Hei taas kaikki pitkästä aikaa!

Huomasin juuri että minulla on paaaaljon kommentteja tullut jo useamman kuukauden ajalta, mutta jostain syystä blogger ei ole sitä enää ilmoittanut samalla tavalla kuin ennen. Nykyään siis pitää mennä erikseen tuonne kommenttiosioon, että näkee hyväksyntää odottavat kommentit.
Olen pahoillani että on jäänyt kommentit huomaamatta, vaikka olenkin vähän ihmetellyt kun ei ole muka tullut yhden yhtään kommenttia. :(

Yritän ehtiä niitä pikku hiljaa käymään läpi ja vastaamaan kaikille! Negatiiviset jää pois jos joku jotain tyhmyyksiä oman onnettoman elämänsä takia jaksanut kirjoitella. ;D Saa nähdä, kuulemisiin siis siihen asti!

Lähes vuosi ilman testosteronia

Oi kauheeta, olen viimeksi kirjoittanut puoli vuotta sitten! Eipä kyllä ole moneen kuukauteen tullut yhden yhtä kommenttiakaan, eli selaakohan tätä blogia enää edes kukaan.
Repäisin kerrankin elämässäni ja irtisanoin entisen työni. Nyt siis on vihdoin aikaa ja jaksamista jatkaa tämänkin blogin parissa. Katsotaan saadaanko tuulta puurteisiin, vai olenko häätänyt hiljaisuudellani kaikki lukijat muiden blogien pariin.

Kuitenkin, mitä minulle kuuluu? Vähän aikaa sitten ei kovinkaan hyvää. Nyt pikku hiljaa jo parempaa. Tämä kuukausi on pitkästä aikaa ollut oikeasti rankka, kaikki paska sattunut juuri samalle kuulle. Tämä kuu on muutenkin aina mulle astetta hankalampi, koska syyskuussa 2015 lopetin ensimmäistä kertaa oman hevoseni. Hevosen jota rakastin koko sydämestäni ja jonka kanssa minulla olisi ollut paljon haaveita. Ratkaisu lopettamisesta oli oikea koska hevonen oli pahasti kipeä. Silti olen tässä kuussa itkenyt hevosen takia enemmän kuin pitkään aikaan.

Oloa ei ole helpottanut se, että lähiaikoina tulee täyteen 11kk siitä, kun olen viimeksi saanut testosteronipiikin. Ennen kuin aloitin hormonit, yritin usealta kysellä että mitä tapahtuu, jos en saakkaan jostain syystä testoa. Kukaan ei oikein osannut vastata tai sanoi että teston pitkittyminen aiheutti vain ärtyneisyyttä, mielialavaihteluja, yms.
Noh, nyt tiedän konkreettisesti mitä tapahtuu. Useat teston vaikutuksethan ovat pysyviä, esimerkiksi karvankasvu ja äänen lasku. Ei minusta naista yhtäkkiä tule, vaikka testo on jäänyt pistämättä.
Miksi en ole pistänyt testoa? Siitä yksinkertaisesta syystä, että joku isomman tahon neropatti keksi että lääkkeissä nostetaan omavastuuta. Maksoin ennen testosta halvimmillaan alta 10e. Nykyään itse lääke on vielä halvempi, mutta joka vuoden alussa minun pitää maksaa 50e omavastuu kertaheitolla. Rehellisesti sanottuna, ei minulla ole sellaista rahaa laittaa muutaman euron lääkkeen takia.

Mitä sitten on tapahtunut? 

Ensinnäkin, olen kokoajan ihan törkeän vihainen. Omasta mielestäni teen kaiken oikein. Muiden pitäisi paapoa minua ja olla samaa mieltä kanssani. Jos Penina pääsee ilman minua jonnekkin, hermostun ja mökötän. Ärsyynnyn jos täytyy toistaa asioita ja jos ihmiset eivät lue ajatuksiani.
En minä aina ole pahalla tuulella, mutta pahimmillaan se on tuota yllä olevaa.
Vihaisuuden lisäksi olen surullinen. Masentaa useammin kuin ennen. Tätä ei ole jatkunut kovin pitkään, mutta nyt pari kuukautta on ollut mieli todella maassa. Vaikka erityisesti tämä kuu on ollut hankala, niin ei minulla ole oikeaa syytä olla masentunut ja uskon tämän johtuvan täysin hormoneista. Olen myös itkenyt paljon! Minä olen luonteeltani hirveän vahva ja itken vain äärimmäisen surullisena. Viime aikoina jo pelkkä surullinen biisi on saanut kyyneleet silmiin.

Jos kroppaa lähtee katsomaan, niin olen lihonut mielettömästi. Vuoden sisään lähes kymmenen kiloa. Kun aloitin hormonit, rasva väheni ja ikäänkuin siirtyi perseestä ja reisistä mahaan. Nyt mulle on ilmestynyt taas hirmuisen iso peppu ja paksut reidet. Käsistäkin hävinnyt kaikki lihas, vaikka teen fyysisiä hommia suht paljon. Minulla on siis taas jälleen enemmän naisen kroppa, jos näin voi sanoa. Esimerkkinä alla olevat kuvat:

2016

2017

Se myös laskee mielialaa. Olin jo niin tyytyväinen itseeni ja kroppaani ja sitten annan sen rupsahtaa. En minä voi pelkästään hormoneja syyttää. Olen laiskotellut kuntoilun kanssa ja syönyt mitä sattuu. Tein sitä kuitenkin myös viime vuonna ja vaa'an lukema rupesi nousemaan vasta viimeisimmän testopiikin jälkeen. Vähän ikävä vuotta 2012, kun minulla NÄKYI kylkiluut ja painoin 65 kiloa.
En niin laiha halua olla, mutta siitä oli hyvä lähteä kasvattamaan lihasta kun oli valmiiksi pieni rasvaprosentti.

Toinen seikka kropassa on liikahikoilu. "Aikaisemmassa elämässä" hikoilin vain otsalta ja kainaloista. Kun aloin käyttämään testoa, rupesin hikoilemaan myös jaloista, mahasta, selästä. Mutta vain äärimmäisen kuntoilusuorituksen jälkeen. Viimeiset 3-4 kuukautta olen kuitenkin hikoillut tavattoman paljon koko ajan. Hikoilu ei ole mitenkään normaalia, sillä voin kevyenkin homman jälkeen pyyhkiä koko naamaani hiestä! Yhtenä päivänä jaoin hevosille heiniä t-paidalla, sää oli pilvinen +7. Käsissä oli kylmä, mutta silti paita liimautui kiinni hikiseen selkään. Vielä pahempana tulee jälkihiki. Ensin teet ulkona jotain fyysistä ja vaikka siinä ei vielä hikoisi, niin sisälle tultaessa näemme Niagaran putoukset pitkin kroppaani.

Minulla on myös jatkuva nälkä. Syön lautasellisen ruokaa ja rupean jo miettimään uutta satsia. Tulee myös äärimmäisen huono olo heti, jos viimeisestä eväästä on yli kolme tuntia. Tämähän on vissiin ihan normaalia kropan käytöstä, mutta minun tilanteessa olen tottunut että syön päivän ensimmäisen evään vasta päivällä ja illalla vielä uusiksi. Nykyään tulee äklö olo jos en saa heti aamupalaa.

Tässä pahimmat oireet mitä olen havainnut. Minullahan ei ole siis tällä hetkellä kropassani kuin aavistus estrogeeniä sekä testosteronia, jota on luontaisesti jokaisen kropassa.
Toivoin kovasti että irtisanomisen jälkeen tulleista lomarahoista olisi jäänyt rahaa lääkkeen omavastuuseen, mutta eivät nekään riittäneet.

Elämäni tällä hetkellä

Hei, mitä sinulle kuuluu?

Olen pahoillani kuvien laadusta, en tiedä mitä niille kävi. :o

Minusta ei ole kuulunut taas toviin, mutta piristän teitä kertomalla sen, että hiljaisuus on ollut hyvä juttu. Olen tehnyt omia juttujani, töitä, ollut vaimoni kanssa, ratsastanut. Ei mitään pahaa. Joskus kun lukee mielenterveys/sairaus/yms blogeja, niin hiljaisuus on usein merkki siitä että kaikki ei ole hyvin. Mulla on kaikki hyvin. Kaikki ei ole vieläkään täydellistä, esimerkiksi lompakko voisi olla paksumpi ja oonhan minä lihonutkin aika monta kiloa. Mutta kaikki on paremmin kuin koskaan.

Ollaan asuttu Ypäjällä noin 1,5 vuotta. Ensin syrjemmässä vajaa vuosi, nyt ihan keskustassa muutamia kuukausia. Meillä on 180 neliön talo, mutta yläkerta on vain vieraskäytössä. Tontilla on pieni hevostalli, autotalli, kaksi ulkosaunaa, kaksi varastoa, poreallas ja uima-allas. Laitumia ja muutama metsätarha. Tontti sijaitsee autotien vieressä ja naapureita on ympärillä, mutta kasvustoa niin paljon että välillä tuntuu olevansa maalla.

Meillä on kaksi koiraa. Jackrussel Väinö (6v) ja lyhytkarvainen collie Elmo (3v). Aikaisemmin meillä oli Sulo niminen jackrussel, mutta hänet lopetettiin vanhuuden vaivojen takia. Meillä on myös karkeakarvainen kettuterrieri Niilo, mutta hän on adoptiossa Tampereella kun laumaelämä ei sovi hänelle. Tällä hetkellä vessassa asuu maatiaiskissa Gägi, joka välillä käy tutustumassa koiriin, mutta pääpiirteittäin hän on vielä pysynyt omassa rauhassaan. Meillä oli alunperin kaksi vihaista jänöä, mutta enää toinen on hengissä.

Omistamme puoliksi Peninan kanssa suomenhevosruuna Maunon (8v) sekä belgian puoliverisruuna Rexin (12v). Mauno on raaka, mutta hänestä yritän kouluttaa ja opettaa mukavaa monitoimipollea jolla voisi kisata kaikkia lajeja. Rex on entinen gp-tason hyppääjä, mutta laskeutunut opetushevoseksi minulle ja "terapiahevoseksi" vuokraajalleen.

Vapaa-ajalla yritän ehtiä kirjoittaa hevosblogiani, lukea, katsoa elokuvia ja juoda ihan liikaa kahvia. Kun saisin kerättyä rahat kokoon, niin aloitan kuntosalilla käymisen uudelleen. Myös pyöräni on rikki, kun sen saan korjattua niin aloitan pyöräilemisen uudestaan. Pääsin myös mukaan Loimaalla pyörivään harrastejääkiekkojoukkueeseen. Joudun vaan ensin etsimään varusteet ja ne eivät kovin halpoja olekkaan..
Oikeastihan kaikki aikani menee tallissa ja ratsastamisessa.

Työskentelen osa-aikaisena Hesburgerissa. Olen viihtynyt, vaikka välillä tietenkin ottaa aivoon. Loppuajan kengitän ja vuolen hevosia. Aloitin jokunen aika sitten myös uuden englantilaisen hevosrehumerkin, Keyflown, jälleenmyynnin. Kaikki ylimääräinen töihin liittyvä aika menee siis mainosten tekemiseen, kirjanpitoon, tallin kunnostustöihin. Kesällä on tulossa rakennusurakkaa tarhojen aitojen parissa, joten tylsää ei tule olemaan. Olen yrittänyt panostaa myös hevosblogiini, koska sieltäkin on alkanut jo vähän euroja tulemaan takaisin päin. Ei paljoakaan, mutta alku on sekin.

Prosessista sen verran, että edellisestä leikkauksesta on parannuttu todella hyvin. Olen tyytyväinen jälkeen, vaikka voisihan penis näyttää paljon aidommaltakin. Se toimii ja kukkuu. Peniksen juuren ja kassien väliin on jäänyt fistelli, eli virstaa valuu vähän jostain sieltä suunnalta. Jossain vaiheessa se korjataan, mutta olen sanonut että sillä ei ole mitään kiirettä. On paljon kiireellisempiäkin leikkauksia. Voin hyvin istuutua pöntölle pissalle siksi aikaa. Todennäköisesti samalla täytetään kassit rasvalla, jotta niistä saadaan vielä vähän isommat. Niiden ulkonäkö on todella siisti! Mutta ovat tosiaan vielä suht pienet, kun niiden sisällä on vain aavistus rasvaa.

Kasseissa eikä peniksen kärjessä ole tuntoa tullut vieläkään. Peniksen juuri taas on niin herkkä että tunnen kyllä siitä huolimatta jos kaluja ronkitaan myös sieltä tunnottomasta kohdasta.
Entinen häpykumpu on edelleen aavistuksen paisuksissa olevan näköinen, mutta ei millään tavalla kipeä tms. Todennäköisesti se sellaiseksi jääkin.
Arvet ovat pehmeitä ja siistejä, silloin tällöin olen heittänyt jotain rasvaa päälle. Jos muilla on varaa, apteekista saa ihan oikeaa arpivoidetta, mutta pieni putelo maksaa 20 euron pintaan. Itselläni ei ole tarvetta häivyttää arpia niin näkymättömiksi kuin mahdollista, joten en ole tuhlannut.



Tähän loppuun vielä, olen ehdokkaana Ypäjän kuntavaaleissa! Vihreät on puolueena.

Kännykän tyhjennys

Nämä postaukset on kai aika suosittuja lifestyle-blogeissa. Katotaan saanko kannatusta vai lynkkaatteko, "miten nää liittyy aiheesee". :D

KR:n jatkot

Ensiesiintyminen ohi! Mitä piditte?

Itse löysin Ruutu+ sovelluksen viime perjantaina ja tajusin että sen tilaamalla, mehän näemme jakson etukäteen. Koko talliporukka innostui siitä ja lopulta olimme lähes kaikki katsoneet sen jo muutamia päiviä aikaisemmin. Hyvä niin, koska ensimmäisen jakson jälkeen alkoi jännitys, enkä tiedä miten olisin selvinnyt maanantaihin asti. Ajattelin että pääsisi myös ajoissa kertomaan ihmisille, jos jaksomme on aivan floppi! :D

Keskiviikkona menin tyytyväisenä nukkumaan, koska jaksomme oli nappisuoritus! Jaksot on toteutettu rennosti päiväkirjamaiseen tyyliin ja juontajana Anni tekee nappisuorituksen. Ohjelmaa ei ole tehty haudan vakavasti. Tähän muottiin ei istu asiantuntija, joka on vähän jäykkä näin leppoisaan ohjelmaan. Olimme saaneet kesällä pariksi viiikoksi käyttöömme kotikameran, jolla olisi ollut tarkoitus kuvata lähes kokoajan arkeamme. Hyvin laiskoja oltiin kuvaamaan, mutta oli jaksoon saatu pieni pätkä tallityttömme kisareissusta.

Pysykää kuulolla, tulossa on juttua mm. häistämme! Isäni pitäisi myös ostaa uusi kamera, jolloinka minulle siirtyy hänen vanha kameransa. Joka mahdollistaa myös videopostausten teon!

Kielletty Rakkaus

VIHDOIN JA VIIMEIN se on ulkona! :)

Jotkut tarkkanäköiset ovatkin jo bonganneet minut ja Peninan kyseisen ohjelman mainoksessa. Jaksomme on nähtävissä jo myös Ruutu+:ssa. Jakso näkyy telkkarista Nelosella maanantaina 21.3. kello 20:00.

Kausi 1. Jakso 2/12. Transmies Alex oli ennen sukupuolenkorjausta Netta. Alex ja Penina tutustuivat, kun Alex tuli Peninan tallille töihin. Vaikka Penina oli tahollaan suhteessa silloisen poikaystävänsä kanssa, ei tunteille voinut mitään. Se, että Alex on transmies, on saanut ihmiset puhumaan pahaa parista. Myös ilkeät nettikirjoittelut ja selän takana puhuminen loukkaavat. Vastustajista huolimatta pari astelee yhdessä onnellisena alttarille. Kotimainen draamasarja. (42')

Ohjelma kuvattiin viime kesänä ja oli mielettömän mielenkiintoista olla mukana. Hautalan Anni on ihana persoona ja myös kuvausryhmä mieletön. Kuvausten jälkeen fiilis oli hieno ja kun katsottiin jaksomme, pakko myöntää että kivahan siitä tuli!

Blogin herätys ja leikkausdokumentti

Hei kaikki! Nyt tein ison päätöksen, nimittäin alan panostaa blogiin taas. Tämä on hieno blogi vaikka itse sanonkin, enkä halua että se kuihtuu. Viime aikojen postaukset ovat olleet ihan plääh. Yritän parhaani että tästä tulisi samanlainen blogi kuin se oli aikaisemminkin - aktiivinen ja apua antava.

Viimeinen leikkaus oli tammikuussa 2015. Silloin vaginan päälle rakennettiin penis ottaen ihosta reisiä. Silloin kirjoitin sairaalassa kahden kolmen päivän sykleissä postauksia. Laiskoille lukijoille on aika haastavaa sieltä bongailla tärkeimpiä osia. Näinpä kirjoitan nyt "virallisen dokumentin" sairaalassa olosta, josta on vähän helpompi ja nopeampi lukea pääpiirteet. Huomioksi uusille lukijoille, tämä on siis yksi sairaalareissu. Tätä aikaisemmin olen käynyt jo rintojen poistossa sekä kohdun ja munasarjojen poistossa.

19.1.-15 - ESIKÄYNTI

Verikoe, keskustelu hoitajan kanssa ja kuvaaja kävi ottamassa "ennen" -kuvat. Leikkaavat lääkärit kävivät juttelemassa, anestesialääkärin tapaaminen siirtyi seuraavalle päivälle. Pääsin sairaalahuoneeseen ison kasan pillereiden ja peräruiskeiden kanssa.

20.1.-15 - LEIKKAUS

Kahdeksan paikkeilla suunnattiin leikkaussaliin. Vaihdoin ensin sairaalavaatteet avopaitaan ja tukisukkiin, sekä otin sormukset ja kielikorun pois. Leikkaussalissa tuttuun tapaan kävivät näyttäytymässä leikkauksessa pyörivä henkilökunta, hoitajat, lääkärit ja anestesiahoitaja. Minut asennettiin telineisiin, annettiin nukutusaine ja nukahdin.

Noin kello 19 heräsin heräämössä. Oli vähän vilponen vaikka olikin lämpöpeite päällä. Kipu en tuntenut kuin olkavarressa, johon hoitajan mukaan oli tullut sisäinen mustelma verenpainemittarista.
Yöllä tuli selkäkipu ja heräsin siihen tunnin välein. Asettelin jatkuvasti ristiselän alle pyyhettä eri tavoin, että selkä sai vähän liikettä. Kipulääke auttoi vähän selän ja reiden jomotukseen. Kuume iski jossain vaiheessa ja se pyöri 38-39 asteessa. Oli vuorotellen kylmä ja kuuma.

26.1.-15 - WHATSAP

Kysyin blogissa avoimesti, että löytyisikö ihmisiä juttelemaan kanssani. Enimmäkseen niin että he kirjoittelevat ja minä vastailen silloin tällöin, olo oli nimittäin edelleen heikko kirjoittamaan pitkiä stooreja. Sain kuin sainkin mielenkiintoisilta ja kivoilta ihmisiltä viestejä! (: Pahoittelen että olin tosiaan liian väsynyt olemaan itse hirveän aktiivinen. Laitelkaa uusiksi viestiä, jos kiinnostaa edelleen keskustella!

TAMMIKUUN LOPPU - VERITULPPA x2 JA SIDOSTEN VAIHTO x3

Epiduraali puudutusta laskettiin pyynnöstäni. Jalat ei enää tuntunut niin painavilta ja tuntui paremmalta. Minut vaihdettiin toiseen kuuden hengen huoneeseen.
Tunsin polttavaa ja pinkeää tunnetta oikeassa reidessäni. Sain kipulääkettä, mutta lääkärin tullessa tarkistukselle, reisi oli edelleen kova ja pinkeä. Dreeni oli tukkeutunut, se tyhjennettiin ja olo parani vähän. Hemoglobiini oli minulla 80, kun sen pitäisi olla 130. 400milliä ylimääräistä verta otettiin reidestä. Leikkaus kesti 2,5h, olin heräämössä 1,5h. Reisi leikattiin vielä kertaalleen kun ilmeisesti kaikkea ei oltu saatu heti pois.
Sidos vaihdettiin ekan kerran, viiltävää hermon nykimistä tuntui reidessä ja kipuakin jonkun verran. Seuraavan kerran sidos oltiin vasta leikattu auki, kun kipu oli ylitsepääsemätön. Minut "humautettiin", jolloin en tuntenut yhtään mitään ja sidos pystyttiin vaihtamaan. Seuraava vaihto tehtiin myös samalla tavalla, mutta lääkettä ei annettu aivan noin paljon.
Olo oli ihan hyvä. Kipuja ei ollut, selkä vain puutunut. Puudutetta oli sopivasti jaloissa ja leikkausalueissa. Mahassa paljon ilmaa ja suuta kuivasi kokoajan. Kuumeinen olo oli edelleen silloin tällöin. Pääsin myös yksityishuoneeseen leikkausalueen bakteerikannan takia.
Viimeisenä päivänä tapahtui se mitä olin pelännyt, ensimmäinen uloste. Yksi peräruiske ja puolitoista tuntia niin olin valmis.

HELMIKUUN ALKU - NELJÄS LEIKKAUS

Epiduraali oli valunut vähän ulos, se laitettiin heräämössä takaisin. Nipisti vähän.
Epiduraali laitettiin uudestaan, kun ei vaikuttanut koko leikkausalueeseen. Nukuin jo paljon paremmin ja ruoka maistui paremmin. Edelleen kuitenkin nesteruokia.
Sidosten vaihto pystyttiin tekemään ilman humautusta, isoilla kipulääke määrillä. Dreenit otettiin reisistä pois, kylkeen jäi vielä.
Nousin fysioterapeutin kanssa ensimmäisen kerran ylös sängystä, Maattuani ensin 2 viikkoa ja 3 päivää. Treenejä jatkettiin päivittäin.
Leikkaussalissa käytiin siistimässä leikkausaluetta ja otettiin ihoa lisää reidestä tähän. Kivut heräämisen jälkeen olivat sietämättömät, epiduraalia nostettiin ja sain kipulääkettä. Pääsin takaisin kuuden hengen huoneeseen.
Selkää ei enää jomota hirveästi, peniksessä jyskyttää kun se liikahtaa ja kokoajan vähän muutenkin. Oikealta puolelta otettiin ihonotto kohdasta kelmut pois, jälki näytti ihan hyvältä.

HELMIKUUN PUOLIVÄLI - VIIDES LEIKKAUS

Kävelin kolme kertaa huoneen poikki, kunnes heikotti taas. Sain myös luvan lepäillä välillä kyljelläni. Sekä paras asia, nimittäin kiinteä ruoka! Kakka luisti paremmin ja jaksoin parhaimmillaan 10 minuuttia kävellä.
Vasemman reiden kelmu oli vuotanut ja se vaihdettiin, ai että kun teki kipeää kun kelmu oli liimautunut ihan kunnolla ihokarvoihin kiinni.
Leikkausalue tarkistettiin. Kaikki muuten hyvin, mutta ulostetta tulee jostain kivespussien välistä. Leikkaussalissa korjattiin tuo ja asennettiin ulosteputki peräsuoleen, jonka läpi uloste tulisi suoraan putken kautta erilliseen pussiin. Uloste kuitenkin oli liian kovana, jolloin putki tuli ulos. Se laitettiin uudestaan ja se tuli taas pois. Sen kokeilu jätettiin tuohon.

HELMIKUUN LOPPU - KOTIIN!

Alakatetri otettiin pois, kolmella kipeällä nykäisyllä se oli poissa. Pissasin ekan kerran alateitse, fistelli on jossain peniksen takana, mutta muuten toimii niinkuin pitääkin. Kävely onnistuu, hitaasti ja on se rankkaa, mutta kuitenkin. Virtsaaminen ja ulostaminen onnistuu. Penis on siinä kunnossa että pystyn itse kotona vaihtamaan sidokset yms. Siispä eikun kotiin!

Yhteensä olin 5,5 viikkoa sairaalassa, joista vain makasin 3,5 viikkoa eli noin 400h.
Minulle tehtiin viisi leikkausta, varsinainen operaatio, yksi siistiminen, yksi korjaus ja kaksi hematooman poistoa.
Kanyyleita asetettiin kymmenen kappaletta eli kaksi kertaa viikossa ja epiduraaliakin neljä kertaa. Verikokeita ansaitsin yli 35 kappaletta sekä 60 pulloa antibioottia.

Kuva: Ari Lahti

Joululahja sulle?

Talvi on mennyt hirveää kyytiä! Useat on kyselleet että loppuuko blogin pitäminen häihin. Ei lopu, mutta huomattavasti vähemmän tulee enää juttua. Onhan nytkin luonnoksissa vaikka mitä postauksia, mutta en ole saanut aikaiseksi töiden, kodin ja kaiken stressin ohella. Muutto suoritettu vihdoin ja viimein sentään ja viime yönä palattiin ulkomaan lomaltamme. Mutta tiedossa on uusia projekteja, joista tulee kyllä vielä blogiin tekstiä! Kokeehan peniskin vielä pienen siisteysleikkauksen joskus ja ehkäpä tatuoin nännitkin joku päivä. Näistähän tulee vähän fyysisempää juttua, kun kaikki muu on enemmänkin sitten sitä henkistä puolta ja mediaa, yms.

Nyt kuitenkin, tahtoisin tarjota yhdelle lukijalle joululahjan! Lahja olkoon yllätys, mutta yritän keksiä jotain, mikä sopii kaikille. Tai jos ei sovi, niin sen voi pistää eteenpäin. (: Kommentoikaa alas sähköpostin kera, niin arvon voittajan ensi sunnuntaina, eli 13.12.

Tänään juhlitaan!

En olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut, että voisin tänään sanoa itseäni ukkomieheksi.. Näin nuorena! :D

Juhlat alkaa klo 15 ja se on menoa sitten.

Häät lähestyy!

Mikä siinä on kun ei huvita kirjoittaa? :/ Kotona kaikki mennyt hyvin, leikkausalue näyttää ihan hyvältä ja olen pystynyt olemaan töissä ja harrastuksissa jo pitkän aikaa. Tulen kirjoittamaan ajasta sairaalan jälkeen yksityiskohtaisemmin kuvien kera, kun vaan huvittaa! Kun se piikki tulee, niin tekstiä tulee nopeasti. Jos väkisin kirjoittaa niin ei niinkään.

Nyt kuitenkin Penina heitti aiheen josta innostuin heti kirjoittamaan! Asia ei kyllä mitenkään viittaa transsukupuolisuuteen, mutta tätäkin on kuitenkin joku kommentoija toivonut. Joten toteutetaan edes yhden lukijan toive!

Eli meidän HÄÄT. Meille tulee halvat, yksinkertaiset, alle 60 hengen häät. Simppelit, oman näköisemme. Emme ole suunnitelleet häitä sen koommin, mennään sen mukaan miltä tuntuu. Häätohinat ovatkin alkaneet vasta nyt viime aikoina ja Peninakin on vähän innostunut.

* Vieraslista. Lista kirjoitettiin aika kauan sitten jo, minun oli melkein heti valmiina. Peninalla oli vähän enemmän kutsuttavia ja lisää on tullut tässä muutamia. Tänään tuli uusi nimi listaan ja sanoin että se saa olla viimeinen! :D Nyt kutsuttuja on siis tuon alle 60 henkeä, jos lasketaan mukaan myös meidät sekä tarjoilija(t). En kutsu suvustani kuin äidin puolen, eli äitini siskon ja hänen tyttärensä. En siis edes äidin äitiä, ja äidin isähän on jo kuollut. Listalta löytyy siis perheeni lisäksi vain muutama ystävä sekä kuusi työkaveria. Peninalta on kutsuttu perheen lisäksi muutamia sukulaisia, talliporukkaa, valmentajia ja ystäviä.

* Apukädet. Peninan kaasot ovat kaksi nuorta naista, pitkäaikaisia ystäviä siis. Häiden järjestelyissä ja ohjelman suunnittelussa auttaa Roosa ja EA, tosin apua ei ole vielä herunut.. Bestman on Jesse. Roosa, EA ja Jesse kaikki auttavat toivon mukaan juhlapaikan kuntoon laitossa, sekä vanhempani varmasti auttavat myös. Ainakin äiti on tulossa aikaisin aamulla, laitetaan yhdessä ruoat aluille.
Vielä tarvittaisiin 1-2 henkilöä auttamaan, jotka pyörittäisivät tiskikonetta ja keittäisivät kahvia. En haluaisi että äitini joutuisi tätä tekemään.

* Juhlapaikka. Meillä tapahtuu vihkiminen ja juhliminen samassa paikassa, joka vaatii tietynlaista juhlatilaa. Onneksi meidän omalta kylältä löytyy edullinen nuorisotalo, jossa on iso sali ja tilava keittiö, 200 hengen astiastolla. Koko rakennus on meidän käytössä juhlapäivän. Alunperin juhlat pitivät olla viikkoa myöhemmin, mutta Hämeenkosken VPK-juhlat ovat silloin käynnissä. Niinpä aikaistettiin häitä viikolla, jotta saatiin nuorisotalo käyttöömme.

* Valokuvaaja. Kysyin kahdelta valokuvaajatutulta tarjousta häiden kuvauksista, mutta päädyin kuitenkin halvimpaan vaihtoehtoon. Talliporukastamme Anni lupasi kuvata pientä korvausta vastaan. Emme halua maksaa kuvien käsittelystä tai rajauksista, osataan itsekkin ne. Lisäksi isäni varmasti ottaa kuvia. Kaikenlisäksi emme tarvitse jumalattomasti kuvia itse häistä, pidämme lyhyen kuvaushetken vihkimisen jälkeen.

* Musiikki. Meille ei tule bändiä/DJtä, päädyimme vaihtoehtoon että kasaamme kivoja biisejä Spotifyhin ja soitamme tätä listaa häiden päällä pienellä volyymilla. Oma musiikki tietenkin sisäänmarssin aikana. Nyt ainoastaan puuttuu jonkinlaiset poppivehkeet jotta musiikki kuuluisi tasaisesti koko salin läpi. Meille ei tule tansseja, joten erikseen tanssimusiikkia ei tarvitse miettiä.

* Morsiuspuku. Puku on tuottanut vähän päävaivaa. Peninan unelmamekko on lojunut JJHousessa jo tovin ja se on kaksi kertaa ollut alennuksessa. Kuitenkaan kummallakaan kerralla ei ole siihen rahaa ollut ja nyt mekon hinta on taas aivan liikaa. Penina on etsinyt toista mekkoa toisista kaupoista, mutta ei ole vielä löytynyt juuri SE mekko. Menemme katsomaan häämekkoa Tallinnaan ensi viikolla, sormet ristiin että löytyy jokin! Unelmamekko oli punainen, mutta kunhan ei ole valkoinen, niin muukin väri saattaa kelvata.

* Sulhasen puku. Minulla itselläni on tavallinen musta puku jo kaapissa, mutta.. Housut ovat pinkeät vyötäröstä (pitäisi laihduttaa..), eivätkä oikein istu muutenkaan. Takki on hartioista ehkä vähän niukka, jonka takia kaulus rupeaa repsottamaan jos liikutan käsiäni hirveästi. Yritän ehkä löytää istuvamman puvun Tallinnasta, haluaisin harmaan! Sekä kauluspaita ja kravatti on vielä ostamatta (koska ei tiedetä morsiuspuvun väriä). Tummanruskeat nahkakengät löysin sattumalta kirpputorilta (jo ennen kuin tiesin meneväni tänä vuonna naimisiin).

* Henkikirjoittaja ja esteettömyystodistukset. Vihkijälle laitoin vasta hetki sitten viestiä ja meidän hääpäivä onneksi vielä oli vapaana hänelle. Kysyin samalla estettömyystodistuksista ja se olikin helppo keissi. Tulostettiin todistus netistä, täytettiin ja nyt paperi odottaa lähtemistä auton hanskalokerossa. Kumpikaan meistä ei vaihda sukunimiä, joten sen suhteen ei ole tekemistä.

* Kutsukortit. Kutsujen piti lähteä matkaan jo huhtikuun lopulla, mutta toisin kävi. Viime viikolla Penina suunnitteli nämä ja tiistai aamulla väkerrettiin kutsut kasaan ja postilaatikkoon. Vasta maanantaina haettiin kaikki tarvikkeet kutsuihin. :D Ostettiin 2lk postimerkkejä, mutta siitä huolimatta kutsut olivat jo seuraavana päivänä postilaatikoissa! Harmittavasti kartonkia ostettiin yksi levy sittenkin liian vähän, joten muutama kutsu jäi vielä tekemättä. Sekä kaksi kutsua odottaa osoitteen varmistumista.

* Sormukset. Facebookista löytyy Häät 2015 ryhmä, johon olen kuulunut jo pitkään. Olen vain hyvin epäaktiivinen, ja olenkin piilottanut ryhmän jutut, koska mitään muuta ei etusivulta muuten löytyisi. Selaan sitä kuitenkin silloin tällöin ja hyvä niin, nimittäin löysin sormukseni sitä kautta. Keskisen Kello Oy:n sivuilta löysin mahdottoman halvan terässormuksen! Vihkisormuksen pitäisi jonkun mielestä olla kultaa, tai edes hopeaa, mutta minusta ei. Sitä paitsi, kukaan ei erota ettei sormukseni ole hopeaa. ;) Sormus oli juuri sellainen kuin etsin ja tilasinkin sen sitten. Tilaus tuli nopeasti, mutta jouduin palauttamaan sen liian pienen koon vuoksi. Sormus meni sormeen, mutta ei kovin helpolla enää lähtenytkään.. Sormuksen pitäisi olla huomenna takaisin liikkeessä ja he lähettävät minulle isomman koon.
Penina löysi sattumalta omansa työpaikkani lähellä olevasta kultasepänliikkeestä. Keskusteltiin pitkään myyjän kanssa ja viimein löytyi sopiva pari. Ostettiin Peninalle siis myös uusi kihlasormus, koska edellinen oli vähän iso.

* Kampaus, kosmetologi. Talliporukan kautta löytyi nainen, joka on aikaisemmin pari kertaa tehnyt Peninalle geelikynnet. Sama nainen tekee nyt myös häihin Peninalle kampauksen, kynnet ja meikit. Minä itse pyrin pitämään ihon mahdollisimman hyvänä parit viikot ennen häitä ja tyydyn peittämään virheet peitevoiteella ja puuterilla (kyllä, ainoat meikit mitä omistan :D). Penina saa hurautella tukan lyhyeksi ja siistiä partani.

* Ruoka ja hääkakku. Mietin pitkään ruokailua häissä. Vain iltapalaa? Vain keitto? Ei mitään?! Alkomahoolia? Olin jo listannut iltapalaa, kunnes rustasin kaiken pois. Kysyin äidiltä neuvoa ja hän kysyi fiksusti; "mikä on meidän lempiruokaa?". Mietittiin asiaa ja pidetään molemmat pastoista. Päädyttiin broileripastavuokaan ja vihersalaattiin. Sekä tietenkin patonkia. Meille ei tule alkomahoolia, paitsi alkumaljoihin sekä ruokailuun puna- ja valkoviini. Tämäkin haetaan Viron puolelta.
Äiti on luvannut hoitaa hääkakun sekä lisäksi voileipäkakkuja. Kahvia ja teetä toki, sekä jotain keksejä yms pientä.

* Lahjalistojen teko. Helppoa, nimittäin ei ole! Lisäsimme erillisen lapun kutsukorttien kirjekuoreen, jossa on tilinumeroni tai toisena toiveena on lahjakortit Just Dressage -hevostarvikeliikkeeseen. Helppoa, vaikka harva tykkääkään antaa rahaa lahjaksi. Lisäämme kuitenkin juhlasaliin erikseen lahjoille pöydän, koska kippoa ja kuppia todennäköisesti siltikin tulee.

*Somistustarvikkeet. Olemme pikkuhiljaa yrittäneet bongailla kaupoista kaikennäköistä pientä, mutta eipä vielä ole mitään mukaan tarttunut. Olen yrittänyt kolme kertaa ostaa servettejä, mutta Penina on toppuutellut. "Jostain löytyy vielä paremmat!" Ne ovat vain servetit. :'D Pöytäliinat haetaan Biltemasta. Huomenna menen yksin kaupoille, ajattelin ostaa vessaan sisustuskamat. Penina ei ole estelemässä! :D Äitini tekee omin kätösin pöytään kukkakoristeet ja paljon muuta ei pöydille sitten tarvitakkaan. Jotain kynttilöitä ehkä?

Random oravavauva