2. helmikuuta 2015

Sunnuntai - maanantai

Lauantai iltana kävi vähän ikävästi. Siinä kahdeksan maissa rupesi tuntumaan mahassa taas kivistystä, yleensä se on mennyt piereskelemällä ohi. Se paheni ja puoli yhdeksältä pyysin kipulääkettä. Hoitaja oli sanonut että leikkausalueen kipu voi heijastua alavatsaankin. Minulla on hyvä kipulääke, mutta valitettavasti vaikutus alkaa vasta siinä 45-60 min jälkeen. Alavatsa oli ihan pinkeä ja kivistys jatkui ja paheni. Puoli tuntia itkin ja vikisin hikipallona sängyssä odottaen kipulääkkeen vaikutusta. Lopulta oli pakko soittaa taas kelloa. Hoitaja rauhoitteli, paineli vatsaani ja tarkisti ettei pissakatetri aiheuta kipua. Hoitaja tarkisti katetrin putken ja kappas. Se oli jäänyt lakanoiden vaihdossa pepun alle ja niin taittuneena, ettei pissa päässyt kulkemaan pussiin saakka. Suoristettiin se ja kipu katosi kolmessa sekunnissa täysin. Johan helpotti!

Yö meni taas ihan hyvin, seiskan pintaan mittailtiin  arvot ja en enää saanut nukutuksi. En saanut lounasta ja aamupesuja ei viitsitty turhaan tehdä ennen sidosten vaihtoa.

Anestesialääkäri oli kovin kiireinen, hänelle soitettiin 12 aikoihin ja 15 jälleen vasta pääsi paikalle. Sain suun kautta kipulääkkeen ja selän kautta puudutteen. Lääkärit aloittivat ja jossain vaiheessa inahdin kivusta, siinä vaiheessa sain suoneen lisää kipulääkettä vähäsen. Se auttoi, joskin todella äkkiä menin vähän sekaisin. Suljin silmäni ja tunsin pyöriväni pedissä, oli välillä pakko avata silmät ettei tule paha olo. Tunnin päästä oltiin täysin valmiita haavojen puhdistuksesta lakanoiden vaihtoon. Lääkkeen vaikutus lähti pian, jalat olivat vielä jonkun aikaa enempi puuduksissa. Niin kuin viimeksikin, jälkeenpäin on tuntunut polttelua reidessä ja niin myös tänäänkin. Pyysin kipulääkettä, mutta suoneen laitetun lääkkeen takia sain vain panadolia joka ei auttanut. Polttelu kuitenkin rupesi vihdoin siinä 2 tunnin jälkeen katoamaan.

Ilta meni taas rauhallisemmin, katsoin Jussigaalan ja selasin kanavia. Klo 22 oli pakko mennä nukkumaan, otin riskin että herään vielä aikaisemmin. Minulle harvoin käy niin että oikeat äänet kantautuvat uniin, mutta korvatulppien takia näin on käynyt. Puudutteen kone rupee aina piippaamaan kun se loppuu, yleensä herään siihen. Tällä kertaa kuvittelin sen olevan ovikello ja heräsin vasta kun kone rupesi hälyttämään vielä hätäisempää piippausta. Klo oli 4, pyörin ainakin viiteen ennen kuin nukahdin. Klo 6 otettiin mittaukset, ja klo 7:30 tuotiin aamupala ja otettiin verikoe. Kuvittelin taas näkeväni vain unta kun vierestä toistettiin "huomenta" ainakin viisi kertaa.

Tänään maanantaina on taas sidosten vaihdosta vapaa päivä. Kipuhoitaja käväisi minua katsomassa kun tuntuu että epiduraalipuudutus ei enää vaikuta niin hyvin kuin toivoisi. PEikä se kyllä siltä tunnukkaan. Epiduraali laskettiin leikkauksen jälkeen 6ml/h ja sen jälkeen sitä on nostettu 8 ja sitten 10ml/h, ja jalat tuntuvat silti ihan samalta. Kipuhoitaja kokeili kylmällä paperinpalasella jalkojen puudutusta, kylmää tuntui hyvin harvalla alueella ja vähän siellä täällä. Puudutusta oli esimerkiksi polven alapuolella, muttei heti leikkausalueen vasemmalla puolella. Kipuhoitaja tahtoo katsoa että olisiko puudute tullut ulospäin selästä ja sanalla vaihdetaan teipit.

Ennen puudutteen tarkistusta kävi vieras, saman leikkauksen käynyt mies. Juteltiin puoli tuntia, sitten vaihdettiin teipit. Kipuhoitaja sanoi ettei puudute näytä tulleen ulospäin, mutta tarkistaa vielä mikä on alkuperäinen tilanne ja vertaa siihen. Teipit vaihdettiin. Oli ihanaa olla vähän pitempään kyljellään ja tuntea kuin joku ronkkii selkää, nimittäin se on jo parin päivän ajan vähän kutissu jatkuvasta makoilusta ja nihkeistä teipeistä.

Kipuhoitaja oli hetken poissa, kunnes tuli sanomaan että puudute on tullut sen paljon ulos että se otetaan kokonaan pois. Se saadaan vasta huomenna takaisin, joten yö mennään suusta otettavalla kipulääkkeellä, jos kipuja ilmenee. Aamulla olen syömättä ja käydään heräämössä laittamassa epiduraali takaisin. Samalla mahdollisesti tehdään heräämössä tai salissa sidosten vaihto.

En tiedä miten on mahdollista, iltapäivällä piti käydä taas alusastialla. Tällä kertaa onneksi pääsin helpommalla..

Olen nyt maannut yli 330h. Välillä turhauttaa, välillä ei. Kuumetta ei ole hetkeen ollut ja sen huomaa, olotila ei vaihtele jatkuvasti kylmästä kuumaan ja takaisin kylmään.





9 kommenttia:

  1. myönnän suoraan, etten ois ikinä uskonut, että tuosta leikkauksesta toipuminen olisi nuin kamalaa.. :o tai siis tottakai järki sanoo että iso operaatio ja silleen mutta sinä kyllä tuot todellisuuden hyvin esiin... tosi paljon jaksamisia ja tsemppiä sinne :) harmi että sait paljon kipua ihan vain hoitovirheen takia, tai siis että katetri jäi jumiin ja silleen. - Hemi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, eihän sitä varsinaiseksi hoitovirheeksi voi sanoa, olisin itsekkin voinut tilanteen pelastaa. Kusihätä oli vaan noussut jo niin pahaksi etten sitä siksi enää tunnistanut. Lisäksi kun on niin luottanut katetriin niin ei älynnyt ajatella sitä. Nyt oon oppinu ja kieriskelyn jälkeen tarkistanu et on suoras. (:

      Poista
  2. Hei!
    Löysin blogiin facebookissa jaetun linkin kautta, ja luinkin sitten melkein yhdeltä istumalta koko blogin alusta loppuun! Olet äärimmäisen rohkea (ja myös todella komea ;) ) nuori mies! Monikaan ei varmasti uskaltaisi näin henkilökohtaisesta asiasta puhua ja kirjoittaa näin avoimesti. Olet hieno esimerkki muille oman identiteettinsä kanssa kamppaileville <3 Toivottavasti omista lapsistani kasvaa yhtä rohkeita kuin sinä! :)
    Nyt vain kamalasti tsemppiä leikkauksista toipumiseen, toivottavasti ei tule toipumisen kanssa takapakkia.
    Ja onneksi olkoon häistäkin. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin niidenkin suhteen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohoh, kuka uskaltanu mun blogin ihan jakaa facebookissa? :'D Mutta kiitos paljon!

      Poista
  3. Jestas, 330h on kyllä paljon, nyt kun sitä tälleen ajattelee! Huh. Tsemiä edelleen, jaksat kyllä! :) Nämä on aina yhtä mielenkintoisia luettavia.

    VastaaPoista
  4. Täällä ollaan itsekin osastolla kolme. Miesgenitaalit lähti käveleen aamulla ja muuttuivat naisellisiks.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, onneksi olkoon! Tulisin onnittelee kädestä pitäen jos en ois kahlittuna sänkyyn.

      Poista
    2. Pääsen näillä näkymin maanantaina kävelyharjotteleen, joten voin tulla moikkaan tiistaina, jos oot vielä täällä.

      Poista
  5. Moikka Allu! Ai oot vielä sairaalassa, olikin sitt pidempi sairaalakeikka mitä isäs kertoi, puhui vain viikosta. Työkaverini oli nähnyt Kodin Kuvalehdessä jutun susta ja hän kysyi multa ett oletko mulle mitään sukua. Kerroin olevani, ostin ite myös lehden ja Hannallekin kopioin artikkelin. Jaoin lehteä töissä ja kyllä kommentit olivat samanlaisia kuin täällä blogissakin, rohkea oot kun avoimesti kerrot asioistasi. Mummolle luin artikkelin ääneen, toivon että hän ymmärtää sitt paremmin sun ratkaisua vaihtaa sukupuolta. Toivottavasti pääset pian pois sairaalasta ja kivut jäävät sinne! Tsemppiä :) Kummitätisi Marja

    VastaaPoista