Prosessi ja omat ajatukset #6

Kalle Päätalo - Lootusasentoon

Tiedättekö senkin menninkäiset että olen onnellinen. Ja ihan oikeasti.
En ole koskaan tuntenut samalla tavalla kuin silloin kun lähdin tyttöstäväni luota kotiin päin. Oli fyysisesti huono olo ja teki mieli oksentaa koska tuntui niin väärältä lähteä ja oli heti niin kova ikävä. En ole ikinä kokenut sellaista ja en osaa valita onko se hyvä vai huono juttu. Kai se on hyvä juttu koska se meinaa että välitän Minjasta, mutta tietäisin sen kyllä ilman pahan olon tunnettakin. Yli viikon kestävän loman jälkeen oli aika orpoa palata yksin ankeaan yksiööni. Tykkään olla kotona, mutta sillon se tuntui tyhjältä. Kyllä se tuntuu edelleenkin.
Kaikesta huolimatta rakastan mun ihanaa tyttöystävää. En tämän iloisempi voisi olla että olen löytänyt jonkun joka hyväksyy minut juuri tällaisena. Meillä on välissä 520 kilometriä, mutta loppujen lopuksi Minja on aina mun kanssa ja ajatuksissa. Tähän asti minua on aina ahdistanut edes jonkin verran tyttöystävieni seura. Jopa Sarin seura, jonka kanssa kuitenkin asuin puoli vuotta samassa asunnossa. Kuulostaa ehkä kliseiseltä, mutta Minja tuntuu niin erilaiselta kuin kukaan tähän asti. Todella hyvällä tavalla.
Olin varma että tämä kaatuu joko välimatkaan tai yhteisön aiheuttamiin paineisiin, mutta tässä me ollaan vielä 2,5 kk jälkeen ja nyt on täysin varma olo siitä että tämä toimii. Minusta tuntuu että mikään ei voi tulla meidän väliin.

Varmasti Minjan vanhemmilla oli omat epäilyksenä minun suhteen. Vanhempien on vaikea tietenkin huomata mitä 19-vuotias mies näkee kaukana asuvassa 15 vuotiaassa. Minja on kuitenkin kypsempi kuin monikaan ikäisensä ja minä en itse koe olevani henkisesti 19-vuotias, joten me ollaan aika hyvällä aaltopituudella keskenämme. Minja kertoi ensin äidilleen että olen transmies ja äiti otti asian tosi hyvin. Myöhemmin Minjan kerrottua isälleen, hänkin otti asian hyvin. Itseasiassa hän taitaa ottaa minut paremmin nyt transmiehenä kuin vielä sillon kun piti minua ihan cismiehenä. Sain sellaisen kuvan että varsinkin Minjan äiti piti minusta kun hän vähän tutustui minuun kun tapasimme monena päivänä lomallani Minjan luona. Onnistuin myös kehnolla vitsilläni suututtamaan Minjan ainoan siskon, mutta anteeksi pyynnön jälkeen tuntuu että meidänkään välillä ei mitään enää ole. Kaiken kukkuraksi tuntui ettei kenelläkään Minjan äidin puolen sukulaisista ole mitään minua vastaan. Tästä on mielestäni tosi mukava jatkaa eteenpäin, vaikka loppujen lopuksi minulle olisi täysin sama vaikka koko maailma vihaisi minua kunhan saisin olla Minjan kanssa. Kuitenkin on se tietenkin kivempi saada positiivinen vastaanotto.

Minja on se asia joka täydentää hienon elämäni.

Minulla on todella pieni yksiö jossa en voi käydä edes suihkussa ilman että koko vessa kastuu. Tapetti roikkuu ainakin kolmesta kohtaa, en osaa suljea ikkunaa kokonaan kiinni ja alakerran naapuri on uhannut kävelyni takia hakata minut. Kuitenkin kaikesta huolimatta tää on just se mitä oon toivonut. Iki oma vuokra-asunto, saisin tehdä juuri mitä tykkään, koska vain ja kenen kanssa vain. Lisäksi minun kanssa täällä asuu kolme kaniani joiden myymistäkin olen kaksi kertaa vakavasti harkinnut. Nyt olen todella iloinen että olen kaikista huolimatta onnistunut kasvattaa kolme ihanaa ja rakasta kaniani. Ja minä jopa jaksan heidät täysin yksin hoitaa ja todella iso kiitos isälleni joka on mahdollistanut muunmuassa lomareissuni Minjalle, käymällä ruokkimassa kanini sen aikaa.

 

  

Pääsin myös takaisin heppailun makuun ihanan hoitohevosen kanssa ja tällä kertaa minun ei tarvitse yksinäni stressata että hevonen tulee hoidetuksi. Jos joku päivä minulla ei ole tarpeeksi voimia mennä hoitamaan hevosta niin uskon että voin hyvillä mielin stressaamatta kertoa sen Rion ylläpitäjälle. Lisäksi Rion ylläpitäjä tietää prosessistani ja hänellä itsellä on henkilökohtaisia kokemuksia siitä koska hänenkin lähipiiristä löytyy ainakin yksi transihminen.

Lisäksi musiikki, skeittaus ja piirtäminen ovat asioita jotka onnistuvat piristämään minua aina. Rakastan näitä jokaista enkä tiedä miten pärjäisin ilman.

Rakastan perhettäni ja jopa isoäitiäni vaikka häneltä tulikin ainoat joululahjat joissa luki; "Netalle". Ja joka päivä mietin suurella rakkaudella menehtynyttä isoisääni. Äidin kanssa ollaan aiheutettu eniten draamaa perheessä ja masennukseni ollessa huipussaan, sain päivittäisillä riehumiskohtauksillani pienemmän siskoni itkemään ja pelkäämään minua. En ole tainnut joka kerta pyytää anteeksi tekojani ja sanojani, mutta toivon että jokainen meistä on unohtanut ne ja olisin rakentanut uudelleen luottamukseni isän ja äidin välillä, koska en enää ikinä pystyisi tekemään ja sanomaan asioita mitä pari vuotta sitten tein. Isosiskonihan ei puhu minulle enää paitsi jos äitini pakottaa. En ole täysin varma miksi, mutta siitä huolimatta rakastan isosiskoani ja hän on aina minun sankarini.

 

Lisäksi todella suuri kiitos ystävilleni joita ilman en varmaan enää olisi tässä. Jokaiselle on huonot päivänsä, mutta ystävilläni on aina ollut aikaa ja tahtoa kuunnella minua. Ne on teoillaan ja sanoillaan saanut minut tuntemaan itseni rakastetuksi. Jokasen kanssa on aina välillä ollut kinaa ja joidenkin ystävien kanssa ei olla enää kovinkaan hyvissä väleissä. Kaiken kaikkiaan kuitenkin minulla on nyt kaksi oikeaa ystävää joita ilman en osaisi elää enää. Mun on tosi vaikee kertoa tunteistani kovinkaan järkevästi ja alussa oleva Minja-seputus vei kaiken energian. Mä kuitenki toivon että ystäväni tietävät että he ovat minulle tärkeitä, vaikka en sitä päivittäin sanokkaan. Mä rakastan näitä ystäviä.

(yritin tarkoituksella etsiä kuvat joissa ei näy kasvot)

Kira

 Tuija

Kaiken kaikkiaan mä rakastan mun elämää tällä hetkellä. Siinä olisi ainakin 9583459 asiaa korjattavana, mutta en siitä välitä. En ole ikinä ollut näin onnellinen ja minusta on niin vahva tunne että tämä ei tästä helpolla sorru. En anna sen sortua. Hienointa on että olen ollut nyt täysin kokonaan vahingoittamatta itseäni kolme kuukautta, eikä ole tehnyt edes mieli. Mä nautin elämästäni, nauttikaa tekin omistanne!

 

"Hajonneita unelmia mahtuu historiaan,
Mutta ilman niitä en ois kasvanu isoksikaan.
Isästä peilautuu paljon pojan tän kuva.
Arvostan luovuutta ja teen asioit oman pään mukaan.
Voittajaks ei synnytä, mut siihen kasvaa voi.
Ja hyvä valmennus saa asennevamman pois.
Ympäristö puhaltaa tuulta sun purjeisiin,
mut perämies, luotsi ja kapteeni on kaikki sun heinii.
Ei, nii helppo ku kuvittelis,
mut oon oppinu maalaa ennen ku kuivuu sivellin.
Ja mul on tarpeeks väriä ympärillä,
ja periaatehan on et täält hävitään ystävinä."