Prosessi ja sosiaaliset suhteet #2

27.02.2010

Koulu

Eilen pyörin kamalassa ahdistuksessa prosessin ja koulun suhteen. Jos aikoja rupee olemaan 2 viikon - 1 kuukauden välein niin kyllä koulukaverit sen huomaa ja rupevat ihmettelemään. Pahimmassa tapauksessa joku rupee kierrättämään huhuja. Kyllä kaikki koulussa ovat jo minua vanhempia ja järkevämpiä, jotkut lähenevät jo 60 vuoden ikää, mutta pistää se silti miettimään. Kyllä aikuisienki keskuudessa pyörii huhuja ja juttuja ja varsinkin jos porukassa on edes yksi joka hieman liioittelee ja suurentaa asioita. En nyt puhu henkilökohtaisesti kenestäkään, vaan yleisesti selitän. Varsinkaan kun ollaan vasta kuukausi oltu porukka näiden kanssa, joidenkin kanssa ei edes sitä kun ryhmät vasta maanantaina yhdistettiin, niin juttuja helposti lähtee liikkeelle. Toivotaan että mun luokalle sattui ne ihanat ja järkevät ihmiset jotka ottavat asioista selvää eivätkä tuomitse suoraan.

Ahdistaa jos en tee asialle mitään, ahdistaa jos teen.. Otin sitten riskin ja pistin facebookkiin näkyviin vain luokkalaisilleni ja opettajilleni tekstin jonka näytin viime vuoden lopussa tutuilleni ja perheelleni. Tekstissä lukee hoidoista ja mun olosta ja tunteista niin hyvin kuin osaan kertoa. Sen oli teksti jonka oli tarkoitus selventää kaikille missä mennään ja mitä tulee tapahtumaan, parille tutulle tämä tuli täysin puun takaa ja heille asia selkeentyi hyvin tuon tekstin myötä että miksi teen tämän ja että kärsin oikeasti. Teksti löytyy vielä tämän merkinnän lopusta jos haluutte lukee. Niin ja merkinnän tosiaan näkee vain muistaakseni 8 luokkalaistani, muita kun en ole vielä lisännyt kavereikseni.

Yksi luokkalaiseni nainen vastasi tuohon testiin ja olin hieman pettynyt. Olisin halunnut tietää mitä muut ovat mieltä. Mutta tämä nainen ainakin kommentoi että "tsemppiä Alex. :)" Harmitti kyllä kun ei tiedä mitä muut ajattelee tämän ja en ole edes varma ovatko muut lukeneet tekstin. Tämä nainen on kyllä varmaan kysynyt muilta lukivatko muut tämän, mutta en osaa sanoa..

Pelottavin mielin menin sitten kouluun. Sanoisiko tai kysyisikö joku jotakin? Katsoisiko hassusti tai kuiskailisi toisille? Ei mitään. Kukaan ei sanonut, kysynyt, katsonut hassusti tai kuiskaillut epäilyttävästi. Okei, yhdessä vaiheessa olin varma että minusta puhuttiin kun keskusteltiin tiiviisti kolmen kimpassa ja vilkuiltiin minuun. Yksi heistä oli vielä ihminen joka saattoi lukea tekstini facebookissa. Toivon kuitenkin että se oli vain omaa mielikuvitusta ja vainoharhaisuutta.

Menin sitten koulupäivän aamuna kysymään yhdeltä opettajalta että voiko Alex nimeä käyttää minusta jo. Ei voi vielä virallisesti kun se ei ole vielä vaihtunut, mutta näin "lempinimenä" kunnes se tulee voimaan. On varmasti muillekkin helpompaa ettei vaihdos tule yllättäen ja minullekkin tietenkin kivempi kun kutsutaan nimellä millä haluankin. Lisäksi sovittiin että minä, opettaja ja luokan virallinen ohjaaja ja vielä koulun kuraattori jutellaan kaikki nelistään. Kuraattorilla olikin aikaa sopivasti puolilta päivin ja juteltiin sitten hieman. Kaikki tuntuivat olevan hirveästi tukena ja olen siitä iloinen. :) Sanottiin etten voi käyttää ainakaan vielä miesten pukukoppia ja se on ymmärrettävää kun ei ole vielä edes testoja minulla. En kyllä haluaisikaan, se tulisi vähän liian äkkiä. Ja sovittiin että maanantaina koulupäivän alussa heti, minä ja kuraattori puhutaan luokkakavereille transtaustastani ja että siitä lähtien pyydettäis että mua kutsuttais Alexiks.
Jäi todella hyvä mieli tästä lyhyestä keskustelusta, tajusin et mul on opettajien täysi tuki tässä asiassa. Joskus toivois saavansa samanlaista tukea äidiltäkin..

Niin ja tämän päättelin itse, ennen maanantaita tuskin kukaan hirveemmin Alexiks kutsuu kun on se kumminkin hieman outoa kun kaikki eivät ole lukeneet tekstiäni ja sitten tulisi hirveästi ihmettelyä ja kyselyä, varsinkin kun Alex myönnetään heti vain miehen nimeksi. Maanantaita innolla odottaen!

Ps. Anteeksi sekava kirjoitus, hirveästi kirjotettavaa ja hirveän vähän voimia.

Tässä vielä teksti minkä lupasin:

"Minä, Netta Muurinen, en ole onnellinen.

En ole koskaan ollut vaikka monesti olen niin luullut. Minulla on ollut onnellisia aikoja, minulla on aina ollut koti, lemmikeitä, ystäviä ja tyttöystäviä joista myös epäreiluimpia mietin aina välillä suurella sydämellä. Minulla on aina ollut rakastava ja minut hyväksyvä perhe, aina edes yksi hyvä ystävä joka on tukenut minua ja edes yksi lemmikki joista jopa pienin on tuonut suurta iloa minun elämään. Siltikin, minua on kalvanut ja masentanut yksi pieni asia, joka on minulle valtavan iso. Niin iso etten pysty elämään täysillä ja täysin onnellisesti. Minä en ole nainen. Kukaan ei ehkä usko, minulla on naisen vartalo ja kaikki minussa on naista - ulkoisesti. Minulla on muodokas vartalo, rinnat, pyöreät kasvot, naisen ääni ja tietyt elimet tekevät minusta naisen. Mutta entä kun mennään pintaa syvemmälle? Kaikkihan sanovat että ulkonäöllä ei ole väliä, sillä on mitä on sisimmässä. Entä jos olen sisimmässäni mies? En osaa selittää miksi olisin sisimmältäni mies. Se on minulle yhtä päivän selvä asia kuin sekin että kuuhun ei pysty kävelemään ja että ihminen ei lennä. Minä vain olen mies.

Se ei ehkä riitä teille uskomaan asiaa, mutta minulle riittää. Elän epätasapainossa ja minuun _sattuu_ jokainen asia mikä viittaa minussa naiseen. Vihaan nähdä vartaloani, vihaan kun minua kutsutaan naiseksi, vihaan kun joudun miettimään kumpaan vessaan menisin, miesten vai naisten. Typerää että tässä asiassa katsotaan sitä mitä ulkopuolelta näkyy, olen nainen kaikille niin kauan kunnes teen asialle jotain. Päätin jo yläasteella että teen asialle jotain, heti täytettyäni 18-vuotta, menen hakemaan lähetettä transtutkimuksiin. Jänistin heti ensimmäisenä. En uskaltanut ottaa askelta noin isoon, mutta tärkeään asiaan. Kumminkin se on asia mitä olen halunnut n. 13-vuotiaasta asti. Olen siitä asti vihjaillut asiasta ihmisille ja he ovat ottaneet sen vain vitsinä, se on sattunut. Myös se, että pukeutumiseni takia minua kiusattiin ja moitittiin. Miksi pukeutuisin yhtään naisellisemmin kun tunnen näin? Sama kuin poika pakotettaisiin käyttämään naisten vaatteita vasten tahtoaan. Nyt vanhempana olen puhunut hieman asioista mesen kautta kavereilleni ja he ovat tukeneet minua jonkin verran, josta olen iloinen. He ovat viimein ymmärtäneet että tahdon tätä oikeasti.

Hain lokakuussai sitten Kaarinan terveyskeskukselta ajan lääkärille, 23.11.2009 maanantaina kello yhdeksän menin kasan "transpapereiden" kera hakemaan lähetettä Tampereelle. Olen 18-vuotis syntymäpäiväni jälkeen myös tarkemmin miettinyt asioita mitä tulisi vastaan hoidon aloitettuani. Hoidon isoimmat vaikutukset ovat parran kasvaminen, vartalon muuttuminen, hiusten oheneminen, äänen madaltuminen ja rintojen poistoleikkaus. Mm. passin ja kelakortin tietojen muuttaminen ovat asioita mitä pitäisi tehdä. Tämä ei ole vitsi, toivon että tämän takia kukaan ei riko välejä kanssani, tarvitsen nyt kaiken tuen mitä vaan voin saada. Toivon että pistätte tämän tekstin eteenpäin, niille jotka välttämättä eivät ole tätä nähneet ja jotka ehkä haluaisivat lukaista tämän.

On paljon asioita joita en ole saanut aloitettua tai ovat jääneet kesken, mutta tätä en jätä kesken. Näytän muille että teen kaikkeni oman onneni eteen enkä anna kenenkään estää sitä!
Minulla on oikeus elää niin kuin minä itse tahdon.

Tämän takia nimikin vaihtuu pian Alex Muuriseksi. Pystyn vaihtamaan sen jo nyt, koska se on sukupuolineutraali nimi.

--

Jos jotakuta kiinnostaa, voin hieman selventää hoidon kulkua.

1. Tutkimuksiin hakeutuminen
Lääkäriltä lähete Tampereelle tai Helsinkiin.

2. Tutkimusjakso n. 6kk
N. 6 käyntiä sairaanhoitajan, sosiaalityöntekijän, psykologin ja psykiatrin kanssa. Näiden jälkeen hoitoneuvottelu missä päätetään olenko oikeutettu jatkohoitoon vai palaanko kotiin tyhjin käsin.

3. Korjausprosessi Ns. "Tosielämänkoe"
-> Tarkoitus elää sukupuoliroolissa johon tuntee kuuluvansa. Voi vaihtaa miehen nimen ja saada lähetteen rintakehä-leikkaukseen. Hormonihoito alkaa.

Hormonihoidon aikana tulee näitä vaikutuksia:
- parta rupeaa kasvamaan
- lihakset kasvavat
- äänenmurros alkaa
- karvojen kasvaminen
- mieliala tasanee tai juuri päin vastoin
- kuukautiset loppuvat
- painon nousu
- ruokahalun lisääntyminen
- iho paksuuntuu
- vartalo muokkaantuu

Hoidossa on myös mm. näitä oireita:
- akne
- hilseily
- ihon rasvoittuminen
- lihasten kipu ja krampit
- maksan toiminta
- veren koostumus
- verenpaineen kohoaminen

--

Kysellä saa ja pitää, vastaan mielelläni."