17. maaliskuuta 2016

Blogin herätys ja leikkausdokumentti

Hei kaikki! Nyt tein ison päätöksen, nimittäin alan panostaa blogiin taas. Tämä on hieno blogi vaikka itse sanonkin, enkä halua että se kuihtuu. Viime aikojen postaukset ovat olleet ihan plääh. Yritän parhaani että tästä tulisi samanlainen blogi kuin se oli aikaisemminkin - aktiivinen ja apua antava.

Viimeinen leikkaus oli tammikuussa 2015. Silloin vaginan päälle rakennettiin penis ottaen ihosta reisiä. Silloin kirjoitin sairaalassa kahden kolmen päivän sykleissä postauksia. Laiskoille lukijoille on aika haastavaa sieltä bongailla tärkeimpiä osia. Näinpä kirjoitan nyt "virallisen dokumentin" sairaalassa olosta, josta on vähän helpompi ja nopeampi lukea pääpiirteet. Huomioksi uusille lukijoille, tämä on siis yksi sairaalareissu. Tätä aikaisemmin olen käynyt jo rintojen poistossa sekä kohdun ja munasarjojen poistossa.

19.1.-15 - ESIKÄYNTI

Verikoe, keskustelu hoitajan kanssa ja kuvaaja kävi ottamassa "ennen" -kuvat. Leikkaavat lääkärit kävivät juttelemassa, anestesialääkärin tapaaminen siirtyi seuraavalle päivälle. Pääsin sairaalahuoneeseen ison kasan pillereiden ja peräruiskeiden kanssa.

20.1.-15 - LEIKKAUS

Kahdeksan paikkeilla suunnattiin leikkaussaliin. Vaihdoin ensin sairaalavaatteet avopaitaan ja tukisukkiin, sekä otin sormukset ja kielikorun pois. Leikkaussalissa tuttuun tapaan kävivät näyttäytymässä leikkauksessa pyörivä henkilökunta, hoitajat, lääkärit ja anestesiahoitaja. Minut asennettiin telineisiin, annettiin nukutusaine ja nukahdin.

Noin kello 19 heräsin heräämössä. Oli vähän vilponen vaikka olikin lämpöpeite päällä. Kipu en tuntenut kuin olkavarressa, johon hoitajan mukaan oli tullut sisäinen mustelma verenpainemittarista.
Yöllä tuli selkäkipu ja heräsin siihen tunnin välein. Asettelin jatkuvasti ristiselän alle pyyhettä eri tavoin, että selkä sai vähän liikettä. Kipulääke auttoi vähän selän ja reiden jomotukseen. Kuume iski jossain vaiheessa ja se pyöri 38-39 asteessa. Oli vuorotellen kylmä ja kuuma.

26.1.-15 - WHATSAP

Kysyin blogissa avoimesti, että löytyisikö ihmisiä juttelemaan kanssani. Enimmäkseen niin että he kirjoittelevat ja minä vastailen silloin tällöin, olo oli nimittäin edelleen heikko kirjoittamaan pitkiä stooreja. Sain kuin sainkin mielenkiintoisilta ja kivoilta ihmisiltä viestejä! (: Pahoittelen että olin tosiaan liian väsynyt olemaan itse hirveän aktiivinen. Laitelkaa uusiksi viestiä, jos kiinnostaa edelleen keskustella!

TAMMIKUUN LOPPU - VERITULPPA x2 JA SIDOSTEN VAIHTO x3

Epiduraali puudutusta laskettiin pyynnöstäni. Jalat ei enää tuntunut niin painavilta ja tuntui paremmalta. Minut vaihdettiin toiseen kuuden hengen huoneeseen.
Tunsin polttavaa ja pinkeää tunnetta oikeassa reidessäni. Sain kipulääkettä, mutta lääkärin tullessa tarkistukselle, reisi oli edelleen kova ja pinkeä. Dreeni oli tukkeutunut, se tyhjennettiin ja olo parani vähän. Hemoglobiini oli minulla 80, kun sen pitäisi olla 130. 400milliä ylimääräistä verta otettiin reidestä. Leikkaus kesti 2,5h, olin heräämössä 1,5h. Reisi leikattiin vielä kertaalleen kun ilmeisesti kaikkea ei oltu saatu heti pois.
Sidos vaihdettiin ekan kerran, viiltävää hermon nykimistä tuntui reidessä ja kipuakin jonkun verran. Seuraavan kerran sidos oltiin vasta leikattu auki, kun kipu oli ylitsepääsemätön. Minut "humautettiin", jolloin en tuntenut yhtään mitään ja sidos pystyttiin vaihtamaan. Seuraava vaihto tehtiin myös samalla tavalla, mutta lääkettä ei annettu aivan noin paljon.
Olo oli ihan hyvä. Kipuja ei ollut, selkä vain puutunut. Puudutetta oli sopivasti jaloissa ja leikkausalueissa. Mahassa paljon ilmaa ja suuta kuivasi kokoajan. Kuumeinen olo oli edelleen silloin tällöin. Pääsin myös yksityishuoneeseen leikkausalueen bakteerikannan takia.
Viimeisenä päivänä tapahtui se mitä olin pelännyt, ensimmäinen uloste. Yksi peräruiske ja puolitoista tuntia niin olin valmis.

HELMIKUUN ALKU - NELJÄS LEIKKAUS

Epiduraali oli valunut vähän ulos, se laitettiin heräämössä takaisin. Nipisti vähän.
Epiduraali laitettiin uudestaan, kun ei vaikuttanut koko leikkausalueeseen. Nukuin jo paljon paremmin ja ruoka maistui paremmin. Edelleen kuitenkin nesteruokia.
Sidosten vaihto pystyttiin tekemään ilman humautusta, isoilla kipulääke määrillä. Dreenit otettiin reisistä pois, kylkeen jäi vielä.
Nousin fysioterapeutin kanssa ensimmäisen kerran ylös sängystä, Maattuani ensin 2 viikkoa ja 3 päivää. Treenejä jatkettiin päivittäin.
Leikkaussalissa käytiin siistimässä leikkausaluetta ja otettiin ihoa lisää reidestä tähän. Kivut heräämisen jälkeen olivat sietämättömät, epiduraalia nostettiin ja sain kipulääkettä. Pääsin takaisin kuuden hengen huoneeseen.
Selkää ei enää jomota hirveästi, peniksessä jyskyttää kun se liikahtaa ja kokoajan vähän muutenkin. Oikealta puolelta otettiin ihonotto kohdasta kelmut pois, jälki näytti ihan hyvältä.

HELMIKUUN PUOLIVÄLI - VIIDES LEIKKAUS

Kävelin kolme kertaa huoneen poikki, kunnes heikotti taas. Sain myös luvan lepäillä välillä kyljelläni. Sekä paras asia, nimittäin kiinteä ruoka! Kakka luisti paremmin ja jaksoin parhaimmillaan 10 minuuttia kävellä.
Vasemman reiden kelmu oli vuotanut ja se vaihdettiin, ai että kun teki kipeää kun kelmu oli liimautunut ihan kunnolla ihokarvoihin kiinni.
Leikkausalue tarkistettiin. Kaikki muuten hyvin, mutta ulostetta tulee jostain kivespussien välistä. Leikkaussalissa korjattiin tuo ja asennettiin ulosteputki peräsuoleen, jonka läpi uloste tulisi suoraan putken kautta erilliseen pussiin. Uloste kuitenkin oli liian kovana, jolloin putki tuli ulos. Se laitettiin uudestaan ja se tuli taas pois. Sen kokeilu jätettiin tuohon.

HELMIKUUN LOPPU - KOTIIN!

Alakatetri otettiin pois, kolmella kipeällä nykäisyllä se oli poissa. Pissasin ekan kerran alateitse, fistelli on jossain peniksen takana, mutta muuten toimii niinkuin pitääkin. Kävely onnistuu, hitaasti ja on se rankkaa, mutta kuitenkin. Virtsaaminen ja ulostaminen onnistuu. Penis on siinä kunnossa että pystyn itse kotona vaihtamaan sidokset yms. Siispä eikun kotiin!

Yhteensä olin 5,5 viikkoa sairaalassa, joista vain makasin 3,5 viikkoa eli noin 400h.
Minulle tehtiin viisi leikkausta, varsinainen operaatio, yksi siistiminen, yksi korjaus ja kaksi hematooman poistoa.
Kanyyleita asetettiin kymmenen kappaletta eli kaksi kertaa viikossa ja epiduraaliakin neljä kertaa. Verikokeita ansaitsin yli 35 kappaletta sekä 60 pulloa antibioottia.


Kuva: Ari Lahti

24 kommenttia:

  1. Ompa hieno tarina! Ruutu+ ansiosta pääsin ottaan jo varaslähdön ja näkemään ensi viikon jakson etukäteen. Ensviikolla sun blogi tulee kyllä saamaan ihan hullun ryntäyksen!

    Nykylääketiede on kyllä huikeeta. Sun blogi on älyttömän henkilökohtanen mutta tosi hyvä juttu, koska tällasista asioista on ehdottomasti lisättävä tietoisuutta. Tota jaksoo katellessa mietin, että miten kukaan vois ikinä sanoa sulle mitään negatiivista. Toihan on mahtava tarina, siis että surullisesta itseään epänormaalina pitämästä teinistä on kasvanut noin huikee ihminen. Kaikkee hyvää sulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tajusin vähän viiveellä tuon Ruutuplussan, pitihän se sitten itekkin hommata ja katsoa etukäteen jo keskiviikkona. :D Ehkä hyvä niin, en varmaan olisi jännityksestä pystynyt nukkumaan koko viikkoa.. Mutta tosiaan ryntäys tuli, 53t katselukertaa tuli eilen. Normaalisti kun pyörii kuukausitasolla jossakin 40t tienoilla.
      Mutta kiitos!

      Poista
  2. Näin just aika ihanan tyypin yhdessä mainoksessa telkkarissa, piti taas tulla kattoon mitä sulle kuuluu 😊❤

    VastaaPoista
  3. Olen joskus lukenut joskus susta jutun kodinkuvalehdestä ja nyt katsoin ruutu+ etukäteen susta ja Peninasta jakson. Tuli ihan tippa linssiin katsoessa. Olet todella rohkea ihminen ja olette ihana pari! Kaikkea hyvää teille ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, hyviä keväitä sinne! (:

      Poista
  4. Hieno tarina teistä Kielletty rakkaus ohjelmassa :) Kaikkea hyvää teidän elämään <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on yllättävän hyvä, pelkäsin huonompaa toteutusta! Mutta ihan turhaan. Harmittavan lyhyt vain ja paljon jää kysymyksiä auki, mutta ainahan voi tulla täältä kyselemään. (:

      Poista
  5. Ihanaa että saadaan taas susta kuulla!
    Hyvä että leikkaus onnistui :)

    VastaaPoista
  6. Hurjan operaation olet käynyt läpi. Ohjelmasta huomasi, että olette luodut toisillemme :)

    VastaaPoista
  7. Upean rohkeasti olet kertonut kaikesta! Todella valaiseva ja informatiivinen blogi, propsit siitä. Itellä tai lähipiirissä ei sukupuolenvaihdos ole kenelläkään tiedossa, mutta jo ihan yleissivistyksen takia on kiva tietää hieman enemmän näinkin vaietusta asiasta. Kiitos siis siitä!

    Hieman henkilökohtainen kysymys tuli mieleeni, ymmärrän jos et halua vastata. Mutta millä tavalla peniksen koko päätettiin? Tuntuu, että miehillä tuolla koolla on niin kovin paljon väliä ja vähän jokainen haluaisi "paremman", joten mietin vain että mitäs sitten kun sen saa oikeasti päättää? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alunperin olin kuullut että peniksestä tehdään vähän normaalia isompi, koska paisuvaiskudosta ei sinne saada. Ehkäpä lääkärit jotain mielipidettä kuuntelevat, mutta leikkaus on niin vaikea että mitä vain ei voida vaatia. Multa ei missään vaiheessa kysytty koosta mitään.
      Itse sain katkaravun ja olen siitä enemmän kuin ylpeä! :D

      Poista
  8. Kiitos ihanasta ja mielenkiintoisesta blogista. Aurinkoista kevättä Sinulle!Jään lukijaksi!

    VastaaPoista
  9. Mulla itselläni on tämä projekti vielä edessä ja suoraansanottuna lievästi järkytyin tästä kirjoituksestasi ja mietin koko yön operaatiota; selviänkö itse siittä kun aika koittaa. En tiedä, hienoa että kirjoitat asiasta mutta en tiedä tarvitsisiko sen olla näin avointa kirjoitusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin järkytyin kun makasin kivuissani sairaalassa. Ja haluankin että muutkin järkyttyvät ja miettivät ennen leikkausta. Hakevat ajoissa apua ja tukea. Ihan yksin ei kannata leikkaukseen lähteä, koska jos tulee komplikaatioita, niin niistä ei selviä, vaikka onhan sairaalassakin psykiatri yms. Minä olisin halunnut että joku olisi kertonut huonotkin puolet paremmin, ehkä olisin valmistautunut paremmin ja selvinnyt sairaalareissun ilman itsemurha-ajatuksia.

      Poista
    2. Aina voi kertoa kuinka järkyttävää se oli ja tulee olemaan mutta se tapa millä kirjotat, kadotat täysin oman yksytyisyytesi ja samalla muiden jotka samaan prosessiin hakeutuvat. Komplikaatiot ovat aina niin yksityiskohtaisia että niistä ei välttämättä tarvitse aina kaikkea kertoa. Kipuja jokaisella voi olla mutta nekin ovat niin yksilökohtaisia kipurajojen kanssa että lietsot vain pelkoa. Olisit enemmän kirjoittanut henkisestä fiiliksistäsi ja tuntemuksistasi etkä siittä kuinka se kakka sieltä ei tule. (senkin voisi sanoa että vatsa ei toiminut)

      Poista
    3. Sitten en kirjoittaisi omana itsenäni. Olen ollut monien apuna nimenomaan siksi, etten kaunistele. Se olisi väärin. Ainahan voi olla lukemattakin jos yhtään tulee epämiellyttävää tekstiä vastaan. (:

      Poista
    4. Harmi että kirjoitat tosiaan vain fyysisestä prosessista sillä psyykkinenkin on yhtä tärkeä.

      Poista
  10. Hei Alex,
    Kiitos blogistasi. Jatka samaan tyyliin!
    Totuus on paras, oli se sitten kuinka ruma, raaka tai kaunis tahansa. Semmoista se elämä on, välillä kovaa, välillä sitten taas iloa ja onnea (toivottavasti).

    VastaaPoista
  11. Olet rohmea mies. En tunne sinua, mutta olen silti ylpeä. Yksi elämä, yksi mahdollisuus, elää!

    VastaaPoista
  12. Moi! Ensimmäisenä kiitän tästä blogista, koska olen itse nuori transpoika(voiko niin edes sanoa?) ja minusta on tosi helpottavaa lukea tätä.
    Sanoit jossain vaiheessa, että leikkaukset ym. olivat 600€ luokkaa(hämmennyin. Olisin olisin reilusti enemmän!), mutta paljon tämä leikkaus? Olen yrittänt etsiä itse tietoa, mutta mistään en ole tahtonut löytää suoraa hintaa.

    Kiitos vielä, mukavaa syksyä~

    VastaaPoista