18.03.2010
Tänään on taas sattunut ja tapahtunut aivan liikaa. Sekä hyviä että huonoja asioita. Tai no ei kai niitä huonoiksi kokemuksiksi voi sanoa, olen varma että kaikella on merkityksensä, mutta joo.
Olin mennyt kahden kaverin luokse yöksi joista toinen on salaperäinen herra X eli Risto (nimi muutettu) josta puhuin aikaisemmin ja joka siis tulee minun kanssa Tampereelle ensimmäiselle ajalle.
Herättiin siinä seitsemän, puoli kahdeksan aikoihin ja valmistauduttiin lähtöön. Lähdettiin kahdeksan aikoihin bussilla n. 10 kilometrin päästä Turkuun ja siinä varttia vaille yhdeksän oltiin juna-asemalla. Kävi melko hassusti kun kävimme ostamassa prinsessakeksijä, niitä Caramelleja vai mitä lie ja oltiin tiskillä. Tiskillä myyjä ja joku random nainen innostui keksipaketin kyljessä olevasta jälkiruokaohjeesta ja tämä tuntematon nainen vain ykskaks lausahti että “poikia ostamassa prinsessakeksijä” ja naurahti. Mekin kaupan ulkopuolella naurahdettiin, ilosia läpimenosta. Että joku konkreettisesti luuli meitä molempia pojiksi, vaikka kumpikaan ei ole vielä leikkauksia käynyt, enkä minä edes vielä testoja.
Sitten itse keskusteluaikaan. Kerrankin olin täysin ajoissa, valmistautunut ja kaikki oli hoidettu hyvin, mutta miten kävikään. Aikani on peruttu. Siis mitä? Posti ei ilmeisesti ollut tavoittanut minua. Että kun ottaa päähän.
Oltiin n. 11.50 poliklinikalla ja jäätiin odottamaan. Kello 13.00 sappi kiehui jo kiivaasti ja mietin soittamista kyseiselle sairaanhoitajalle jolla minulla olisi ollut aika. Maltillisesti kuitenkin odotin vielä 14.10 jolloin ystäväni kehotti soittamaan hänelle. Ja aikani olisi siis ollut kello 12.00. Sairaanhoitaja sanoi että peruutuksia on lähetetty ja selvittää miksei minulle ole. Pian hän tuli hakemaan minut aulasta ja juteltiin hetki. Hän kyseli uuden osoitteeni ja puhelinnumeron ja ihmetteli kovasti miksen ollut peruutusta saanut vaikka peruutusaika tuli jo jotain melkein kuukausi sitten ja tuolloin oli vielä sama osoite ja sama numerokin. Hän lupasi soitella huomenna jos hän olisi saanut uuden ajan minulle, toivottavasti saisin edes sen sitten mahdollisimman pian. Siihen keskustelu sitten päättyikin, ei ollut enempää aikaa kun piti kolmen junaan keritä. Naishoitaja kirjoitti maksusitoumuksen niin että kela maksaa yli puolet kustannuksista. Eli tämän turhan matkan hinnaksi tulee vain n. 20 euroa, menetetty tärkeä koulupäivä ja ilman koulupäivääkin olisin saanut tehtyä vaikka mitä muuta tärkeää. Ketuttaa.
Ainiin, hei ihmiset, ihme on tapahtunut. Soitin äidille ilmoittaakseni uuden numeron ja sanoakseni etten menekään äidin luo vielä tänään ja äitikin sitten kertoi vähän päivästään. Suurin kiinnostus iski kun äiti kertoi puhuneensa musta opettajan kanssa. Opettaja on vasta pari päivää kutsunut mua Alexiksi, mutta sanoi silti äidille kuinka outoa on kun äitini puhuu minusta Nettana. Äiti taisi tajuta tuosta sitten että joo, olen tosiaan jopa koulussa Alex enkä vaan parhaimpien kavereiden ja oman mielikuvitukseni mielestä. Äiti sanoi lopuksi ylpeään sävyyn että “anteeksi nyt sitten jos vahingossa sanon Netta”.
En jaksa tästä kuitenkaan innostua, tiedän että ihmiset voivat syödä sanansa uudestaan ja uudestaan. Olen melko varma että ehkä kerran äiti saa sanottua minua Alexiksi parin päivän sisällä ja senkin häpeilen ja niin ettei kukaan muu kuule. Noh, mutta en syytä tai mollaa heti, voihan olla että äiti oikeasti edes yrittää, ihmeitä tapahtuu koko ajan ympärillämme.
Ainiin, ja maistraatista tuli ilmoitus että nimenmuutosvaihdos-paperi on tullut ja pitää kirjoittaa sinne selvitys miksi tarvitsen sukupuolineutraalin nimen. Sitä kirjoittelee siis myöhemmin.
Näin kettumaista iltaa teillekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti