Nyt kannattaa rynnätä kauppaan ostamaan Kodin Kuvalehti, nimittäin siitä löytyy kahden aukeaman juttu minusta ja prosessistani. Lehti on vielä alennuksessakin! Juttu tehtiin jo kuukaus sitten, halusin vain pimittää julkaisuun asti sen. ;D
Sattumoisin tässä perjantaina työpaikallani lounastauolla käsiini kulkeutui uusin Kodin Kuvalehden numero, jonka kannessa paistatteli mielenkiintoisen oloinen otsikko. Tiedät varmaan mikä juttu lopulta oli kyseessä, heh. Jo juttusi ensimmäisellä aukeamalla olevan kuvan kohdalla mulle tuli tunne, että onpas jotenkin tutulta näyttävä miekkonen tässä. Sitten käänsin seuraavalle aukeamalle ja havahduin faktaan, että hei, mähän oon nähnyt tän ihmisen. Simple as that, olin sun kanssasi samalla yläasteella, juurikin siellä tuppukylässä, korpikuusen kannon alla jne. :) Olen 110% varma, että et tiedä meikäläistä, koska olin 7. luokalla silloin kun sä olit ysiluokkalainen. Muistan sut elävästi mm. bussimatkoilta. Koska jostain syystä noteerasin sut ja sen porukan, missä sä sillon liikuit. Ehkä, koska jotenkin mulle tuli sellainen olo, että oisit/oisitte vähän samanhenkisiä mun kanssani. Who knows. Mutta luonnollisesti luulin sua pojaksi, kunnes kuulin jonkun kutsuvan sua sun vanhalla nimelläsi.
En tiedä, mikä pointti tällä kommentilla nyt on, mutta jotenkin mun täytyi tulla sanomaan jotain :> En tiedä, että kuin moni ihminen jostain sun vanhasta koulusta yms. on tullut tänne blogiin kommentoimaan tai jopa kasvotusten sanomaan jotain. Vaikka minä nyt oonkin vain yksi pieni yhdentekevä ihminen, joka ei ole missään vaiheessa kuulunut sun elämääsi millään muulla tavalla, kuin että oltiin tosiaan samassa koulussa sen pienen hetken verran. Koko peruskoulu oli mullekin yhtä pirullista helvettiä koulukiusaamisen takia, ja niiden aikojen muisteleminen on edelleen aika kivuliasta, mutta oli jotenkin ihanaa huomata, että miten sunkin elämä kaikesta kärsimyksestä (joista tietenkin luin tuosta mainitusta lehdestä sekä sen jälkeen blogistasi) huolimatta on järjestynyt.
Anteeksi kun tästä kommentista tuli vähän höpsö ja sekava, kirjoitan aina jotenkin hullusti. Mutta halusin vain sanoa, että oon ihan järjettömän ylpeä sun rohkeudestasi ja iloinen sun puolestasi kaikesta siitä onnesta, jota oot saanut osaksesi. Ansaitset sen todella. :>
Alex,
VastaaPoistaSattumoisin tässä perjantaina työpaikallani lounastauolla käsiini kulkeutui uusin Kodin Kuvalehden numero, jonka kannessa paistatteli mielenkiintoisen oloinen otsikko. Tiedät varmaan mikä juttu lopulta oli kyseessä, heh. Jo juttusi ensimmäisellä aukeamalla olevan kuvan kohdalla mulle tuli tunne, että onpas jotenkin tutulta näyttävä miekkonen tässä. Sitten käänsin seuraavalle aukeamalle ja havahduin faktaan, että hei, mähän oon nähnyt tän ihmisen. Simple as that, olin sun kanssasi samalla yläasteella, juurikin siellä tuppukylässä, korpikuusen kannon alla jne. :) Olen 110% varma, että et tiedä meikäläistä, koska olin 7. luokalla silloin kun sä olit ysiluokkalainen. Muistan sut elävästi mm. bussimatkoilta. Koska jostain syystä noteerasin sut ja sen porukan, missä sä sillon liikuit. Ehkä, koska jotenkin mulle tuli sellainen olo, että oisit/oisitte vähän samanhenkisiä mun kanssani. Who knows. Mutta luonnollisesti luulin sua pojaksi, kunnes kuulin jonkun kutsuvan sua sun vanhalla nimelläsi.
En tiedä, mikä pointti tällä kommentilla nyt on, mutta jotenkin mun täytyi tulla sanomaan jotain :> En tiedä, että kuin moni ihminen jostain sun vanhasta koulusta yms. on tullut tänne blogiin kommentoimaan tai jopa kasvotusten sanomaan jotain. Vaikka minä nyt oonkin vain yksi pieni yhdentekevä ihminen, joka ei ole missään vaiheessa kuulunut sun elämääsi millään muulla tavalla, kuin että oltiin tosiaan samassa koulussa sen pienen hetken verran. Koko peruskoulu oli mullekin yhtä pirullista helvettiä koulukiusaamisen takia, ja niiden aikojen muisteleminen on edelleen aika kivuliasta, mutta oli jotenkin ihanaa huomata, että miten sunkin elämä kaikesta kärsimyksestä (joista tietenkin luin tuosta mainitusta lehdestä sekä sen jälkeen blogistasi) huolimatta on järjestynyt.
Anteeksi kun tästä kommentista tuli vähän höpsö ja sekava, kirjoitan aina jotenkin hullusti. Mutta halusin vain sanoa, että oon ihan järjettömän ylpeä sun rohkeudestasi ja iloinen sun puolestasi kaikesta siitä onnesta, jota oot saanut osaksesi. Ansaitset sen todella. :>
-Johanna