8. helmikuuta 2015

Lauantai - sunnuntai

Tähän väliin pientä väli-informaatiota. Olen pitänyt blogia vuodesta 2010, ja blogin katselukerrat ovat sieltä joka vuosi nousseet pikkuhiljaa. Vuosi 2014 oli hiljainen, mutta nyt heti 2015 tammikuussa paukkui selkeät ennätykset kun blogin katselukerrat ylsivät kuukauden aikana reiluun 40 000!!

----

Aamu alkoi sillä että hoitaja joutui taas puhdistamaan kanyylin ruiskuttamalla sinne keittosuolaliuosta. Tuntuu niin pirun inhottavalta, kirvelee tovin. Alan kyllästyä kanyyliin, jatkuvasti tukossa, letkut solmussa, kämmentä kirvelee ajoittain yms. Aamupäivällä myös epiduraalin laite huusi jatkuvasti, lopulta hoitaja vaihtoi ohuemman letkun uuteen ja se auttoi.

Klo 11 maissa tultiin tekemään aamupesuja, toinen hoitaja vaihtoi lakanoita samalla kun toinen auttoi minut ylös. Tuntui varmemmalta kuin eilen, 2 minuuttia tuntui ihan hyvältä kun pumppasin jalkoja katse ylhäällä ja hengittäen syvään. Sitten rupesi tuntumaan kummalta ja ympärillä olevat äänet rupesivat vaikenemaan. Tässä vaiheessa olisi jo pitänyt pyytää sänkyyn, mutta yritin olla liian vahva. Lopulta sumeni ja polvet petti. Pääsin kuitenkin pienellä avustuksella sänkyyn.
En kuullut hetkeen hoitajien puhetta, mutta ihan puolessa minuutissa olo oli entisellään. Sain kuitenkin happiviikset hetkeksi.

Päivällä Penina ja Roosa kävivät, piristi tosi paljon ja kerkesivät ollakkin vähän pidempään.
Kun he lähtivät pääsinkin uudestaan kokeilemaan seisomista. Pystyin seisomaan minuutin, kunnes taas rupesi sumenemaan ja pyysin sänkyyn. Harmittaa ja itkettää. En tajunnut että parin viikon makaaminen vetää näin heikoksi. Harmittaa etten saa nousta keskenäni seisomaan, useampi toistaminen saisi minut nopeammin ylös kuin kaksi kertaa päivässä.

Sunnuntaina aamu alkoi taas kanyylin laitolla. Kolme eri hoitajaa ja 5 pistosta kunnes saatiin paikalleen. Aamupesuihin kerkesi vain yksi ihminen, seisomaan nousu siirtyi siis myöhemmäksi. Vaihdettiin siinä kerttisliinat, olivat sen verran kaikessa mömmössä.

Olen jo kaksi päivää jättänyt syömättä hiutale- ja maitopohjaiset vellit ja puurot. Keitot menee vielä joten kuten. Syöminen olisi todella tärkeää kuntoutuksessa ja varsinkin kun ravintoarvot jäävät vajaiksi kun saa vaan soseita ja erilaisia juomia. Mutta ei vaan enää pysty, pelkään että oksennan jos syön vielä yhdenkin vellin. Keittojenkin maku tuntuu pahenevan kokoajan ja ne ovat yhä löysemmäksi tehty. Myllerys mahassa on joka syömisen jälkeen, ei ole onneksi pahentunut.

Ylösnousemista ajatellen jumppailin paljon jalkoja ja nostin selkänojaa niin että sain pään pystyyn, se olikin ihan hyvää harjoitusta, nimittäin päässä tuntui hassulta ja tuntui että pää pääsi selvenemään. Vasta kolmen maissa minut nostettiin ylös. Sängyltä ylösnouseminen oli jotenkin hankalaa, mutta seisoessa tuntui paremmalta. Tällä kertaa jaksoin pumpata ehkä 2 minuuttia, kunnes äänet rupesi taas katoamaan ja päässä sumenemaan. Olisin halunnut kokeilla kävellyä, mutta epiduraali jätettiin tällä kertaa kiinni niin en voinut.
Turhauttaa, yksi tuttu tämän leikkauksen jälkeen käveli toisella ylösnousemis kerrallaan.

Päivälliseksi taas velliä. En syönyt. Antibioottia vaihtaessa kerroin etten oikein syö enää, niinpä hoitaja on pitänyt huolta että olen tipassa kokoajan että kroppa saa nestettä. Nestemmäinen ruoka on varmaan myös se joka pistää olon heikoksi eikä meinaa seisominen onnistua vieläkään. Koitan kuitenkin olla positiivinen.

Illalla otettiin huomista varten taas verikoe. Nostettiin myös minut taas pystyyn. Eivät viitsineet enää illalla irrotella piuhoista, niin ei kävelty. Seisoin ainakin 4 minuuttia, olo oli tosi hyvä! Olisin halunnut seistä vielä, mutta hoitajat passitti sänkyyn. Pelkään että huomisen leikkauksen takia nousemiseen tulee taas takapakkia..

Huominen leikkaus on siinä puolen päivän maissa, en saa taaskaan syödä vaikka enhän mä sitä juuri muutenkaan tee. Toivotaan parasta. Haluaisin jo kotiin, ikävä Peninaa, koiria, kotia, hevosia..
Tuli mieleen tilanne kun odoteltiin toisen hoitajan kanssa että toinen hakee lakanoita. Hoitaja kysyi että olenko miettinyt mitä teen ensimmäisenä kun pääsen sairaalasta. Hetken mietittyäni vastasin että ehkäpä syön jotain hyvää. ♡

4 kommenttia:

  1. Tsemppiä kyllä se siitä :). Muuten, miksi et saa syödä mitään kiinteää?

    VastaaPoista
  2. Yritetään vähentää uloste minimiin. Leikkausalue on lähellä peppua ja tällä yritetään estää kaikki mahdolliset bakteerit alueelta.

    VastaaPoista
  3. Sun blogia oli kehuttu fb;n äityleissä, sen vuoksi varmaan suuri lukijapiikki :D Sitä kautta itsekin tänne eksyin ja luin koko blogisi. Tsemppiä toipumiseen!

    VastaaPoista