22. tammikuuta 2013

Prosessi ja rakkaus

Asia ei nyt millään tavalla liity prosessiin, mutta oon niin säälittävä etten keksi mitään muutakaan että olo paranis. Pyydän myös anteeks etten jaksa pyrkiä oikeinkirjotukseen niinku yleensä kylläkin tässä blogissa.

Katkera Alex täällä hei. Kello on 1:05, mulla on 6:55 herätys kouluun jossa pitäisi kuvata kun raoh12 suorittaa KN Special -kouluratsastusnäytön. Tällä hetkellä innostus kyseiseen tehtävään on ihan huipussaan.. Koitin jo nukkua, mutta eihän siitä mitään tälläkään kertaa tule. Jos mun kroppa saisi päättää, niin menisin nukkumaan joskus neljän aikoihin, heräisin 7 tunnin päästä ja valvoisin uusiksi neljään.

Rakkaus se taitaa meikäläistä hereillä pitää, turhauttaa masentaa itkettää, olo on tosi säälittävä ja riittämätön. Mä olen tutuistani ihminen joka on ehkä eniten ehtinyt seurustella elämänsä aikana, ja tässä tapauksessa se on enemmänkin jotenkin.. säälittävää, kuin hienoa.
Nuorenpanahan noita seurusteluja oli, enemmä ja vähemmän tosissaan niissä oltiin. Jotkut suhteet oli vaan "kunhan on joku vierellä" -suhteita. Ensirakkauden kohtasin siinä kasiluokan lopussa, puolen vuoden seurustelu päätty siihen kun petin. Ja tää on yks niistä asioista mitä kadun vieläkin ja mitä en voisi toistaa enää ikinä. Oon seurustellut 14 ihmisen kanssa, lyhin suhde viikon ja pisin 1,5 vuotta. Näistä neljä viimeistä ovat suhteita joissa osasin oikeasti käyttäytyä ja jotka otin tosissani. Mutta siitä huolimatta oon taas sinkku.

Näistä neljästä ensimmäisestä oon erityisen katkera. Suhde oli alkuhohdon jälkeen täyttä paskaa. Yritettiin olla jatkossa kavereita mutta ei siitäkään mitään tullut kun en katkeruudeltani osaa nähdä tätä ihmistä enää normaalina ihmisenä. Kaiken mä annoin, kaiken mä tein, kaiken mä uhrasin ja paskaa tuli niskaa enemmän ku laki sallii. Niin tuli kyllä tämän toisenkin ihmisen päälle, mutta mä en ollut se, joka heitteli kalusteita, tuhosi mun tavaroita ja petti. Mä hoidin yhteisen asunnon sekä eksän lääkityksen ja lemmikit. Sitten tulikin koko perheeltä syytöksiä että mä olen pettäjä, valehtelija, varas ja huumaaja. Rupeen näkemään punasta jo pelkästää ku muistelen tätä suhdetta.

Seuraava oli vähän hätäinen valinta multa. Kyseessä oli hyvä ystäväni ja seurustelun jälkeen rupesikin tuntumaan että ollaan vaan kavereita eikä pariskunta. Jätin siis tässä suhteessa. Ollaan edelleen hyviä kavereita ja nähäänkin välillä.

Kolmas oli ja on pisin suhde tähän mennessä mulla. 1,5 vuotta, ei ihan puoltatoista vuotta. Kaukosuhdetta  5kk, kesäloma yhdessä ja syksyllä muutettiin yhteen. Seuraavan vuoden kesällä tulikin kaukosuhde takas kun lähdin kesätöihin Porvooseen, mutta kesän ihan alussa eksä päätti että se oli tässä, hänestä oli alkanut tuntumaan samalta kuin minusta edellisessä suhteessa. Tarkoitus oli kesätöiden jälkeen sitten aloittaa koulu Kiuruvedellä ja sittenhän oltaisiin taas viikonloppuisin vähintään nähty, mutta kohtalo päätti toisin. Tää on ensimmäinen suhde jossa näin oikeasti pitempääkin tulevaisuutta. Tämä ihminen lupasi tulla Kuopioon mun leikkauksen ajaksi ja että oltaisiin ystäviä siltikin, mutta toisin kävi hänen tahdosta.

Viimeisin suhde sitten loppui tuossa 26.11.-12, 5kk jälkeen. Olosuhteiden takia, välimatkaa kun oli 400km. Kavereita ollaan edelleen.


Mun iskä ei ole tuonut näytille ketään naista sitten äidin ja iskän eron, eli n. 17 vuotta sitten. Pikku hiljaa on ruvennut tuntumaan että oon liian iskäni poika ja en mäkään löydä ketään. Mä en nää iskässä mitään vikaa, en nää itsessänikään. Voi olla että moni mahdollinen suhde karsiutuu siihen kun biologisesti olen mitä olen.
Ja no ei sekään asiaa auta että istun neljän seinän sisällä paitsi kun käyn lenkillä.

Mun ympärillä serkut saa lapsia, menee kihloihin, naimisiin.. Mä kuvittelin joskus että kyllä mä olen 20 vuotiaaseen mennessä jo löytäny useamman vuoden suhteen ja ehkä menossa jo kihloihinkin. Nyt voi vaa katkerana nauraa et miten hyväuskonen paska oon joskus ollu. Mä olen niin vitun monta kertaa joutunu pettyy ja mä oon niin katkera rakkausasioissa et mä en tiiä miten päin mä voisin tästä jatkaa.
Joskus tuntuis vaa nii helpolta olla homo, niille kun tuntuisin kelpaavan.

Viiltelyn lopettamisen jälkeen tänää on toinen kerta kun oikeasti voisin vetää ranteet auki jos olis jotain saksia terävämpää.

Näin asiast vähän poiketen, mua myös turhauttaa ja vituttaa miten vähän oon saanu kontaktia muihin koululaisiin. En vaan keksi mitään sanottavaa ja kun keksin, tilanne on jo ohi. Vammaset aivot ja vammanen minä. Tietyt ratsastuksenohjaajat ottaa yhteyttä vaan kun tarvitsevat multa jotain ja omat luokkalaiset pitää mua varmaan outona ja pedarina.

Viime aikoina olo on ollut sen verran pohjal et oon miettiny et rupeisin käymään taas terapeutil.

Vitun oikee jalkaki ku kasvukipuja.

Pieni poika jättimäisen vuoren juurel,
ihmettelee miten kaikki näyttää niin suurelt.
Ihmettelee millaset ois näkymät sen päältä,
näyttäskö kaikki huoletkii sielt pienemmältä.
Niin mont kertaa vaan sekoillu illast toiseen.
Seuraavat päivät poukkoillu mielentilast toiseen.
Ja kaikin tavoin koitan peittää pimeen puolen,
välil on ku jedi tahtomattaan pimeel puolel.
Siel huimaa, kaikki kaatuu ympäriltä
ja pääs pyörii edelleen vaik suljen mun silmät.
Siel mun sydän ammottaa tyhjyyttään
enkä käsitä sitä miten ne ei välitä yhtään
ja se pelotti eniten mut teki hyvää myöntää 
et olin ite mun pahin vihollinen.

Mulla on nykyää vaa jatkuvasti nii helvetin paha olla ja ikävä. En pysty ajattelee tulevaisuutta, ainakaa itkemättä. Ajattelen jatkuvasti kaikkea paskaa ja jos en, ajatukset siirtyy ajatukseen millon pääsen kiertää korkin auki ja hukuttaa murheet.
Mä en haluais uskoo "siihen oikeaan", mutta mitä jos mä kohtasinkin sen jo? Mitä jos se löytää jonkun mulkun, vaikka mä tietäisin olevani parempi. 
Entä jos mä tän ikävän takia teen jotain ja satutan jotakuta henkisesti.

19. tammikuuta 2013

Prosessi ja vaatetta

Uusi tukka

Uusi paita, Maksimakasiini 12,90e

Uudet farkut, H&M 39,90e
Uusi vyö, Jack&Jones 9,90e?

Uusi huppari, H&M 19,90e

15. tammikuuta 2013

Prosessi ja 3 vuotta

23.11.2009 - Lähetteen haku
18.3.2010 - Peruttu keskusteluaika
1.6.2010 - Sairaanhoitajan keskusteluaika
16.6.2010 - Uudet sukupuolineutraalit etunimet hyväksyttiin
9.7.2010 - Sosiaalityöntekijän keskusteluaika
26.7.2010 - Sairaanhoitajan keskusteluaika
28.8.2010 - Erikoislääkärin keskusteluaika
23.11.2010 - Psykologin keskusteluaika
29.11.2010 - Psykologin keskusteluaika
1.12.2010 - aloitin itsenäisesti käyttämään testogeliä
26.1.2011 - Hoitoneuvottelu #1, negatiivinen vastaus
18.2.2011 - Hoitoneuvottelu #2, mistä myöhästyin
14.3.2011 - Hoitoneuvottelu #3, diagnoosi ja lähete mastektomiaan ja hormonipolille
13.9.2011 - Hormonipoli, resepti sustanoniin
1.1.2012 - Vuosi testoilla
3.1.2012 - Transpolin sairaanhoitajan vuositarkastus
5.6.2012 - Rintakehäleikkauksen konsultaatio
27.6.2012 - Hormonipolin puolivuotistarkastus
27.6.2012 - Tapaaminen transpolin lääkärin ja sairaanhoitajan kanssa - lähete munasarjojen ja kohdun poistoon ja Helsingin lääkärin juttusille
17.08.2012 - Helsingin psykiatrian erikoislääkärin keskusteluaika
01.10.2012 - Mastektomia Kuopiossa, Jussi Valtonen
05.10.2012 - Tapaaminen Jussi Valtosen kanssa, picot vaihdettu uusiin
1.1.2013 - 2 vuotta testoilla
14.1.2013 - Miehen henkilötunnus

Okei, en tiiä mitä blogger itkee ja tunkee kuvan väärinpäin vaikka lisään sen oikein päin.. :D
Ajattelin ettei miehen henkilötunnus ois iso juttu, mutta kyllä se vaan pönkittää egoa.

Sain siis käsiini vihdoin viime vuoden lopussa paperit jotka oikeuttaa henkilötunnuksen vaihtoon, eli lausunnot transsukupuolisuudesta Helsingin ja Tampereen transpolin erikoislääkäriltä sekä gynekologin todistus että olen lisääntymiskyvytön. Näiden papereiden kanssa kävin vuoden 2012 viikolla 46, muistaakseni, suoraan Iisalmen maistraatissa. Nainen otti paperit ja sanoi että lähettää ne Kuopioon jossa päätös tehdään.
Nainen vielä myöhemmin pisti minulle sähköpostia että minun pitäisi lähettää Kuopioon vielä paperi jossa omin sanoin selitän että mitä haluan. Kirjoitin ihan vain perus että "Toivon että minut merkitään kuuluvaksi mieheksi ja henkilötunnukseni muutettaisiin miehen henkilötunnukseksi." Sain tämän aikaiseksi lähettää vasta loman jälkeen, joten siksi päätökseen meni näinkin "kauan".

Suurin juttu mikä tästä seuraa, on nyt se että uuteen kelakorttiini tulee merkintä täydestä testosteronin korvattavuudesta ja saan 3 euron hinnalla myös Nebidoa (norm. 80e/kpl), johon aijonkin siirtyä heti kun kelakortti tulee.

10. tammikuuta 2013

Prosessi ja kuvia

Näistäkin kuvista melko hyvin huomaa miten käsien ja olkapäiden lihaksia on lähtenyt, mutta no jaa, ehkä mulla on koko ikä aikaa kerätä ne takasi. Paino on onneksi pysynyt siinä 66,5 kg, vaikka joulukin oli tossa.

Joskus otan näinkin onnistuneita kuvia.
Leikkauksesta 3kk

5. tammikuuta 2013

Prosessi ja vuosi 2013

Uuden vuoden kunniaksi blogi herää henkiin! Nyt rupee vihdoin tulemaan vähintään joka toinen viikko taas tekstiä ja muutama asiateksti jo tulossakin. Vuoden eka päivitys nyt vaan saa olla tällainen turha.

Mulle kuuluu taas hyvää. Viime vuoden loppu oli rankempi, mutta kiitettävästi pääsin vuoden ja koulun ekat kaksi jaksoa läpi.
Vähä enemmän voitte lukee mun toisesta blogista. Turhaan toistan itteäni.

Vuosi 2012 oli siis hieno vuosi kaikenkaikkiaan, vaik pettymyksiä tuli mutta onnistumisen hetkiä senki edest. Prosessin kanssa vuosi oli upee kun oli rintakehäleikkaus, hormonit ei mitään kovin kummosta tuottanut loppujen lopuks.

Japanin matka mukavasti tyhjensi pääkopan ja vuosi 2013 voi lähtee hyvi liikkeel, vaik se lähtiki Suomessa niin että kusi hädässä ja kylmissään venailtiin kun iskä etti tunnin autoa, kukaan ei muistanut mihin se Helsinki-Vantaan lentokentälle jätettiin. :D

Nyt oon äidin ja hänen miesystävänsä uudessa asunnossa, sain annettuu synttäri- ja joululahjat siskoille ja nautin viimisistä vapaapäivistä. Huomenna takasin Kiuruvedelle pitkästä aikaa ja attoainejakso alkaa, samoin maanantaina heti taas autokoulun teoriatunnit.

Värjään kohta mustaks fledan, mut blondikuvia tähä väliin.