Prosessi ja yhteisvastaanotto #1

Tänään tulin äidille ja huomasin että minulle oli tullut sekä iso että pieni kirje Tampereen yliopistollisesta keskussairaalasta. Kädet täristen ja sydän pampaten avasin kuoret.

Isossa kirjekuoressa oli ihan vain paperi missä oli ihan eka aika trans-poliklinikalle. Aika on 18.03 kello 12.00 eli ihan pian! Innolla odottaen, nyt pitää säästää joka kolikko matkoja varten.

05.03.2010

Tässä oli myös 11 sivunen kysely psykiatrisia tutkimuksia varten. Ensin oli peruskysymyksiä, mitä teen tällä hetkellä (työtön, opiskelija jne), mitä olen aikaisemmin opiskellut, miten asun sekä sairauksista, aikaisemmista mahdollisista mielenterveysongelmista ja lääkityksestä. Seuraavaksi lueteltiin iso joukko ongelmia ja vaivoja ja piti merkata onko niitä ollut kuinka paljon asteikolla 1-5. Näitä oli 90 kohtaa. Täältä löytyy mm. tälläisiä kohtia: "suuttuminen tai ärtyminen vähästä", "yksinäisyyden tunne", "levoton tai häiriintynyt yöuni" ja "syyllisyyden tunteet". Minulla vaihteli nämä 1-5 välillä, jokasta numeroa ympyröin varmaan aikalailla saman verran kuin muitakin. Seuraavaksi 11 kysymystä tupakasta ja alkoholista ja piti ympyröidä jokin numero 1-4 väliltä. Ympyröin melkein kaikkiin nollan, koska minulla ei ole ongelmia ollut koskaan alkoholin kanssa ja juon todella vähän. Toiseksi viimeisessä tehtävässä piti myös ympyröidä väliltä 1-5. Tässä oli ylhäällä tuntemuksia ja piti ympyröidä miten se on omalla kohdalla. Täältä löytyy mm. tälläisiä: "kun olen poissa tolaltani, en tiedä, olenko surullinen, peloissani vai vihainen", "on erityisen tärkeää olla kosketuksissa tunteisiinsa", "en aina tiedä, miksi olen vihainen" ja "minun on vaikea paljastaa sisimpiä tuntojani edes läheisilläe ystävilleni". Näitä väittämiä oli 20 ja kertoivat melkein kaikki tuntemuksita ja tunteista ja siksi nämä ahdisti minua melko lailla, koska iski karu totuus naamalle etten tiedä itsekkään mitä tunnen ja jos joskus tiedän edes jotenkuten niin en osaa kertoa mitä tunnen. Viimeinen kohta vielä. Siinä oli myös 20 kohtaa jossa puhuttiin tämän hetkisestä elämän tilanteesta. Piti ympyröidä 1-5 väliltä taas jokin luku ja taas vastaukseni hyppivät laidasta laitaan, ei se tosin vaarallista ole, mutta kuitenkin. Tässä toimivat esimerkkeinä nämä: "olen onnellinen ihminen", "uneni on rauhallista ja virkistävää" ja "olen uupunut jo paljon ennen päivän päättymistä".

Huom! En valinnut noita esimerkkejä mitenkään järkevästi, ihan sattuman varaisesti vain se mikä iski silmään.

Tuon täyttämiseen meni vain alle vartti vaikka paksu nippu papereita. Tietenkin luen sen vielä varmasti monen otteeseen ja varmistan että kaikki kohdat oikein täytetty..

Seuraavaan kirjekuoreen. Tämä oli pieni ja ruskean värinen, melko paksukin. Sisältä löytyy sama lappu kuin isostakin, eli ihan varsinainen kutsu poliklinikalle. Tässä on aika ja peruutustiedot. Mukana on tuon lisäksi vielä pari lappua, eli yksi jossa pyydetään listaamaan aiemmat psykiatriset hoitokontaktit. Ahdistaa ajatus että pitäisi soittaa vanhalle psykiatrilleni josta pääsin viime kuussa onneksi eroon. En pitänyt hänestä, enkä niistä muistakaan tyypeistä siellä. Ajattelin varata kuraattorille ajan ja kysyä jos tämä voisi ystävällisesti soittaa sinne. Olen melko varma että se onnistuu, pidetään peukkuja. Muuten kärsivästi vain lampsin takasin psykan luo.. Löyty vielä tylsä tiedote potilaan henkilötietojen käsittelystä. Luin kuitenkin tämän ja tässä lukee että miten henkilötietojani käsitellään. Sitten oli vielä keskussairaalan ja Tampereen kartta. Kyllä ne on siellä ajatellut kaikkea, nuo ovat parhaimmat kartat mitä olen mistään ikinä saanut. Hyvä fiilis siitäkin, vaikka ystäväni herra X on luvannut tulla saattamaan minut ekalle käynnille. Hänkin on transhoidoissa ja hänellä on jo testot, joten hänelle paikka on ennustaan todella tuttu, että ei varmasti eksytä.

Olo on noiden kirjeiden jälkeen todella huima. Tutkimukset saadaan vihdoin käyntiin ja toivotaan että vain ekan ajan saamiseen meni näin kauan! Noin 1,8 kk odotin tätä, ei se sentään kovin pitkä aika ole elämästä. Jotkut ovat saaneet ekan käynnin jälkeen n. 2-3 viikon välein aikoja, ainakin jonkin verran, toivon että minäkin. Kaduttaa hieman että pyysin lähetteen Tampereelle enkä Helsinkiin, Helsingissä ainakin vaikuttaisi jonojen kulkevan nopeammin. Mutta sitten taas Tampereelta saa kuulemma parempaa hoitoa. Noh, tehty mikä tehty, tein oman valinnan ja sillä mennään. Hyvä näinkin. :)



Äitiäkin hieman kiinnosti, neuvoi että perun tarpeeksi ajoissa jos en kerkeä ja että säästän kaikki rahat mitä nyt saan. Ja luki jopa ton mun ajanvarauslapun. Kuulemma on myös lukenut netistä tietoa hoidosta, mutta en tiedä uskoakko..

Ainiin, tulihan mulle maksusitomuksen kopiokin. Hoidot maksaisi yli 4000 euroa, jos potilaat joutuisi itse maksamaan. Herranjumala, onneksi Suomessa ainakin potilaan tarvitsee maksaa vain matkakorvaukset.