22. helmikuuta 2011

Prosessi ja hoitoneuvottelu #4

Jätin siis yhteistietoni osastonsihteerille siinä toivossa että maanantaina tulisi soitto tai viimeistään tällä viikolla kirje uudesta ajasta. Maanantaina ei tullut soittoa, mutta tuli alla oleva sähköposti Uusi-Mäkelältä.

"Hei Alex, kiitos todella paljon tästä kommentistasi!!
Sopisin mielelläni kanssasi vaikka puhelimitse seuraavan tapaamisajan, odottelin sinua täällä perjantaina vähän yli yhteen, jouduin sitten poistumaan kun oli pakollinen meno, yritin soittaa sinulle useaan otteeseen mutta meillä oli ihan väärä yht.tieto sinulle. Sihteeri jätti viestiä perjantailta ja siinäkin viestissä on ilmeisesti väärä numero, soitin 041-xxxxxxx?
Ole ystävällinen ja ilmoita vaikka näin sähköpostitse mihin voisin soittaa, tänään olen itse aika varattu, tulee tiiviiseen tahitiin pklk-potilaita mutta soitan ilman muuta jossakin välissä.
Yht.ottoasi odottaen Nina u-M
Ps jollen kuule sinusta tällä viikolla, postitan uutta aikaa, olen viikon 9 eli ensi viikon talvilomalla mutta sitten paikalla jatkossa"


Ilmeisesti en osaa enää edes kirjoittaa, koska olin kai kirjoittanut yhden puhelinnumeroni numeron väärin. Korjasin asian tuolla sähköpostilla, mutta Uusi-Mäkelä ei soittanut.

Tänään heräsin keskipäivällä jollon menin ensimmäisenä lukemaan sähköpostini jonka teen melkein joka aamu ensimmäisenä. Olin melko pettynyt kun en vielä keskipäiväänkään mennessä ollut soittoa saanut, mutta sitten yllätyin kun Uusi-Mäkelältä oli tullut uusi sähköposti.

"Kirjoittamasi selvensi minulle kokemustasi huomattavasti; tutkimusjakson aikana tapaamisia on niin kovin vähän, ja huomaan edelleeen kuinka niukasti saat sanallisesti ilmaistua asioita verraten tuohon kirjalliseen kertomaasi, kiitos vielä. Tuntuu huomattavasti mielekkäämmältä ja asiaankuuluvammalta asettaa diagnoosi luettuani tuon; kun tapaamme katsotaan silloin diagnoosi asetetuksi ja laitan lähetteitä eteenpäin. Laaditaan kirjallinen hoitosuunnitelma. Pääsisitkö maanantaina 14.3 ko 12.30? Olen talvilomalla ensi viikon, mutta taas maaliskuussa paikalla
Nina U-M"


Olin jo postin keskivaiheessa niin innoissani että pikaluin vain viestin loppuun ja menin wtftm-foorumille hehkuttamaan asiaa koska ketään ystävää ei vielä mesessä näkynyt enkä viittinyt ketään häiritäkkään tekstareilla. Kirjoitin foorumille että "ilmeisesti diagnoosi tulee 14.3", mutta nyt kuin luin tuon uusiksi niin eikö tuosta voi olettaa että diagnoosi tulisi varmasti? Tietenkin siinä voi käydä vielä jotain kaippa, mutta niin. Ja itseasiassa olen lukenut tuon sähköpostin tänään varmaan viisi kertaa..

Olo on ihan pirun itsevarma, positiivinen, hyvä ja vaikka mitä. Jos täällä olisi joku minun kokoinen otus mitä halata, oisin varmaan jo rutistanut sen kokoon.
Et haistakaa kukka, mul on jo melkee diagnoosi. <3

Alla oleva biisi ei mitenkään lyriikoiltaan liity olotilaani tällä hetkellä, mutta tuli sen verran suuret nostalgiat kun Flinchiä oltiin kavereiden kanssa ihan kikseissä katsomassa pari vuotta sitten Turun Vimmassa. Yksi Flinchin parhain biisi omasta mielestäni eli Suru kasvoilla.

Prosessi ja SETA #4

Transryhmä

Olen vihdoin saanut itseäni niskasta kiinni ja raahautunut jokaiseen tämän vuoden ryhmän tapaamiseen (...ekaa tapaamista lukuunottamatta...) vaikka se lähteminen on aina jotenki hirveen vaikeaa, mutta paikan päällä on kuitenki kivaa.

"Transryhmän seuraava tapaaminen on sunnuntaina 23.1. klo 18 Tusetan toimistolla (Rauhankatu 1 c B 22, ovisummeri). Luvassa on ryhmän ensimmäinen teematapaaminen, jonka teemaksi sovittiin sukupuoli-identiteetin määrittely. Tarkoituksena on pohtia yhdessä erilaisia sukupuoli-identiteettejä, eikä kenenkään itsemäärittelyä ruveta kyselemään, vaan jokainen saa määritellä tai olla määrittelemättä itseään haluamallaan tavalla. Tämä tapaaminen on tarkoitettu ainoastaan sukupuolivähemmistöihin kuuluville ja sukupuoltaan pohtiville.

Toitaiseksi ryhmässä kokeillaan sellaista käytäntöä, että sunnuntaisin pidettävät teematapaamiset on tarkoitettu pelkästään transihmisille ja sukupuoli-identiteettiään pohtiville, kun taas lauantaitapaamiset ovat avoimia myös läheisille."


Nyt kun mietin niin ihan ensimmäisenä tulee tästä tapaamisesta mieleen Hitler.. Elikkä oltiin välillä varsinaisessa aiheessa ja välillä paaaaljon sen ulkopuolella, välillä aihe ei liittynyt mitenkään transasioihin. Vaikka on siis varsinainen vakava aihe, niin ei me istuta paikallamme vakavina ja kierretä jokasta ihmistä läpi ja käsketä sanomaan mielipiteensä.
Hieman yli kuus paikalle pääsi myös mun uusi Turkulainen ystävä jolla on vähän hakusessa oma sukupuoli-identiteettinsä. Pelastin hänet rappukäytävästä kun pientä hieman pelotti ryhmään tuleminen. :D (..köh, pientä, kun tyyppi oli ainakin 10 senttiä mua pidempi..) Mentiin penkille istumaan ja yritin rauhotella hieman, mutta pelkäsin että pahennan vain toisen oloa.

Itse en tainnut sanoa yhtään mitään tälläkään kertaa, harvemmin tykkään puhua ryhmässä kovinkaan paljon.

Paikalla oli tällä kertaa kahden ohjaajan lisäksi muistaakseni 12 henkeä.

**

"Transryhmän seuraava tapaaminen on sunnuntaina 6.2. klo 18-20 Tusetan toimistolla (Rauhankatu 1 c B 22, ovisummeri). Luvassa on ryhmän toinen teematapaaminen, jonka teemana on ulostulo, stealth-elämä, läpimeneminen ja outtaus. Voitko ilmaista itseäsi luontevasti ja reaktioita pelkäämättä vai pidätkö identiteettisi omana tietonasi? Miten läpimeneminen vaikuttaa haluun/tarpeeseen tulla ulos? Jaetaan ajatuksia kaapista ulostulemisesta. Tämä tapaaminen on tarkoitettu ainoastaan sukupuolivähemmistöihin kuuluville ja sukupuoltaan pohtiville.

Toistaiseksi ryhmässä kokeillaan sellaista käytäntöä, että sunnuntaisin pidettävät teematapaamiset on tarkoitettu pelkästään transihmisille ja sukupuoli-identiteettiään pohtiville, kun taas lauantaitapaamiset ovat avoimia myös läheisille."


Tällä kertaa vedettiin taas ryhmän ennätysmäärä kun ohjaajien lisäksi paikalle tuli 11 henkeä. Pikku hiljaa on aikalail muodostunut sellainen vakioporukka joihin kuuluu minun ja ohjaajien lisäksi sellainen 6 henkeä jos karkeasti heitän. Mikä sekin on uskomaton määrä kun mietitään että ryhmän aloitettua toiminnan sielä kävi parhaimmillaan ehkä 3 ihmistä.

Tällä kertaa pysyttiin melko hyvin aiheessa, vaikka porukan ötökkäharrastelijat koittivat saada päivän aiheeksi ötökät.. :D Ihmiset kertoivat melko avoimesti ja mielellään kokemuksistaan ja mm. koulu/työ, vessatilanteet ja läheiset ihmiset olivat aiheet joista riitti eniten kokemuksia ja jutun aihetta.
Tälläkin kerralla tarjolla oli halukkaille keksejä ja teetä.

***

"Turun Transryhmän vapaamuotoinen kokoontuminen lauantaina 19.2.2011 kello 15-17 Turun Setan toimistolla (Rauhankatu 1 c B 22, ovisummeri). Luvassa rentoa yhdessäoloa ja höpinää, tarjolla mm. pikkupurtavaa ja teetä. Lauantain vapaamuotoiseen tapaamiseen voit tuoda myös kumppanin, puolison tai muun "tarpeeksi läheiseksi" määrittelemäsi henkilön. Tervetuloa!"

Tämän vuoden toinen vapaamuotoinen kokoontuminen siis. Tällä kertaa ryhmä oli toivon mukaan vain täksi kertaa kokenut melkoisen vähennyksen kun paikalla oli toisen vetäjän ja minun lisäksi vain neljä ihmistä. Mutta kolme näistä tyypeistä oli kokonaan uusia ryhmälle ja kuulemma tulevat ehkä jatkossakin ja riittipä meil enemmän keksejä. :--)
Puhuttiin suurimmaksi osaksi poliitiikasta johon minulla ei oikein ollut sanottavaa kun en mitään politiikasta tiedä joten tyydyin vain kuuntelemaan ja yrittämään ymmärtää. Ja jutun aihe eksy välillä myös siihen miten väärin tietyt rajotteet sukupuoliasioissa on.

20. helmikuuta 2011

Prosessi ja hoitoneuvottelu #3

Sain lainattua parilla puhelinsoitolla isältäni ja äidiltäni puoliksi rahaa junamatkohin Tampereelle. Mikä on sinällään melko hämmentävää koska isän ekat sanat prosessista oli "saat sitten ihan itse maksaa sen". Ja tälläkin kerralla iskä itse ehdotti että jos äiti maksaa puolet niin hän maksaa myös puolet. Mulla on maailman ihanimmat vanhemmat!
Yritinhän yllyttää molempia vanhempia mukaan ja molemmat lupasi harkita josta tälläkin kertaa erehdyin olemaan liian innoissani. Molemmilla oli jopa vapaapäivä, mutta yksin minä tälläkin kertaa matkustin. Äidillä ei ollut minun siskolle hoitajaa ja iskä sanoi ettei hänellä ole varaa bensoihin.

Mulla oli sellainen 21 päivää aikaa kirjoittaa se sähköposti Uusi-Mäkelälle. Stressasin sitä hirveesti ekan viikon, mutta sen jälkeen sain kivasti tekstiä kokoon. Sen jälkeen tuli parin päivän tauko ja sitten tuntuikin että hoitoneuvottelu on jo parin päivän päästä eikä tämä ollut valmis. Rustasin sen loppuun oikoluin läheisimmillä ystävilläni joiden mielestä se oli ihan hyvä joten uskalsin lähettää sen hoitoneuvotettelua edeltävänä päivänä lääkärille.

Pienempänä en tuntunut kuuluvan oikein mihinkään. Yritin sopeutua tyttöjen joukkoon, käyttäydyin ja höpötin samoist asioista kuin ne, mut ei se sopinut mulle. Se tuntu pahalt ja ihan ku olisin huijannut itteäni sekä muita yrittäessäni olla jotain muuta kuin mitä olin. Seuraavaksi yritin mennä poikien joukkoon, mutta se oli vielä vaikeampaa. Kun pääsin lähelle poikien porukkaa, se tuntui tosi hyvältä ja osasin olla ekoja kertoja rennosti ja nauttia muista ihmisistä. Pojat kuitenkin katto kieroon ja hääsi lopuksi porukoistaan, en mä niiden joukkoon ulkonäköni takia heistä kuulunut. Sen jälkeen mä yritin pukeutua kuin pojat ja kieltäydyin hameista, ei ne mua silti mukaan ottanut. Se tuntu pahalta. Muut laski mut vaan vähän oudoksi tytöksi, mutta mä kuvittelin kaiken aikaa lapsuudessani että mä en ole tyttö enkä poika, mä olen joku kolmas sukupuoli ja oon ainut tässä maailmassa. Olo oli koko lapsuuden melko orpo enkä uskaltanut asiasta kellekkään kertoo. Yritin parhaani mukaan vain sopeutua tyttöjen joukkoon. Pelkäsin että olisin liian erilainen kuin toiset ja siksi pysyin vaiti. Mä toivoin että jos suljen silmät, annan elämän kuljettaa ja toivon parasta ni mä löydän paikkani sieltä mihin mä kuulun.
Tämän paikan löytämiseen, oman persoonan tavoitteluun ja oman sukupuoli-identiteetin hakuun meni kauan, kauemmin ku mä olisin halunnut ja toivonut. Mutta se oli kaiken väärtti, mä olen sisäistänyt ja hyväksynyt itseni, mä olen tälläinen ja mä olen ylpeä siitä. Mä olen mies, henkisesti ja tulevaisuudessa myös fyysisesti. Se on mun elämän tärkein tavoite tällä hetkellä. En osaa täysin sanoa miksi, mutta mun kroppa on iso osa minua ja aijon toteuttaa päämääräni. Musta tuntuu että mä olen nyt keskeneräinen ja vaadin hormonit ja leikkaukset tullakseni kokonaiseksi mieheksi. Mä en olis kestänyt näin pitkään jos en tietäisi että tulevaisuudessa voin olla täysin oma itseni, ilman että kukaan katsoo kieroon. Ilman että mua miesten vessassa käännytetään pois. Koska mä kuulun sinne. Mä kuulun miesten porukkaan, vessaan, urheilujoukkueeseen, mun mielestä mä ansaitsisin tän kaiken vielä joskus edes.
Tää ei ollut mun valinta. Jos mä olisin saanut valita niin mä olisin syntynyt joko tyttönä tai poikana, elänyt elämäni tyytyväisenä siihen sukupuoleen ja kuollut onnellisena. Tää on se mitä mun pitäisi olla ja mitä mä olen. Mutta mun kohalla tää ei ollut mahdollista. Mä synnyin tyttönä, mutta maailma ja mun persoonallisuus on muokkautunut ja muokkautuu edelleen. Mä kumminkin voin vakuttaa ja olla varma siitä että tyttö mä en ole. Enkä myöskään jokin tytön tai pojan väliltä. Mä olen poika ja mä aijon jatkossa toteuttaa ja esittäytyä poikana, joka ei aina ole ollut mahdollista tyttömäisen ulkonäön piirteiden takia.
Oon koko elämäni vain yrittänyt kamppailla sen läpi. Mä en oo ikinä tuntenu olevani normaali, koska mä en ole. Mä haluun tuntea oloni kokonaiseksi ja sellaiseksi kuin muutkin. Joskus tuntuu että mä oon hankala ja vaadin liikaa, vaikka mä haluan vaan olla oma itseni ja tulla kohdatuksi omana itsenäni niin kuin muutkin, kohdatuksi miehenä koska mun mielestä mä ansaitsen sen niin kuin jokainen ansaitsee. Jokainen ansaitsee olla oma itsensä ja tulla sellaisena hyväksytyksi niin omissa kuin muiden silmissä.
Kun mä alotin prosessin niin seurustelin vakavasti ja kumppanini hyväksyi prosessin ja tuki minua täysin. Suhde kuitenkin loppui ennen kuin prosessi pääsi kunnolla alkuun. Sillon tuntu etten mä tuu kestää tätä. Etten mä todellakaa pysty tähän yksin. Mut ajan kans sain huomata kuinka väärässä olin. Kun sain ystäväni mukaan ekalle kerralle Tampereelle niin tiesin et kyl tää tästä jotenki onnistuu. Prosessin eteenpäin mentäessä keskusteluajoista tuli yhä helpompia ja tiesin että mä pystyn tähän. Mulla ei oo ikinä ollut niin vahva ja varma olo mistään. Ensimmäisen keskusteluajan jälkeen on tuntunut siltä että pystyn mihin vain. Mun itsevarmuus on noussut huomattavasti ja voin rehellisesti sanoa että elän elämäni parhainta hetkeä. Tuntuu uskomattoman hyvältä miettiä et olo vielä paranee kunhan saan oman kehoni ja kehodysforia vähenee. Kun voin rehellisin mielin miettiä että vielä joku päivä mä voin vielä paremmin, varmemmin ja pystyn olemaan oma itseni omissa ja muiden silmissä. Kun mä en enää vihaa kroppaani.
Tiedän kuitenkin että hyvää elämää ei saavuta pelkästään oikeanlaisen kropan kanssa. Tiedän kuitenkin että oma positiivinen ajatus itsestä on se mistä kaikki pitäis lähteä rakentamaan, mutta mä en kuitenkaan aijo odottaa sitä. Mä olen kestänyt prosessin kärsivällisesti näin hyvin koska yritän ajatella positiivista tulevaisuutta johon prosessi edesauttaa paljon. Lisäksi prosessin ajan olen yrittänyt kasata omaa elämääni kaikin muin tavoin kasaan. Mä olen yrittänyt etsiä töitä, olen löytänyt mukavia ja aikaa vieviä harrastuksia ja tätä nykyä mun välit perheeseen ja kavereihini on paremmat kuin koskaan ennen. Ja saadakseni enemmän kontaktia elämään, olen aloittanut sosiaalisten tilanteiden ryhmän työkkärissä. Näen myös elämän ja tulevaisuuden valoisempana kuin ikinä, ja tätä myötä voin rehellisesti väittää että olen parantunut masennuksestani. Olen sairastanut masennusta pitkään ja elän tällä hetkellä elämäni parhaimpia aikoja. Ja tää ei ole ollut ohi menevää niinkuin joskus aikaisemmin. Myös äitini on joutunut myöntämään että olen iloisemman oloinen ja puheliaampi kuin pitkiin aikoihin.
Mä lähdin hoitoneuvotteluun jopa oudon positiivisena ja rohkeasti. Mä tiedän että olen trans ja ansaitsen hoidot. Kaikesta huolimatta olin varautunut pakkeihin ja siitä huolimatta ne tuntui kovemmilta kun odotin. Olin itseeni todella pettynyt ja vihainen. Olin ajatellut ennen hoitoneuvottelua että jos lykkäys hoitoihin tulee, syy on joko että en ole osannut kertoa itsestäni tarpeeksi lääkäreille tai lääkärit eivät ole minua oikein ymmärtänyt. Nyt kun mietin niin syytän kuitenkin täysin itseäni tapahtuneesta. Ja lykkäys sai mut niin vihaiseksi että päätin käyttää kaiken sen aggression vain siihen että saan aikaan niin hyvän, yksityiskohtaisen ja tarkan sähköpostin aikaan ettei toista lykkästä voi osallani tehdä, että transkokemus ja mun jaksaminen on täysin varmaa. Kuitenkin ensimmäinen lykkäys oli niin suuri pettymys että hoitoneuvottelun lähestyessä pelkään enemmän kuin koskaan eläessäni. Tai no, sitä on vaikea selittää. Tiedän että jaksan, mutta sitä on loppujen lopuksi niin vaikea selittää ja saada muut uskomaan myös siihen. Eikö se oo tärkeintä että mä tiedän ja tunnen itseni, kuitenkin mä sen tiedän parhaiten. Mutta toivon kuitenkin että lääkärit tietävät mitä tekevät ja kunnioitan heidän päätöstään, oli se sitten mikä tahansa. En vain tiedä miten tämän enempää voin tehdä enää.

t. Alex Muurinen


Tekstin lähettämisen jälkeen olo oli ihmeen varma ja positiivinen, toisin kuin olin kuvittellut. Menin hyvillä mielin nukkumaan enkä stressannut edes siitä että sammuttaisin herätyksen aamulla unissani - olisi kannattanut. Ilmeisesti olinkin sammuttanut herätykseni ja heräsin 40 minuuttia myöhässä. Olisin todella saanut juosta ja ehkä keretäkkin, mutta en mun kunnolla juuri heränneenä ja verensokerit alhaalla ni viittinyt edes kokeilla. Otin lunkisti ja mietin että menen seuraavalla junalla vaikka sen kanssa myöhästyisinkin sellaset 10 minuuttia. Olen kerran ennenkin tullut sillä ja se ei TAYSin päässä haitannut ketään mitenkään. Olisikin ollut vain tuo 10 minuuttia.. Kävelin mukavassa ilmassa rautatieasemalle eikä tullut edes kylmä niin kuin yleensä.
Pääsin sopivasti hieman ennen junan lähtöä paikalle, mutta mitä. Koko Turun rautatieaseman aula oli täynnä ihmisiä ja kuulutuksissa ilmotettiin että tämäpä juna on tänään myöhässä. Jos olisin ollut yksin niin olisin varmaan ruvennut itkemään, mutta tyydyin hyvin vittuuntuneena kuuntelemaan musaa ja toivomaan että juna tulisi. Tulihan se sitten lopulta, puoli tuntia myöhässä.

Ensimmäinen junan pysähtyminen oli pelottava, odotin pelolla sitä hetkeä koko ajan koska pelkäsin että jäisimme siihen pitemmäksikin aikaa. Ja niinhän siinä kävikin. Seistiin ekalla junan pysähdyspaikalla 10 minuuttia jollon päästiin taas liikkeelle. Kuulemma kalustovika junassa.
Mietin vain koko junamatkan että tällä on jokin tarkotus ja kaikki kääntyy vielä hyväksi. Ei kannata turhaan ärsyyntyä koska voinhan vielä vaikka saada diagnoosin. Rauhotuin loppua kohden ja sain vähän levättyäkin.
Tampereen päässä bussikin tuli melkein heti kun pysäkille pääsin ja pikakävelyllä menin poliklikalle kun ensin bussimatka tuntui kestävän ikuisuuden.

Aulassa oli ihan hiljaista ja Uusi-Mäkelän ovessa paloi punainen valo joten istahdin siihen odottamaan. Istuin siinä lähemmäs 40 minuuttia ja yhtäkään ihmistä ei näkynyt missään, en minä viittinyt mennä mihinkään oveen koputtelemaankaan. Toimintahuoneesta (tai jokin sellainen ovessa luki) tuli perhe ulos joista yhden tunnistin wtftm-foorumilaiseksi ja hän moikkaskin mua. Kohta sen jälkeenkin osastonsihteeri käveli minun ohi, jolta kysyin että tietäiskö hän kerkeisikö Uusi-Mäkelä nähdä minua. Hän kävi katsomassa Uusi-Mäkelän huoneesta jossa hän ei ollut, unohtanut vain valon päälle. Paikalle tuli myös toinen osaston työntekijä joka oli muistaakseni sosiaalityöntekijä tai sairaanhoitaja. He yhdessä etsivät Uusi-Mäkelää, mutta joutuivat totemaan että lääkäri on varmaan jo lähtenyt. Käskivät sitten kirjoittaa mun yhteistiedot paperille ja lupasivat että lähettävät heti seuraavan ajan mikä on mahdollista järjestää. Yritin peitellä sen, mutta kyllä siinä silmäkulmat kostu.

Jälleen kerran erittäin pettyneenä lähdin paikalta. Eihän se ollu mun vika että juna oli myöhässä, eikä se että Uusi-Mäkelä oli jo lähtenyt. Mietin vaan että jos olisin herännyt ajoissa ekaan junaan niin olisko mulla jo diagnoosi? Tai jos kulkisin bussilla. Vihaan bussimatkustelua, mutta täytyy ensi kerralla harkita sellaista. Ne kun sentään ovat ajoissa talvisinkin.

Oltiin sovittu pienoinen transmiitti wtftm-foorumilla ja bussimatkalla keskustaan mietin että jaksanko uuvuttaa itseäni enempää menemällä sinne. Kelasin kuitenkin että pettymyksen jälkeen ihmisten näkeminen voisi olla juuri se mikä piristää ja lisäksi tulisi sentään kunnollista käyttöä niille rahoille mitkä tuhlasin turhaan junaan. Elikkä raahauduin paikalle eikä kyllä kadutakkaan vaikka hyvin harvasanasena vitutuksen takia olinkin. Paikalle oli myös raahautunut kolme muuta Tamperelaista ja yksi Muu, mikä -leiriläinen Pohjois-Suomesta joka jostain minulle tuntemattomasta syystä oli Tampereella.
Jutustelun aihe hyppeli aika lail, mutta koirat ja viikset/parrat jäi päällimmäisenä mieleen. Mutta siis paljon ja melkeinpä kokonaan muustakin kuin miehistä ja transasioista.

Oli ihan mukavaa, siinä sai rauhoittua ja kuunnella ja katsella näitä toisia. Ihmisten eleet ja liikehdinnät (kiitos Pepitalle, en ois ite osannu edes taivuttaa kyseistä sanaa..) on pirun mielenkiintoisia, tällee btw. Ja join mulle uutta teetä ja oli hyvää. Oltiin Tampereen Siilinkarissa joka on siis kahvila. Oli ihan mukava mesta, ehkä vähän ahdas jos on vähänki enemmän ihmisiä paikalla ja mun makuun vähän ylihienosti sisustettu. Muut olivat istuskelleet sielä jo yhdestä asti, mutta ite kerkesin paikalle siinä hieman kahden jälkeen. Ennen viittä jo kaksi muuta Tamperelaista oli lähtenyt ja aika tarkkaan viideltä lähti tämä leiriläinen. Minä ja tämä kolmas Tamperelainen eksyttiin vielä UFFiin jolloin minäkin sain suutani auki jo. Pakko myöntää että kahdestaan oli paljon helpompi jutella, en oo oikeen ryhmäkeskustelija.
Varsinkin juuri tämä tyyppi vaikutti tosi kivalta ja tiedän kehen otan ainakin yhteyttä kun ensi kerralla Tampereella pyörin!

Raahauduin kuudeksi rautatieasemalle ja ajatuksena oli suoraan hypätä junaan mihin minulla oli jo ostettuna lippu. Muttaaah, ei sittenkään kun tälläkin kertaa aula oli täynä ihmisiä ja junan lähtöä oltiin siirretty puolella tunnilla. Sen jälkeen taulu ilmoitti junan lähdön viivästyvän lisää varmaankin kolme kertaa. Jäin sitten lukemaan aulaan kirjaa ja vittuuntumaan uusiksi. Junan piti lähteä 18:11 ja vihdoin 19:35 oltiin junassa..

Lagasin ja nukuin koko kotimatkan ja kävelin pikavauhtia kotiin Turun asemalta.

Kotiin päästyäni kävin piiiitkässä ja rentouttavan kuumosessa suihkussa ja tulin koneelle vineemään tyttöystävälle tyhmää TAYSin reissua, joka kyllä ihmisten ja kahvilan kanssa ei ollut niin tyhmä kuitenkaan. Itseasiassa enemmän koko päivässä vituttaa junien myöhästely kun se että diagnoosia ei tullut.

Tällä kertaa lukemiseksi repäsin uusimman pokkarilöydön eli Marko Leinon Ansa niminen rikosaiheinen kirja. Lisäksi minulla on järkyttävästi lehtiä lukematta, joten nyt otin Kielipolun tämän vuoden ekan lehden joka minulle tulee siis koska olen tälläinen vammainen dysfasia lapsi.



Yritin leikkiä Bieberiä, mutta mun letti oli siihen leikkiin aivan liian lyhyt.





Kun ostin lipun myynnistä junalipun Tampereelle niin minulle tungettiin tuollainen jokin suklaamuropatukka jonka mössötin junassa. Oli muuten hyvä, mutta varmasti myös hyvin epätervellinen, en uskaltanut edes lukea tuoteselostusta.








12. helmikuuta 2011

Prosessi ja random #12

Tuleepa nyt tiuhaan näitä postauksia, toivottavasti ketään ei haittaa. Viime aikoina on ollut aika kova kirjoitusfiilis ja hirveästi ajatuksia mitä tekee mieli postailla tänne.

Nyt siis yleiskatsastus vaan miten menee ja näin.

***

Mutta jos joku ei jaksa lukea tämän pidempään, niin tähän alkuun että varmaankin seuraava postaus tulee olemaan KYSYMYSPOSTAUS. Eli nyt kaikki avaa kysymysarkkunsa ja kysyy kaikki maailman asiat mitä tulee mieleen jotka on askarruttanut mieltänne. Huomioikaa myös että kuka tahansa voi kommentoida ja kysyä siis, ja kommentoida voi myös täysin nimettömänä. En siis saa mitään kautta tietää kuka on kysymyksen esittänyt. Pyrin vastaamaan jokaiseen kysymykseen niin antaumuksella ja hyvin kuin pystyn. Mutta hei, asiattomat kysymykset jätän vastaamatta.

***

Fiilis on nykyään ihan hyvä jatkuvasti ja paranee päivä päivält. Mulla on pari luotettavaa ja ihanaa ystävää jolle voin kertoa huoliani jos sellaisia tulee. Lisäksi minulla on nettituttujani joita en tunne kovin hyvin, mutta jotka piristävät hauskoilla jutuillaan välillä.
Erityisesti haluan kiittää Minjaa, Tuijaa, Rosannaa, Kiraa, Klausia ja Tiiaa, jotka on jaksanut kuunella mun angsteja ja vineemisiä. Oon joskus rasittava ja kitisevä paska, mut en mä haluais olla enkä mä tee sitä kovin tietoisesti. Joskus vaan ei jaksa eikä pysty käyttäytyä asiallisesti.
Nettitutuistani erityisesti Nea ja Elisa on ihania.

Voin rehellisin mielin että elän tätä nykyä elämäni parhaimpia päiviä. Mua ei masenna nykyään _yhtään_, en viiltele tai syö lääkkeitä, minulla on ihania harrastuksia ja rakastan perhettäni. Paaaaljon olis asioita joita vois tai olis kiva muuttaa ja elämä menis ehkä vielä paremmin, mutta elämä on jo liian hyvää ollakseen mun elämä. Lisäksi pidän aivan älyttömän paljon tyttöystävästäni.

En ole nyt siis missään töissä/koulussa ja se vähän harmittaa. Haluaisin opiskella jotain mikä todella kiinnostaa kuten jotain hevosalaa tai leipuri-kondiittoria. Tai vastaavasti työskennellä jossain rennossa ja vaihtelevassa koulun keittiössä. Mutta pelkkä paikallaan olokaan ei nyt ahdista tai masenna, son vaan tylsää istua kotona mutta ehkä asia vielä muuttuu. Vapaa-aika kuluu siis kotitöissä, kanien kanssa touhuilussa, dataamisessa ja uuden harrastukseni eli hoitohevosen parissa. Tai no ei se ole uusi harrastus, mutta siinä on ollut suuri tauko. Lisäksi olen majaillut paljon vanhempieni luona ja täysin vapaaehtoisesti. Äidin kanssa ollaan riidelty viimeksi öö.. Millon? Ei mitään muistikuvaa vaikka joskus riitely oli joka päiväistä. Joka siis meinaa että välit molempiin vanhempiini on myös nykyään parempi kuin koskaan. En ole myöskään kenellekkään siskoistani sanonut yhtään ilkeää sanaa pitkään aikaan. Kaikesta huolimatta isosiskoni ei edelleenkään tuntemattomasta syystä puhu kanssani kuin vain jos on ihan pakko ja sillonkin hyvin niukasti.
Nyt vain rupesin miettimään kuinka hirveä olin kun asuin vielä äidilläni, mutta onneksi nyt kaikki on ihan hirveän paljon paremmin.



Oletko suudellut varatun kanssa?
- Olen, monta kertaa ja myöskin seurustellut varatun kanssa. Kaduin sitä todella monta vuotta, mutta olen jo päässyt pahasta olosta sen osalta.
Onko sinulla suunnitelmia viikonlopuksi?
- Suunnitelmat oli tulla äidille, dataa ja syödä täällä paljon ihanan näppäimistön kanssa, mutta myöhästyin bussista. Loppujen lopuksi pääsin kyllä äidille asti että suunnitelmani toteutuu.
Onko sinua pussannut kukaan viimeisen kahden viikon aikana?
- Eipä ole, eikä ole tainnut kukaan edes halata.
Pidätkö itseäsi onnellisena ihmisenä?
- Tätä nykyä pidän. Onnellisempikin voi toki olla, mutta olen perus onnellinen nyt.
Mennyt juuri tapaamiesi ihmisten auton kyytiin?
- Hmm, en ole tainnut. Jollei kyse ole ollut joistakin äidin tuttavista niin että äitikin on tullut kyytiin.
Lintsannut koulusta, että voit tehdä jotain kivempaa?
- Arvatkaa kuinka monta kertaa vaan. Mooonet kouluaamut voitti lämmin sänky ja nukkuminen.
Kuinka monta kertaa sinulle täytyy sanoa ennen kuin uskot?
- Riippuu ihan ihmisestä ja asiasta. Yleensä uskon ekasta kerrasta.
Oletko pituudeltasi välillä 155-188 cm?
- Olen, niin kuin keskimääräisesti yli puolet Suomen väestä. 171cm pituutta löytyy, joten osun aika tuohon keskelle lukuja.
Miltä tällä hetkellä tuntuu? Ottaako joku asia päähän?
- Ei enää. Otti päähän kun myöhästyin bussista ja sen jälkeen oli hirveän kylmä, mutta suihkun ja rentouttavan kävelymatkan jälkeen tuntuu nyt ihan hyvältä. Vähän mahaa närästää kun söin liikaa.
Miksi olet koneella nyt?
- Koska mesessä on mukavia ihmisiä ja tuli kirjoitusfiilis.
Milloin viimeksi joit itsesi konttauskuntoon?
- Koulun päättäjäispäivänä eli viime joulukuussa, joka hävettää vieläkin. Kolmen luokkalaisen piti katsoa perääni ja isän piti tulla auttamaan koska en selvinnyt omin avuin kotiini.
Haluaisitko nähdä jonkun tietyn?
- Haluaisin. Ihan ekana Minjan ja seuraavaksi Rosannan ja Tiian. Ja tietenkin monia muita, mutta nuo olis ne ihanimmat nähdä tähän hätään.
Haluaisitko halata sitä ihmistä joka on puhelimessasi neljäntenä?
- Odottakaas.. Rosanna, todellakin haluaisin halata!
Oletko ihastunut tai kenties jopa rakastunut?
- Ihastunut ainakin, en oikein saa selvää tunteistani. Vahvoja ne on silti.
Haluaisitko uuden ystävän?
- Eihän se pahitteeks olisi, ainakin uusi kaveri olisi kiva. Nykyiset ystävät riittää ihan hyvin siltikin.
Mikä sinut saa yleensä itkemään?
- Ahdistus tai jos jokin asia ei menekkään niin kuin olisin toivonut. Myös menettämisen pelko. Viimeksi olen itkenyt entisen lemmikkini myymistä ja nykyisen lemmikkini tulevaa kuolemaa, koirani kun sattuu olemaan jo melko vanha.
Kenen vieressä viimeksi nukuit?
- Viimeksi nukuin ystäväni Tiian vieressä kun hän oli juhlimassa mun valmistujaisia viime joulukuussa.
Kenen seurassa olit viimeksi?
- Rakkaiden puolsisaruksieni, eli Katin ja Katjan, joskin he ovat minulle yhtä rakkaita kuin olisivat ihan verisisaruksinakin.
Oletko nähnyt koskaan lehmää livenä?
- Olen. Olen myös silittänyt sellaista. Sellainen on myös kuolannut takilleni. Minun isoisäni veljellä on lehmätila ja käytiin viime kesänä silittämässä siskon ja serkun kanssa lehmäsiä.
Tahtoisitko tutustua johonkin tiettyyn ihmiseen paremmin tällä hetkellä ja miks?
- Ketään ei voi tuntea läpikotaisin, joten ystäviini haluaisin tutustua vieläkin paremmin koska he ovat minulle tärkeitä.
Viimeisin laulu jonka kuuntelit?
- Sir Elwoodin Hiljaiset Värit - Sairas ja syntinen, ihan mukava biisi. Kertoo kuinka erilaiset ihmiset ja "vääränlainen" rakkaus on syntiä.
Kampaatko hiuksesi joka päivä?
- En todellakaan. Minulla on monta kuukautta ollut niin lyhyet hiukset että olen harjannut kammalla hiukset tässä kolmen kuukauden aikana ehkä kaksi kertaa.
Minkä julkkiksen näköiseksi sinua on kutsuttu?
- Teemu Brunila tulee nyt ainoana mieleen. Ja kun katson kuvaa mihin tuo kommentoitiin, niin itseasiassa näytänkin.
Onko sinulla parasta kaveria?
- On. Kyseinen ihminen on tyttö ja myös exäni ja siksi joidenkin on vaikea kuvitella meitä niin läheisiksi. Minulla ei kuitenkaan ole enää tunteita häntä kohtaan ja vaikka olisimme molemmat sinkkuja niin me ei seurusteltaisi.
Kenelle näytit viimeksi keskisormea?
- Taisinpa näyttää tietokoneelle koska se lagasi pahasti ja entiseltä kaverilta tarttui tietokoneella keskisormen näyttäminen kun se ei toimi kunnolla.
Miten hiuksesi ovat juuri nyt?
- Hyvin pystyssä ja sojottaa joka suuntaan. Vähän myös kosteat koska kävin hetki sitten suihkussa.
Oletko hiljainen vai äänekäs?
- Riippuu todella paljon seurasta. Ennen olin todella ujo kaikille, mutta nykyään riippuu paljon ihmisestä kenelle juttelen. Jollekkin vaan on helpompi puhua kuin toiselle, vaikka kumpikin olisi täysin tuntematon. Ystävien seurassa olen joko todella äänessä tai sitten sellainen semi puhelias. Tietenkin myös mielentilani vaikuttaa asiaan, ahdistuksissa ei kiinnosta keskustella.
Pussannut jotakuta hetken mielijohteesta?
- Olen, parikin kertaa. En kyllä muista että mikään pusu olisi jälkeenpäin kaduttanut.
Oletko tajunnut tänään jotain uutta?
- Hmm, en. Tai no tajusin sen että olenkin aina välillä liikunnallisempi kuin kuvittelin, kun ihan itse harkitsin kävellä 5,4 kilometriä -10 asteen pakkasessa ja kävelin jopa sen.




Lisäksi, viime päivinä olen otannut kaksi kuvaa jotka ovat minusta varmaan onnistuneimmat kuvat _ikinä_! Siis hyvä luoja, en uskonut että mustakin voi saada näin hyviä kuvia.


11. helmikuuta 2011

Prosessi ja random #11

Kirjottelin tossa jokunen viikko sitten mun vaatetyylistä ja se saa nyt jatkoa kuvien kera.

Mulla on siis addiktio t-paitoja kohtaan, mutta tällä kertaa kuvasin vaan ne joita käytän eniten tai josta erityisesti pidän. Lisäksi mulla oli pitkään monen monta erilaista tennarin kuvatusta, mutta nykyään joka toinen kenkä on rikki ja niinpä kenkäpostaus saa jäädä myöhemmäksi.

Ja mua ketuttaa kun ilmeisesti pyykkituvassa multa on viety mun lempivaatekokonaisuus eli tummansiniset pillit, Dir en greyn -keikkapaita ja Dir en greyn -keikkahuppari.

Niin ja anteeksi kuvien laatua, ilmeisesti ei pitäisi yrittää ottaa kuvia joskus kello 2-4 aikaan yöllä miljoonan kahvikupin jälkeen. Ja ennen kuin kukaan kysyy, niin ei, en omista mitään naisten osastolta. Taino yhdet housut ja t-paidan, mutta kumpiakaa en käytä ja t-paitakin on tuliainen. Ja näin btw, tuollaiset naisten housut olen nähnyt ihan cismiehen päällä. :D

H&M
Varmaankin lempihousuni ihan vaan sen takia ku neutraali ulkonäkö, mukavat rennot ja löysät. Lisäksi sopii minkä paidan kanssa vain (tai ilman paitaa niinku kuvassa hoho)

H&M
Nää oli himo isot ku ostin viime vuoden lopussa, mutta oon lihonnut nyyh. Mutta on ne edelleen melko isot ja yhet lempihousuistani vaikkakin näin talvisin vähän kylmät.

H&M
Pari vuotta sitten ostetut ja ehdottomasti yhdet lempihousuistani vaikka lantio ottaaki hieman vastaan ku olen lihonnut. Jos nyt laihdutuksen myötä nääki kävis paremmin jalkaan. Ja nää oli pillit jossain vaiheessa, mutta nyt jo käytössä löystyneet.

H&M
Ihanat housut nämäki ja kivan rennot ja näytän hyvältä näissä.

Mulla on housuja ihan järkky vähän! Mulla on nii vammaset jalat ja lantio ettei niihin sovi yhtään mitkään ja useimmiten en jaksa sitä sovitusrumbaa. Lisäksi ne on sen verran hintavia et t-paita addiktoisena yksien housujen hinnalla saa kolme t-paitaa.. ehehe. Näiden lisäksi löytyy melko ihoa myötäilevät valkoiset housut joita käytän niiden värin takia vain erityisinä päivinä esim. juhlissa. Ja erityisen rumat harmaan sävyset uimahousut joita käytin koko viime kesänä 24/7. Pitää varmaan ostaa hienommat ens kesää ajatellen. :D Nii ja normit farkut joissa on toinen polvi auki kun kaaduin niiden kanssa joskus.
Ainiin ja tietenkin Dressmanista ostetut mustat lökärit jotka sain sukulaiselta ja H&Mstä ostetut järkyttävän isot harmaat lökärit.


Seppälä
(en jaksanu pukee sitä päälle)

H&M
Ehdottomasti yksi lempipaidoistani. Kuvassa ei oikein näy, mutta tuollainen harmahtavan sininen missä on mustia aakkosia pitkin paitaa. Pidän paidoista jotka ei jatku hirveän pitkälle perseen päälle ja tää loppuu just alaselkään ja siksi kiva.

H&M
Yksi uusimmista löydöistä. Mulla on pitkään ollut niin paljon pelkkää tummaa että vihdoin kun löytyi kivan näköinen paita joka ei ole sininen eikä musta ni päätin napata messiin. Kuva ei taaskaan edusta, mutta on siis jännän värinen vihreä.

H&M
Kylläpä taas huono kuva. Harmaa t-paita missä on tummemman harmaita paksuja raitoja. Tooosi kiva paita.

H&M
Yksi niistä useista paidoista joita en ole kokeillut ennen ostoa. Kyseinen paita on siis kiva, mutta suuren kokonsa ja kaula-aukkonsa takia se heruttaa sen verran tietyissä asennoissa että pidän sitä vaan kotona.

H&M
Sama juttu ku yläpuolella olevan paidan, muuten tosi kiva ja hieman erikoisempi paita painatuksen takia.

Jokin kauppa Japanissa
Saatu siis tuliaisena isältä ja siskolta heidän Japanin reissultaan. Tätäkin kautan oikeastaan vaan kotona koska mun naiselliset muodot näkyy erityishyvin tässä paidassa. Täytyy toivoa että ne edes vähän katoaa tulevien testojen myötä että tätäkin tulis pidettyä useemmin.

H&M
Kuvassa on siis pääkallo. Ja tää on yks mun lempipaidoista, eniten tykkään kun tän paidan erikoisuutena on todella lyhyet hihat.

Näiden lisäksi omistan kyllä vielä muitakin paitoja + hirveä kasa mauttomia ja enemmän mauttomia t-paitoja kokoa XL joita pidän yöpaitoina. Ja näistä kuvista puuttuu mun bändipaidat joita löytyy Uniklubin, 2x Dir en grey ja 2x MUCC.

H&M
Tavallinen pitkähihanen jota en jaksanu heittää päälle.

Jack & Jones
Iskä ihanasti lahjoitti tällaisen paidan minulle, koska se oli hälle vähän liian pieni. Mulle paita oli ku nakutettu ja onkin mun yks lempipaita.

H&M
Melko extempore ostos. Ihan kiva perus pitkähihanen, ainut vaan että tässä paidassa bindaus ei näytä niin hyvältä ja hihat on niin iho myötäilevät että mun kädet näyttää paksuilta.

H&M
Iiiihana paita ja ostosta en kadu hetkeekää. Hirveen harvoin vaan tulee käytettyä jotakin syystä.

Jokin katukauppa Japanista
Mun oli pakko saada tää kun Japanin lomallani näin tämän. Oli ainut punainen jäljellä oleva joka meni mun päälleni et hyvä tuuri kävi. Tosin nyt se on käymässä hartijoista pieneksi, kyllä se vielä menee et täytyy toivoo ettei hartiat enää kasva. Mutta itseasiassa toi kangas on vähän paksumpaa ku puuvilla ja jos tää kä pieneks ni pitää ostaa kevyempää kangasta olevaa ruutupaita.

H&M
Extempore ostos tämäkin. Se oli mielenkiintoisen värinen, ei se isompaa syytä ostamiseen vaatinu. :D Joskin melko epäkätevä ostos koska en ole vielä keksinyt minkä kanssa tuo sopisi.

Cybershop
Normaali pitkähihanen missä hihoissa pitkät vetoketjut. Sellaista hassua venyvää kangasta. En tykänny hirveesti ku kokeilin pari vuotta sitten päälleni, mutta nykyään paita on ihan kiva.

H&M
Pitkähihasista tää on iiiiisoin rakkaus. Melko iso kokonen kevyestä materiaalista valmistettu järkyttävän kauniin värinen ruutupaita. Joskin kuva ei edusta taaskaan, oikeasti ei ole näin tumma.

Seppälä
En hirveästi perusta lyhythihaisia kauluspaitoja, mutta tää on kiva siit huolimat. Mulla on tän lisäks ainakin neljä toisenkin näköistä kauluspaitaa, mutta ne sopii enemmänki jollekki keski-ikäsel viiksivallul. Tän mä ostin tutun ylioppilasjuhliin ja yleensä pidänki tätä vain vähän hienommissa tapahtumissa.

Omistan myös jonkinverran huppareita ja harmittaa kuinka omistan kivoja pitkähihaisia, mutta sorrun heittämään yleensä jonkin hupparin päälle.

H&M
Olis ehdottomasti mun lempihuppari ja pitäisin tätä usein, mutta siitä on vetoketju rikki nyyh.

Seppälä
Tuttu taivutteli mut ostamaan tän ja ihan kivahan tuo on väristä riippumatta. Sopii varsinki mustien housujen kans hyvin.

Jokin kauppa Japanissa
Tuliaisena saatu iskältä. Vähän inhottavaa materiaalia ja kulta on vaikea väri, mutta muuten tosi kiva.

Jokin kauppa Japanissa
Tuliaisena saatu tämäkin, Dir en grey :n huppari. Se on melko myötäilevä, mutta kiva siitä huolimatta.

Seppälä
Omistan samanlaisen t-paidan ja molemmat kivoja, vaikka kovin moni mun t-paita ei sovikkaan tämän kanssa.

Kauluspaidoista en viittinyt ottaa kuvaa. Mutta niitä löytyy, joskin ei kovinkaan paljon. Mulla on kaks tummaa kauluspaitaa jotka on sopivan kokoisia ja siistejä ja pidän näitä juhlapäivinä. Näiden lisänä löytyy pari sinisen sävyistä, vaaleanpunainen, beige ja vihreäruudullinen ja nämä kaikki ovat liian isoja pidettäväksi missään juhlissa. Tuota vihreäruudullista pidän kyllä välillä.

Rakastan koruja ja asusteita, mutta toooosi harvoin niitä jaksaa miettiä. Siksipä yleensä tyydyn vain luoti-kaulakoruun jota pidän nykyään 24/7 ja joskus joku rannekoru. Ostelin pari vuotta sitten viikottain koruja, mutta nykyään en enää ollenkaan. Silloin myös käytin päivittäin, nyt mulla on vaan pari peruskorua jota käytän jos jaksaa.


Vasemmalta > H&M, H&M, jokin halppis tavaratalo Jyväskylässä, en muista, ja loput on H&Mstä.
Vöitä haalin itelleni aika paljonkin, mutta nämä on jäljellä enää nykyään. Ja näistäkin käytän vain niittivöitä, joskus harvoin muita. Ja sininen puuvillavyö on tallivyö. Eniten käytössä on värikäs niittivyö ja tavaratalosta ostettu kolmirivinen niittivyö. En olis uskonut että tavaratalosta löytyy 7 eurolla noin hyvä vyö! Onneksi ostin samalla kaksi tälläistä. H&Mn 20 euron niittivyö on vähemmällä käytöllä enemmän kuollut kuin halppiskaupan.

H&M, H&M, en tiedä, Seppälä
Vasemmalta katsottuna kaksi ekaa on lemppari rannekettani ja näistä yleensä jomman kumman pistän ranteeseen.

H&M
Joskus oli vähän hippivaihe ja ostin tälläisen ihan kivan kaulakorun.

Kaikki H&M
Eka vasemmalta on myös yksi lemppareistani ja tuo iso olisi myös, mutta siitä on tullu vähän löysä, lisäksi näin talvisin se on pirun kylmä.

H&M
Olin joskus vähän gangsta ja ostin tuollaisen melko paksun perus kettinkikorun.

Vasemmalta H&M, en tiedä, H&M
Kaulakoruja joita harvon käytän, mutta on ne kivoja silti.

Huomio, että jatkossa ei oo tarkotus ostaa kaikkea H&Mstä, oon ajatellut että ainakin Jack & Jonesin ja Zoo Yorkin vaatemalliston vois käydä läpi. Jos joku tietää kivoja miesten vaatteita jossain kaupassa ni saa huikata, mä ku en oo kovin tietonen. :D Jos ihmisiä kiinnostaa niin voisin vielä tehdä myöhemmin toisenkin saman tyylisen postauksen koska tässä ei ollut ihan kaikkia vaatteita ja löytyyhän mulla noita asusteitakin hatuista henkseleihin.

Mulla ei hirveemmin oo kuvia mun vaatetuksista mun päällä, mut tässä jotain mitä löysin: