Prosessi ja random #21

Ei liity yhtään blogin aiheeseen, mutta syvästi minuun joten antaa mennä. Keskiviikkona 16.11. jouduttiin lopettamaan koirani naapurin toimesta. En sen tarkempaan rupea selittämään mitä tapahtui, mutta tapaturma kuitenkin ja lopetus oli pakollinen.
Olo oli niin surullinen ja hämmentynyt että oli pakko lähteä kesken koulupäivän enkä ole nytkään kouluun asti päässyt. Vaikka laiskuuttani laiminlöin koiran hoitoa nuorena enkä ole aina edes asunut koiran lähettyvillä, niin se ei vähennä sitä miten paljon koira merkitsi minulle ja kuinka paljon sitä rakastan. Minun piti hyvästellä se joulukuussa, koska se oli jo lähemmäs 17 vuotias, uskoin ettei se tätä talvea enää selviytyisi. Mutta en kerinnyt sille edes hyvästejä heittää kun asun nykyään 500 kilometrin päässä koirastani.

Tänä vuonna kuolivat myös kaikki meidän kanimme yhtä kania lukuunottamatta. Näyttäisi siltä että ainoastaan tämä yksi tyttökani selviytyisi. Kanit ilmeisesti saivat uudesta heinästä jonkin viruksen, eikä mitään ollut enää tehtävissä. Myös hoitohevoseni lopetettiin vaivojen takia kesällä.

Kaiken tämän takia on todella kumma että ylipäätänsä olen hengissä. Jos tämä olisi tapahtunut 2-3 vuotta sitten, olisin vetänyt itseni jo kiikkuun. Tämän piti olla paras vuosi ikinä, mitä se ei enää ole. Toivon kuitenkin että tästä edespäin menee taas paremmin. Eikai tässä enää voisi sattua mitään kovin ikävää, toivon ainakaan.

Toivon kuitenkin että heillä kaikilla on parempi siellä jossakin.
Rakastan teitä ainiaan.