyhjentää katetrin pussin tai vaihtaa tippapussin. Kerran yössä joudun myös kutsumaan hoitajan vaihtamaan puudutteen. Olen katsonut kelloa ja puuduteputkilo kestää 7 tuntia, joudun siis väkisin heräämään sen takia. Olen nähnyt myös unia, joita en kotonakaan usein nää.

Minulle oltiin eilen sidosten vaihdossa laitettu verkkohousut normaalin tapaan, mutta peniksen kääreelle oli leikattu reikä ja kertakäyttöliinoja ei ollut tukemassa penistä. Kääreen pitäisi seisoa pystyssä. Ajattelin että nukun yön ja kysyn että pitääkö kääreen nyt roikkua normaalisti jalkojen välissä. Jumppailessani jalkoja, kääre tietysti vähän liikkui. Kipeää ei tehnyt, mutta ei se hyvältäkään tuntunut. Vaihdoksen jälkeen minulle ei oltu laitettu enää jalkojen alle tyynyjä, tuntui hyvältä olla ilman niitä. Yöksi pyysin yhdet tyynyt polvitaipeiden alle, mutta aamulla otin ne taas pois. Mukavampi kyllä ilman.

Tänään aamupesulla en kerinnyt sidoksista edes kysyä kun hoitaja jo laittoi minulle uusia housuja. Mainitsi että sidosten vaihtajat ei todennäköisesti tienneet että miten kääre pitäisi olla. Nyt kääre on kerttisliinojen tukema ja olo on varmempi minullakin. Jalat liikkuvat tosi hyvin, olen jaksanut pitää niitä koukussakin. Välillä jotkut liikkeet kiristävät oikeaa jalkaa, mutta siellä onkin teippejä ja arpia enemmän kuin vasemmassa.

Seuraavat suunnitelmat on sidosten vaihto perjantaina huoneessani ja salissa nukutuksen kanssa maanantaina. Salissa mahdollisesti ainakin venytetään ihoa juuresta kohti peniksen kärkeä, kuulen toivottavasti tarkemmin suunnitelmista lähempänä maanantaita.

Vatsa toimii vähän liiankin hyvin. Olen nyt kahden päivän välein ulostanut ja löysää. Normaalisti käyn vessassa kakkosella kerran päivässä, joten mietin että olisikohan kiinteä ruoka sittenkään nyt pahasta. Se saattaisi saada vatsan vähän parempaan kuntoon ja onko sitten suurta eroa että tuleeko päivän vai kahden välein. En tiedä miten tämä on mahdollista kun ensin pärjäsin 11 päivää ilman.. Minulla olisi vessakin tuossa 4 metrin päässä jos joskus pääsisin edes sängyn viereen seisomaan.

Alusastia asetettiin tänään vähän huonosti, rehellisesti sanoen kaikki siteet olivat siis sen jälkeen paskassa. Hoitaja yritti puhdistaa, mutta sehän sattui taas. Sopivasti kipuhoitaja ja anestesialääkäri tulivat kokeilemaan epiduraalin vaikutusta. Antoivat ensin pienen määrän puudutetta ja kohta isomman määrän. Lopuksi vielä keittosuolaa, joka saa puudutteen vaikuttamaan koko alueelle. Vartin päästä hoitaja kokeili puudutteen tehoa märällä rätillä. Tuntoa oli siellä täällä, toisen 15min päästä tuntoa ei enää ollut navasta alaspäin. Olivat tyytyväisiä, ja hoitajat pääsivät pesemään ja vaihtamaan sidoksia, ihan vaan päälimmäiset. Tunsin että penis liikkui, mutta ei sattunut yhtään. Toisen ihon otto kohdan kalvo repsotti, joten vaihtoivat sen myös uuteen.

Puudutteen vaikutus rupesi siinä parissa tunnissa heltymään. Samalla alkoi häntäluussa kova jomotus sekä vasemman puolen nivusessa pieni vihloominen, meni sellaisina aaltoina. Odotin jonkun aikaa olisiko se mennyt ohi, mutta lopulta pyysin kipulääkettä joka auttoi. Jalkojen koukkuun laitto tuntuu peniksessä vähän oudolta, ei sattunut kuitenkaan. Kipulääke auttoi tähän myös.
Velliruoat alkavat ottaa massun päälle. Ruoan jälkeen alkaa mahassa hirveä vellominen ja ilmavaivat hetken aikaa ihan omaa luokkaansa. Pakko kysyä jos pääsisin kiinteälle kohta..

Häntäluu on edelleen kipeä, onneksi sängyn saa niin että yläosa on aavistuksen alaspäin vievä. Näin se keventää  lantion seutua. Nyt on parina viime päivänä myös vasen olkapää ollut jumissa, ilmeisesti viime vuonna tapahtuneen sijoiltaan menon takia.




4. helmikuuta 2015

Tiistai - keskiviikko

Kaksi viikkoa täyteen sairaalassa!

Heräsin kuudelta, ärsyttävää. Katsoin "kissakuiskaaja" ohjelman ja onnistuin sitten torkkumaan yhdeksään. Sopivasti minut kärrättiin siitä heräämöön. Piti odottaa hetki, kunnes anestesialääkäri ehti paikalle. Minun piti kääntyä kyljelleni ja hivuttautua mahdollisimman lähelle reunaa. Piti myös asettautua sikiöasentoon, leuka rintaan, jalat niin lähelle napaa kuin saan ja selkä pyöreäksi. Asetettiin selän alle suojapyyhe ja selkä pyyhittiin jollain aineella steriiliksi. Hoitaja käytti pyyhkimisessä vähän voimaa ja tuntui ihanalta. Suihkutettiin vielä lisäksi jotain nestettä selkään. Anestesialääkäri odotti hetken kuivumista ja sitten pisti puudutteen selkään. Nipisti ja sitten kirveli ihan hetken. Samalla sain kipulääkettä suoneen.
Lääkäri odotti hetken puudutteen vaikutusta ja sitten oli vuorossa epiduraalin laitto. Se oli aika eksoottinen kokemus. Välillä tuntui samalta kuin hammaslääkärissä kun lääkäri ronkkii hammasta piikillä, mutta se tuntui vain selässä. Lääkäri sanoi että olisi hyvä jos pystyisin tunnistamaan jos piikki selässä tuntuu enemmän vasemmalla tai oikealla puolella. Oikealla rupesi tuntumaankin kipua, sain lisää kipulääkettä. Kipua jatkui vielä hetken, kunnes epiduraali saatiin paikalleen. Epiduraalia "uitettiin" hetki. En tuntenut siinä mitään erikoista. Lääkäri ohjeisti että tässä vaiheessa saatan tuntea sähköiskun, mutta pitäisi pysyä paikallaan. Mitään ei kuitenkaan tuntunut. Lääkäri laittoi vielä pienen määrän koepuudutetta. Teipit päälle ja oltiin valmiita. Minut asetettiin takaisin sängylle oikein päin. Väsytti hirveästi, varmaankin lääkkeiden takia, rupesin torkkumaan. Puolen tunnin päästä lääkäri kokeili kylmällä paperilla taas tuntoa. Tuntoa ei juuri ollut oikeassa jalassa, mutta vasemmassa oli. Lääkäri sanoi tämän todennäköisesti johtuvan siitä, että makasin oikealla kyljellä. Heräämössä oli eri välineet kuin osastolla, joten jouduttiin vaihtamaan epiduraalin laite, se joka hälyttää puudutteen loppumista. Uuteen laitteeseen menee isoja tuubeja, kun vanhassa oli pusseissa puudute.
Minut kärrättiin takaisin huoneeseeni. Lääkärit ovat kiinni leikkauksissa, siteiden vaihto siirtyi huomiseksi.

Sain siis myöhässä lounasta, huomenna olenkin taas ilman.

Heräämöstä tultuani rupesi mielettömästi väsyttää. Kuumetta ei kuitenkaan ole. 3 tuntia nukuin, en uskaltanut enempää yöunien takia. Puudute vaikuttaa hyvin oikeaan jalkaan, vasemman reiden sisäsyrjässä on sen sijaan kohta josta vihlasee välillä. Puudute ei auta selkään, häntäluuhun koskee kun vähääkään olen istuma-asennossa. Kipulääke auttaa siihen onneksi. Minut käännettiin hetkeksi aikaa aavistuksen kyljelleen, että selkä ja häntäluu pääsivät lepäämään.
Epiduraalin pistokohta tuntuu vähän oudolta kun liikutan selkää. Ei satu, tuntuu vain, toisin kuin aikaisemmin. Ilmoitin hoitajalle tästä, vähän ihmetteli sitä. Katsoi että epiduraali on normaalin näköinen. Pitää mainita lääkärille, toivottavasti ei tarvitse uusiksi laittaa.

Ilta meni normaalisti..

Keskiviikkona heräsin taas kuudelta. Onneksi sain torkuttua vielä yhdeksään. Kipuhoitaja kävi klo 11 maissa laittamassa lisäpuudutteen ja sain suun kautta kipulääkkeen sekoitettuna pepsiin. Hetken päästä tarkistettiin puudutusalue kylmällä paperilla. Tuntoa oli edelleen vasemmassa jalassa, joten kipuhoitaja päätti mennä jo soittamaan ja varoittamaan että todennäköisesti tarvitaan anestesialääkäri antamaan kipulääkettä suoneen.
Hoitaja sai antaa suun kautta kipulääkkeen, se liuotettiin verenkiertoon antamalla sulaa kielen alla. Vaikutuksen piti olla yhtä hyvän kuin suoneen annettavan, mutta jo sidosten purku teki kipeää. Saatiin kuitenkin kaikki pois ja tilalle kosteat aluetta puhdistavat kääreet. Jäätiin odottamaan lupaa päästä heräämöön.

Heräämössä asetettiin taas rintaan, olkavarteen ja sormeen mittarit ja sain happinaamarin. Sitten tehtiin "humautus", eli sain suoneen ainetta joka pisti minut unen kaltaiseen tilaan. Tämä on kuitenkin kevyempi kuin varsinainen nukutus. Muistikuvia ei siis ole sidosten vaihdosta. Heräsin suht pirteenä, ilman kipuja.

Anestesialääkäri tuli laittamaan uudestaan epiduraalin. Sain taas suoneen kipulääkettä, mutta tällä kertaa operaatio ei sattunut yhtään. Mahdollisesti sidosten vaihdon lääkkeet vaikutti niin hyvin vielä. Epiduraali yritettiin saada selkään 3-4 väliin, mutta huomattiin puudutuksen vaikuttavan niin että puudute taisi mennä taas 2-3 väliin. Nyt kuitenkin puudute on tasasemmin molemmin jaloin, vaikka edelleen vähän liian alhaalla. Tälläkään kertaa en tuntenut sähköiskuja. Laitettiin myös uusi tippa.

Kuulin ekaa kertaa että peniksessä on infektio, mitä olen kyllä epäilytkin jo tovin. Vakavuudesta tai laajuudesta en tiedä, en ehtinyt lääkäreiltä kysyä. En myöskään saanut kuulla sängystä nousemisesta mitään..

Jouduin olemaan suht kauan heräämössä. Oli kylmä, mutta olin niin täynnä letkuja etten viittinyt yrittää kääriytyä peiton alle. Oikeaan reiteen koskee, tällä kertaa kuin siellä olisi suonen veto. Toivon että se loppuu ajan kanssa niinkuin viime kertainen polttelu. Hoitaja heräämössä oli hieman pihalla virtuaaliheräämön kanssa, siksi jouduin odottamaan kauan että tämä pääsi soittamaan osastolle että minut voi hakea. Viimein hoitaja sai paperit ulos koneelta ja minut haettiin.

Tehtiin aamupesut klo 15 maissa. :D Sain myös pirtelöä, lihalientä ja mehukeittoa kun en ollut koko päivän syönyt mitään. Jo neljältä tulikin päivällistä. Inhottava veto jalassa vain jatkui kolmatta tuntia niin pyysin kipulääkettä, sainkin sitä vahvempaa päivän hoidoista ja lääkkeistä huolimatta. Minulle ei onneksi tule helposti huono olo, vaikka saisin enemmän lääkkeitä tai söisin heti rankkojen hoitojen jälkeen.

Ilta menee tässä telkkaria katsellessa, jumppailessa ja puhalluspulloon puhallellessa. Penina tulee onneksi lauantaina käymään. Pakotan hänet tuomaan suklaapatukan, olenpa sitten silloin kiinteällä ruoalla tai en. Ei kerrota kellekkään. (; Alkaa vähän toivo hiipua kun kivut lisääntyy sidosten vaihdossa vaikka järjen mukaan niiden pitäisi kokoajan vähentyä. Lisäksi kun mikään ei oikein onnistu, tullut lisää leikkauksia, epiduraalin laittoa, tipan laittoa.. Yhtenä päivänä hoitaja yritti neljä kertaa ronkkia tippaa suoneen.. Hetki sitten rupesin itkemään sitä kun tyyny tippu lattialle enkä löytänyt sängyn laidoilta sängyn kaukosäädintä. Yritin suunnitella aamulla vähän häitäkin. Selailin hääkauppoja, mutta ei siitä oikein tullut mitään, niin levoton olo kokoajan. 

2. helmikuuta 2015

Sunnuntai - maanantai

Lauantai iltana kävi vähän ikävästi. Siinä kahdeksan maissa rupesi tuntumaan mahassa taas kivistystä, yleensä se on mennyt piereskelemällä ohi. Se paheni ja puoli yhdeksältä pyysin kipulääkettä. Hoitaja oli sanonut että leikkausalueen kipu voi heijastua alavatsaankin. Minulla on hyvä kipulääke, mutta valitettavasti vaikutus alkaa vasta siinä 45-60 min jälkeen. Alavatsa oli ihan pinkeä ja kivistys jatkui ja paheni. Puoli tuntia itkin ja vikisin hikipallona sängyssä odottaen kipulääkkeen vaikutusta. Lopulta oli pakko soittaa taas kelloa. Hoitaja rauhoitteli, paineli vatsaani ja tarkisti ettei pissakatetri aiheuta kipua. Hoitaja tarkisti katetrin putken ja kappas. Se oli jäänyt lakanoiden vaihdossa pepun alle ja niin taittuneena, ettei pissa päässyt kulkemaan pussiin saakka. Suoristettiin se ja kipu katosi kolmessa sekunnissa täysin. Johan helpotti!

Yö meni taas ihan hyvin, seiskan pintaan mittailtiin  arvot ja en enää saanut nukutuksi. En saanut lounasta ja aamupesuja ei viitsitty turhaan tehdä ennen sidosten vaihtoa.

Anestesialääkäri oli kovin kiireinen, hänelle soitettiin 12 aikoihin ja 15 jälleen vasta pääsi paikalle. Sain suun kautta kipulääkkeen ja selän kautta puudutteen. Lääkärit aloittivat ja jossain vaiheessa inahdin kivusta, siinä vaiheessa sain suoneen lisää kipulääkettä vähäsen. Se auttoi, joskin todella äkkiä menin vähän sekaisin. Suljin silmäni ja tunsin pyöriväni pedissä, oli välillä pakko avata silmät ettei tule paha olo. Tunnin päästä oltiin täysin valmiita haavojen puhdistuksesta lakanoiden vaihtoon. Lääkkeen vaikutus lähti pian, jalat olivat vielä jonkun aikaa enempi puuduksissa. Niin kuin viimeksikin, jälkeenpäin on tuntunut polttelua reidessä ja niin myös tänäänkin. Pyysin kipulääkettä, mutta suoneen laitetun lääkkeen takia sain vain panadolia joka ei auttanut. Polttelu kuitenkin rupesi vihdoin siinä 2 tunnin jälkeen katoamaan.

Ilta meni taas rauhallisemmin, katsoin Jussigaalan ja selasin kanavia. Klo 22 oli pakko mennä nukkumaan, otin riskin että herään vielä aikaisemmin. Minulle harvoin käy niin että oikeat äänet kantautuvat uniin, mutta korvatulppien takia näin on käynyt. Puudutteen kone rupee aina piippaamaan kun se loppuu, yleensä herään siihen. Tällä kertaa kuvittelin sen olevan ovikello ja heräsin vasta kun kone rupesi hälyttämään vielä hätäisempää piippausta. Klo oli 4, pyörin ainakin viiteen ennen kuin nukahdin. Klo 6 otettiin mittaukset, ja klo 7:30 tuotiin aamupala ja otettiin verikoe. Kuvittelin taas näkeväni vain unta kun vierestä toistettiin "huomenta" ainakin viisi kertaa.

Tänään maanantaina on taas sidosten vaihdosta vapaa päivä. Kipuhoitaja käväisi minua katsomassa kun tuntuu että epiduraalipuudutus ei enää vaikuta niin hyvin kuin toivoisi. PEikä se kyllä siltä tunnukkaan. Epiduraali laskettiin leikkauksen jälkeen 6ml/h ja sen jälkeen sitä on nostettu 8 ja sitten 10ml/h, ja jalat tuntuvat silti ihan samalta. Kipuhoitaja kokeili kylmällä paperinpalasella jalkojen puudutusta, kylmää tuntui hyvin harvalla alueella ja vähän siellä täällä. Puudutusta oli esimerkiksi polven alapuolella, muttei heti leikkausalueen vasemmalla puolella. Kipuhoitaja tahtoo katsoa että olisiko puudute tullut ulospäin selästä ja sanalla vaihdetaan teipit.

Ennen puudutteen tarkistusta kävi vieras, saman leikkauksen käynyt mies. Juteltiin puoli tuntia, sitten vaihdettiin teipit. Kipuhoitaja sanoi ettei puudute näytä tulleen ulospäin, mutta tarkistaa vielä mikä on alkuperäinen tilanne ja vertaa siihen. Teipit vaihdettiin. Oli ihanaa olla vähän pitempään kyljellään ja tuntea kuin joku ronkkii selkää, nimittäin se on jo parin päivän ajan vähän kutissu jatkuvasta makoilusta ja nihkeistä teipeistä.

Kipuhoitaja oli hetken poissa, kunnes tuli sanomaan että puudute on tullut sen paljon ulos että se otetaan kokonaan pois. Se saadaan vasta huomenna takaisin, joten yö mennään suusta otettavalla kipulääkkeellä, jos kipuja ilmenee. Aamulla olen syömättä ja käydään heräämössä laittamassa epiduraali takaisin. Samalla mahdollisesti tehdään heräämössä tai salissa sidosten vaihto.

En tiedä miten on mahdollista, iltapäivällä piti käydä taas alusastialla. Tällä kertaa onneksi pääsin helpommalla..

Olen nyt maannut yli 330h. Välillä turhauttaa, välillä ei. Kuumetta ei ole hetkeen ollut ja sen huomaa, olotila ei vaihtele jatkuvasti kylmästä kuumaan ja takaisin kylmään.





31. tammikuuta 2015

Lauantai

Se pahin sitten tapahtui viimein. Perjantai illalla oli mahakipua ja pyysin päästä alusastialle. Astia ei tuntunut onneksi niin pahalta kuin kuvittelin. Ensin puoli tuntia, uloste mielettömän kovalla ja sattui. Sain peräruiskeen ja sen jälkeen tuli vähän. Hoitaja yritti sormella, tuli vähän. Tuskailin hiessä toisen puoli tuntia, seilasin selkänojalla ylös alas. Lopulta peräruiske vaikutti. Tunti ja 20min kunnes olin valmis, iltahoitajat kävi pyyhkimässä. Jossain välissä ehdin saada hoitajilta kuivattuja luumuja, inhoan niitä, mutta vedin ne hetkessä posket lommollaan. Olo oli ihan uudestisyntynyt, vaikka tilanne vähän nöyryyttävä olikin. Tokaisin hoitajille että hirveä haloo kakasta, johon vastaus oli "Normi päivä :D"

Tänään saan vähän lomaa, siteiden vaihto tapahtuu vasta huomenna seuraavan kerran. Samaten säästyin aamuiselta verinäytteen otolta. Perusmittaukset kuitenkin tehty, kuumetta ei ole. Verenpaine ja verenhappitaso onkin olleet tosi hyvät koko ajan.

Olen jumppaillut ahkerasti jalkoja laittamalla niitä koukkuun, pyörittelemällä nilkkoja, painamalla jalkoja sänkyä vasten. Käsiä pumpannut ylös alas ja noussut irti sängystä sen verran että olen ylävartaloa voinut vähän kiertää oikealle ja vasemmalle ja pyörittää olkapäitä. Vinkkinä että jalkojenkin heiluttelu käy paremmin hyvän musan tahtiin!

Olen saanut todella hyviä nestepainotteisia ruokia koko tämän ajan, mutta tänään lounaalla tuli äärettömän pahaa soppaa, niin hajultaan, ulkonäöltään kuin maultaan. Myös puuro oli tehty oudosti. Jostain syystä jo muutaman päivän ajan on ruvennut tuntumaan inhoa oloa vatsassa syömisen jälkeen, voikohan 2 viikon nesteruoka tehdä sen? Kestää ihan 5-10 minuuttia ja menee itsestään ohi.

Iskä kävi, toi iltalehden. Juteltiin niitä näitä ja katsottiin eläinohjelmaa.

Ilta menee normaalisti iltapalan, telkkarin, lääkkeiden ja mittausten parissa.


Pahoittelen videon ääntä, kännykkämateriaalia..

30. tammikuuta 2015

Perjantai

En nukkunut aivan niin hyvin kuin edellisen yön. Arvatenkin, niin mulla käy usein kotonakin. Jo kello 7 pintaan rupesin katsomaan Huomenta Suomea..
Olen jo muutaman päivän ajan saanut Nutridrinkejä 3 kappaletta päivässä. Apteekeista saa näitä vaikka minkä makuisia, mutta täällä on ilmeisesti vain trooppiset hedelmät ja kaakao. Kaakao on hyvää, hedelmät ei oikein mun makuun.
Kuitenkin, aamulla pöydälle oli ilmestynyt aamulääkkeet ja Nutridrink, jotka vedin. Nyt on ruvennut tulemaan jo vähän nälkä ennen kuin ehtii ruokaa tulemaan uusiksi. Aikaisempina päivinä on tuntunut että on ihan täysi jo edellisestä ruoasta. Aamulla ja illalla varsinkin on vähän hiukonut.
Aamupalan aikana otettiin verikoe taas.
Tylsistyin telkkarin ääressä aamupäivään, jollon tehtiin aamupesut ja perusmittaukset. Lämpöä ei ole kahdessa mittauksessa ollut enää kuin 37,2. Olin eilen illalla saanut extrapesun, joten ei vaihdettu lakanoita tai paitaa.
Tänään kerkesin syödä ennen sidosten vaihtoa, joka tapahtui siinä yhden pintaan. Sitä ennen sain selän ja suun kautta puudutteen. Puudute ei saanut edes oikeaa jalkaa yhtä puutuneeksi kuin eilen. Pelotti että tulisi sattumaan. Kipuhoitaja ei ollut nyt toimenpiteessä paikalla, joten en lisää puudutetta voinut pyytää. Sidosten otto oli ok sekä suurin osa peniksen puhdistusta. Jostakin kohtaa nipisti rajusti reiden hermopäitä. Tämä on lääkärin mukaan normaalia. Reiden hermopäät ovat peniksessä nykyään, mutta ne tuntuvat aikansa olevansa vielä reidessä. Puudutteen olisi kuitenkin pitänyt kivut estää. Loppua kohden pyysin saada lisää puudutetta jos he jatkavat. Lääkäri sanoi että tähän voidaan lopettaa ja penis pakattiin uudestaan. Ennen sulkemista Kolehmainen kävi pitkästä aikaa katomassa, sanoi että näyttää hyvältä ja valoi toivoa. Ei näytä kuulemma yhtään niin pahalta mitä muiden puheet ovat kuulostaneet. Peniksen pakkaaminenkin teki kipeää ja jonkun aikaa reisi sykki kivusta operaation jälkeenkin.

Sain levätä hetken ja ruokaila, iltapäivällä Penina ja Roosa kävivät. Saivat olla pitempään kuin vierailuaika on, yksityishuoneen etuja. Jossain vaiheessa alkoi mahakivut, rupean pikkuhiljaa pelkäämään millonka on "kuoleman kakan" aika.. Nämä parin päivän mahakivut ovat vielä menneet ihan suoraan sanoen piereskelemällä.

Hetki sitten sain iltapalaa, napapiikin (piikitän jo itse), iltalääkkeet ja Nutridrinkin.
Yöksi pyydän vielä uudet korvatulpat, melatoniinia ja kipulääkettä. Reittä edelleen sykkii silloin tällöin. Kuume palasi 38,2 ja 38,5.