Prosessi ja sosiaaliset suhteet #4

15.03.2010

Tähän alkuun pieni tietopakkaus, oon saanut kysymyksiä oudoista sanoista täällä blogista ja selvennän nyt niitä teille vähän.

cis-mies = mies joka on syntynyt miehen kroppaan ja tuntee kuuluvansa siihen
transnainen = miehen kroppaan syntynyt nainen
transmies = naisen kroppaan syntynyt mies
packeri = silikonista tehty penisproteesi
binderi = jostain ihme kankaasta tehty t-paita/hihaton/rintojen alle ylettyvä toppi joka on niin kireä että painaa rintakehän melko tasaiseksi

**

Koulu

Sitten itse asiaan, tänään oli sitten suuri päivä tulla kaapista ulos luokkakavereille transasiasta.

Kun kuraattori tuli luokkaan niin hiki pukkas otsalle ja manasin mielessäni että mitä pitikin mennä tekemään, mutta kuitenkin kun kuraattori avasi suunsa niin olo huojentui edes hieman. Pelkäsin että mun pitäis mennä luokan eteen kertoo asiasta ja näin, mutta onneksi sain pysyä paikalla ja minun piti ainoastaan vastata yhteen kysymykseen jonka luokkalainen esitti. Hän kysyi että vaikuttaako se mitenkään koulunkäyntiini ja vastasin että vain poissaoloilla, joskaan niitäkään ei tule kuin keskimäärin 6-20 päivää eikä näitäkään putkeen. Vähän otti korvaan kun kuraattori puhui sukupuolen vaihtamisesta ja transseksuaalista. Mutta annan anteeksi, kun kuraattori on muuten tosi ihana ja hänkään ei asiasta mahdottomia tiedä.
Selvennykseksi siis transmiehet eivät vaihda sukupuolta koska ovat jo miehiä. Heidän pitää vain KORJAUTTAA vartalonsa sopimaan siihen. Ei kroppaa voi vaihtaa, sitä vaan korjataan sen verran että sut luokitellaan mieheks kokonaan. Ja toinen että ei me olla transseksuaaleja, tuo meinaa seksuaalista suuntautumista jossa nimenomaan rakastutaan juuri transihmisiin. Okei, voi löytyä jostain ihmisiäkin jotka ovat transihmisiä ja haluavat kumppanikseen toisen transihmisen, mutta harvemmin näitä löytyy. Me ollaan transihmisiä, transmiehiä, transnaisia..
Keskustelun päätyttyä eräs luokkalaiseni vanhempi ihminen sanoi minulle jaksamisia ja tämä lämmitti kun varsinkin pelkäsin että vanhemmat ihmiset pitävät minua ihan friikkinä kun ei heidän nuoruudessaan tämä ollut niin yleistä.

Keskustelun jälkeen olin vähän hämmennyksissä ja varovainen muiden kanssa. En tiedä miten he suhtautuivat joten ajattelin että pidän tässä pari viikkoa matalaa profiilia. Yksi luokkalaiseni kysyi voiko kutsua minua Alluksi ja tämä sai hymyn huulille. :) Nyt tiedän ainakin että luokalla on kolme jotka hyväksyvät minut. Muilta en saanut minkäänlaista reaktiota ainakaan vielä.

Sitten ilosin mielin vaihdoin omatoimisesti uuden nimilapun pukukaapin oveen. :3

Ei tuu tästä päivästä muuta mieleen, näillä mennään.