31. tammikuuta 2015

Lauantai

Se pahin sitten tapahtui viimein. Perjantai illalla oli mahakipua ja pyysin päästä alusastialle. Astia ei tuntunut onneksi niin pahalta kuin kuvittelin. Ensin puoli tuntia, uloste mielettömän kovalla ja sattui. Sain peräruiskeen ja sen jälkeen tuli vähän. Hoitaja yritti sormella, tuli vähän. Tuskailin hiessä toisen puoli tuntia, seilasin selkänojalla ylös alas. Lopulta peräruiske vaikutti. Tunti ja 20min kunnes olin valmis, iltahoitajat kävi pyyhkimässä. Jossain välissä ehdin saada hoitajilta kuivattuja luumuja, inhoan niitä, mutta vedin ne hetkessä posket lommollaan. Olo oli ihan uudestisyntynyt, vaikka tilanne vähän nöyryyttävä olikin. Tokaisin hoitajille että hirveä haloo kakasta, johon vastaus oli "Normi päivä :D"

Tänään saan vähän lomaa, siteiden vaihto tapahtuu vasta huomenna seuraavan kerran. Samaten säästyin aamuiselta verinäytteen otolta. Perusmittaukset kuitenkin tehty, kuumetta ei ole. Verenpaine ja verenhappitaso onkin olleet tosi hyvät koko ajan.

Olen jumppaillut ahkerasti jalkoja laittamalla niitä koukkuun, pyörittelemällä nilkkoja, painamalla jalkoja sänkyä vasten. Käsiä pumpannut ylös alas ja noussut irti sängystä sen verran että olen ylävartaloa voinut vähän kiertää oikealle ja vasemmalle ja pyörittää olkapäitä. Vinkkinä että jalkojenkin heiluttelu käy paremmin hyvän musan tahtiin!

Olen saanut todella hyviä nestepainotteisia ruokia koko tämän ajan, mutta tänään lounaalla tuli äärettömän pahaa soppaa, niin hajultaan, ulkonäöltään kuin maultaan. Myös puuro oli tehty oudosti. Jostain syystä jo muutaman päivän ajan on ruvennut tuntumaan inhoa oloa vatsassa syömisen jälkeen, voikohan 2 viikon nesteruoka tehdä sen? Kestää ihan 5-10 minuuttia ja menee itsestään ohi.

Iskä kävi, toi iltalehden. Juteltiin niitä näitä ja katsottiin eläinohjelmaa.

Ilta menee normaalisti iltapalan, telkkarin, lääkkeiden ja mittausten parissa.

video

Pahoittelen videon ääntä, kännykkämateriaalia..

30. tammikuuta 2015

Perjantai

En nukkunut aivan niin hyvin kuin edellisen yön. Arvatenkin, niin mulla käy usein kotonakin. Jo kello 7 pintaan rupesin katsomaan Huomenta Suomea..
Olen jo muutaman päivän ajan saanut Nutridrinkejä 3 kappaletta päivässä. Apteekeista saa näitä vaikka minkä makuisia, mutta täällä on ilmeisesti vain trooppiset hedelmät ja kaakao. Kaakao on hyvää, hedelmät ei oikein mun makuun.
Kuitenkin, aamulla pöydälle oli ilmestynyt aamulääkkeet ja Nutridrink, jotka vedin. Nyt on ruvennut tulemaan jo vähän nälkä ennen kuin ehtii ruokaa tulemaan uusiksi. Aikaisempina päivinä on tuntunut että on ihan täysi jo edellisestä ruoasta. Aamulla ja illalla varsinkin on vähän hiukonut.
Aamupalan aikana otettiin verikoe taas.
Tylsistyin telkkarin ääressä aamupäivään, jollon tehtiin aamupesut ja perusmittaukset. Lämpöä ei ole kahdessa mittauksessa ollut enää kuin 37,2. Olin eilen illalla saanut extrapesun, joten ei vaihdettu lakanoita tai paitaa.
Tänään kerkesin syödä ennen sidosten vaihtoa, joka tapahtui siinä yhden pintaan. Sitä ennen sain selän ja suun kautta puudutteen. Puudute ei saanut edes oikeaa jalkaa yhtä puutuneeksi kuin eilen. Pelotti että tulisi sattumaan. Kipuhoitaja ei ollut nyt toimenpiteessä paikalla, joten en lisää puudutetta voinut pyytää. Sidosten otto oli ok sekä suurin osa peniksen puhdistusta. Jostakin kohtaa nipisti rajusti reiden hermopäitä. Tämä on lääkärin mukaan normaalia. Reiden hermopäät ovat peniksessä nykyään, mutta ne tuntuvat aikansa olevansa vielä reidessä. Puudutteen olisi kuitenkin pitänyt kivut estää. Loppua kohden pyysin saada lisää puudutetta jos he jatkavat. Lääkäri sanoi että tähän voidaan lopettaa ja penis pakattiin uudestaan. Ennen sulkemista Kolehmainen kävi pitkästä aikaa katomassa, sanoi että näyttää hyvältä ja valoi toivoa. Ei näytä kuulemma yhtään niin pahalta mitä muiden puheet ovat kuulostaneet. Peniksen pakkaaminenkin teki kipeää ja jonkun aikaa reisi sykki kivusta operaation jälkeenkin.

Sain levätä hetken ja ruokaila, iltapäivällä Penina ja Roosa kävivät. Saivat olla pitempään kuin vierailuaika on, yksityishuoneen etuja. Jossain vaiheessa alkoi mahakivut, rupean pikkuhiljaa pelkäämään millonka on "kuoleman kakan" aika.. Nämä parin päivän mahakivut ovat vielä menneet ihan suoraan sanoen piereskelemällä.

Hetki sitten sain iltapalaa, napapiikin (piikitän jo itse), iltalääkkeet ja Nutridrinkin.
Yöksi pyydän vielä uudet korvatulpat, melatoniinia ja kipulääkettä. Reittä edelleen sykkii silloin tällöin. Kuume palasi 38,2 ja 38,5.

29. tammikuuta 2015

Maanantai - torstai

Alan olla päivistä sekaisin..

Maanantaina vähän paremmin torkkuneena. Muistaakseni söin aamupalan, jonka jälkeen Kolehmainen kävi. Reisi oli vähän pinkee ja arka, halusi taas leikata. Pääsin heti leikkaussaliin. Samat toimet kuin viimeksikin, tällä kertaa olin vain alakerrassa. Sain vain lämmitettyjä vilttejä, jotka eivät lämmittäneet. Tällä kertaa ei pistetty ranteeseen neulaa, onneksi.
Heräsin eri heräämöstä, jossa oli myös kylmä. Olin jalat koukussa pahassa asennossa, heräämön väki sai minua vähän paremmin. Halusin pian huoneeseeni lämpimän peiton alle jalat tyynyille tuettuna, vilkuilin jatkuvasti kelloa. Sain matkalle mielenkiintoisen sinisen peiton, jossa oli säännöllisesti lämpötyynyjä. Vaikutuksessa vain kesti kauan ja peitto ylsi vain nilkoista rintakehän alle. Huoneessa minut käärittiin moneen peittoon ja torkuin vähän. Huoneessa olin n. klo 14 pintaan. Sain välipalaa ja ilta meni torkkuessa aikalailla.
Sunnuntaina tunsin kovaa uupumusta henkiseltä puolelta. Selkää kivisti, lisää leikkauksia, kitisevä vierustoveri, ikävä Peninaa. Pyysin saada tavata psykiatria ja maanantaina juttelin hetken aikaa jonkun naisen kanssa.

Hitsi kun ei muista.. Tiistaina aamutohinoiden jälkeen oli sidosten vaihto. Sidos oltiin leikattu, kun peniksen pyörittely teki -hiton kipeää-. Raavin naamaani, huusin, itkin. Lääkärit tajusivat etteivät voi tehdä sitä näin. He miettivät mitä tehdä, kipuhoitaja lopulta laittoi suonen sisäisesti jotakin unettavaa ainetta. Olin hetkessä kuin unessa, en reagoinut ympäröivään maailmaan mutta tunnistin olevani omassa huonenurkassani, jos avasin silmät. En tuntenut kuin happinaamarin kasvoillani. Kun suljin silmät, istuuduin vuoristorataan, vaunuun jossa oli punainen isosarvinen pässin naama keulassa. Yhden kierroksen jälkeen avasin silmät. Olin sängyssä, yläpuolellani hoitaja jonka näin epäselvästi kahtena. Suljin silmät. Toinen kierros vuoristoradassa ja oli aika lähteä tivolista. Takeltelin sanoissa enkä kuullut omaa puhettani, mutta hoitajien vastauksista päätellen he ymmärsivät. Kerroin olleeni kivassa tivolissa. Yllättävän nopeasti selvenin lääkkeestä. Itse puhdistus ja siteen vaihdos oli kestäny n. 45min.

Melkein heti toimenpiteen jälkeen Penina tuli äitinsä kanssa käymään. Sain untuvatossut ja lisää mehuja. Juteltiin vähän.
Loppuillan yritin olla valveilla, että nukkuisin yöllä.

Keskiviikkona vaihdettiin huonettani, yksityishuoneeseen!!
Tehtiin myös samanlainen sidosvaihto, mutta vähän eri tavalla. Lisöpuudute annettiin minulle mehuun sekoitettuna (pahaa se oli silti), en ole varma annettiiko suoraan selkäänkin vähäsen. 15min päästä jalat olivat enemmän puuduksissa, varsinkin oikea ei liikkunut enää yhtään. Kipuhoitaja teki kylmäystestin reisiin ja kylmää ei tuntunut. Hoitaja myös keksi että voin kuunnella musiikkia toimenpiteen aikana. Tunsin kuinka penis liikkui, mutta se ei sattunut. Olisin ehkä saanut tärkeää tietoa hoitajien puheista, mutta mielenterveyteni takia kuuntelin mieluummin musiikkia. Toimenpiteen kestosta en osaa sanoa. Peniksestä oltiin saatu nyt kaikki kuollut iho pois. Penis ei enää näytä itseltään, vaan epämääräiseltä lihamöykyltä. Sain loppuillan olla rauhassa,

Tänään eli torstaina heräsin maailman pirteimpänä, nukuin ensin klo 00-06 ja siitä vielä kahdeksaan! Olo oli aamulla niin hyvä.
Aamupesun jälkeen suoritettiin samanlainen puhdistus kuin eilen ja sidosten vaihto. Tuntui lähestulkoon samalta kuin eilenkin, ainoastaan peniksen alapuolelta tuntui inasen inhalta. Tänään sain myös vähän lisäpuudutetta selän epiduraalin kautta, mehupuudutuksen lisäksi.
Päivällä kävi vielä miespsykiatri, ei ollut juuri juteltavaa. Minulla ahdistuskohtaukset menee aina niin hetkessä ohi ja juttuseuraa pitäisi heti saada, mikä tietenkin mahdotonta.

Olo on nyt hyvä. Kipuja ei ole, vähän selässä puudutusta. Puudutetta on sopivasti jaloissa ja leikkausalueissa. Mahassa on paljon ilmaa ja suuta kuivaa. Vähän kuumeinen olo välillä, lämpötila vtuntuu vaihtelevan laajasti ihan hetkessä. Nyt alkaa olevan jo vähän tylsää..

28. tammikuuta 2015

Torstai - sunnuntai

Aloitin kirjoittamaan kännykällä, tabletti ei löydä nettiä.. Niin paljon tulee uusia asioita, että  meinaa vanhat unohtua, mutta yritän muistella. Keskiviikko yö meni huonosti taas, heräilin jatkuvasti. Aamulla mut sìirettiin kakkoshuoneesta kolmoseen, ikkunan viereen. Myös 6 hengen huone, mutta täällä on vaihdellut väki enempi vähempi. Ikähaarukkana kuitenkin yli 50v, nuorin oon siis. Oon ollut verhon takana piilossa, vaikka mukavilta papat vaikuttavatkin. Kipuja silloin tällöin, kipulääkkeekseni merkitty lääke auttaa tosi hyvin myös selän jomotukseen ja olen saanut torkuttua.

Minulla on siis selässä epiduraalipuudutus, joka puuduttaa alaraajoja ja leikkausaluetta, vähentäen kipuja. Jalat tuntuivat todellla painavilta, oli hankala nukkua sen takia. Puudutus meni 8ml/h, pyynnöstöni sitä laskettiin 6ml/h. Jalat ei enää painanut niin paljon ja tuntui paremmalta

Torstai aamuyöstä rupesin tuntemaan kovaa kipua oikeassa reidessä, tuntui pinkeältä ja kuumotti. Vatsaa kivisti. Ilmoitin siitä, sain kipulääkettä ja happiviikset. Olo vähän helpottui.

Perjantai aamulla Kolehmainen kävi katsomassa, oikea reisi oli turvonnut ja kova, dreeni oli ilmeisesti tukkeutunut. Kirurgi tyhjensi dreenin ja se rupesi vetämään taas, olo keveni aamupäivään. Myös hemoglobiini oli matala, normaalin 130 sijaan minulla oli 80. Minulle annettiin verta, mutta arvo ei noussut. Kolehmainen oli leikkauksen kannalla, sen verran reisi näytti huonolta. Pääsin nopeasti klo 14 aikaan leikkaussaliin. Anestesialääkäri tarkasti kuka olen, onko omat hampaat, ei metalleja, ei allergioita yms. Asetettiin tarroja rintaan ja otsaan, peukalon ja etusormen väliin jonkinlainen lihaslaite, piikki taas ranteen valtimoon tai laskimoon. Se ei mennyt kerrasta paikalleen, joten inhotti. Ja toki verenpainemittari ja sykemittari. Happinaamari ja unta palloon.

Reidestä ei löytynyt varsinaista vuoto kohtaa, mutta jonkinlainen tulppa oli päässyt syntymään. Verta oli ylimääräisenä 400ml. Olin heräämössä 2,5 tuntia, leikkaus kesti 1,5 tuntia. Hematooman leikkaus oli helppo, enkä ollut erityisen puhki sen jälkeen. Olin huojentunut koska uskoin että suunta ei ole enää kuin ylöspäin. Peninan piti tulla minua katsomaan, ehti paikalle juuri kun olin nukutettu. Ei ehditty siis nähdä. Sen verran nopeasti leikkaus tuli, etten kerennyt enää estämään Peninan lähtöä. Penina toi mulle kuitenkin villasukat, lehtiä, tabletin. Leikkauksen jälkeinen ruoka maistui, en ollut aamulla saanut syödä.

Jossain vaiheessa perjantaina vaihdettiin myös sidos ensimmäistä kertaa. Peniksen päällä oli ensin verkko, sidosta ja jonkinlainen vauvanpyllyn värinen paksumpi paketti. Jossain oli niittejä, joiden leikkaaminen nipisti vähän. Kirurgi leikkasi ensin tukihousut pois sekä kertakäyttöliinat jotka imevät nesteitä ja pitävät penistä koholla. Seuraavaksi leikkasi paksun sidoksen pois, niitit ja ohuemmat sidokset. Verkko jäi päälle. Peniksen pyörittely teki inhaa, raavin päätäni minkö jaksoin. Tavallaan kun penistä liikutti, tuntui kun oltaisiin puristettu reiden hermoja. Kirurgi laski peniksen päälle vähän jotain pesunestettä ja hetken ajan päällä pidettiin jonkinlaisia puhdistavia märkiä pyyhkeitä. Ne otettiin pois ja ympärille laitettiin ohuita sidoksia, sekä paksumpaa liimasidosta, kuitenkin eriä kuin leikkauksen jälkeen. Ympärille reilusti liinoja pitämään penis koholla ja tukihousut tukemaan koko hommaa. Kaikenkaikkiaan kirurgi sanoi että jälki on hyvä, vaikka vielä turvoksissa onkin. Ja kyllähän se vähän penikseltä näyttikin. Olo oli heikko, joten jatkoin unta.

Lauantaina olin saanut jo vähän paremmin torkuttua. Reisi oli edelleen hyvä. Kipuja ei juuri enempää tullut uuden leikkauksen jälkeen.
Huokaisin, ehkä tästä eteenpäin paremmin?

Sunnuntaina iskä, Penina ja Roosa kävivät katsomassa, oli piristävää. Toivat pillimehuja. Keskusteltiin niitä näitä ja leikkauksista.
Sunnuntaina vaihdettiin taas sidokset. En inhan tunteen takia voinut edes katsoa alaspäin.

Vaikka ja mitä on taas tapahtunut, mutta toimikoot tämä välipäivityksenä!

26. tammikuuta 2015

Juttuseuraa?

Löytyisikö juttuseuraa tätä kautta? Itselläni on whatapp ja kik, sekä facebook ja toki voin tekstareitakin laittaa laajalla paketillani. Kaipaisin ennemmin sellaisia jotka tykkäsivät itsestään puhua, koska itse oon vielä heikko kirjottamaan pitkiä pätkiä.
Kik alexsuuri
Whatapp 0404877948
Facebookissa Alex Muurinen

Henkistä puolta horjuutettu tänään kunnolla, olen kaksi itkukohtausta päästänyt ja pyysin kutsua päästä psykologin juttusille.

Paljon olisi jo juttua uusista sairaalapäivistä, mutta olen liian väsynyt ollut kirjoittamaan. Palailen päivityksellä ehkä keskiviikona.



24. tammikuuta 2015

Phalloplasty

Nyt sain tabletin, huomattavasti helpompi kirjoittaa isoilla näppäimillä. 

Hyvin nukutun yön jälkeen heräitettiin koko potukka seitsemän maissa. En saanut syödä mitään. Kaksi muuta miestä vietiin kahdeksan maissa, kuulin käytävältä että minut soitettaisiin saliin. Meninkin sitten perässä hetken päästä, ensin vaihdoin tukisukat, avopaidan ja otin lävistykset pois. Maanantai iltana oltiin minulle vaihdettu ilmapatja, jonka tarkoitus oli vähentää painetta selkärangassa. En saanutkaan esilääkitystä, joten vaihdoin itse sänkyä salissa. Kädet asetettiin nojiin, päälle asetettiin peitto ja ilmapatja johon puhalsi ihanan lämmintä ilmaa. Tarkoitus oli lämmittää minua, kun kuitenkin riisutaan, pestään ja ajellaan alaruumista. Molempiin kämmeniin painettiin tippaneula sekä vielä oma neulansa ranteen sivulle, laskimoon tai valtimoon. Tämä laskee vielä paremmin  verenpainetta. Otsaa puhdistettiin karhealla lapulla ja asetettiin tarroja, samoin laitettiin rintaan ja kylkeen.Verenpainemittari olkavarteen ja  veren happimäärä mittari sormen päähän. Käännyin sen verran että lääkärit sai epiduraalipuudutuksen selkään. Juttelin anestesialääkärin kanssa, en muista muuta kuin että lopuksi minun piti sanoa itse ääneen mihin leikkaukseen olen tulossa. Asetettettiin nukutusnaamari ja zzZzz. 

Heräsin väsyneenä ilman kipuja klo seitsemän maissa illalla. Minulla oli ilmapatja lämmittämässä ja happinaamari. ainut järkyttävä kipu oli olkavarren kyynertaipeessa. hoitaja epäili että verenpainemittari oli tullut aavistuksen taipeen päälle ja aiheuttanut sisääisen mustelman. käden suoristaminen teki mahdottoman kipeää. auttoi kun hoitaja hetken hieroi taivetta. Nautin unesta. suussa kuivasi nielussa asti, mahdollisen pahoin voinnin takia en saanut juoda. hetken ajan päästä sain silloin tällöin ruiskullisen vettä. 2,5 tunnin jälkeen minut kärrättiin takaisin huoneeseen. jatkoin unta. nukuin huonosti, tunnin välein heräsin selän jomotukseen. minun on kovin vaikea nukkua jos on vähänkään ääntä/valoa. ja siltä ei voi sairaalassa välttää. kämppikset kuorsaa/yskii. kutsuvat hoitajaa. yövalo päällä ja sen lisäksi matalinkin valo on tosi kirkas, minkä hoitaja tarpeen vaatiessa laittoi päälle. mitattiin verenpaine, veren happitaso ja kuume jonkun kerran yöllä, niitä mitataan niin kauan kuin alaruumis on puudutettuna. aamuyöstä otettiin verikoe ja poistettiin neulan jälkien päällä olevat teipit. kipuja ei jalassa ollut, ainoastaan selkä oli totaalisen poikki. paransin tilannetta vaihtamalla ristiselän alle kovaa ja pehmeää peitettä. aamulla olin totaalisen väsynyt, pyysin kipulääkettä ja se auttoi reiden pieneen särkyyn sekä selän jomotukseen. pystyin torkkumaan ruokien välissä. aamulla sain lihalientä, mehua, boostermehua ja kahvia. myöhemmin olen saanut sosekeittoja, velliä, kiisseliä, mehukeittoa ja kaakaota. ruoka pidetään nestemäisen, jotta ulostetta ei tulisi ennen kun olen kävelemässä.  mittauksia jatkettiin, päällimmäisten  pehmusteiden alle katseltiin. lekureiden aamukierros käväisi aamupalan jälkeen. join yöllä hullun lailla ja olen sitä jatkanut, nielu edelleen vähän kuivana koneellisen ilmastoinnin takia. pissakatetria vaihdellaan usein, samoin puudutuspussia ja tippaa. myöhemmin olen saanut myös tiputuksella kipulääkettä, keittoliuosta ja verta.  jossain vaiheessa fysioterapeutti kävi ohjeistamassa liikuntaa, jalkoja saisi suoristaa, nilkkoja pyöritellä ja pakaroita kiristellä. illemmalla pääsin vähän pesulle, märkäpyyhkeellä kainalot ja naama. hoitaja käänteli minua jotta saatiin lakanat vaihdettua, samalla pyyhkäisi selän. kuumetta ollut pahimmillaan 38,8, mutta ei kuulemma vielä vakavaa.

Tässä tarinaa leikkauksesta, ja keskiviikko päivästä. olo kohenee koko ajan. pahoittelen pieniä kirjaimia ja kirjoitusvirheitä. palaillaan myöhemmin loppuviikosta, johon sisältyy myös uusi leikkaussalikokemus.. olennliian voimaton leikkimään kuvien kanssa, laitellaan niitä myöhemmin.

21. tammikuuta 2015

Leikkauksen jälkeen

Heräsin eilen heräämössä n. klo 19 maissa. Siitä lähtien olen potenut selkäkipua, yöllä heräsin tunnin välein kipuihin. Nyt pahimmat kivut on ohi, ja pystyisin kirjoittamaan leikkauksesta. En kuitenkaan pysty pitämään läppäriä niin että voisin kirjoittaa.Palaillaan siis perjantaina, jolloin Penina tuo tabletin jolla voin ehkä paremmin kirjoittamaan.

20. tammikuuta 2015

Leikkaussalia kohti

"uskon et tää tulee päättyy hyvi, koht ääretöntä ja yli
mun vihaajatkaan ei voi ku tottua jo
se luottamus jonka sana loppumaton
se oli vaan unelma eilen
vaikee uskoa et mä tein sen
kutsu mua, minä 2.0, hauska tutustua!"
Aste - Himalaja 

Se on menoa nyt. Kohta minut kärrätään leikkaussaliin ja pääsen laskemaan lampaita. Herään toivon mukaan kera peniksen!
Kuullaan taas mahdollisesti keskiviikkona tai torstaina.

19. tammikuuta 2015

Esikäynti genitaalikirurgia varten

Minulle tuli joitakin aikoja sitten vähän papereita postissa, jossa oli virallinen kutsu leikkaukseen, esikäyntiin ja ajo-ohjeet sekä täytettävät laput ruokavaliosta, sairauksista ja suostumus/kieltäytyminen tietojen luovuttamiseen. Noteerasin paperit muuten, mutta mieleeni jäi vain se, että minulle on varattu yösija sairaalasta jo maanantaina 19. päivä (eli tänään). Vasta perjantaina tajusin että leikkaus on tiistaina ja lähdin etsimään papereita. Jostain syystä ne ei ollut siinä missä piti, joten etsin niitä koko viikonlopun.. Ilmeisesti olen epähuomiossa heittänyt ne roskiin. Niinpä tänä aamuna soitin Töölöön ja selvisikin että minulla olisi vaikka mitä puuhaa vielä päivällä, olin kokonaan unohtanut esikäynnin. Minun piti vielä kengittää yksi hevonen päivällä, mutta tekemiset siirtyivätkin pakkaamiseen ja klo 12 maissa päästiin lähtemään Töölöön. Sää oli hyvä ja oltiin ajoissa. Käväisin ennen esikäyntiä laboratoriossa, kahteenkin kertaan ottamassa verinäytteitä. Hoitajan kanssa keskusteltiin näitä perusjuttuja, käytiin mun paperit läpi ja hoitaja vähän selitti ajankulua. Sain myös leikkaukseen tukisukat. Se oli nopeasti ohi, jäätiin aulaan odottamaan anestesialääkäriä ja leikkaavia kirurgeja.

Kuvaaja kävi hakemassa minut kuvauksiin. Housut alas ja alaruumiista suoraan edestä ja takaa kuvat. Ei siis kuvia henkilökohtaisista alueista. ;D

Jatkettiin odottamista.. Anestesialääkäri oli kiireinen, joten hänet tapaan vasta huomenna. Hänen tapaamiseen ei ole hengenhätää koska olen perusterve ja sairauksia ei ole. Kirurgeja jouduttiin odottamaan melko pitkään, mutta siinä klo 17 maissa päästiin keskustelemaan. Toinen kirurgi on Maija Kolehmainen, toisen nimeä en valitettavasti muista. Oli sama henkilö kuin konsultaatiolla.
Aloitettiin käymällä paperit pikaisesti vielä läpi, Kolehmainen kertoi eri leikkaustavoista. Ja pitkät sepustukset toipumisesta ja mahdollisista ongelmista. Ajatuksenani olisi kirjoittaa ihan oma teksti leikkauksen huonoista puolista/ongelmista, joten en näitä siksi rupea tähän jo "spoilaamaan". Ajankulusta taas juttua, saan illalla Klexanen ja peräruiskeen, huomen aamuna Diapamia (ja kasan muita lääkkeitä) ja sen jälkeen on itse leikkaus. Leikkauksessa menee koko päivä ja vasta 6-8 aikaan illalla voin olla hereillä. Sairaalassa joudun olemaan arviolta 7-14 päivää ja kotiin saan todennäköisesti antibioottia akneihon takia ja Klexanekuurin.

Lopuksi laskin vähän housuja ja nostin paitaa ja kirurgit piirsivät tussilla viivoja reiteen ja kylkiin, alueihin josta otetaan materiaalia penikseen. Lopuksi menin sängylle maate, levitettiin sinistä geeliä molemmin puolin lonkkaluiden kärkien seutuville ja Kolehmainen pienen kynän näköisen laitteen avulla kuunteli jotain. Laite kynän päässä miti hirveää kohinaa ja kirurgit sepittivät toisilleen kirurgisanastolla. Itse en siinä vaiheessa tajunnut kysyä mitä he kuuntelevat.

Jouduin vielä hetken odottamaan aulassa ja sitten minua ja toista miestä lähdettiin ohjaamaan huoneeseemme. Pääsin 6 hengen miesten huoneeseen. Itse olen sen luontoinen ihminen että sekahuone tai naisten huone ei olisi minua haitannut. Tavallaan harmi vain näin isot huoneet, Kuopiossa kun nautin yksityishuoneessa. Annettiin vihreät sairaalavaatteet ja sukat, sekä leikkaukseen vaatteet. Kaikki omat tavarat saa lukittuun kaappiin.

Sain melkein heti peräruiskeet, 2 kappaletta. Neuvottiin miten ne toimivat ja 30min yrittäisin pidättää. Pystyin varttiin, jonka jälkeen jalat painoivat, pukkasin tuskahikeä ja mahassa mylläsi niin että oli kaikenkaikkiaan pakko mennä pöntölle. Todennäköisesti se oli vain tulppa ja ruiskeet eivät ehtineet tehdä varsinaista tehtäväänsä, mutta täytyy pyytää lisää jos ulostaminen tuntuu myöhemmin vaikealta. Tarkoitushan olisi pitää maha ja suoli mahdollisimman tyhjänä, koska en heti vessaan pääse. Siksi iltapalallakin sain vain kahvia ja jogurttia, nestepainoinen ruokavalio siis. Minulle, joka rakastaa ruokaa. :(

Kohta saan Klexane piikin ja äsken minulle käytiin vaihtamassa jännän tuntuinen ilmapatja, joka vähentää selkärankaan tulevaa painetta pitkästä makoilusta.

Mitä sairaalaan mukaan?

Pari päivää ennen leikkausta teen vielä yleistarkastuksen. Pärjätäänkö mua ilman seuraavat 3 viikkoa? Minulle se tarkoittaa sitä, että teen talliin mun hevosten viralliset ruokintaohjeet, varustelistat ratsastajille ja katson muutenkin että liikuttajille on kaikki varusteet paikallaan kunnossa. Kotona taas on leikattu koirien ja kanien kynnet ja pesty sottapyllykani.

Alla oleva lista on suunnitelma kapsäkin sisällöstä, jonka otan sairaalaan mukaan. Vaikka Penina tuleekin käymään ja tuo mukanaan jos jotain tarvitsen. Minulla on tapana aina ottaa vähän ylimääräistä, mieluummin liikaa kuin liian vähän! Näiden lisäksi on toki vaatteet ulos ja sisälle, mitkä mulla on päällä kun edellisenä päivänä menen sairaalalle.
Lisäksi minulla on Penina hakemassa minua kotiin. Jos kukaan ei pääsisi minua hakemaan, ottaisin paljon vähemmän mukaan tavaraa.

* kalenteri, lompakko, passi
* paksu villapaita
* parit villasukat
* sukat
* bokserit
* pitkät kalsarit
* jumpsuit. ihan paras oloasu saikulla!
* helposti puettavat kengät
* pyyhe
* hygieniapussukka. hammasharja ja -tahna, dödö, rasva, shamppoo, suihkusaippua, taskupeili. (sairaaloissa on hajustamatonta suihkusaippuaa)
* melatoniinit, joita ilman en nykyään nuku.
* lukemista. lehdet ovat hyvää lukemista kun ei jaksa vielä keskittyä ja tahtoo vain vähän tekemistä ennen kuin nukkuu taas. kirjoja sitten myöhemmin kun jaksaa jo enemmän lukea.
* tabletti tai tietokone. otan mukaan oman läppärini, joka ei toimi aivan niin kuin pitäisi, mutta saan sillä kirjoitettua luonnoksiin blogitekstejä, jos en muuta.
* "häidensuunnittelu-vihko"
* laturi puhelimeen ja tietokoneeseen
* mp3-soitin ja kuulokkeet
* muutama cd
* autoon istuintyyny ja niskatyyny
* silmälaput, koska en pysty nukkumaan valoisassa

Tässä kai kaikki se millä minä pärjään. Osa teistä ei varmasti tarvisi puoliakaan, kun taas osa varmaan lisäisi listaan vaikka ja mitä. Ihmiset on erilaisia, mutta tässä vähän osviittaa että millä ainakin pitäisi pärjätä. Toivon sitten että Penina tuo mulle "ulkomaailmasta" suklaata ja ratsastuslehtiä. ;D

15. tammikuuta 2015

Kodin Kuvalehti 2/15.1.2015

Nyt kannattaa  rynnätä kauppaan ostamaan Kodin Kuvalehti, nimittäin siitä löytyy kahden aukeaman juttu minusta ja prosessistani. Lehti on vielä alennuksessakin! Juttu tehtiin jo kuukaus sitten, halusin vain pimittää julkaisuun asti sen. ;D




14. tammikuuta 2015

Leikkaukseen valmistautuminen

Vähän "asiapostausta" siitä, miten leikkaukseen valmistaudun. Tässä on myös vähän vanhoja juttuja aikaisemmista leikkauksista, joten aihe on kirjoitettu ylipäätänsä leikkauksiin valmistautumisesta, ei siis pelkästään genitaaliremppaa edeltäen.

Ensimmäisenä ratkaistaan työ-/opiskeluasiat. Jos olet työtön tai jo valmiiksi sairaslomalla, niin ei juuri murheita. Kouluun/töihin kannattaa heti ilmoittaa, kun tiedät milloin leikkaus on ja miten pitkä sairasloma tiedossa. Pomolle ei tarvitse vastata, jos hän kysyy, mikä leikkaus on kyseessä. Itse sanoin että kyseessä on aika henkilökohtainen asia. Aina voi myös ruveta valehtelemaan leikkausta ja kertoa vaikka että kyseessä on munuaisen poisto, mutta itse en halunnut näin tehdä. Kun leikkaus on ohi ja saat sairaslomatodistuksen, kannattaa se heti lähettää töihin/kouluun sekä Kelaan, jotta saat sairaspäivärahaa (yli kuukauden sairaslomissa). Kannattaa jo etukäteen kysyä jos joku läheinen voi hoitaa paperihommat, niin ei jää roikkumaan turhan päiten odottamaan oman kunnon kohoamista.

Yleensä saat kotiin kirjeen, jossa mainitaan alla olevat asiat;
- onko sinulle varattu yösija sairaalalta leikkausta edeltävänä yönä
- pitääkö käydä verikokeissa
- pitääkö olla syömättä/juomatta
Pitää myös huomioida lääkitys. Testosteronikorvaushoidossa pitää olla kuukauden tauko ennen leikkausta ja seuraavan satsin saa ottaa vasta kuukausi leikkauksen jälkeen. Joillakin tämä voi aiheuttaa mielialanheittoja, ärtymistä yms. Itse olen nyt ollut ilman testosteronia 4 viikkoa ja ei tunnu mitenkään erilaiselta. Muista lääkkeistä en itse osaa sanoa, se kannattaa hyvissä ajoissa varmistaa. Itse pyrin olemaan pari päivää ennen leikkausta ilman mitään lääkkeitä, vaikka eipä kai tavallisissa särkylääkkeissä mitään pahaa olekkaan.

Sen sijaan ajoissa kannattaa lähteä miettimään, olisiko tarvetta vitamiinilisille. Nyt talvisaikaan olen itse syönyt monivitamiinitabletteja, muutenkaan kun ei aina kunnolla kerkeä syömään. Tärkeitä vitamiineja ovat mm. C- ja E-vitamiini (ihon paraneminen). Rasvahapot ovat myös todella tärkeitä ihon uusiutumista ajatellen, mutta käyttö kannattaa aloittaa kuukausia ennen leikkausta. Mutta! Rasvahappojen käyttö täytyy lopettaa kahta viikkoa ennen leikkausta, koska niillä on verta ohentava vaikutus.
Samaten alkoholi ja tupakointi. Itse en tee kumpaakaan, mutta näiden käyttö on parasta lopettaa/vähentää ihan minimiin niin aikaisin kun vain kokee pystyvänsä.

Peruskunnon pitäisi olla kohtalainen ja painon kohtuuden rajoissa. Itse laihduin mukavasti ennen aikaisempia leikkauksia, nyt olen lihonnut 5kg, mutta en ole ressaillut vielä noin pienen nousun takia. Painoindeksi on kuitenkin normaalin rajoissa. Säännöllinen liikunta ja monipuolinen ravinto ovat siis tärkeä seikka leikkauksissa ja leikkauksista parantumisessakin.

Koti kannattaa siivota, pestä pyykit ja tiskit. Vaikka genitaalirempassa joudun olemaan 2-3 viikkoakin sairaalassa ja koti saattaa näyttää uudestaan sotkulta (varsinkin jos asuu sellaisen ihmisen kanssa kuin minä ;D), kannattaa se silti tehdä. Lemmikkien hoito kannattaa miettiä. Pitäisikö ne pestä, leikata kynnet? Minulle suurin haaste on keksiä liikuttaja omille kolmelle hevoselleni. Uskon että joku jaksaa liikutella kevyesti toipilastani, mutta nuorin ja raa'in hevosistani kaipaisi liikuttajaa. Pari hyvää vaihtoehtoa on nyt tullu ilmi, mutta täytyy vielä vaikka sairaalassa levätessäni miettiä asioita, sairaalassa oloaikani ne saavat lomailla.
Jääkaappi kannattaa täyttää helposta ruoasta ja nesteistä. Sairasloman ajan kannattaa huomioida että syö ja juo tarpeeksi, ettei rupea heikottamaan näiden puutteen takia. Esimerkiksi erilaiset sopat ovat kevyitä ruokia vähän heikossa mielentilassakin. Itse en välitä juuri litkuista, mutta kyllä mehukeitto ja puuro teki gutaa sairaalassa.

Tässä kai tärkeimmät (todennäköisesti ei)! Seuraava postaus kertookin että mitä ottaa mukaan sairaalaan ja miten kestää sairaalassa makaamisen.




Mastektomiasta 2v ja 3kk