4. toukokuuta 2015

Ensimmäiset kaksi viikkoa kotona

Olen äärimmäisen huono bloggaaja, olen todella pahoillani! Kirjoitin fb-sivullekkin että kohta tulee päivitystä, no eipä tullut. Nyt kuitenkin tulee ja skarppaan päivityksissä, laitellaan sitten vaikka vain kuvia jos en tekstiä keksi.

Kotona olen ollut nyt 2 kuukautta, vaikka tuntuu vieläkin että vasta eilen olisin tullut.. Yllätyin itsekkin kun äsken katsoin että pääsin sairaalasta 27.2., eli kauan sitten. Ensimmäiset kaksi viikkoa meni vain oleskellessa. Makasin olohuoneen sohvalla katsoen telkkaria ja liikuin vain pakolliset. Sängystä tai sohvalta ylösnousemiset oli aika hankalia, ensin kyljelleen, siitä kädellä tukea ja jaloilla ylös ennen kuin peppu sai liikaa painoa. Mahdollisimman vähän siis sai laskea painoa takamukselle. Siksi autossa suurinpiirtein makasin, pepun alla tyyny ja selkänoja alhaalla.

Kävelin kaikkien sidosten kanssa kuin kakat housussa, hyvin hitaasti ja puuskutin jo sadan metrin jälkeen. Seisominen oli vähän pahempaa kuin käveleminen, rupesi äkkiä heikottamaan. Pikku hiljaa kuitenkin jaksoin kävellä pitempään ja samaten seisoa. Jossain vaiheessa en enää huomannut minkäänlaisia vaikeuksia kummassakaan. Suht pitkään oli vaikea mennä kyykkyyn ja pyysinkin jotakuta muuta noukkimaan tippuneet tavarat.

Itse vehje oli ihan hyvässä kunnossa. Vähän karun näköinen ja edelleen kovin turvoksissa. Liikuttaminen vähän vihloi reidestä. Pissaaminen vähän kirveli, ja suihku tuli vinoon.

Vedin antibioottia, lyricaa hermosärkyyn, magnesiumtabletteja sekä para-tabsia ja tramalia kipulääkeinä. Reseptillä oli myös maitohappobakteeria, mutta en siihen nähnyt aihetta. Peppureikä toimi ihan hyvin. :D

Vehkeen hoito-ohjeet oli vessakäynnin jälkeen suihkuttelu ja hyvä kuivaus. Peniksen päässä oli vielä pieni avohaava, jonka päälle hopeasidosta. Hopeasidosta tungettiin myös pieneen kuoppaan joka on kassien takana. Peniksen päälle sukka ja ympärille kertakäyttöliina tukemaan ja suojaamaan kasseja. Koko komeuden piti paikallaan verkkohousut.
Välillä otin pesupyyhkeellä myös cystofixin ympäristön, joka keräsi vähän jotain kovaa möhnää.
Vaikeaa oli löytää housuja jotka ei olisi painanut cystofixiä, tämän sijainti kun oli juuri tuossa missä menee useimmiten housujen vyötärö. Jouduin siis vähän roikottamaan housuja.

Nukuin yllättävän huonosti, vaikka sairaalassa nukuin kuin pieni eläin. En löytänyt hyvää asentoa, pelkäsin että koirat hyppivät päällä. Nukuin koiran unta ja toisella koirallamme on tapana rampata yöllä kerran pissalla takapihalla, niinpä heräsin (yleensä vain Penina herää), vein koiraa pihalle, tunsin pissahädän ja sitten pitikin ottaa sidoksia pois ja pestä ja taas niitä takaisin. Ja sitten ei enää nukuttu. Joskus laiskotti ja vedin suoraan cystofixin kautta pussiin, vaikka lekuri sanoikin että mahdollisimman usein pitäisi pönttöön laskea. Joskus myös autossa jouduin tyhjentämään pussiin, kun en julkiseen vessaan halunnut mennä säätämään sidosten kanssa.
Cystofixin yksi isoin ongelma oli korkki, joka ei pysynyt kunnolla. Kerran laskin housuuni kuset, kun korkki oli housujen sisällä lähtenyt pois putken päästä. Onneksi olin kotona ja juuri käynyt vessassa, niin mitään lammikkoa ei syntynyt. :D Pidinkin jatkossa korkin teipillä kiinni.






4. maaliskuuta 2015

Pientä mediaa

Yle Lahden Vihtori Koskinen kävi haastattelemassa minua meillä kotona. Lyhyt ja ytimekäs juttu radioon, sekä vähän pidempi artikkeli nettiin.
Radiotaajuus on 97,9 mhz. Netissäkin voi kuunnella osoiteessa yle.fi/lahti. Jutut tulevat ulos huomenna (torstai 5.3.) n. klo 11.05-11.45.

Blogi myös laajentui facebookkiin, nimellä Selviytymistarina tytöstä mieheksi. Osoite on facebook.com/yampanprosessi.

Kirjaprosessissani on ollut hiljaista. Atena kustannus ei ole vieläkään antanut tuomiota, että kustantaisiko he tämän kirjan kirjoittajan tarinan minusta. Vaikka kirjan suunnitelma on tosi hyvin kirjoitettu.



3. maaliskuuta 2015

Sairaalareissu kuvina

Ihon otto kohta kelmun alla




Parantunut oikea reisi

Kotiin!

Vasemman reiden dreeni

Vasen reisi kun kelmu otettiin pois

Aamupalaa!

Huono kuva lonkkaluun päältä josta otettiin virtaputken jatke

Parantunut vasen reisi

Leikkauksen jälkeisen päivän nestemäinen aamupala..



27. helmikuuta 2015

Perjantai - KOTIIN!

5,5 viikkoa sairaalassa ja tänään kotiin!

Aamulla oli kova kusihätä, pusersin pönttöön minkä pystyin, loput valutin pussiin. Eilen jäännösvirtsaa ei ollut yhtään, nyt tuli 200ml. Sain myös vihkon mihin pitää kirjoittaa virtsaamisen kellon aika ja jäännösvirtsan määrä. Pissaamisen aikana ja jälkeen tuntuu kirvelyä jonkun aikaa, mutta se on kuulemma normaalia ja lähtee ajan mittaan.

Kävin suihkussa ja kuvaaja kävi ottamassa viimeiset kuvat peniksestä. Hoitaja opetti uuden tavan laittaa sidokset ja sain tukisukan peniksen päälle, joka vähentää ehkä myös turvotusta. Hoitaja pakkasi kaikki ylimääräiset sidostarvikkeet minulle pussiin, sekä teippirullia ja käsinelaatikon yms, joita hän ei voi enää muualle viedä infektiovaaran vuoksi.

Sain matkakorvaushakemuksen, haavaohjeet ja paperin e-reseptillä olevista lääkkeistä. Sain myös jo kaksi haavapoliaikaa ensi kuulle ja tarkistusajan kesäkuulle. Kolehmainen, hoitaja ja kipuhoitaja kävivät kaikki ajallaan vielä kertomassa kaikkea.

Penina on neljän pintaan täällä ja lähdetään kotiin!

26. helmikuuta 2015

Torstai

Aamulla otettiin alakatetri pois. Hoitaja sanoi että se tuntuu, mutta se kyllä ihan sattui ja kovastikkin. Kolmella kipeellä nykäisyllä putki oli poissa. Tästä edes pissaan alakautta ja jäännösvirtsan päästän cystofixista ulos. Kun jäännösvirtsaa tulee selkeästi enää vähän, saadaan cystofix pois. Tämän kanssa kotiin siis lähdetään.
Peniksen sisällä jyskytti inhottavasti, mutta se väheni ja loppui kokonaan alle tunnissa.
Olin koko yön ollut cystofix korkilla ja olin juuri tyhjentänyt sen pussiin ennen katetrin poistoa, jouduin siis odottamaan pitkään ennen kuin pääsin pöntölle kokeilemaan pissaamista alateitse.

Kolehmainen kävi ja kertoi että mahdollisesti pääsen huomenna perjantaina kotiin. Hetken päästä tuli lääkärin kierto. Sanoi keskustelevansa vielä infektiolääkärin kanssa antibiootteista, viljelysten mukaan nykyinen antibioottiini ei tehoa ihan kaikkiin bakteereihin, vaikka tulokset ovatkin laskemassa kokoajan.

Vihdoin tuli tarve virtsata. En uskaltanut kauheasti ponnistaa, joten paine oli vielä mitätöntä. Kärjestä tuli niin kuin kuuluukin, pari tippaa tuli kuitenkin myös jostain peniksen alapuolelta. Se on normaalia, fistellit menee aikanaan kiinni tai jos eivät mene niin Kolehmainen leikkaa ne umpeen. Jäännösvirtsaa tuli reilusti alle 50ml. Pissan jälkeen kirveli vähän jostain peniksen seudulta.

Nyt vaatii vähän vaivaa, joudun sekä ison että pienen hädän jälkeen pesemään paikat. Pissahädällä joudun myös ottamaan peniksen ympärillä olevan sidoksen hetkeksi pois, kun sitä virtsaa tosiaan valuu jostain muualtakin niin sotkisi sidokset. Se on onneksi aika nopea homma.

Iltapäivällä kävin kahviossa kolme kertaa, ei ongelmaa. Pakkasin suurimman osan tavaroista kassiin ja laitoin jumpsuitin ja muut vaatteet valmiiksi kotiin lähtöä ajatellen.




25. helmikuuta 2015

Maanantai - keskiviikko

Aamupesuihin odotin omaa hoitajaani, luvattiin että Kolehmainen tulee katsomaan ja pääsisin suihkuun. Välipalan ja päikkäreiden jälkeen luovutin odotteluun. Ehkä huomenna? Maanantai meni siis vain olemalla. Vähän häitäkin saanut suunniteltua eteenpäin! ;)

Aikaisemmista päivistä saanut kevyesti juttua, mutta nyt alkaa mun päivitykset lyhenemään pikkuhiljaa!

Viisi viikkoa sairaalassa!

Nukuin tosi hyvin ma-ti välisen yön!


Kurja laboratorihoitaja herätti minut! Verikokeiden jälkeen on heti aamupala niin ei voi enää torkkuakkaan. :'D Ihmettelin yöllä kun kukaan ei tullut laittamaan kanyyliin antibioottia, mutta aamulla kuulin että saan antibiootit tabletteina tästä eteenpäin.

Pääsin suihkuun tällä kertaa ihan seisten, puolessa välissä rupesi huippaamaan niin istuin hetkeksi pesutuolille. Vasemman reiden kalvo on jo tovin repsottanut yhdestä reunasta, veden avulla sain luvan irrottaa sen pois. Iho näyttää kaikin puolin hyvältä! Pesin hetken päästä nopesti loppuun. Kolehmainen katsoi tilanteen, sanoi että näyttää tosi hyvältä. Kivespussien alue on parantunut nopeammin kuin lekuri odotti.
Kolehmainen laittoi uuden katetrin cystofixiin. Vanhan putken läpi liu'utettiin jonkinlainen joustava tikku alas rakkoon ja vedettiin putki pois. Sattui kovin, mutta onneksi vain sen 2 sekunttia. Tikun pää painoi jonnekkin rakon seinämään (?), mutta se oli nopeasti ohi kun uusi putki laitettiin ja tikku vedettiin pois. Nyt vain sormet ristiin että putki toimii eikä tarvitse ultralla laittaa uudestaan.

Hoitaja käväisi jossain ja laittoi sitten puhtaat sidokset. Siinä meni sen aikaa että kokeiltiinkin heti perään cystoxia ja se pelittää!

Erehdyin iltapalalla ottamaan kahvia, nukahdin vasta yhden jälkeen. Uni maittoi ja herätettiin aamupalalle. Vessareissun jälkeen tuntui pistävää kipua peniksessä kun se vähääkään liikkui.
Aamupesuilla suihkureissu, oli parempi olo kuin eilen vaikka kädet tärisikin kun pääsin takaisin sänkyyn.

Hoitajan kanssa sain itse laittaa peniksen sidokset, hoitaja kuitenkin laittoi itse kivespussien lähistöllä olevaan "onkaloon" hopeasidoksen ja sain katsoa käsipeilin avulla.

Kipuhoitaja kävi keskustelemassa lääkityksestä, tämä säännöllinen kipulääke vaihtuu johonkin toiseen lähes samannimiseen, mutta miedompaan. Tulee vielä huomenna uudestaan keskustelemaan tarkemmin tulevan kotihoidon lääkityksestä.


21. helmikuuta 2015

Perjantai - sunnuntai

Perjantaina ei oikeastaan tapahtunut mitään! Kävelin välillä, luin lehtiä ja katsoin youtubevideoita. Heräsin taas alusastialle keskellä yötä, jollonka en sitten enää pystynyt kunnolla nukkumaan. Nyt kuitenkin onnistuu nukkuminen kyljelläänkin, joten selkä pääsee lepäämään. Kun laittaa muhkean tyynyn jalkojen väliin, niin päällimmäinen jalka ei purista penistä.

Lauantai aamulla pääsin vessaan pesemään leikkausalueen ja pepun bideesuihkulla. Sain itse ottaa sidokset pois. Kaikki kävi hyvin, vähän penis on liikutus- ja kosketusarka.
Sängyssä hoitaja vielä ruiskutti alueen läpi peroxidilla ja laittoi puhtaat sidokset. Vähän koskee kun hopeasidosta pitää painaa kivespussien alueelle.

Loppupäivä meni vähän kipeilessä. Oli kuumeinen olo, tärisin ja huippasi sängyssäkin. Väsytti, oli kylmä (ja silti hikoilin), vatsaa koski. Penikseenkin koski.
Pyysin kipulääkettä ja muutenkin olo parani pikku päikkärien jälkeen. Sain myös jotakin tippoja, jotka sekoitetaan juomaan ja sen pitäisi rauhoittaa mahaa. Jo muutaman päivän vatsa on taas ollut kurjempi, myllertänyt sillon tällöin ja ilmava.
Jalat on olleet myös levottomat, helpottanut kuitenkin se että pystyn jo reilusti vaihtamaan jalkojen asentoa maatessani sängyssä.

Lauantai yö meni jo vähän paremmin. Heräsin kahdelta ja viideltä, mutta pystyin suht nopeasti jatkamaan unta.

Iskä, Penina, Roosa ja Helmi kävivät morjestamassa. Iskä toi suklaata ja hampurilaista ja Penina kielikoruun uuden pallon. Olivat jonkun aikaa, iskällä menee ajaessa Hämeenkoskelle ja Turkuun sen verran aikaa ettei hirveän pitkään viitsineet lähtöä viivästystyttää.

Ilta meni rauhallisesti. Jostain syystä viime päivinä sängystä nouseminen on huipannut, mutta se menee ihan hetkessä ohi. Sen sijaan kävely, pystyssä oleminen ja makuulle meno on entistä helpompaa. Tiedä sitten unohdanko hengittää noustessa. Nyt en enää pyörtyile pöntöltäkään noustaessa. Pitäisi ehkä kävellä enemmän, mutta se on niin pirun tylsää täällä!

20. helmikuuta 2015

Keskiviikko - torstai

Keskiviikko ja viides leikkaus. Puoli 11 minut vietiin leikkaussaliin. Pygäsin itseni leikkaussängylle ja kaikki kävi kuten aikaisemmissakin leikkauksissa. Minulle laitettiin heti alkuun uudestaan epiduraali. Sain siihen kipulääkettä, mutta toimenpide ei koskenut, vaikka lääkäri pitkään sitä laitto.

Herääminen tapahtui leikkaussalissa, infektioriskin takia. Oli taas ilmapeitto! Ei ollut avannepussia. Keskusteltiin hoitajan kanssa, minulle asetettiin toisenlainen ulostepussi, jonka nimeä en muista. Putkea on suoraan laitettu vähän peräsuoleen, siellä on suht kookas silikonipallo jossa on sisällä keittosuolaliuosta. Pallo estää putken pois tulon. Tähystettiin ja kivespussien tilanne oli hyvä, infektio ei ollut aiheuttanut minkään sortin reikää suoleen tai muutakaan vastaavaa. Pussien alla oli vain onkalo, johon oli kerääntynyt ulostetta. Se puhdistettiin ja suljettiin.

Väsytti aivan hirveästi vielä pitkään leikkauksen jälkeen. Päivällinenkään ei maistunut. Mutta oli eksoottinen kokemus paskantaa housuihinsa! Mahaa myllersi tunnin, kun odotin että putki hoitaisi hommansa. Lopulta ponnistin ja putkihan tuli ulos.
Lakanat ja sidokset meni vaihtoon. Putki asennnettiin uudestaan, ei se tuntunut niin pahalta kuin "pallo peppuun" voisi kuulostaa.

Peräsuoli ärtyi tästä, putkesta tuli vähän verta. Koski suoleen, sain siihen kipulääkettä ja se auttoi.
Yöllä kuitenkin paskansin uudestaan putken pois. Hoitaja sanoi että kysytään aamulla lääkäriltä että mitä tehdään, uloste liian kovaa tullakseen putkeen. Loppuyö meni huonosti, peräsuolta poltti ja heräilin tunnin välein. En herännyt kuitenkaan siihen kun tultiin mittaamaan kuume ja meinasin läpsästä hoitajaa kun pelästyin.

Torstain aamuna rupesi taas tuntumaan pissahätää. Hoitaja huuhteli cystofixin, mutta ei auttanut. Olin jo itkun partaalla kun Kolehmainen vaihtoi putken peniksen sisällä olevaan katetriin. Helpotus. Lopuksi tuli vähän vertakin, kun rakko oli päässyt venymään. Mä en edes tiennyt että pissa kulkee siitä jo normaalisti!
Kolehmainen kävi yllättävän aikasin, kertoi saman mitä hoitaja heräämisvaiheessa. Kertoi että täytyy katsoa miten kivespussit paranee, että millon pääsen kotiin. Saan käydä pöntöllä ja joka kerta huolellinen pesu. Epiduraali otettiin pois.

Kävin pöntöllä, suolesta tuli vain verta. Muuten olo oli ihan jees, välillä piti katsoa yhtä pistettä ja hengittää syvään. Nousin ja laitoin kylpytakin kun sanoin hoitajalle että nyt sumenee. Ei keretty tehdä mitään kun olin maassa. Toinen hoitaja toi sängyn vessan viereen ja hoitajat auttoivat minut siihen.

Oli huono olo jonkun aikaa, ruokaa söin väkisin vähän että olo paranisi. Tein loput alusastialle kun oli vieläkin huono olo. Sen jälkeen teki kipeää kivespussien leikkausalueeseen, hoitaja sanoi että se vähän tihkuttaa verta. Kuitenkin ihan normaalia, jos ei pahene.
Kipuhoitajan kanssa puhuttiin kivuista ja lääkityksestä. Normaalisti OxyNorm kipulääkettä saa ottaa 4h välein, mutta sovittiin että saan pyytää sitä tarvittaessa 2h välein. Minulle myös lisättiin aamuun ja iltaan joku toinen kipulääke ihan säännöllisesti.

Illalla käväisin silloin tällöin kävelemässä. Olo tosi hyvä, mutta kävin tosiaan tosi lyhyitä pätkiä. Sain 10mg sijasta 15mg kipulääkettä, joka auttoi tosi hyvin kipuun. Helpompaa oli myös taas kävellä kun pääsin kaikista letkuista, paitsi katetrista. Kuumetta on ollut leikkauksen jälkeen, vaihtelee siis olo taas kuumasta kylmään. Ei kuitenkaan niin pahasti kuin aikaisemmin.

Torstai yö meni taas huonosti, aloitin nukkumaan jo yhdeksältä. Heräsin klo 12 ja siitä aamuun asti vain torkuin. Nielaisin jossain välissä kielikorun pallonkin..



17. helmikuuta 2015

Tiistai

Neljä viikkoa sairaalassa!

Tiistai alkoi normaalisti verikokeella, aamulääkkeillä ja aamupalalla. Yhdeksältä sain nestemäisen kipulääkkeen joka sai pään vähän enemmän humalaan kuin ennen. Se meni kuitenkin ohi ennen kuin hoitaja kerkesi edes takaisin.
Otettiin päällimmäiset sidokset pois ja sitten siirryttiin suihkuun. Menin makaamaan suihkusänkyyn ja pesin tukan ja ylävartalon. Hoitaja otti loputkin sidokset pois. Kipuja ei ollut, paitsi muutaman kerran vihlasi. Hoitaja auttoi suihkuttamaan jalat ja leikkausalueen sekä pesi selkäni.
Kuivattelin ja siirryttiin takaisin huoneeseen. Hoitaja otti vasemman reiden kalvon pois ja laittoi hopeapatjaa tilalle, se vaihdetaan vielä uuteen samanmoiseen ennen kuin pääsen kotiin.

Odoteltiin tovi lääkäriä, hoitajat sen aikaa ottivat hakasia pois. Hakasia oli järkky määrä. Niiden poisotto ei sattunut, mutta peniksen pyörittäminen tuntui. Sain puolessa välissä kipulääkettä.
Hoitajat katsoivat että jostain kivespussien välistä tulee ulostetta ja huolestuivat. Totesin että kotiin en taida päästä ja hoitaja sanoi epäilevänsä. Itkuhan siinä pääsi vaikka koittivat vielä piristää.

Kolehmainen oli leikkaamassa, meni kauan että kerkesi paikalle. Pulliainen tuli myös, sekä vielä kolmas lääkäri. Katsoivat tilannetta, olivat tyytyväisiä kaikkiin muihin leikkausjälkiin. Ainoa uusi takapakki on tuo uloste joka tulee jostakin tuolta kivespussien alueelta. Lääkärit keskustelivat keskenään, aikaisempi infektio on mahdollisesti aiheuttanut tämän. Alue pitää avata ja katsoa mistä uloste varsinaisesti tulee ja tutkia mitä tehdä. Mahdollisesti saan ulostepussin, eli avanteen. En oikein löytänyt selkeää sivustoa avanteesta, mutta googlettamalla löytyy. Toki kirjoitan omakohtaisen tekstin avanteesta, JOS sellaisen saan. Kohdallani siis avattaisiin pieni reikä vatsaan, josta otetaan umpisuolta vähän ulos. Ja pussi siihen johon uloste sitten valuu. Avanne kuitenkin rauhoittaisi leikkausalueen ja antaisi sen parantua, että parempi niin.
Kolehmainen sanoi etten perjantaina pääse kotiin, mutta ei kotiutumisen pitäisi paljon venyä. Itkuhan siinä uudestaan silti tuli.
Paketti sidottiin normaaliin tapaan, nivuset pyyhittiin kunnolla. Jonkinlaista sientä kuulemma sinne päässyt syntymään, toki kun on lämpimässä bakteeripesäkkeessä ilman pesuja ollut. Hoitaja laittoi jotakin vihreää liinaa joka puhdistaa nivusia.

Minullahan on siis pitkä ohut arpi vasemman puolen lonkkaluun päällä, josta on otettu virtsaputken jatke. Sen päälle sain ohjeeksi levittää Ceridalia ihan melko voimakkaastikkin painaen. Tuo kohta arpeutuu helposti niin että ihoa kiristää. Hierominen edistää ihon elastisuutta.
Muutenkin hoitaja käski suihkuttaa jalkoihin öljyä, sanoi että iho on tosi kuivaa.
Nyt kun vahinko kivespusseissa on jo käynyt, niin sain luvan käydä pöntöllä tänään tarvittaessa.

Saan tänään edelleen kävellä normaalisti. Ylösnouseminen ja makuulle meno onnistuu jo tosi hyvin ja ylhäälläkin olo paranee kokoajan. Ruoka maittaa ja massu toimii.
Uus kanyyli laitettiin, perkele että tekiki kipeää kun vihdoin löytyi suoni johon kanyylin edes sai.

Leikkauskuteet odottaa taas pöydällä. Masentavaa.

16. helmikuuta 2015

Sunnuntai - maanantai

Sunnuntaina ei tapahtunut erikoisempia, paitsi että olin 20 minuuttia pystyssä. En ole muutenkaan mikään seisoja/kävelijä, joten turhauttaa seistä tekemättä mitään tai kävellä käytävää edes takas. Mutta ei auta. Käveleminen on jopa helpompaa kuin seisominen, seisoessa rupee nopeasti jalat tärisemään.

Penina ja iskä tuli käymään. Toivat karkkia ja lehtiä. Juteltiin ja käytiin kävelylenkillä.

Iltapäivällä kävelylenkkien jälkeen tuntui makuulle menossa kiristystä kivespusseissa, pyysin kipulääkettä. Pidin sitten pidempää taukoa, kävin enää iltapesuilla vessassa.

Kaksi edellistä alusastiakertaa on mennyt muuten hyvin, mutta lopuksi on tuntunut kovaa pissahätää ja siltä että pissa etsisi aukkoa mistä päästä. On myös tuntunut että jotakin tulisi kivespussien lähistöltä, mahdollisesti siellä on fistelli. Mahdollisesti se voi kyllä vielä mennä umpeenkin.
Cystofixin kanssa olen oppinut elämään. Osaan tyhjentää pussin itse ja käyttää korkkeja jos haluan liikkua ilman pussia. Olen kuitenkin ottanut pussia mukaan, kulkee kätevästi roikkuen kylpytakin taskussa.

Tällä hetkellä suurimpia murheitani on huulikoruni ja venytykseni. Kummassakaan ei ole ollut korua kuukauteen. Venytys on enää n. 10mm ja huulikorun läpimenosta en ole varma, Penina ei korua kotoota löytänyt. Pitäisi ehkä murehtia ihan kaikesta muusta.. :D

Olisin valmis lähtemään kotiin, sormet ristiin että iho nyt kiinnittyy kunnolla ja sidosten vaihdossa  tulisi positiivista sanomista.

Maanantai aamuna heräsin hälyttämään hoitajaa kämppiksen puudutteen loppumisesta. Ymmärrän että vanhat sedät ei välttämättä muista mitä tehdä tai omistaa niin hyvät unenlahjat ettei herää puudutteen piippaukseen, mutta on se silti ärsyttävää joutua hoitamaan muiden puudutteita. Tämä kun ei todellakaan ollut eka kerta.

Aamupesuilla otettiin epiduraali selästä pois, ei tuntunut miltään. Ihon otto kohta on vähän hailakan punainen, joten sen päälle laitettiin "sukka" suojaamaan sitä. Sain tukisukat kokonaan pois ja pesemään jalat. Jalkapohjat ihan kuivat, mutta en ylety vielä rasvaamaan. Penina hoitaa. ;D
Kunnolla suihkuun pääsen tässä lähipäivinä.
Hoitajani ovat kyllä parhaita. Minulla on kaksi "omaa" hoitajaa, jotka hoitavat minut joka päivä jos vain kerkeävät (ja ovat töissä). Toinen näistä vähän näyttää ja vaikuttaa olemukseltaan samalta kuin työpaikkani ravintolapäällikkö. On rento olo kun tuntuu siltä että tuntisi ihmisen. Toinen hoitaja taas kertoo reilun rehellisesti asiat, kuitenkin vaalien toivoakin. Sekä hoitaa asiat loppuun asti kunnolla.

Lääkärin aamukierrolla kohdallani oli taas vain pikakäynti, sidosten vaihto on tiistaina ja pääsen tällä viikolla kotiin!