Prosessi ja random #14

Kysymyspostaus

Anonyymi kirjoitti...
missä baareissa käyt yleensä? :)

= Nykyään voin hyvillä mielin sanoa että en käy enää baareissa. Aikaisemmin juomiseni meni aika överiksi ja en tahdo ottaa yhtään riskiä että se uusiutuisi. Lisäksi tyttöystäväni on täysin sen kannalla ettei kenenkään kannattaisi juoda niin minäkään en juo. Se on turhaa ja menee rahaa. Mutta kuitenkin, kun joskus harvoin kävin niin lempparini olivat Turussa rokkibaari sekä Basso ja Kaarinassa Old Texas. En siis baarityyppi ollut ennenkään.

Anonyymi kirjoitti...
Mitä arvostat eniten toisten ihmisten luonteessa?

= Hui ku vaikea kysymys. Hmm, no ehdottomasti luotettavuus ja huumorintaju. Itse olen todella avoin asioistani ja joskus unohdan että joku toinen ei välttämättä olekkaan niin luotettava ja sitten kaduttaa. Lisäksi omistan maailman oudoimman, paskimman ja mustan huumorin ja saatan sanoa vaikka "tapa ittes", itse nauraa halkeakseni tälle ja sitten kaikkia vituttaa jos joku käsittää tuon tosissaan. Vitsailujeni takia yksi entisistä kavereista ei ole puhunut minulle sitten vuoden 2007, eli on todella turhauttavaa kun tuntuu että joka päivä joku käsittää vitsini väärin ja on todella harmi pyydellä läppiä anteeksi. Huumorintajuinen ja luotettava tyyppi niin saa mun arvostuksen.

Anonyymi kirjoitti...
Pelkäätkö ikinä, että esim. vanhana pappana kadut lähteneesi toteuttamaan prosessia? osaatko sanoa mitä sellaisessa tilanteessa ihminen voi tehdä?

= En oikeastaan pelkää. Näinkin on varmasti jollekkin tapahtunut, mutta nyt olen niin varma asiasta että huhu. Jos vaikka on elänyt miehenä 40 vuotta ilosena niin tuntuu minusta aika hassulta että sitten rupeisi muuta miettimään. Paha se on mennä sanomaan mitä ajattelisin, kun en osaa kuvitella tilannetta. Anteeksi köyhä vastaus, kello 00:56 ei suju oikein.

Anonyymi kirjoitti...
Mä oon itse miettinyt noita leikkauksia tosi paljon, etenkin alakerran osalta. En muista sen pienemmän toimenpiteen nimeä, enkä siitä oikeastaan välittäisikään... Mielestäni jos mennään muokkailemaan, niin hoidetaan homma edes loppuun asti, mutta tulokset ja niiden epävarmuus arveluttavat, koska harva haluaa ottaa edes riskiä tunnottomasta limpusta.
Kysyä haluaisinkin, että mitä mieltä sä olet? Kumpaa olet omalle kohdallesi harkinnut, kumpaakaan? Mitä ylipäätään tiedät phalloplastiasta?

= En paljoakaan tiedä sukuelinkirurgiasta koska en ole vielä kokenut tarvetta ottaa selvää kun ne kuitenkin on vielä niin kaukana. Kuitenkin olen kuullut tapauksesta joka on leikannut itsensä suomessa kaikki mahdolliset leikkaukset ja tunto ja kaikki on ihan niin kuin cis-miehilläkin. Tää antaa mulle toivoa että mulle kävis yhtä hyvä mahis vaikka uskonkin että paljon koplikaatioita tulee. Mutta mun mielestä se on niin että ensin pitää mennä tuohon pienempään leikkaukseen jos haluaa phallon. Se phallo ois vähän niin kuin jatkoleikkaus tuohon pienempään, mutta voi olla että olen täysin väärässä. Näin minä olen asian käsittänyt.
Haluan kaikesta huolimatta kaikki leikkaukset, senkin uhalla että sen jälkeen ois vaan täysin tunnoton elin housuissa. Ainakin vielä ajattelen että jo pelkkä se kropassa kiinni oleva "aito" elin ois todella vapauttavaa jo vuoden packerilla säätämisen jälkeen.

Suvi kirjoitti...
Hmm, ootko lukenu kirjallisuutta aiheesta? Seuraan muutamaa adoptioblogia, joita yhdistää tähän aiheeseen lähinnä elämänmuutos, mutta siellä näkyy vahvasti kirjallisuuden käyttö muutokseen sopeutumisessa. Tutkimuksia, omaelämänkertoja, elämänkertoja läheisen näkökulmasta jne. Onko sellasia?

= Itseasiassa englanniksi taitaa löytyä asiasta paljonkin, kirjastossakin törmännyt sellaisiin. En sen tarkemmin osaa sanoa mitä kirjoja löytyy, koska enkkuni on niin kehno. Kuitenkin suomeksi on löytynyt meidän laajasta kirjastosta ainakin pari ohutta pehmeä kantista kirjaa sekä yksi tooodella hieno ja kattava kirja, mutta ne ovat kaikki sellaisia faktakirjoja ja tutkimuksista kertovia tai sitten lääkärijuttuja joista ei tajua mitään. Aloitin yhden kirjan lukemista ja itsekkin opin tutkimuksista paljon sieltä ja tietokin oli vielä melko uutta eli ei miltään 1950 luvulta. Tarkoitus olisi tehdä tästä kirjasta pienoinen kertomus tänne kunhan saan joku päivä sen luettua loppuun. Mutta näin vähän ohi aiheen, pari transtuttua on aikeissa kirjottaa jonkinnäköisen kirjan transelämästään, saa nähdä pääseekö kustannukseen asti ikinä. Ja itsekkin olen miettinyt että pitäiskö jonkinlainen kirja väsästä.

Anonyymi kirjoitti...
Yllätysyllätys kaikki ystäväsi ovat tyttöjä, eikö seurasi kelpaa miehille, niin mies kuin oletkin???

= Itseasiassa se taitaa olla niinpäin että miehille ei kelpaa minun seura. Siinä on myös vahvasti sellainen itsesuojeluvaisto mukana, maskuliinisten ja karvaisten miesten seasta tälläinen kalju apina riikinkukon äänellä voi päästä melkoisesti naurun aiheeksi. Olen hakeutunut automaattisesti naisten seuraan koska ensinnäkin voin ihan kokemuksella sanoa että mitä olen tutustunut ihmisiin niin ne mukavimmat ihmiset vain sattuvat olemaan tyttöjä. Ja kun kävelen kadulla niin perääni ovat aina nauraneet ja huudelleet pojat pelkästään? Ei sellaisten kanssa pahemmin viitsi edes yrittää tulla juttuun. Tyttöjen kanssa koen myös mukavan maskuliinisen tunteen eikä sitä vie kukaan metrin parralla varustettu lihaksikas 190cm biomies. Löysin hyvän kaverin parhaan kaverini poikaystävästä mutta loppujen lopuksi sekin oli kusipää. Ja näin btw, kaksi ensimmäistä parasta ystävääni olivat poikia ja koko vuoden 2007 hengasin vain kahden pojan kanssa. Että onhan noita, mutta tyhmää ajatella niin stereotyyppisesti että jokainen mies haluaa olla ystävä vain miesten kanssa.

Anonyymi kirjoitti...
En tiedä onko asiaton kysymys, mutta..miten peniksen koko määräytyy? ja mistä kirurgit saa siihen nahan?

= Käyttäjä rela vastasikin jo, elikkä yleisin kai on juuri tuo että pakarasta ja käsivarresta tuota materiaalia penikseen. Koosta en tiedä, mutta kai sitä saa hieman itsekkin ehdottaa ja lääkärit varmaan katsovat vähän kuinka paljon materiaalia saavat kasaan. Lisäksi peniksestä pitää käsittääkseni tehdä hieman isompi kuin keskimääräisesti biomiehillä koska penishän ei paisu seisokin aikana eli peniksen pitää jo lerppuna olla niin iso kuin se olisi normaalisti seisokissa.

Anonyymi kirjoitti...
mikä tää on tää juttu et transut viiltelee itteensä? samanlaisia arpia löytyy minun tuttavapiiristäni about puolelta transuista, samoin poikaystävältä. :(

= Hmm, kaippa se taitaa olla aika yleinen kaikilla masentuneilla. Ja kun joutuu elämään jonakin muuna mitä on ja tämän myötä olo pahenee niin aikalailla melkein kaikilla transsukupuolisilla on diagnosoitu joskus masennus. Yhteisön paineet, oma kehodysforia ja ristiriitaiset tunteet kropan kanssa ja vielä jos oma perhe ei ole tukena niin pahasta olosta voi tulla liian sietämätön ja jos kerran kokeilee viiltelyä niin se useimmilla riittää siihen että ei enää pystykkään lopettamaan.