Prosessi ja fiilikset

Nyt ei mee kovin hyvin. Mun täti oli mun fbn tilapäivityksistä puhunu mun selän takana iskälle et mulla ei taida olla kaikki hyvin. Nauroin kun iskä kertoi tuon ja sanoin että voin ihan hyvin, tietenkin eron jälkeen oli vähän masis ja näin, mutta sellaista aivan normaalia kun parisuhde loppuu.
No nyt kuitenkin viimeiset kolme päivää ovat olleet todella perseestä, vissii ero ja koulustressi puskee nyt vasta kunnolla päälle.
Onnistuin päivemmällä jopa itkemään pahaa oloa poijes.

Minua masentaa, ahdistaa, stressaa, heikottaa, ällöttää, harmittaa, oksettaa lisäks olo on vitun riittämätön, läski, yksinänen ja turha.
Jos oisin yhtään heikompi, olisin tehnyt jotain itelleni. Mä olin jo kattomassa netistä että onko maksimakasiini auki, niin että saisin jotain ruokailuveistä terävämpää.

Tein tänään tauon jälkeen rauhallisen paluun treenailuun, kävin juoksemassa ja tein käsipainotreenin. Sen jälkeen söin. Tahallisesti lähdin oksentamaan ruoan ulos ja tein hätäpäissäni uuden käsipainotreenin.
Tää ei niinkään liity kehodysforiaan, ei mua varsinaisesti mun naisellinen kroppa ällötä, vaan se että se on löllyvä ja rasvakerroksen peittämä.

Kirjoitin toiseen blogiini tekstin mun stressistä ja etten toista itteäni, niin lisään päivityksen tähän.