Prosessi ja sosiaaliset suhteet #6

26.03.2010

Perhe

Ainiin, unohtunu kokonaan kertoo teil yks juttu.
Eli siis tossa 17.03 eli ennen tuota keskusteluaikaani juttelin siitä iskän kanssa. Tuosta on sen verran aikaa etten koko keskustelua muista, mutt kerron niin hyvin kuin osaan.

Tässä siis pakkasin laukkuani ja ohimennen sanoin sängyllä istuvalle isälleni että meen kavereille ja huomenna en mee kouluun ku mulla on eka keskusteluaika transpolille. Iskä meni vähä vaikeeksi ja kysy mitä aijon tehdä sen asian kanssa. Katsoin iskää hölmistyneenä ja sanoin että jatkan sitä, miksen jatkaisi. Hän möngersi jotain että no ei tiedä. Sitten mies jäi vain lasittunein silmin katsomaan johonkin kaukaisuuteen ja hetken kuluttua lähti muualle kämppään.

Seurustelin n. 10 kk erään tytön kanssa ja koko prosessi on lähtenyt alkuun tämän seurustelusuhteen aikana. Isäni ei oikein jostain syystä tytöstä pitänyt ja kun olen niin huono sosiaalisissa tilanteissa ni en kysynytkään syytä. Tyttöystäväni usein sanoi että kerro sille isällesi että "Mä kyllä tuen sua prosessissa, mutta en oo sua pakottanut tai yllyttänyt siihen. Prosessi on kokonaan sun päätös." Pakenin puhumista koska se on minulle vaikeaa, ja niinpä en koskaan puhunut asiasta isäni kanssa vaan hoin itselleni ja kaikille että ei isä niin typerä voisi olla että luulisi noin.

Olen 97 prosentin varma että isäni tietää ettemme enää seurustele vaikka en ole sitä hänelle sanonutkaan. Ja olen melko varma että tuo hänen tuolloinen käytös johtui vain siitä että hän luuli että tyttöystäväni mieliksi korjaan itseni mieheksi että voisimme olla normaali heteropari.

Olisi ehkä helpottanut jollen olisi vain töksäyttänyt isälle että menen prosessiin ja näin, vaan olisin selittänyt että se ei johdu kenestäkään tai mistään, tämä on vain raaka totuus joka on ahdistanut ja masentanut minua useamman vuoden. Ei siis mikään mikä mielenjohde mikä tuli vain jostakin tytöstä.

Ei, mä olen voinut pahoin monia vuosia ja kärsinyt enemmän kuin monet muut vaikka sitä on vaikea todistaa. Tämä ei ole todellakaan kenenkään syytä, vain todella paska epäonni joka sattui minun kohdalle.

Isä vielä tänään puhui jotain isästä ja tyttärestä viitaten meihin joka ei yhtään helpota oloa. Eikö voisi edes yrittää sanoa minua lapseksi, kakaraksi, muksuksi? Ihan mikä vaan, mutta ei tytär. Miksi pitää olla niin sukupuoleellinen, eikö kaikkia voitaisiin kutsua tasapuolisesti lapsiksi.