Prosessi ja seksuaalisuus #1

Seurustelen nyt uskomattoman herttaisen tytön kanssa enkä välimatkan anna häiritä liikaa. En halua puhua liikaa meidän kahden keskisistä asioista, mutta sanomista on tullut ja son suuri harmi että suurimmaksi osaksi se kohdistuu tyttöystävälleni. Ja se on kyllä tosi outoa, koska olen aikaisemminkin ollut kaukosuhteessa ja minua reilusti nuoremman kanssa ja vasta nyt sitten?
Jos jollain on mitään sanottavaa meidän suhteesta niin voi sanoa täysin suoraan hyvien perustelujen kanssa asiansa ja mieluusti minulle koska tyttöystäväni ei ole ainakaan tehnyt kenellekkään mitään että hänen täytyisi kuunnella. Minun tyttöystävää on turha yrittää painostaa tai manipuloida, hän on viisaampi kuin ehkä hänen fyysinen ikä väittää. Älkää hyvät ihmiset antako iän hämätä, tyttöystäväni ehkä ihan itsekkin tietää mitä tekee enkä minä todellakaan aijo häntä hyväksikäyttää tai painostaa mihinkään. Haistakaa vaan vittu joka näin luulee.
Muiden ei tarvitse tulla urputtamaan asioista joista ei tiedä mitään ja hei kamoon, ollaan seurusteltu viikko, voisitte edes antaa mahdollisuuden.
Eniten mua harmittaa että me molemmat saadaan paskaa niskaa meidän läheisiltä ihmisiltä. Kerroin suhteesta ensimmäisten joukossa eräälle pitkäaikaselle ystävälleni ja vaikka luulin toisin niin selvisi että hän onkin asiaa vastaan. Kunnollista syytä ei häneltäkään kuulunut.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin välitän ja pidän erittäin paljon tyttöystävästäni ja tällä hetkellä hän on elämässäni tärkeintä ja tulee varmasti olemaan jatkossani. Hän ansaitsee parasta ja yritän sen hänelle luoda keinolla millä hyvänsä kohtuuden rajoissa. Olen tehnyt aikaisemmissa suhteissa jumalattomasti virheitä, mutta jokaisesta oppinut ja jokainen virhe on kasvattanut musta paremman ihmisen. Toivon että onnistun ne hyvin näyttämään ja toteuttamaan tyttöystäväni kanssa ja saamme viettää hienoja hetkiä vaikka välimatkaa löytyy.

Ja näin lisäyksenä, outoihin kysymyksiin liittyen mun parisuhteeseen, jotka tulevat ilman nimimerkkiä - en vastaa, koska minulla on omat epäilykseni ketkä voisivat olla kysymyksien takana.

***

Ehkä lopultakin sitten asiaan. Seksuaalisuus on melko kattava kokonaisuus ja mä olen aina osannut lokeroida aika tiukastikkin itseäni johonkin lokeroon, tahtomattakin. En mä tahtoisi olla niin lokeroitunut koska olen kuitenkin todella avoin kaikennäköisille suhteille, mutta en kai mä itselleni ja tunteilleni mitään voi.

Hetero -> lesbo -> hetero

Siinäpä mun seksuaalisuuden eteneminen.

Olin melko samanlainen kuin muutkin tytöt nuorempana. Yritin näyttää edes siedettävältä yleensä ja katsoin peiliin ennnen kuin menin ulos. Vaikka omaan silmään en koskaan näyttänyt siltä että kukaan poika voisi minuun ihastua niin yritys oli edes pieni.
Ala-asteelta en löytänyt kunnollista ihastusta ikinä, kyllähän minä pidin yhden ulkonäöstä mutta en tiedä oliko se ihailua vai ihastusta. Minuun myös palavasti ihastui yksi samanluokkalainen, mutta koko ajatus etosi minua vaikka tyyppi oli minua kohtaan aina tosi kiva ja meillä oli hauskaa yhdessä. Vielä enemmän etosi kun muut rupesivat vihjailemaan asioita meistä kahdesta jotka eivät pitäneet paikkaansa.

Yläasteella olin jo aika luovuttanut ja tuntui etten löydä ketään itselleni sopivaa.
Kasilla sitten loppujen lopuksi ihastuin ekan kerran tyttöön. Mä olen tuntenut jotain erittäin pieniä tunteita tyttöihin ennenkin, mutta vasta 14 vuotiaana suostuin myöntää täysin asian itselleni että mä tosiaan olen korviani myöten ihastunut tyttöön ja se asia ei siitä muutu vaikka mitä tekisin. Itse mä käsittelin asian melko nopeaankin, vaikeuksia vaan oli jälkeenpäin kertoa asia muille. Mä pähkäilin ja mietin tarkkaan kun kirjoitin kirjeen silloin meillä asuvalle ainoalle serkulleni äidin puolelta. Näin jälkeenpäin kuin mietin niin mahdoin kirjoittaa vaikka mitä noloa siihen, mutta pääasia oli se että kerroin ensimmäisenä serkulle seksuaalisesta suuntautumisestani ja serkku otti sen hyvin vaikka hänellä oli ikää tuolloin vasta 13 vuotta. Me jatkettiin melkein heti aivan normaalisti, serkulla ei ollut mitään kysyttävää ja se otti asian super hyvin. Tämän jälkeen oon automaatisesti mitään häpeämättä sanonut olevani lesbo. En mä sitä koko maailmalle julistanut mitenkään, mutta joo. Olin ehkä vähä ylpeäki siitä etten lukeutunut samaan kastiin kuin joka ikinen vastaantuleva tuntui kuuluvan.
Ja toisin kuin kaikista homoista ja lesboista edelleenkin moni kuvittelee, niin ei, mä en ihastunut jokaseen mun luokkalaiseen tyttöön eikä yksinään katse toiseen tyttöön meinannut yhtään mitään. Itseasiassa en koko yhdeksän vuotisen peruskoulun aikana ihastunut yhteenkään luokkalaiseeni.
18 vuotissynttäreiden jälkeen kun rupesin tulemaan transasiasta ulos ja olemaan koko ajan enemmän sinut itseni kanssa, rupesin sopeutumaan siihen että lähes 4 vuoden "lesboilun" jälkeen olinkin hetero. Se tuntui itseasiassa melko hämmentävältä ja oudolta, mutta silti niin oikealta.
Ja tätä nykyä se mä olenkin, hetero. Se tuntuu olevan nyt melko selvä asia ja tuntuisi hassulta kutsua itseään joksikin muuksi.