Perjantai - lauantai

Hyvin nukuttu yö, aamupalaa ja aamupesut. Vasemman reiden kelmu oli vähän vuotanut, joten se vaihdettiin kokonaan. Siinä tulikin ilmainen karvojen poisto samalla, vaikka ennen leikkausta karvoja oltiinkin ajeltu. Hitto ku teki kipeää. Pienen alotuksen jälkeen sain kipulääkettä ja hetken päästä jatkettiin. Otettiin reiluja repäisyjä niin homma hoitui nopeasti ja kipu pysyi vielä siedettävänä. Ihon otto kohdan päällä oli jotakin ihon hoito nukkaa, näytti ällöttävältä. :D Laitettiin pienemmälle alueelle uudet kalvot, ja jalkaan sairaalabokserit jotka pitävät puhtaana terveen ihon otto kohdan ja pitävät kalvot kiinni, nämä uudet kalvot eivät nimittäin jämähdä ihoon ihan kuten ne aikaisemmat.

Kävin kävelemässä, olo oli hyvä. Välillä otin tukea ja pumppailin jalkoja ja kohta taas kävelin. Hoitaja pesi patjaa, sinne asti oli vuotanut mömmöjä jossain kohtaa. En tajunnut katsoa kuinka kauan olin pystyssä, kun rupesi pikku hiljaa taas sumenemaan. Nyt se ei tullut kuitenkaan äkkiä, pystyin hyvin vielä kävelemään käytävälle. Käytävällä odotti normaali sairaalasänky, pääsin siis eroon ilmapatjasta. Miten pehmeältä se tuntuikaan! Hetken köllöttelin ja roudattiin takaisin paikalleni kun ilmapatjasänky oli poissa.

Iltapäivällä köpöttelin pieniä määriä. On se rankkaa, en ole 15 minuuttiin pystynyt vieläkään. Pientä hikeä pukkaa. Ja kun ei edes tiedä paljonko pää kestäisi, mutta ei halua riskiä ottaa että sumenee.

Lauantai alkoi normaali rutiineilla. Aamupesuilla sain vihdoin vaihtaa leikkauspaidan tavalliseen sairaalapaitaan. Yhden maissa oli sidosten vaihto, sain kipulääkettä taas. Tällä kertaa koski vähän enemmän, jolloin sain jotain uutta nestemäistä kipulääkettä. Sen jälkeen operaatio pysyi taas siedettävissä kivuissa.
Samoihin aikoihin tuli äiti miehensä kanssa. Toivat kokista sekä suolaista ja makeaa herkkua. Käveltiin yhdessä, onnistui hitaasti mutta varmasti. Lähtivät sitten ennen lounasta.

Iltapäivä ja ilta meni kävellessä pieniä määriä, pisimmillään jaksoin 10 minuuttia. Sitten rupesi tulemaan lämmin ja sydän lyömään reippaammin. Olen tähdännyt pidemmät kävelyt ennen ja jälkeen ruoan jolloin saan nopeasti sokeria tai sokeriarvot on jo valmiiksi koholla. Kävelen sidosten takia kuin paskat housuissa. Makuulle palaamisen jälkeen kipristää reiden kalvot ja koskee kivespussien alueelle. Elämä helpottunut vähän, saan laturin itse kiinni, pestyä hampaat ja naaman lavuaarilla sekä pääsen seisomaan siksi aikaa kun lakanani vaihdetaan. 10 minuutin kävelyllä jaksan siis kävellä autolle kotiutuessani, vaikka siihen mennessä pitäisikin pystyä kävellä taas kauemmin.

Tiedän ettei ketään kiinnosta, mutta alusastiakeikat helpottuvat kokoajan. Maha toimii paremmin ja olen löytänyt tekniikan pusertaa sängyssä puoliksi maaten.

Muuten olo ihan ok. Päivät menevät reippaammin kun olen saanut katsoa telkkaria, Penina tuo huomenna lehtiäkin. Ja jokainen kävely tuntuu tunnilta. Tuntuu myös että syödään kokoajan ja nyt niitä hetkiä odottaakin.