26. kesäkuuta 2010

prosessi ja nimi #3

26.06.2010

Niin kuin kerroin "prosessi ja random päivitystä #7" -päivityksessä niin maistraatti hyväksyi mun ehdotetut etunimet ja pisti laskun postissa samalla. Mulle tuli rahaa 16.6 ja heti siis vähän yli kahdentoista oli pakko päästä maksamaan lasku koska samana päivänä lähdin Muu, mikä -leirille eli en pääsisi pariin päivään laskua maksamaan. Katsoin tämän viikon alussa ja maistraatti ei ollut vielä kelalle saanut tietoa nimen muutoksesta, mutta nyt uusi nimi näkyy jo osuuspankissa ja kelan sivuilla. <3 Ja torstaina mulle tuli sairausvakuutuskortti uudella nimellä. Ja paperi joka toimii ilmeisesti todistuksena että saan vaihdettua uuden nimen kaikkiin kortteihin yms. Katotaan jos joku päivä saisin sen puukattua tännekkin. On tullu sanomista siitä että ei mua millää uudella nimellä tartte kutsua, kun ei se kerta ole edes virallisesti mun nimi. No mutta häähää, nytpäs on luuserit! Keksikää uusi tekosyy olla kutsumatta mua Alexiks. :D

Prosessi ja SETA #1

26.06.2010

Muu, mikä -sukupuolivähemmistön leiri


Huom! Kuvia saa klikkaamalla suuremmaksi.



Vihdoin ja viimein pääsen kirjoittaa huippukivasta SETAn järjestämästä Muu, mikä -nuorten sukupuolivähemmistön leiristä. Ilmoittauduin sinne siis tossa 31.5 ja sieltä tuli tosi kattava infokirje leiristä. Sain oikeuden kopioida sen tänne ilman ohjaajien nimiä ja esittelyjä ja ilman kohtaamispaikkoja ja aikoja. En tiedä onko jälkimmäinen enää kovin tärkeä huomioida kun leiri oli ja meni jo, mutta otin ne pois nyt varmuudenvuoksi.

“Hei!


Aluksi pahoittelut siitä, että kirje on viivästynyt niin paljon. Nyt on melkein kaikki tarvittava informaatio kasassa, joten tässäpä tämä tuhti infopaketti teille :)
Kovasti tervetuloa Muu, mikä? -sukupuolivähemmistönuorten leirille. Olemme kauhean innoissamme, kun olemme saaneet niin monta ilmoittautumista. Leirille on tulossa 18 ihmistä, mikä on mielestämme erittäin sopivan kokoinen porukka. Leiriläisten lisäksi meitä ohjaajia on kuusi. Leiri pidetään Jyväskylässä sijaitsevassa leirikeskuksessa järven rannalla. Leirillä on mahdollisuus käsitellä monenlaisia sukupuoli-identiteettiin liittyviä ajatuksia, tunteita ja kokemuksia, tutustua toisiin samanlaisia asioita kokeviin nuoriin ja tietysti pitää hauskaa.
Meistä on myös todella hienoa, että saamme olla mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa tällaista hanketta, jolle on selvästi suuri tarve. Meillä kaikilla ohjaajilla on omakohtainen kokemus sukupuolivähemmistöön kuulumisesta, ja jokainen meistä on kauhean iloinen ja onnellinen siitä, että te leiriläiset olette "löytäneet itsenne" -tai ainakin aloittaneet tutkimusmatkan omaan itseenne. Olemme iloisia ja ylpeitä että saamme olla mukana teidän matkallanne.


Leiri on sukupuolisensitiivinen, mikä tarkoittaa mm. seuraavia asioita:
- Jokaisella on oikeus määritellä tai olla määrittelemättä sukupuolensa itse.
- Jokaisella on oikeus tulla kohdelluksi omaksi kokemansa sukupuolen edustajana.
- Toisten kokemusta omasta itsestä kunnioitetaan.
- Leirillä puhuttuja asioita ei kerrota eteenpäin, vaan ne ovat luottamuksellisia.


Osa teistä onkin jo kirjoittanut meille enemmänkin kuin perustiedot itsestään, mutta toivoisimme teiltä lopuiltakin vielä pienet esittelyt itsestänne tämän viikon loppuun -sunnuntai 13.6- mennessä. Tekin jotka olette jo kirjoittaneet itsestänne saatte toki kirjoittaa lisää halutessanne :)


Haluaisimme kuulla mm. mitä odotuksia ja toiveita teillä on leirin suhteen, onko jotain mikä aiheuttaa epävarmuutta tai pelkoja tai mikä jännittää. Kuulisimme mielellämme jo vähän etukäteen kuvauksia sukupuolikokemuksistanne tai siitä, millaisia identiteettipohdiskeluja olette tähän mennessä läpikäyneet. Se että pääsemme tutustumaan teihin vähän etukäteen auttaa meitä suunnittelemaan leirin ohjatun ohjelman kaikille sopivaksi. Tämän kirjeen lopussa on meidän ohjaajien esittely, joten pääsette tekin tutustumaan meihin vähän etukäteen :)


Reilun viikon päästä tavataan!
Terv. Muu, mikä -ohjaajat


Siirtyminen leiripaikalle
Tapaamme *** rautatieaseman odotushallissa  viimeistään klo. ****. Tunnistat meidät kyltistä jossa lukee "Muu, mikä? -leiri".
Lähdemme  klo. ** **** rautatieasemalta vuokratulla bussilla kohti Jyväskylää. Jyväskylän rautatieasemalla olemme n. klo ****, ja perillä leirikeskuksessa n. klo **. 
Leirikeskukseen voi tulla myös omilla kyydeillä. (Pyrimme siihen, että muutama vetäjä olisi paikalla jo aiemmin päivällä, mutta ilmoitamme tästä tarkemmin myöhemmin muiden aikataulujen varmistamisen yhteydessä.)
Takaisin lähtö sunnuntaina 20.6, klo **. Leirikeskus ****, jolloin olemme Jyväskylässä n. klo **** ja Tampereella n. klo **.
Säästäkää juna- ja bussiliput, koska ne toimivat myöhemmin kuitteina matkakorvausta haettaessa. (Leirillä paikan päällä voitte täyttää matkakorvauskaavakkeen.)


Majoitus, ruokailut, peseytyminen
Leirillä majoitutaan n. 4 hengen huoneisiin. Huoneisiin jakaudutaan ensimmäisenä iltana. (Toiveet huonekavereista voidaan ottaa huomioon.)
Leirikeskuksen puolesta tarjoillaan joka päivä aamiainen, lounas ja illallinen tai tukeva iltapala. Lisäksi varaamme mukaan välipalatarvikkeita, kahvia, teetä, nuotiolla paistettavaa (myös kasvissyöjille) ym. Omia eväitäkin saa ottaa mukaan. Muistuttaisimme, että leiri on päihteetön. Tupakoida saa asianmukaisilla tupakkapaikoilla.
Leirikeskuksessa on sauna, jota lämmitetään toiveiden mukaan. Yksityisiä pesuvuoroja voi varata, ja lisäksi voidaan sopia yhteisvuoroista halukkaille.
Voit halutessasi ottaa mukaan lautapelejä, soittimia tms. vapaa-ajanviettovälineitä.
Varaudu siihen, että leiripaikan lähellä ei sijaitse kioskia tai kauppaa.


Mitä mukaan leirille
- Vaatteita 4 yön yöpymistä varten (ota mukaan myös jotain lämpimiä vaatteita iltaisia nuotioillanviettoja ajatellen)
- Tyynyliina (tyynyjä leirikeskuksessa on)
- Aluslakana
- Makuupussi (tai peitto ja pussilakana)
- Pyyhe
- Uimavaatteet jos haluat uida
- Hygieniatarvikkeet (eli hammasharja, pesuaineet ym.)
- Hyttysmyrkkyä
- Mahdolliset omat säännölliset lääkkeet


Ohjelma
Ohjelma on vielä keskeneräinen, ja koska kokoustamme aiheesta huomenna ohjaajien kanssa niin lähetämme siitä teille ainakin alustavan version vielä tällä viikolla.


Muuta
Alaikäisiltä leiriläisiltä toivoisimme huoltajien suostumuksen, mikäli se on mahdollista saada. Jos huoltajien tai leiristä kertominen on haastavaa (tai aiheuttaa todennäköisen perhekriisin) suostumus ei ole välttämätön.”

Parin päivän päästä tästä tuli kirjeessä mainittu leiriohjelma.

“Hei leiriläiset!


Tässä tulee viimein leirin ohjelma. Tekemisen paljoudesta ei tarvitse huolestua - vapaa-aikaa on mm. ruokailujen yhteydessä, joita varten on pääsäätöisesti varattu tunti. Aikataulun muutoksista voidaan sopia yhdessä, jos alkaa tuntua siltä että vapaa-aikaa on liian vähän. 


Olemme luvanneet ilmoittaa lopullisen osallistujamäärän leiripaikalle ensi viikon alussa, joten toivomme, että ilmoitatte mahdollisesta peruutuksesta viimeistään sunnuntaina 13.6 klo 18 mennessä. 


Viimeisenä iltana on yhteinen illanvietto, jonka sisällön voimme suunnitella itse leirin aikana.


Liitteenä aikataulu, ja tässä kuvaukset ohjatun ohjelman sisällöistä: 


Omakuva-työpaja
Tutkimme omaa elämää ja identiteettiä sukupuolikokemuksen ja sen näkyväksi tekemisen näkökulmasta ympäristössä, jossa omaa kokemusta ei tarvitse puolustella tai selitellä. Lähestymme aihetta kollaasin, kuvan ja tekstin keinoin, mutta pääpaino on oman identiteetin tutkimisella eikä taiteellisella lopputuloksella. Kenenkään ei siis tarvitse huolestua siitä ettei muka osaisi piirtää :)


Sukupuolivähemmistöt ja ihmisoikeudet
Toteutuvatko sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten ihmisoikeudet Euroopassa? Millaista syrjintää sukupuolivähemmistöihin kuuluvat kokevat lainsädännöllisesti?


Sanat, termit, määrittelyt
Pohdimme miten omasta sukupuolikokemuksesta tulisi kertoa jotta ymmärrys olisi molemminpuolista -miksi on ennakkoluuloja ja mistä negatiiviset reaktiot 
johtuvat. Mikä on sanojen, termien, kielen merkitys sellaisissa kohtaamisissa, joissa ”yhteistä kieltä” ei ole? Millaista kieltä ja sanoja erilaiset sukupuolivähemmistöyhteisöt tuottavat?


Tytöt pojat ja muut?
Käsittelemme sukupuolista kahtiajakoa erilaisissa yhteisöissä ja yhteiskunnassa.
Mitä yhteisiä, mitä erilaisia ongelmia on erilaisiin sukupuolivähemmistöihin 
kuuluvilla henkilöillä? Mitä tapahtuu ihmisille joiden identiteetti ei sovi tällaiseen kahtiajakoon? Aiheita käsitellään leikkimielisen väittelyn kautta.

Seksuaalisuus ja sukupuolikokemus

Miten kehodysforia ja/tai sukupuoliristiriita vaikuttavat omaan seksuaalisuuteen? Miten ne vaikuttavat seurusteluun ja ihmissuhteisiin? Miten seksuaalinen identiteetti kasvaa ja kehittyy sukupuoli-identiteetin rinnalla? Mitä seksi oikeastaan on? Vetäjät vastaavat leiriläisten anonyymeihin kysymyksiin aiheesta ja aiheista keskustellaan yhdessä.
Vapaa-aikaa voi viettää yhdessä muiden kanssa uiden, saunoen, pelaten, tai vaikka ihan omissa oloissa rauhoittuen.


Tapaamisiin :)
Terv. Muu, mikä -ohjaajat”

Oon kovin huono kirjoittaa itsestäni mitään, mutta alla olevan tekstin sitten kirjotin esittelytekstin ohjaajille:

”Olen siis 18-vuotias ikiturkulainen transmies ja opiskelen suurtalouskokiksi. Sukupuoliristiriitaa olen kokenut n. 7 vuotta ja saman verran olen pitänyt tytöistä. Minun oli vaikea ymmärtää mikä minulla on kun itseäni ja vartaloani vihaan. Pikku hiljaa alkoi oma keho oikein kuvottaa, hain seuraa miehistä ja yritin näyttää joltain mitä en ollut. Tutun kautta löysin naisesta mieheksi -foorumin joka sitten iski totuuden suoraan kasvoille - olen ftm. Sitä oli hieman vaikea aluksi käsittää, olin ymmälläni ja mietin että voiko se olla näin. Hain omaa itseäni jonkin aikaa, mutta nykyään olen täysin sujut asian kanssa. Olen mies ollut jo pitkään ja nyt pystyn toteuttamaan itseäni oikein. Asiasta tietää tuttavapiiri, sukulaiset, perhe, koulu ja työssäoppimispaikkani pomo ja olen ylpeä itsestäni että olen pystynyt kaikille kertomaan - joskin se on ollut myös suuri vertaistuki. Minun on vaikea hakea vertaistukea itse ja siksi liityin mukaan leirille. Haluan nähdä myös lisää kaltaisiani ihmisiä ja kuulla muiden kokemuksia ja saada tätä kautta vertaistukea ja uusia ystäviä. Tunnen jo entuudestaan toisen ftm-ihmisen ja tuntuu välillä että vain hän ymmärtää minua, siksi välillä on erittäin yksinäistä. Toivon että tätä kautta löytäisin lisää ystäviä ja tätä kautta juttuseuraa vaikkakin sitten netissä. Ryhmätapauksissa eniten pelkoa tuottaa se että muut pitävät naisena, joka tämän leirin aihetta silmäilen, on tuskin mahdollista. Myös suihku- ja pukukoppi tilanteet pelottavat, mutta olen huomannut että on helpompi riisuitua ihmisen edessä joka kokee tai edes on joskus kokenut olevansa väärässä kropassa tai jos samassa tilassa oleva ymmärtää että tämä kroppa ei ole minun. En siis usko näiden olevan ongelma leirillä. Tällä hetkellä minulla on seuraava keskusteluaika 8.7 ja jos käy hyvin niin hoitoneuvottelu ensi vuoden alussa.
Toivon että minua leirillä pidetään miehenä ja kutsutaan Alexiksi, Alluna tai Aksuna.”

Tähän väliin ilmoitan että J0KAIKINEN nimi tässä päivityksessä on muutettu, eli kenelläkään henkilöllä ei ole omaa nimeään. Jatkossa jos kirjoitan tässä päivityksessä olevista ihmisistä niin pidän nämä samat keksityt nimet käytössä.

Jännitys tiivisty mitä lähempänä leiri oli ja kirjoitin kaksi päivää aikaisemmin jopa listan mitä pitäisi ottaa mukaan, tällainen pitää jännityksen hyvissä rajoissa ja mulle ei sitten tule liikaa stressiä. Otin mukaan jopa uimavaatteet vaikka olin varma että uimaan en mene. Hyttysmyrkkyä en ottanut, mutta ei itse asiassa tullut edes tarvetta. Hyttysiä oli hirveästi, mutta mua pisti vaan kaks, saavutus tai jotain, hyttysetkään ei pidä minusta. :D
Pakkasin suurimman osan tavaroista maanantaina ja tiistaina töistä päästyäni pakkasin loput ja illalla menin ftm-ystäväni Turusta, Riston, luokse yöksi. Yön nukuin ihmeen hyvin, vaikka Riston ja tämän tyttöystävän koira kiusasikin välillä. :D Jännitys ei piinannut yhtään ja tuntui kun huomenna ei olisi tapahtunut mitään. Sama fiilis jatkui aamullakin, olin ihmeen rauhallinen ja pirteä. Riston tyttöystävä heitti mut ja Riston Turun rautatieasemalle siinä kymmenen aikoihin ja junalla lähdettiin 10.05. Juna matka meni vaan möllöttämiseen. Risto nukkui ja mäki torkuin välillä, suurimman osan ajasta yritin keskittyä kauniisiin Suomen kesämaisemiin ja lukemiseen. Sää oli todella kiva, aurinko paistoi ja koko päivän sai viettää istumassa kulkuneuvoissa - jes.. Oltiin n. kahdeltatoista *** rautatieasemalla ja vielä silloinkaan ei jännittänyt. Risto lähti etsimään hyttysmyrkkyä (saavuttuaan sitten tyhjin käsin) ja jäin lukemaan. Jonkin ajan kuluttua paikalle saapui kaksi ohjaajista, olin joitakin kuukausia sitten katsellut molempien kuvia ja olin jo toisen facebook-kaveri joten tunnistin ihmiset vaikka heillä ei ollut vielä edes Muu, mikä -kylttiä esillä. Siinä vaiheessa rupes jalat tutisemaan vähän ja sydän hakkaamaan. Pian olisin ihan uudessa paikkaa ympärilläni 20 uutta ihmistä - apua.
Jännitys hupeni hiukan kun mentiin rautatieaseman vierestä bussiin ja matka Jyväskylää kohti alkoi, pakotin itseni rauhoittumaan koska vielä olisi hetki ennen kuin pitäisi esittäytyä ja muuta. Bussi oli melko tyhjillään ja ihmiset erillään josta tuli melko iso pelko että ihmiset jää yhtä syrjäytyneeksi leirilläkin. Eniten tietenkin pelotti itseni puolesta, koska minulle sosiaaliset tilanteet ja uudet ihmiset ovat yksi isoimpia pelkoja. Matka meni Domino -keksejä syöden ja nukkuen.

Monen tunnin bussimatkan jälkeen oltiin vihdoin leirialueella, joskin meinasimme loppu metreillä päättyä ojaan kun oli iso bussi ja pieni hiekkatie käännöksineen. :D
Ihan ekana raahattiin painavia laukkuja ympäri aluetta ja meille esiteltiin paikan rakennukset. Mulle on pakkomielle keskimmäisiin asioihin, niinpä valtasin ensimmäisenä rantamökistä keskimmäisen mökin johon Ristokin sitten tuli. Myöhemmin samaan mökkiin tuli vielä Minna, Jari ja Karo. Mökki oli ihan kiva, varustettu neljällä kerrossängyllä superohuella patjalla, tyynyllä ja täkillä - joten raahasin turhaan oman peiton mukaan. Räsymatto, pöytä, kaksi tuolia ja pelottava kyyläysluukku viereiseen mökkiin..



Yläsängyt vallattiin ekana, Jari pääty ainoana alasänkyyn. Mun pikkune nurkka ja kaunis kiuas. :D



Ulkoota päin meidän mökki oli ihan kivan näkönen, tosi siisti ja kunnollinen.



Meille näytettiin vielä 2 ulkohuussia, päärakennus, sauna ja pikkumökki, johon valittiin vain ihmisiä jotka haluavat valvoa. Rantamökistä (siis tuosta missä oli nuo kolme huonetta missä esim. minä, Risto ja Karo oltiin) sai sitten ihmisiä mennä juttelemaan ja riehumaan pikkumökkiin ilman että kukaan häiriytyisi koska se oli muista rakennuksista niin kaukana.

Pikasen kierroksen jälkeen mentiin syömään päivällistä päärakennukseen.



Leiristä on jo sen verran aikaa että ruokaa leirillä en muista, mutta melko perus kotiruokaa siellä tarjottiin. Tilanne oli melko jännittynyt, harva pahemmin taisi puhua toisilleen ja ihmiset vaan äkkiä mutusti ruokansa. Ilta meni esittelyihin ja yleiseen möllöttelyyn, ihmiset taisi olla aika väsyneitä matkoista.

En ole täysin varma, mutta taidettiin kanssa leirin tärkeimmät säännöt pistää ylös isolle paperille seinälle:

~leirillä puhutut asiat pysyvät leirin sisällä~
1. Kenenkään sukupuolikokemusta ei kyseenalaisteta
2. Toisten toiveita kunnioitetaan
3. Ei kiusata eikä dissata tosiia, ei jätetä ketään ulkopuolelle
4. Nukkumisrauha
5. Oikeus fyysiseen koskemattomuuteen
6. Kunnioita toisen omaisuutta
7. Otetaan huomioon fiilistunnukset
8. Kunnioita luontoa ja ympäristöä
9. Älä sukupuolita toista jos et tiedä miten hän määrittelee itsensä
10. AUTS-sääntö, jos loukkaantuu jostain sanotusta, voi tilanteen keskeyttää auts-sanalla, jolloin asia käsitellään yhdessä
11. Älä mene yksin uimaan
12. Älä lähde kauas ilmoittamatta

Ainiin, tähän väliin. Bussimatkan aikana yksi leirinohjaajista, Arto, kiersi kaikkien luona ja antoi kolme eriväristä lappua ja nimikyltin. Jokaiseen kirjoitettiin oma nimi ja pidettiin kylttiä rinnuksella.



Vaikka kuvittelin että kaikilla olisi tyyliin keltainen tai punainen lappu kokoajan, niin todella harva loppujen lopuksi käytti muita kuin vihreää lappua. Itse käytin kaksi kertaa keltaista lappua, kun ahdistus muuttui liian pahaksi. Jos näin oikein niin koko leirin aikana punaista kylttiä piti ainoastaan yksi ihminen hetken. Se oli musta tosi hienoa, kun aihe on näin arka, ihmiset oli tosi rohkeita. Ja tämä nimikyltti idea oli loistava, minulla ei olis tullut mieleen mitään tällaista. Todella tärkeä varmasti kaikille, niillekkin jotka vihreätä ainoastaan käytti, että oli mahdollisuus ilmoittaa muille loukkaamatta ketään että ei nyt.

Seinälle pistettiin myös leiriohjelma muistutukseksi kaikille.



En ole täysin varma tapahtuiko tämä ekana iltana, mutta me taidettiin vielä kymmeneltä mennä saunaan, jolloin sai kaikki halukkaat mennä yhteissaunaan. Se oli liian suuri shokki leirin alkuun, mutta rohkenin ja Riston perässä alistuin menemään parin muun kanssa saunaan. Alku pelästyksen jälkeen olo keveni. Olikin uskomattoman helppoa olla saunassa niin monen kanssa. Joskin valitsin nurkkapaikan että sain riisuttua selkä muihin päin ja Risto oli aivan vieressä joka oli suuri tuki varmaan tietämättään. Ja no joo, olin saunassa uimashortsit, binderi ja uimapaita päällä, mutta oli se silti iso saavutus. Lisäksi kun pesin itseni saunan pesutilassa ilman mitään päällä, tosin siinäkin olin joko yksin tai Riston kanssa ja muita ihmisiä meni vain ohi satunnaisesti ulos tai pukuhuoneeseen. Ja vielä että helpotti oloa kun muut näkivät mut poikana, oli mulla sitten minkälainen vartalo tahansa. No mutta kuitenkin, oon pirun tyytyväinen itseeni, en olis vielä viime vuonna uskonu uskaltavani samaan. Kävin jopa uimassa! No okei, sukelsin kaksi kertaa ja äkkiä pakoon saunaan. Talviturkki viimein menetetty.

Ja eipä muuta, nukkumaan pirun väsyneenä.

Seuraavana päivänä herättii melko pirteinä vähän yli kahdeksan ja lampsittiin päärakennukseen syömään aamupalaa. Aamupalana aina tarjoiltiin jugurttia, leipää, hedelmiä, puuroa ja kahvia. Mä en saa ikinä ihan aamulla mitään oikeen alas ni yritin jotain leipää ja kahvia vähän vedellä.

Ekana kunnollisena leiripäivänä käsiteltiin omakuvaa ja omaa käsitystä itsestään. Tehtiin kollaaseja aiheena omakuva. Mun kollaasissa on vähän paljon asiaa, mutta perusideana on että keltainen olen minä nyt ja harmaassa alueessa on ne mitkä haluaisin keltaiseen liittää.





Otetaan nyt jotain esimerkkejä..

Keltainen tausta:
Apulanta = lempibändi
koira = omistan kyseisen rodun edustajan
hevonen = harrastan niitä
kissa = tahtoisin semmosen
naisen pärstä = yhden lempisarjan päähenkilö
vihreä teksti = saksaa, koska oon ruvennu taas lukemaan sitä

Harmaa tausta:
New York, Tokio, Bryssel = haluun matkustella
husky, saksanpaimenkoira = haluun semmoset
joku äijä joka laulaa = syvimmissä haaveissani tahtoisin laulajaksi
sateenkaaripiirustus = kuvastaa mun tulevaa lasta
Alex on ykkönen = haluaisin itsevarmemmaks
vihreä teksti = parempaa ja vaikeampaa saksaa, haluaisin kehittyy siis

Oon ihan tyytyväinen kollaasiin ja sen ideaan, harvemmin ajatus luistaa jollei oo aikaa kokoo kollaasia ku pari tuntia. Tän tein semmoses 2 tunnissa.

Muuta päivän aiheesta ei oikeen jääny mieleen..

Löysin myös pelikorttikavereita! Pelattiin koko leirin aikana himona pelikorteilla ja nyt on mun pelikorttiaddiktio hieman lieventynyt.



Illalla uudestaan saunaan ja kävin taas kaks kertaa sukeltamas.

Illemmalla Minna, Karo, Risto ja minä hivuttauduttiin kasan muiden leiriläisten kanssa pikkumökkiin pikkumökkiläisten seuraksi. Ilta meni pullonpyörityksen merkeissä ja siitä ei sen enempää.. :D Vaikka ihmiset oli tuntemattomia toisilleen ja oltiin vasta hetki sitten tutustuttu niin meno ei näyttänyt siltä. Kaikki oli ihanan rennosti ja jokainen pysty olemaan oma itsensä. Menetti siellä ihmiset vaatteitakin..

Melko lyhyiden yöunien jälkeen lampsittiin taas aamupalalle seuraavana aamuna.

Tän päivän aiheena oli sitten sanat, termit ja määrittelyt. Tästäkää ei oikee mitään mieleen jäänyt.. Tai jäi varmasti, mutta kun leiristä on jo viikko ni ei vaan muista. Mutta siis yleisesti paljon puhuttiin kaikesta koko leirin aikana. Paljon uutta tietoa tuli yms.

Jokaisen piti kirjottaa muistilappuihin mitä tuli mieleen sanasta "sukupuolivähemmistö", ja ne sitten liitettiin seinälle. Sitten halukkaat meni valitsemaan sieltä haluamansa sanan. Meille oltiin aikaisemmin jaettu kolme eriväristä lappua ja piti näyttää mitä mieltä oli kyseisestä sanasta.

Vihreä = tykkään
Punainen = en tykkää
Keltainen = tältä väliltä




Halukkaat saivat vielä kommentoida miksi valitsivat juuri sen värisen kortin kyseiseen sanaan.

Ja sitten paljon juteltiin.

Illalla pistettiin nuotio, minä ja pari muuta leiriläistä sekä kaksi ohjaajaa paistettii melko rankassa sateessa vaahtokarkkeja. Mäki tein muutaman vaik en pahemmin diggaa. :D

Yöllä taas pikkumökkiin, mutta nyt oli paljon rauhallisempi meno. Juteltiin vaan ja mäkin jouduin pari kertaa sieltä lähtemään kun aihe kävi araksi. Mä menin jo melko aikaisin nukkumaanki, jonka kyl huomas ku heräs hiton pirteenä aamulla.

Kolmantena aamuna taas aamupala ja yleistä aamu jumitusta kaikkien osalta. Aiheena seksuaalisuus ja sukupuolikokemus. Meidät oltiin jaettu kahteen ryhmään ja ryhmien osalta vielä kahtia ja tarkoitus oli väitellä annetuista mielipiteistä. Toiset oli aina vastaan ja toiset puolesta. Tähän en oikein osallistunut ja muutkin melko lailla jumittivat, kunnon väittelyä saatu siihen aikaan aamusta aikaiseksi. Lopulta se meni ainakin meidän ryhmän osalta vain yleiseksi mielipiteiden jakamiseksi kyseisestä aiheesta joka sitten oli kiinnostavampi mustakin.

Aika haikeet fiilikset oli kaikil koko päivän koska kaikki tiesi että huomenna ois lähtö arkeen takasin. Joillekki se meinaisi siis feikkaamista ja oman itsensä peittelyä vaan esim. vanhempien takia. Säälin heitä edelleen, oww..

Illalla vielä oli ryhmäytyminen nuotiolle, joskin paikalle saapui vaan puolet. Sitä ennen käytiin uimassa Riston ja parin muun kanssa. Tällä kertaa sukelsin vaan kerran ja Ristoki kävi kai jopa kaks kertaa, viimeks ku pääsi vain pohkeisiin saakka.
Oltiin ekoja Riston kanssa jotka pääsi uimasta/saunasta niin autettii nuotiopuiden hakemiseen joka oli virhe. Mä en tuntenut vasenta kättäni ranteesta alaspäin ja tosi kivualiaan näkösenä Ristokin oli - nimittäin tulimuurahaiset kävi kimppuun. :D Ysi leiriläisistä, Kai, oli saanut kanssa puremia ja neuvo huuhtelemaan puremat järvessä joka auttokin. Mutta tunnottomuus kädessä jatku n. puoli tuntia..

Paistettii makkaraa ja maisseja, syötiin sipsejä, keksejä ja juotiin mehua. Oli iha jees meno vaikka satoki vähän.

Illalla joitaki leiriläisiä majoittautui taas pikkumökkiin. Pelattii pullonpyöritystä ja pidettii mahdollisimman hauskaa ku kyseessä kuitenki oli viiminen ilta leirillä. Puol neljän maissa mä ja Risto luovutettiin ja mentiin nukkumaan.

Kahdeksalta taas herätys, masisfiiliksissä aamupalalle ja haikein mielin juteltiin ja jumitettiin porukassa.

Vielä lounas ja käytiin ryhmänä läpi fiilikset leiristä.

Siinä keskipäivän aikoihin lähdettiin bussilla (tällä kertaa pienemmällä bussilla) kohti ***. Tällä kertaa meno bussissa oli vapautuneempi, ihmiset ei eristäytyneet vaan istuttii vierekkäin ja juteltiin. Itse olin tosin niin väsynyt koko leiristä että suurimman osan ajasta vain kuuntelin mp3-soitinta ja lepäsin silmät kiinni. Jotkut jäi jo Jyväskylässä pois niin me käytiin Riston ja Karon kans kaupassa ja ostin pokemonpallon. 83
Kun bussi oli *** minä, Risto ja Mika kiirehdittiin Turun junaan. Ehdittiin siihe sopivasti ja kaikki nukku suurimman osun loppu matkasta. Erottiin sitten Riston kanssa Mikasta Turun rautatieasemalla ja Riston tyttöystävä heitti mut kämpilleni. Siellä alotinkin siivoamaan kanin papanoita lattialta kun iskä oli kiellosta huolimatta päästänyt kanin vapaaksi kämppään..

Nyt on tosi hieno fiilis leiristä, tosin olen nyt kipeä ja todella väsynyt ja olen kirjottanut tätä stooria jotain 4 tuntia joten kiitos ja anteeksi että vähän pikaisesti kirjoitettu, mutta tiedän että jos en nyt tätä olisi kirjottanut, niin en ikinä.

Ja tässä vielä leiribiisi!

http://www.youtube.com/watch?v=wejE_37dx_A&feature=related

Vielä randomeja kuvia matkalta:





9. kesäkuuta 2010

Prosessi ja random #5

Aaaaaaaaaaaaaaa, taas on tapahtunut niin paljon ettei muista mikä tapahtui ensin.. Hassua kun välillä tuntuu että sukupuoliristiriita ja prosessi ei liity mitenkään jokapäiväiseen elämään, mutta kyllä se pirun usein..

Hmm, no siis kerroin jo teille viime viikon tiistaina olevasta keskusteluajasta. Piti sen jälkeisenä päivänä kirjoittaa sossutädin paperista teille, mutta olin henkisesti liian poikki jostain syystä. Itseasiassa keskusteluaika väsytti niin paljon että en loppu viikkona ollut työssäoppimassa ollenkaan. Mutta oon päättänyt että tulevan terapeutin myötä otan itseäni niskasta kiinni, tätä koulua en aijo missata.

Elikkä siis, sain Leena Heinoselta (joka on siis sairaanhoitaja ja jonka luona olen nyt kerran käynyt ja vilaukselta näin ekalla kerralla jolloin aika oli peruttu) nivaskan papereita mitkä pitäisi sosiaalityöntekijän ajalle täytellä. Papereita on 8 ja täynnä erinäköisiä kysymyksiä mm. perheestäni kyseltiin, kuka siihen kuuluu, piti kuvailla perheen ihmissuhteista, sukupuolirooleista ja oonko kertonut niille sukupuoliristiriidasta. Sitten parisuhteista missä on ehkä eniten tyhjää tällä hetkellä, koska se vaatii vähän enemmän miettimistä mm. kohta "oletko käsitellyt sukupuoliristiriitaasi kumppaneiden kanssa? mitä olet kertonut? miten kumppanisi ovat suhtautuneet?" tässä on kahdeksan riviä ja mun harakanvarpailla pitäisi jotenkin saada mahtumaan tohon koko vastaus.. Sitten tässä kysytään lapsista ja en näihin voi vastata kun semmoisia ei ole. Sitten asumisest ja koulutuksesta. Asunko miten, missä, mitä kouluja olen käynyt, kuvaile kouluaikaasi, kesken jääneet opinnot ja opiskelenko tällä hetkellä. Työelämästä, miten olen ollut töissä, onko työkyvyttömyyttä ja aikaisemmista työsuhteista. Armeijasta, olenko suorittanut, aijonko, siviilipalvelut vai aseellinen, ja onko sukupuoliristiriita vaikuttanut palvrlukseen tai ajatuksiin sen suorittamisesta, ja sitten kuntoutuksesta, päihteiden käytöstä, rikoksista ja tuomioita ne peruskysymykset, oonko saanut terapiaa tms. käytänkö alkoholia/tupakkaa, onko rikoksia tai vankeustuomioita. Ja lopuksi vapaa-ajasta ja ihmissuhteista. Harrastuksista, miten käytän vapaa-ajan, kuvaile suhteita sukulaisiisi ja miten sukupuoliristiriita näkyy arjessa ja ihmissuhteissa. Viimeisellä sivulla on paljon rivejä mihin pitäisi vastata ominsanoin omasta sukupuoli-identiteetistä. Odotin tätä kysymystä koko ajan kun luin paperia eteenpäin, ja tulihan se sitten. Maailman tyhmin kysymys ja en millään haluaisi vastata. "Olen mies piste" tekisi mieluiten mieli kirjottaa, muttah.. Yritän vääntää siihen jotain järkevää.
Tietenkin kysymyksiä oli hieman enemmän mitä luettelin ja tarkemmin kysyttiin kaikkea, mutta siihen menisi vuosi jos kopioisin koko paperin tähän + omat vastaukseni. Jos mun vastaukset kiinnostaa, niin kysykää toki, jaan ne mieluusti kanssanne. :)

Onneksi ton kirjottamisen kanssa ei ole kiire, kun seuraava aika vasta 8.7..

**

Ja hmm.. Opettaja siis soitti minulle yksi päivä ja rohkaisi kertomaan avoimesti työssäoppimisen pomolleni prosessista. En ehkä olisi halunnut, mutta kirjoitin hänelle kuitenkin, koska se olisi ehkä parasta ja kun opettajakin rohkaisi minua. Kirjoitin sitten pomolle että olen tällaisessa prosessissa ja hieman mitä tunnen ja miten se vaikuttaa työssäoppimiseen. Piti pistää tänne ihan kokonaan teksti mitä hänelle pistin, mutta gmail ei nyt avaa viestejään.. Katotaan jos onnistuisi myöhemmin.

Mutta pomo otti sen tosi hyvin ja saatiin sovittua että teen tunnit takaisin. :)

**

Ilmottauduin transihmisille suunnatulle "Muu, mikä?" -leirille. Se on Jyväskylässä ja 16.-20.6 ja hieman pelottaa mitä pomoni tästä tykkää kun menisi taas 3 työpäivää.. Onneksi tuon jälkeen ei enää olisi tiedossa kuin yksi keskusteluaika työssäoppimisen aikana.

Muuten ei olisi varaa leirille mennä, mutta siitä saa onneksi Kelalta matkakorvauksia takaisin jonkin verran. J

Sieltä tuli kattava infopaketti leiristä, ja kysyin lupaa että saanko sen tänne kopioida, mutta vastausta ei oo vielä kuulunut. Odotellaan ja kattellaan.

**

Ainiin ja vielä yksi juttu! Maistraatista ei oo pitkään aikaan kuulunut mitään, joten päätin että antaa olla. Ei semmoinen vuosi oo niin pitkä aika odottaa että saan uuden nimen joten teen nimenmuutoksen vasta kun lääkärinlausunto siitä on kädessä. Mutta!

Tossa viime maanantaina 7.8 oli maistraatin kirje lattialla. Oli paha päivä muutenkin niin vielä lisää punaista näky silmissä ku sen näin lattialla. Olin niin varma että siinä selitetään vaan miten en oo vienyt tarvittavaa lääkärinlausuntoa sinne niin juttu katsotaan rauenneeksi ja blaablaa, mutta ilahduin jopa positiivisesti..

“Ilmoitus etunimen muuttamisesta


Ilmoitus etunimen muuttamisesta saapui Turun seudun maistraattiin 30.3.2010. Maistraatti hyväksyy ehdotetut etunimet. Nimenmuutosilmoituksen rekisteröinti maksaa 25 euroa. Lähetämme ohessa pankkisiirron, jolla voitte suorittaa maksun pankkiin.


Vasta tämän jälkeen ilmoitus kirjataan saapuneeksi maistraatiin ja uusi nimi rekisteröidään väestötietojärjestelmään.


Käsittelymaksu tulee suorittaa 24.6.2010 mennessä uhalla, että asia katsotaan rauenneeksi. Teillä on tällöin kuitenkin milloin tahansa mahdollisuus tehdä ilmoitus uudellee toimittamalla maistraatille asianmukaisesti täytetty ilmoituslomake ja suorittamalla säädetty käsittelymaksu.”

Ja huom! EhdoteteTUT etunimet, eli myös mun toinen nimi meni läpi.

Hohoo! Ja siis tommoinen paperi tuli nyt viime viestini jälkeen:

“Lääkärintodistusta ei ole mahdollista saada minunkaan kuin vasta kun testosteronihoidot alkavat.
Korjaan sen verran että Alex ei ole pelkästään pojan nimi niin siihen vaihtamiseen ei tarvitsisi vaadita lääkärintodistusta. Olen käyttänyt nimeä jo useamman vuoden ja yksityinen postikin tulee jo sillä nimellä.”

(No tuo on muuten totta, mutta useampaa vuotta en ole nimeä käyttänyt. Mutta joskus joutuu hieman käyttämään kepulikonsteja. :p)

Pian siis oon virallisesti Alex Vincent Muurinen o/

Höhöö, sitten ens vuonna kun saan vaihdettua lääkärinlausunnon kanssa kolmannenkin nimen ni oon vielä enemmän kikseissä.

1. kesäkuuta 2010

Prosessi ja yhteisvastaanotto #5

01.06.2010


Tänään 1.6.2010 oli eka keskusteluaika! Vihdoin ja viimein. Eka aika peruuntui poliklinikan ihmisten toimista (tämä oli se kerta kun en ollut saanut peruutusilmoitusta ja menin turhaan sinne..), toisen jouduin itse perumaan ja nyt vihdoin. Menin hyvillä mielin sinne ja etsin sitä yhtä sairaalan ovea puoli tuntia. Tampereen yliopistollinen keskussairaala on isoin sairaala mitä oon nähnyt, tai sitten se on vaan rakennettu hassusti.. Onneksi oli nätti ilma ja tekikin vaa hyvää rullailla skeittilaudalla ympäri sairaalan pihoja. Se oli sitten se ainut ovi mitä en käyny tarkistamas mitä sen takana on. :D Käytiin siis sillo kaverin kanssa käymässä tuolla ja olin tänään kokoajan sillee “tutulta näyttää, jossain se tääl on..” ja selvis et olin pyörinyt siinä lähellä jo melkoisen tovin. :D



No kaikki kuitenkin hyvin, löysin peril ja viel 10 min liian aikasinkin. Venailin siinä sitten ja 5 yli kaks (aika oli siis kahdelta) tuli sairaanhoitaja Leena Heinonen ja erikoislääkäri Nina Uusi-Mäkelä hakemaan mua yhteiskäynnille. Juteltiin hieman papereista mitkä täytin aikaisemmin. Nina kyseli melko tarkkaan entisistä hoitokontakteistani, lääkkeistäni, itse tuhoisuudestani ja tämän hetkisestä olostani. Ninaa pelotti melko lailla miten prosessi kuormittaisi minua kun nyt jo on semmoinen olo ettei jaksa muuta kun koulua ja siitä on vasta 6 kk kun yritin itsemurhaa viimeksi. Nina vielä sanoi asiat niin ilkeän kuulloisesti että pelotti. Häneltä ei tainnut edes yhtä pientä hymyä tulla, toisin kuin Leenalta montakin. Oli hieman vaikea istua siinä ja puhua jollekin tuntemattomalle melko henkilökohtaisista asioista. Varsinkin kun oli vielä eka juttelukerta ja heti kyselee perhesiteistä ja ne on mulle aika arka aihe muutenkin, ja vielä kun kysyjä itsekin on kuin seipään niellyt ja perseeseen ammuttu karhu. Jotenkin tuntui siltä että olisi voinut oksentaa siihen paikkaan.



Onneksi helpottui kun loppu ajan olin kahdestaan Leenan kanssa. Oli paljon helpompi olla kun kysyjäkin on rento ja hymyilee. Leena huomasi saman ja kysyi miksi. Sanoin suoraan että Nina oli pelottava. Olin saanut sen käsityksen Nina mielestä olisi parasta jos lykättäisiin prosessia ja hoitaisin mielenterveyttäni enemmän kohdalleen ja katsottaisiin uudestaan, mutta onneksi Leena selitti sen oikein sitten. Ninasta olisi parempi että kävisin prosessin sivussa juttelemassa jollekin tukihenkilölle ja sitä voidaan kuulemma vaatiakin. En halua mihinkään pakkopullaan niin näytän Ninalle että olen tosissani prosessin kanssa ja hankin itselleni jonkun terapeutin. Ainiin ja Leena valo edes hieman toivoa muhun, sanoi että jos kaikki menee hyvin niin hoitoneuvottelu olisi ensi vuoden alussa.

Sain myös hirveän nivaskan papereita täytettäväksi, mutta nyt sen verran väsyttää että jatkan huomenna päivittämistä.


Ps. Seuraava aika on sosiaalityöntekijälle Jenni Ruotsalaiselle torstaina 8.7.2010 kello 13.00!