29. joulukuuta 2013

Kuvia





12. joulukuuta 2013

Kysymysten vastaukset osa 2

Tehdäänkö sulle plastiikkakirurgilla ihan oikea penis sun ihosta yms?
- No niin oikea kuin penis voi olla. :D

Koska sä kerroit sun porukoille sun suuntautumisesta ja siitä että susta tulee mies? Ja oliks se niille kamala tai et osasko ne arvata sitä ennemmin? Ja sitte vielä että millanen mielipide/asenne sun porukoilla, sisaruksilla ja muilla sukulaisilla on tän sun suuntautumisen ja prosessin suhteen? Ja onks sun kaverit pysyny samoina siitä asti ku oot tullu ns. kaapista?
- Kerroin porukoille suht aikasin siinä vaiheessa  kun päätin lähteä prosessiin. Kuulemma suurin osa sanoi että olikin jo aavistanut jotain ja olin osalle kavereistakin pitkään jo ollut jotain muuta kuin tyttö. Kaikki ottivat tosi hyvin asian vastaan! Kaverit ovat myös samat kuin aikaisemmin.

Onko ollut tilannetta että joku vanha tuttu tai sukulainen, vanhempien naapuri tms ei tunnista ja olet joutunut yllättäen selittämään kuka olet?
- Ei ole vielä ainakaan. 

Pystytkö saamaan orgasmia genitaali korjaus leikkauksen jälkeen? Kumpi leikkaus sinulle tullaan tekemään, iho siirrännäinen vai klitoriksesta kasvattamalla?
- Jos kaikki menee hyvin niin pitäisi pystyä tulemaan orgasmi, tietenkin ilman nesteitä.
- Iho siirännäistä toivon, mutta päätän täysin vasta leikkauksen konsultaatiossa.

Mikä yrityksesi "muoto" on? Tmi?
Saako sinulta kengityksen laskulle? Ymmärrän, ettei sellainen välttämättä saa, joka käyttää palvelujasi ensimmäisiä kertoja, mutta jos joku alkaa käyttämään vakituisesti sinua kengittäjänä, onnistuuko lasku silloin?
Kengitätkö (ulkopuolisia hevosia) myös iltaisin ja viikonloppuisin, vai pelkästään päivällä?
- Toiminimi. 
- Laskun saa jälkeenpäin, kun ensimmäisen maksu on suoritettu käteisenä. Tietenkin jos usein maksaa eräpäivän jälkeen mitään varoittamatta, niin laskumahdollisuus voidaan evätä.
- Myös viikonloput ja illat käy! (:

ootko harkinnut erektioproteesia, ja onko se edes mahdollista asentaa transmiehelle?
- En ole harkinnut, en edes tiedä mikä tuo on!

koska tämä kysymyspostaus julkaistaan?
- Nyt!

Tämä ei suoranaisesti ole kysymys, mutta melkein pelottavaa millainen painoarvo sukupuolella voi nyky-yhteiskunnassa olla. Kyse ei ole vai kropan muuttamisesta, vaan myös nimen, henkilötunnuksen ja identiteetin. Ovatko nämä asiat herättäneet pohdintaa, ongelmia tms.?
- Ei ole. Kyllä kaikki on mennyt ihan omalla painollaan kun ei turhia stressaile.

Tuliko sulla missään vaiheessa prosessia epäröintiä tai sillee pelko et mitä jos teet virheen ja kadut joskus?
- Ei!

Mitä sä teit ekana ku päätit alottaa ton prosessin?siis menitkö mihin lääkäriin yms. tiesikö sun porukat alusta lähtien tosta prosessista vai kerroitko vasta kun olit jo alottanu ton? 
- Käväisin Kaarinan terveyskeskuksessa hakemassa lääkäriltä lähetteen transpolille. Ja kerroin vähän ennen tätä porukoille.

Mikä leikkaus sulle siis tehtiin?
- Viimeksi kohdun ja munasarjojen poisto + vaginan limakalvojen poistaminen ja putken sulkeminen.

Tunnistavatko vanhat tutut, esim ala-asteen luokkakaverit sinua? :) 
- Suurin osa näistä on olleet jossain välissä fb kavereina, että kyllä ne tietää miltä näytän.

Pystytkö harrastamaan seksiä normaalisti?
- Tietenkin!

Sori jos sua haittaa tää kysymys (kun monille miehille tää on arka) mut kaljuunnutko sä :o jos joo, niin missä vaiheessa se alkoi?
- En mä nyt ainakaan vielä. :D

Koetko olevasi ensisijaisesti mies vai transmies?
Onko sinulla ystäviä jotka eivät tiedä, että olet transmies? Kuinka nopeasti yleensäkään kerrot sen, jos ollenkaan? Oletko huomannut muuttuuko joskus ihmisten suhtautuminen sinuun tiedon myötä?
- Mies.
- Löytyy muutamia joille en ainakaan ole kertonut. Jätän yleensä mainitsematta, mutta jos suoraan kysytään niin vastaan rehellisesti. En oo huomannut että tiedon jälkeen muuttuisi ihminen, ainakaan negatiivisempaan suuntaan!

Itselle tullut transmiehenä vastaan just tämä ihastuttava wc ongelma. Muistan sun maininneen että vaihdoit siinä kohtia ittes miesten vessaan kun naiset alko antaa sulle pahaa silmää useemmin. Löytyykö jotain muuta vinkkejä asiaan liittyen?
- Kannattaa olla itsevarma, niin se jo vie pitkälle!

10. joulukuuta 2013

Kysymyspostauksen vastaukset osa 1

Kysymyksiä tuli paljon ja erilaisia, kiitos tästä!

Minkä ikäisenä huomasit, että et tunne olevasi tyttö? Miltä asian huomaaminen tuntui?
- Kyllä musta tosi nuorena jo tuntui etten ole kuin muut tytöt vaikka välillä kovasti yritinkin kuulua joukkoon. Ehkä siinä  13 vuotiaana tajusin että mitä tämä on. En noin nuorena ja tietämättömänä vielä ymmärtänyt asiaa täysin, enkä varsikaan että tunteelle voisi tehdä jotain. Myöhemmin tuntui helpottavalta ja olo keveni heti, vaikka prosessi ei ollut vielä edes lähtenyt liikkeelle. Tuntui heti siltä että voisin vielä löytää paikkani maailmasta.

Onko sua koskaan pelottanut kun olet mennyt leikkauksiin ? Onko leikkauksen jälkeen paljon kipuja?
- Ei ole oikeastaan pelottanut, enemmänkin jännittänyt tosi paljon. Ei ole paljon kipuja, kehoon on aika hyvin pumpattu lääkettä leikkauksen jälkeen ja sitä saa niin sairaalassa kuin apteekistakin sen jälkeen.

Asutko Seinäjoella? :D
- En? :D Hämeenkoskella majailen, eli ihan eri suunnassa.

Hähäh mikä amisparta :D Meinaatko osallistua movemberiin?
- En varsinaisesti, mutta oon ruvennut tykkäämään viiksistäni, enkä ole niitä ajellut pitkään aikaan. Tosin ne eivät kasvakkaan nyt vielä ainakaan niin paljon kuin joillain muilla. 

Oliko tuo projekti kallis?
Kauanko se kaikenkaikkiaan on kestänyt?
Onko transmiehen hankala saada töitä, jos ei ole käynyt armeijaa?
- Mulla on tulossa postaus johon oon yrittänyt laittaa ylös kaikki prosessin menot, mutta kaiken kaikkiaan Suomessa transprosessi on todella halpa, koska se otetaan veroista. Villi veikkaus että minulla on tähän asti mennyt n. 600e prosessiin, leikkauksineen, matkakuluineen sekä lääkkeineen.
- Prosessi alkoi 23.11.2009, eli 4 vuotta. Vielä olisi sukuelinkirurgia ja prosessi on valmis.
- En usko. Multa ei ole kuin kerran kysytty armeijasta. Aina voi sanoa että on käynyt siviilipalveluksen.

Mistä nimi Alex, oliko mielessä jo pidempään vai tuliko vastaan "puun takaa" ja tuntu oikealta? :)
- Itse nimestä olen kyllä tykännyt jo pitkään, mutta aikamoiset nimiprosessit kävin läpi ennen kuin päädyin Alexiin. Alex oli siis vain täydellinen nimi muiden hyvien nimien seassa.

Mistä löytää pieniä miestenvaatteita? Joo sulla ei ehkä ollu/oo ongelmaa, mutta mulla on. :/
- Ainakin H&Mn sekä Seppälän miesten koko S on aika pieni, myös XS löytyy useimmista vaatteista. Tai poikien vaatteet, itsekkin sieltä jotain ostanut koska kaikki ne ei ole niin selvästi poikien vaatteita. ;D

Ilmeisesti sulle ei ole tehty vielä genitaalialueen plastiikkakirurgisia leikkauksia?
Aiotko mennä siihen leikkaukseen?

Jos harrastat seksiä, oletko saavana osapuolena ollenkaan?
- Ei ole vielä tehty, lähete menee tammikuussa kyseiseen leikkaukseen. Ja olen.

Pitääkö niitä jotain hormoonipillereitä syödä koko loppuelämänsä?
Mitä kaikkia pillereitä pitää syödä?
Luin jostain että siinä leikkauksessa pitää tehä joku ihonsirto, onko se totta?
Jos on, niin onko se kuinka ruman näköistä, jos jostain käsivarresta tai reidestä tms. otetaan sitä ihoa?

- Transmiehille ei ole testosteronia ollenkaan pillerin muodossa. Vaihtoehtoina on geeli (jota levitetään päivittäin) tai kaksi eri valmistetta injektioita (pistetään reiteen tai takapuoleen) ja näitä kyllä käytetään koko loppuelämän.
- Genitaalikirurgiassa otetaan se peniksen iho kädestä ja/tai reidestä. Ihoalueelle jää selvä vaurio, näyttää aikalailla kuin palovammalta. Se paranee tiettyyn pisteeseen asti, mutta aika ikävän näköinen siitä kyllä jää.

pystytkö siittämään lapsia? onks se penis oikeesti pieni vai normi? 
- En tietenkään, siittiöitä ei ilmesty kehooni mistään.  Peniksen koko riippuu ihmisestä.

Mitä parta/hajuvettä käytät? 
- Parran ajon jälkeen laitan Niven sellaisessa valkoisessa pienessä pullossa olevaa after shavea, tuoksuu muuten mielettömän hyvältä! Bodysprayna käytän Tonino Lamborghini Prestigiota ja hajuvesinä Playboyta.
Mikä kengänkoko sulla on? 

- 41-42
Käytkö aktiivisesti salilla? 

- Jeap
Ootko ajatellu vielä kasvattaa pidempää lettiä vai onko tää lyhyt nyt se sun juttu? 

- Kyllä tää lyhyt on se mun juttu, ainakin siihen asti että intti on käyty. Katotaan sit uusiks!
Tiedätkö yhtään milloin sulla olisi mahdollisuus päästä genitaalikirurgiaan?
- Tammikuussa lähtee lähete, lain puitteissa pitäisi siis päästä ensi vuonna, mutta harmittavan usein ne pitkittyy.
Pelottaako ^ operaatio? Mitä ajatuksia noin muuten herättää? 

- Ei vielä ainakaan, innolla odotan penistä!
Tiedätkö ylipäätään genitaalikirurgiasta minkä verran? Eikös suomessa ole tyyliin yksi sairaala jossa sitä tehdään? Kuinkahan pitkä saikku lienee edessä sellaisen operaation jälkeen? 

- Vain vähän on suomeksi juttua tästä, tiedän vain yhden joka tämän olisi käynyt. Foorumilla on oma keskustelualue näille leikkauksille ja uskon oppivani lisää kunhan saan erityisoikeuden tälle alueelle. Tietääkseni vain Helsingin yksikkö tekee näitä. Saikusta en osaa sanoa, villi veikkaus että jotakin 4kk?
Ootko hommannu ajokorttia?

- En ole, rahat on aina huventunut muualle. Ensi keväänä olisi tarkoitus ajaa kortti opetusluvalla.
Kauanko on opiskeluja jäljellä?

- Noin vuosi, jos en sitten mene vaihtamaan oppisopimukseen.
Mites uuden yrityksen kanssa on lähteny sujumaan, onko paljon töitä? 

- Ihan hyvin! Muutama asiakas on tullut ja olen saanut uusia välineitä että pääsen vielä tehokkaammin töihin kiinni.
Ootko millon aatellu tehdä videopostausta taas? Ei tarviis ees olla mikää "Spessu"-juttu, kertoilisit vaikka kuulumisiasi. 

- Mikä on spessu-juttu? :D Mutta siis voisihan kohta tehdä, jos antaisitte jonkin ajatuksen että minkälainen!
Kuinka usein pistät testoo?

- Aikaisemmin 2vk välein, nyt minulla vaihtui testovalmiste ja sitä pistän 10 vk välein.
Ootko lukenu jotaki trans-aiheista kirjallisuutta? Siis ihan fiktiomuodossa? 

- En muuten ole.
Juotko usein alkoholia?

- En juo, yhden lonkeron tai siiderin ehkä kerran kuussa.

Aiotko kilpailla este ja/tai koulupuolella tulevaisuudessa?
- Molempia näin alkun, mutta esteisiin ajattelin painottaa.
Monta ratsastettavaa sulla on päivittäin ja miten kengitykset on lähteneet sujumaan (kengitätkö muuten erityisesti ravi- vai ratsuheppoja vai meneekö kaikki)?
- Riippuen päivästä niin 2-4 kappaletta. Kengitykset on lähtenyt hyvin liikkeelle! Olen kengittänyt enemmän ratsuja, mutta myös ravihevosia olen, eli kaikki menee.

Miten kerroit tästä sun operaatiosta koulussa?
Miten ihmiset otti sen ja kiusattiinko sua?
Entä miten kerroit sukulaisilles ja ystäville?

- Olen vain kokkikoulussa kertonut tästä, siitä eteenpäin olen mennyt kouluihin suoraan miehenä. Olin tuolloin aikuiskoulutuksessa ja asian kertoi koulun kuraattori luokalle, joten itse pääsin kertomisen paineelta. Muut ottivat asian tosi hyvin, mutta täytyy painottaa että kyseessä oli 25-60 vuotiaat, eikä esiteinit.
- Sukulaisille ja ystäville kirjoitin tekstin, jossa kerroin tunteistani ja prosessin kulusta ja tämän tekstin laitoin facebookkiin.

5. joulukuuta 2013

Elossa

Kysymyspostaukseen tuli todella paljon kysymyksiä ja myönnän, olen ollut viime viikot laiska enkä ole tehnyt mitään kysymyksien eteen. Nyt kuitenkin aloitin ja luultavasti huomenna olisi valmista!

Viime päivät olen kengittänyt ja tänään raahauduin kouluunkin. Eilen selkä naksahti (samalla tavalla mitä se on ennenkin) ja tänään selkä on pahempi, joten ilta on vapaa tallilta pitkästä aikaa. Lauantaina on tallin pikkujoulut ja sunnuntaina lähdetään Peninan kanssa viettämään puolivuotispäivää Tallinnaan! Ensi viikolla olisi tarkoitus käydä Turussakin viemässä joululahjoja omistajilleen.

Mutta mitä lukijoiden joulukuuhun kuuluu?





27. lokakuuta 2013

Kysymyspostaus!

Lukijan toiveesta tähän väliin kysymyspostaus. Olen kirjoittamassa päivitystä prosessin kuluista, mutta se onkin vähän pidempi projekti kuin odotin. Eli tekstiä tulossa, mutta kyselkääs ensin!

Ainiin ja huomenna parturi!





11. lokakuuta 2013

Oma yritys!

Ei varsinaisesti kuulu tänne blogiin, mutta vaikuttaa minun elämään hirmuisesti! Eli minulla lähtee oma yritys pyörimään vihdoin ja viimein!

Kotisivut on valmistumassa, logo tilauksessa ja mainostan minkä kerkiän. Käykää tekin tykkäämässä fb:ssä! (:

4. lokakuuta 2013

Kuulumisia

Anteeksi hiljaiselo! Hirveän pitkä tauko ollut. Sekä muutama hirveä instagram-kuva.
Tekosyyt:

1. tyttöystävä
2. talli omassa pihassa
3. oma hevonen

Asiaan, mulle kuuluu tosi hyvää.

Leikkauksesta on nyt vähän yli kuukausi ja haavat ovat täysin parantuneet ja olo on täysin normaali. Leikkauksen jälkeiset päivät olin väsynyt ja masu oli kipee, niinkuin normaalisti kuuluikin. Tätä jatkui ehkäpä sellainen 2 viikkoa, jonka jälkeen pystyin olemaan jo suht normaalisti. Tuo väsynyt ja kuumeinen olotila ei kestänyt tuota kahta viikkoakaan.
Seuraavat kaksi viikkoa meni aika normaalisti, tein tallitöitäkin. Ihan kahta viikkoa ei mennyt kun kävin jo hevosen selässäkin. Ravi tuntui alakerrassa hieman kummalliselta, mutta ei sattunut. Vatsaa vähän kipristi välillä ja alimman arven kohdalla oli plotti jonka painaminen arasti, muiden arpien kohdalla ei tällaista ollut.

Alimman arven tikit kuitenkin sulivat ensin. Loput arvet tuli perässä, yhdestä jouduin vähän leikkaamaan tikkiä kun se oli sulanut jotenkin ruven ympärille. Loppu osa tikistä sitten suli pois. Navan alla oleva arpi vuosi keltaista eritettä aina välillä, uskon sen olevan ihan normaalia ja kun tikit sulivat siitä, eritekkin loppui.

Nyt kaikki arvet näyttävät tosi hyviltä, pienet enemmänkin palovammojen näköiset haalean punaiset läikät masussa. Kipuja ei ole ja mitenkään ei tunnu että olisin käynyt leikkauksessa, ratsastuskin tuntui taas normaalilta siinä 2,5 viikon jälkeen.

Tuossa 2,5 viikon jälkeen tapahtui vain niin että ilman mitään ihmeempää, rupesi alakerrasta vuotamaan verta. Kipua ei ollut ja peilillä kun vilkaisi, niin kaikki näytti normaalilta. Pieni hyytymäläikkä tuli ja 2 yötä tiputteli ihan vähän verta. Sitten se loppui ja tutkittuani nettiä, arvelin tämän olevan aivan normaalia tikkien sulamista, kun leikkauksen jälkeinen veri tulee pois.









27. elokuuta 2013

Päivät leikkauksen jälkeen

Kaikki hyvin!

Leikkauksesta on nyt 4 päivää ja olo on mitä mainioin.


Perjantai keskipäivällä lääkäri tuli katsomaan minua. Kertoi että leikkaus meni niin kuin pitääkin ja kohdusta/munasarjoista ei löytynyt mitään poikkeavaa. Kerroin että olen käynyt normaalisti vessassa ja verenvuotoa ei ole ollut. Lääkäri sanoi että voin lähteä iltapäivällä jos seuraavan vessareissun jälkeenkään rakkoon ei jää ylimääräistä kusta. Sain vielä reseptillä Klexanen ja ohjeet sen pistämiseen.

Odottelin sitten vain tovin, vessareissu ja rakossa reilusti yli 200ml jäämistöä. Järkytyin, mutta hoitaja sanoi ettei stressata vielä ja katsotaan kohta uusiksi. En enää juonut että saisin varmasti tyhjäksi rakon seuraavalla kerralla. Kahden maissa kokeiltiin uusiksi ja rakko oli tyhjä.
Niinpä hoitaja otti tipan kädestä pois ja sain luvan pukeutua omiin vaatteisiin. Pakkasin ja jäin katsomaan telkkaria, ehdin vielä juoda kahviakin.

Puoli neljän aikoihin Penina tuli, hän oli ajatellut minua ja toi mukanaan tyynyn jonka päällä istuin pehmeästi kotiin. Autossa ei tuntunut kipua, tosin mentiin asfalttiteitä suurimmaksi osaksi.
Kotona menin suoraan sänkyyn, edelleen kipuja oli vain makuulle menemisessä/makuulta nousemisessa sekä jonkin verran kun käveli.
Yö meni kohtalaisesti, heräsin kaksi kertaa ja asennon vaihtaminen teki vähän kipeää.

Lauantaina olo oli aika samanmoinen, jaksoin pieniä pätkiä olla ulkona istumassa ja kävin kaupassakin autolla. Vähänkin liikaa jos tein, rupesi tuntumaan oudolta mahassa ja sydän tuntui hyppäävän kirjaimellisesti kurkkuun - välillä tuntui että sydän hyppisi tuossa vasemman solisluun kohdalla. Välillä oli myös vähän kuumeinen olo. Torkuin pieniä pätkiä aina välillä ja taisin illemmalla käydä myös hädällä numero kaksi. Teki vähän kipeää massussa, mutta onnistui lopulta. :D Lauantaina sain käydä jo suihkussakin, suihkuttaa runsaalla vedellä haavat ja vaihtaa siteet.
Ja tosiaan, arvet jäivät tosi mitättömiksi. 4 pienen pientä haavaa, joissa kaikissa sulavat tikit.




Sunnuntaina sama meno jatkui, samoin maanantaina.

Tällä hetkellä jaksan jo olla liikkeellä paljon ja kipuja ei ole yhtään, edes yskiessä. Alakerta ei ole mitenkään kivulias, masu vähän arka. Masu ja vessassa käynti kaikin tavoin pelittää tosi hyvin. Makuulle meno ei tunnu missään, välillä tuntuu kuin suolisto liikahtaisi jollain tavalla, mutta se ei tee mitenkään kipeää.
Jatkuva makuulla olo on saanut oikean puolen niskaa ja selkää kipeäksi, niin kipeäksi että oikea käsi on välillä ihan puutunut. Olen ahkeraan käyttänyt Peninan shiatsu-hierontatuolia, mutta se ei valitettavasti ylety niskaan asti.
Oon niin huojentunut että mussa ei haavat tunnu kauaa!

Napapiikin kanssa on mennyt hyvin. Käytiin hakemassa 34e maksavat 10 ekaa piikkiä, jotka olen piikittänyt iltaisin tuossa yhdeksän aikaa. Puristan etusormen ja peukalon väliin reittä reilusti, painan lyhyen piikin reiteen ja vapautan lääkkeen suht hitaasti. Reiden puristus tekee sen että lääke menee nahan alle eikä lihakseen. Ohjeissa lukee että pitäisi vapauttaa reisi ja ottaa sitten piikki pois ihosta, mutta olen tehnyt toisinpäin ja sekin on toiminut.



23. elokuuta 2013

Leikkaus ja seuraava päivä

Heräsin 6:15, puin, harjasin hampaat, pakkasin loppuun ja suunnistin itseni leikkausosastolle. Ovi oli lukossa, joten painoin ovikelloa ja jäin odottamaan. Seitsemän maissa minut haettiin sisälle. Hoitaja ohjasi minut vaihtamaan avopaidan, tukisukat, sairaalasukat, housut ja kylpytakin. Sain kaksi jotain pilleriä ja jäin aulaan odottelemaan ja lukemaan lehtiä.

Vähän yli seitsemän minut haettiin ja ohjattiin suoraan saliin, jossa menin makaamaan pedille ja iso kasa ihmisiä rupesi pyörimään ympärilläni. Ensin käytiin läpi henkilötunnus ja varmistettiin ettei ole  allergioita, moni ihminen tuli myös esittelemään itsensä ja kaksi opiskelijaa varmistivat että annan heidän olla mukana leikkauksessa.
Ensin laitettiin tippa, joka tuntui olevan suurikin ongelma. Toinen opiskelijoista yritti pistää sitä kämmeneen kahteen otteeseen - ei onnistunu. Vaihdettiin hoitajaan, joka yritti pistää sitä kahteen otteeseen ranteeseen - ei onnistunu. Loppujen lopuksi hoitaja pisti sen tuohon kyynertaipeeseen, josta otetaan verikokeetkin.


Anestesialääkäri puhdisti otsaa anestesiamittaria varten, sekä pistettiin ne jotkin mittarilaput kainaloihin ja rintakehälle. Jalat asetettiin telineisiin ja sormeen asetettiin se jokin mittari myös.
Oltiin valmiita, naamani yllä pidettiin happinaamaria ja saman aikaisesti tippaan laitettiin ensin jokin toinen aine ja sen jälkeen nukutusaine.

Seuraavaksi heräsin heräämöstä puolen päivän maissa, ei ollut yhtään kipuja ja teki mieli vain nukkua. Torkuin kahteen asti, jolloin kyseltiin vointia ja tuotiin omaan huoneeseen, johon myöhemmin tuli kaksi muuta miespotilasta.
Kolmen jälkeen uskalsin vähän kokeilla ja katsoa itseäni. Housuja ei ollut, niiden tilalla oli verkkoalushousut, jotka pitävät paksua kuukautissidettä paikallaan. Vatsassa on keskellä ja alhaalla, sekä oikealla ja vasemmalla tähystysvälineiden meno-aukot, joita ei on ole vielä nähnyt kun näiden päällä on siteet. Masu oli vähän arka ja sängyssä pyöriminen teki tietenkin vähän kipeää.
Katetri oli paikallaan, eikä tuntunut mitenkään inhottavalta.
Muutenkin olo oli hyvä, kipuja ei ollut koko päivänä juuri yhtään ja hoitajat olivat ystävällisiä.

Viiden maissa oli ruokailu ja nousin ensimmäistä kertaa istumaan, kurkkuun nousi heti todella paha oksennuksen tunne ja kutsuin hoitajan paikalle. Hoitajilla oli koko päivän kestänyt jonkin aikaa ennen kuin tulivat paikalle, joten otin ohuemman peiton alle jos sattuisin oksentamaan ennen kuin saisin kaarikupin. Tuli todella iso röyhy ja vähän mahahappoja suuhun, mutta sitten olo helpotti heti. Jätin kuitenkin ruoan välistä ja vähän myöhemmin sain mehukeittoa ja piimää.

Nousin illalla useammin eri asentoihin sänkyä säätelemällä ja pahaa oloa ei enää tullut. Iltapalaksi sai jogurttia ja leipää, jotka menivät alas hyvin. Ilta meni muuten suht nopeaan, katselin telkkaria ja välillä nukuin. Jossain vaiheessa illalla pistettiin myös Klexane eli napapiikki. Normaalisti laitetaan pistos mahaan, mutta siteiden takia laitettiin se nyt reiteen. Pistos nipisti aika kovaan, mutta kesti vain muutaman sekunnin. Tätä olisi tarkoitus jatkaa seuraavat 3 viikkoa.

(Klexane = Enoksapariininatrium on pienimolekyylinen hepariini, joka ehkäisee laskimotukoksen eli veritulpan muodostumista veren hyytymiskykyä vähentäen.)

Tiesin ettei unta tulisi, joten pyysin yötä vasten vahvempaa kipulääkettä ihan varoiksi, vaikka kipuja ei ollut kuin liikkuessa vähän. Pyysin myös unilääkettä, joka rentoutti niin että nukahdin helpommin. Kipulääke ei sen sijaan juurikaan auttanut, paikallaan ei kipuja ollut mutta vaihtaessa asentoa masussa tuntui yhtä inhottavalta kuin päivällä.
Keskiyöllä tyhjennettiin katetri ja suljettiin tippa. Kolmen maissa hoitaja tuli myös käymään, mutta en muista miksi.

Heräsin pirteänä kuuden aikaan, torkuin kahdeksaan jolloin tuli aamupalaa. Aamupala meni hyvin alas myös. Sain taas mehukeittoa joka on kyllä täällä mielettömän hyvää!
Aamu meni taas telkkaria katsoessa ja jännittäessä katetrin pois ottoa. Katetri suljettiin hetkeksi ja minun piti ilmoittaa jos tuntuu vessahätää, mutta ei ehtinyt tuntua.
Sain ison kannun mehua, jota pitäisi juoda niin paljon kuin pystyn, pieniä määriä kerrallaan. 
Myöhemmin aamulla kävin hoitajan kanssa kävelemässä vähän, kävely tuntui vähän horjuvalta ja tuntui paremmalta pitää mahasta vähän kiinni kädellä, mutta hyvin meni ensimmäiseksi kävelyreissuksi! Katetri käytiin ottamassa vessassa pois, tuntui vähän inhalta, mutta vain tosi vähän.

Menin makuulle ja juomaan mehua. Kun olin juonut puoli kannullista, rupesin huolestumaan kun ei edelleenkään kusettanut. Vähän rakossa tuntui joltain, joten pyysin kuitenkin päästä vessaan. Kävely sujui jo reippaammin kun viimeksi ja onnistuin myös pissaamaan tosi hyvin!
Hoitaja ultrasi rakon, jotta nähdään että jäikö pissaa sen verran että pitäisi uusi katetrointi. Jos pissaa on vähemmän kuin 150ml, niin on hyvä juttu ja minulla oli vain 13ml. Eli se siitä katetroinneista!

Tämän jälkeen olen nyt kaksi kertaa käynyt hyvällä tuloksella vessassa ja kävelemässä. En mahan haavojen takia pysty kävelemään tikkusuorana, mutta muuten kipuja ei ole kävelyssäkään. Tällä hetkellä kivut tulevat vain kun nousen tai laskeudun makuulta/makuulle.
Olo on pirteä, tietenkin vähän vielä pökkelö kaikista lääkkeistä.
Lääkäri tulee minua katsomaan tässä päivällä toivon mukaan ja jos hänestä kaikki on ok, niin pääsen illalla kotiin! ...Siis jos Penina hakee. ;D


21. elokuuta 2013

Ennen leikkausta

jos et sä pysty
niin älä siihen ryhdy
tai joudut oottaa ikuisuuksiin
että saat sen uuden mahdollisuuden
tai voi olla että tämä on se ainoa hetkesi

Tänä aamuna laitettiin Peninan kanssa hevoset ulos ja lähdettiin Tampereelle. Matka meni ihan liian nopeasti ja hieman yli kymmenen oltiin jo TAYSilla. Pienen suunnistuksen jälkeen löydettiin oikea mesta ja jäätiin odottamaan hoitajaa.
Yhdentoista maissa juteltiin hoitajan kanssa. Käytiin läpi toimenpiteet tänään ja huomenaamulla, sekä nainen kävi läpi tietoni. Juttelu meni nopeasti kun mitään moitittavaa ei terveydentilassani ole. Sain kasan lappuja, joissa on ohjeet leikkaukseen tulemisesta ja valmistautumisesta, mm. hengitysharjoituksia, ohjeita yskimiseen ja tietoa kipumittarista. Sain myös tukisukat ja kaksi pilleriä Cytotecia jotka pitää ottaa leikkausta edeltävänä iltana.

(Cytotec vahvistaa mahalaukun limakalvon omia puolustusmekanismeja; se lisää limakalvon pinnalla olevan suojaavan liman muodostumista. Se lisää myös bikarbonaatin eritystä pohjukaissuoleen sekä vähentää mahanesteen ja mahahapon erittymistä.)

Sain ohjeet potilashotellista, tukisukkien käytöstä ja minne tulen huomenna aamulla. Olen huomenna ensimmäisenä leikkauksessa, kello 7:00. En saa syödä tai juoda enää kello 00:00 jälkeen. Tukisukat pitää aamulla pistää jalkaan ja osaan ehkä suunnistaa leikkausosastolle..

Seuraavaksi mentiin labraan, otettiin 3 pulloa verta, nielu- ja sierainnäyte. Hyh, sierainnäyte on tähän astisista kyllä pahin näyte ikinä! :D

Kävin vielä juttelemassa nukutuslääkärin kanssa. Hän katsoi hoitajan kirjoittamat laput ja siinä se olikin, konsultaatiossa kun oltiin jo käyty kaikki leikkauksesta, niin nyt ei ollut mitään keskusteltavaa.

Lähdettiin katsomaan potilashotellia, joka oli kyllä paljon upeempi kuin oletin! Yhdellä sängyllä varustettu ruskeavihreästi sisustettu yksiö, jossa oli iso kylpyhuone, tv, internet. Potilaille myös lounas, päivällinen ja aamupala on ilmaista, mutta aamupala jää multa pois. Kävin hetki sitten syömässä päivällisen ja ruokakin on kyllä ihan laatua.


Nyt ilta tulee olemaan varmaan suht tylsää, odotan vain että pääsen nukahtamaan leikkauspöydälle ja parantelemaan itseäni ja kotiin! Jännittää vähäsen, mutta ei kauheasti kuitenkaan. Olen lukenut vähän kauhutarinoita ja eniten varsinaisesti pelottaa katetrin laitto ja erilaiset mahavaivat.. Minulla on nyt jo ikävä Peninaa ja hevosiani, mutta on tämä sen arvoista! (:


15. elokuuta 2013

Leikkaukseen valmistautuminen

Ps. häpeän kyllä, postaus jossa vain yksi oikea kuva, loput otettu kehnolla puhelimen kameralla.
 
Olen tässä viime viikkoina ruvennut älymään että ihan kohta on röörit tukossa! Olen koittanut olla ajattelematta koko juttua, näin leikkaus lähenee huomaamattani.  Tosin oma aika on muutenkin kulunut tallilla, kesätöissä ja nyt pari päivää jo koulussakin. Meillä on kaiken näköistä projektia kotona, kirppistavaroiden myymistä, loimien pesua, tallin siivousta talvea varten ja uusi tallikin pitäisi puskuttaa valmiiksi ennen ensi tammikuuta.. Että tekemistä on vähän liikaakin, mutta siitähän mä tykkään!


(Koulusta ei sen suurempaa juttua vielä, olen siellä vasta muutaman tunnin pyörinyt kun kaikki on sekaista ja olen suorittanut Hingunniemessä kursseja niin että olen tällä jaksolla ehkä 1-2 päivää viikossa koululla muutamia tunteja.. Luokkalaiset tuntuu ihan jees porukalta.)

Tässä olen jotakin viikko sitten lukassut nopeasti läpi wtftm -foorumia, valmistautumisesta leikkaukseen ja juttua leikkauksen jälkeen. Mitä kannattaa ottaa huomioon, mitä tapahtuu itse leikkauksessa ja mites sairasloman aikana.
Minulle selviytyi sieltä aika hyvin kaikki, minullehan tämä on vähän helpompaa kun Penina vie ja hakee mut TAYSista kotiin. Alunperin olin menossa koko sairaslomaksi äidille, mutta nyt onkin sitten niin että olen täällä Peninan luona sairasloman, Turussa kyllä tulee varmaan käytyä.
Vaikka sairaslomakaan ei ole välttämättä ihan niin pitkä ja kivulias kuin luulin, osa on kertonut mukavia tarinoita että liikkui suht normaalisti jo 1,5 viikon jälkeen. Sairaslomahan olisi todnäk vain 3 viikkoa, minä kun olin aikaisemmi varautunut 4 viikkoon. En halua kyllä edes ajatella millon pystyn ratsastamaan..
Penina hoivaa minua rakkaudella, niin enköhän ole jonkinnäköisesti tolpillani suht pian. (:


Itse leikkaukseen en ole oikein valmistautunut kuin henkisesti. Jos minulla olisi paljon rahaa, niin olisinhan minä tietenkin käyttänyt rahani kaiken maailman vitamiineihin, mutta nyt ollaan menty vaan perus kotiruoalla. Olen suht hyvässä kunnossa ja minussa usein arvet sun muut paranevat nopeaan, joten hyvillä mielin ollaan menossa! En myöskään ole polttanut pitkään aikaan eikä nyt ole tullut juotuakaan, joten niistä ei väliä. En ole täysin perillä siitä, millä tavalla testosteroni vaikuttaa leikkaukseen, mutta minulla on pistos huomenna ja seuraava vasta sitten leikkauksesta vielä viikko eteenpäin - tuskin siis vaikuttaa mitenkään.
En ole vielä koulussa ilmoittanut mitään leikkauksesta, mutta tosiaan sairasloma on 3 viikkoa ja sen aikana koulua olisi ehkä jotain 15 tuntia, ei siis vaikuta mitenkään.

Lähdetään Peninan kanssa 21. päivä keskiviikkona niin että keretään 11:15 laboratorioon. Otetaan varmaan vain perus verikokeet. Sieltä menen juttelemaan naistentautien poliklinikalle hoitajan ja nukutuslääkärin kanssa, kutsussa luki että täällä saattaa mennä 2-3 tuntiakin. Normaalisti esikäynti pidettäisiin vähän aikaisemmin ennen leikkausta, mutta mulle päätettiin se heti ennen, kun olen pitkämatkalaisia.

( Samana päivänä minulla pitäisi olla lääkärille aika hormonipolille, jossa oli tarkoitus uusia Sustanon resepti - mutta vaadin kyllä sen vaihtamista nyt vihdoin ja viimein Nebidoon. Sieltä vaan ei kyllä ole mitään kutsua tullut, että täytyypä soitella sinne päin. )

Minulle on varattu paikka potilashotelliin, joten jään tuolloin yöksi sairaalaan. Harmittaa olla viimeinen yö yksin, en kyllä varmaan edes saa nukutuksi kun yksin uudessa paikkassa ja jännittää.
En ole vielä juurikaan miettinyt mitä otan mukaan, mutta nyt äkkiseltään tulee mieleen jotkut helpot ja kevyet vaatteet, dödö, hammasharja, lukemista, tietokone ja laturi puhelimeen.

22. päivä torstaina on sitten leikkaus, viimeksi sanottiin että suht aamulla ja toivottavasti näin on. Leikkaus kestää arviolta muutamia tunteja ja sitten vaan ollaan sairaalassa se 1-3 päivää, toivottavasti kaikki käy hyvin ettei sentään tuon enempää. Itse leikkauksesta ja leikkaustavasta kerron sitten myöhemmin!

Näihin kuulemisiin!

Parta alkaa jo rehottaa! Testoilla 2,5 vuotta.

Leikkauksesta 11 kk!

5. elokuuta 2013

Erikoispostaus: Tyttöystävän suusta

"Hei hetkeksi vielä jää, me molemmat tiedetään. Ettei, ei niin, ei tän pitänyt mennä niin. Aiemmin juoksin mä silmät kii, mut sit mä törmäsin enkeliin."

Ensin ajattelin, että kuinka paljon voin kirjoittaa julkiseen blogiin nettiin näinkin henkilökohtaisesta ja intiimistä asiasta. Oma parisuhde ei ole muiden, varsinkaan vieraiden ihmisten asia. Sitten tulin siihen tulokseen, että tietyissä rajoissa tästä voi kertoa - ehkäpä se selventää myös omia ajatuksia järkevään muotoon.

Törmäsin Alexin blogiin joskus aikoja sitten, mutta sitä enempää pohtimatta ohitin sen. Keväällä sain sähköpostin, jossa hän kyseli kesätyöpaikkaa ja lupasin sellaisen. Sovittiin, että Alex tulee käymään jossain vaiheessa. Tavattiin parilla messuilla lopputalvesta ja tunsin luonnollisesti silloin toisen miehen kanssa parisuhteessa ollessani huonoa omaatuntoa siitä, että kyseinen mies jäi välittömästi mieleen aivan muulla kuin ammattimaisella tavalla. Kannattaako uskoa rakkauteen ensi silmäyksellä?


Facebook on moderni paikka muodostaa suhteita. On helppo päästä toisen elämään huomaamatta ja yrittää tonkia kaikki tarpeellinen tieto tekstien ja kuvien avulla. Siitä se kevätpuolella alkoi meilläkin. Puolituhmia kommentteja ja lopulta hyvinkin suoraa vihjailua viesteissä. Kesätyösopimus alkoi - sai katsoa, muttei koskea. Jossain vaiheessa tullaan siihen pisteeseen, että pitää tehdä niinkuin sydän ja tunteet sanoo, eikä miettiä järkevyyttä. Kaveruuteen perustuva parisuhde ei johda mihinkään, siksi oli kaiken kaikkiaan kuitenkin helppo tehdä päätös ja ryhtyä olemaan sellaisen ihmisen puoliskona, joka oikeasti saa hengen salpautumaan. Tarttua mahdollisuuteen olla vilpittömästi onnellinen ilman esittämistä.

Alex on suuri persoona. Aluksi hiljainen ja ujo, mutta näyttäessään todellisen luonteensa erittäin huumorintajuinen, lämmin, rakastava ja ajoittain temperamenttinenkin. Hän on erikoinen kaikilla tavoin. En ole uskonut siihen, että voi aidosti rakastua johonkin toiseen lyhyessä ajassa. Tuntea, että tuo ihminen on Se Oikea. Näin kävi, eikä sitä voi mitenkään järkiperäisesti selittää. Joskus palaset loksahtavat kohdalleen ja löytyy sellainen, joka heijastelee luonteeltaan ja olemassa olollaan omaa itseään. Että on jotain mitä voi jakaa, mille nauraa, itkeä ja tuntea samalla lailla. Yhteiset haaveet ja periaatteet. Joku jonka kanssa on helppo olla, ilman mutkia. Sellainen Alex on. Kukaan ei ole kohdellut minua näin tai saanut minua tuntemaan itseäni yhtä kauniiksi, halutuksi ja erikoisuudeksi. Joksikin mitä kaikilla ei ole. Se mitä menneisyys on joskus ollut, ei merkkaa mitään. Vain nykyisyys ja tulevaisuus. Kunhan vain kestät minua... ;)

Rakastan Sinua.

14. heinäkuuta 2013

500 lukija kohta!

Enää 8 lukijaa niin ollan 500 lukijassa. Sitten teille heruu erikoispostausta - mutta mitä, sen näkee vasta sitten.




10. heinäkuuta 2013

Alex armeijassa

Hirveästi puhututtaa transsukupuolisten kesken se, mennäänkö armeijaan vai eikö mennä. Jos mennään niin milloin, minkä näköisenä, kumpana sukupuolena. Jos ei mennä niin mitä keksitään syyksi ja mitä sanotaan muille jotka kyselevät sulta armeijasta.

Tiedän monia transihmisiä  jotka eivät ole menneet armeijaan, mutta myös niitä jotka ovat menneet. Useimmat kuitenkin jättävät menemättä, saavat helposti vapautuksen vedoten transsukupuolisuuteen. Armeijaheeboilla kuitenkin on vaitiolovelvollisuus niin heille voi vapautuneesti asioista keskustella.
Osa ihmisistä on saanut vapautuksen myös vedoten masennukseen joka on syntynyt sukupuoliristiriidasta. Vapautuksiahan voi saada myös muista jutuista, mutta niistä en itse tiedä sen enempää.

Jotkut ottavat aikalisää sinne asti että tietty etappi prosessista on suoritettu ja menevät armeijaan sitten.
Tosi monet valitsevat myös siviilipalveluksen, jonka kanssa en ole kuullut että olisi mitään ongelmaa transsukupuolisuuden kanssa.

Alunperin olin menossa armeijaan ennen koko prosessia. Olisi ollut vain helpompaa mennä naisen henkilötunnuksena sisään niin armeija olisi ollut ohi ennen koko prosessia ja ei olisi tarvinnut murehtia ja pitkittää armeijaan menoa prosessin takia. Kuitenkin koulu ja henkilökohtaiset ongelmat johti siihen että olen 22-vuotias miehen henkilötunnuksen omava ihminen joka ei ole käynyt armeijaa vieläkään.

Vain kerran minulta on työhaastattelussa kysytty armeijatitteliä. Panikoin ja sanoin että olen käynyt siviilin. Muutaman kerran kavereiden isät ovat kyselleet armeijasta, ja olen näille sanonut etten ole vielä käynyt armeijaa koulujen takia.

Minulla vaihtui vuoden alussa henkilötunnus ja muutamien viikkojen päästä tulikin kutsu puolutusvoimien kutsuntoihin. Olin varautunut kertomaan ummet ja lammet transsukupuolisuudesta, mutta ne olikin tutkinut mun koko historian jo valmiiksi ja paksu setä vain ilmoitti että voitaisiin sopia uusinta käynti muutaman vuoden päästä ja katsoa uudestaan mikä tilanne on sitten. Setä varmisti useampaan otteeseen että haluanko tosissaan käydä armeijan ja jos en halua, voisin koska vain pelkästään soittaa tuonne ja ilmoittaa että haluan vapautuksen niin se hoituu. Mietittiin että 4 vuoden päästä olisin ehkä mahdollisesti saanut koulun ja prosessin kuntoon ja jos en ole, menen vain käymään ja sopimaan vielä parin lisä vuoden.
Jäi tosi hyvä mieli koko kutsunnoista.

Lähivuosina olisi paras sauma käydä armeija. Haluaisin pystyttää viimeistään amiksen jälkeen heti yrityksen kengittäjänä, mutta fiksuinta olisi sitten käydä armeija ja sen aikaa kerätä vähän säästöjä yritykseen. Eli todennäköisesti olisin viimeistään 2017 armeijassa - kaluineen kaikkineen.

Mutta tärkeintä - armeijalook löytyy jo!


Ja ihan lisäyksenä vaan vähän kuulumisia. Vaihdoin tosiaan nyt koulua, jatkan hevostalouden perustutkintoa Koulutuskeskus Salpauksessa joka on tuossa Lahden lähellä. Käytiin Kiuruvedellä hakemassa asuntolasta mun tavarat ja elokuussa alkaa sitten koulu ja kerkeän siellä hetken hengaa ennen leikkausta.

Kaikin puolin muuten kuuluu hyvää, kahdessa eri kesätyöpaikassa ja muuten vaan on tullut oltua vaikka ja missä. Turussakin käytiin minun äitiä moikkaamassa.
Elokuussa menen jatkamaan tatuoinnin loppuun ja ehkä ottamaan uuden.
Illalla mennään katsomaan elokuva Lone Ranger Lahteen.
Kaikki on siis hyvin.


17. kesäkuuta 2013

Happy me!

Melkein kuukauden tauko, oho. Tekosyynä tällä kertaa kesätyöt ja viikon Viron reissu. On mennyt oma aikansa tottua uuteen talliin, uusiin ihmisiin ja hevosiin, yksi viikonloppu meni serkun häissä ja sitten lähdettiinkin viikoksi Viroon tallinpitäjän ja kahden nuoremman tallilaisen kanssa.

Mulle kuuluu tosi hyvää!

26. päivä olisi reseptin uusiminen Tampereen hormonipolilla, mutta yritän soitella sinne että voisiko ne uusia puhelimella sen vain. Ja onnistuisiko samalla vaihtaa Sustanon Nebidoon ilman sen kummempia paikan päällä käymisiä. Pitäisi myös pyytää se jokin A-todistus (?) että saisin kelakorttiin merkinnän testosteronin täyskorvattavuudesta. Mutta mähän oon näissä asioissa maailman laiskin.

Muuten ei prosessin suhteen kuulu uusia. 22.8. on edelleen se seuraava leikkaus, oon henkisesti aika valmis. Äiti miehensä kanssa ovat vuokranneet suht koht ison mökin läheltä Auran keskustaa ja sinne oon vapaa tulemaan sitten sairaslomalla

Asiasta toiseen, ei tehdä tästä nyt hirveen suurta haloota, mutta seurustelen tällä hetkellä ja tämän takia mahdollisesti siirryn opiskelemaan lopun hevostalouden tutkinnon Koulutuskeskus Salpaukseen Asikkalaan, kun kyseinen koulu on ihan lähellä tyttöystävää.

Ja saatte taas kauniin laatuisia instagram kuvia vain..